tiistai 1. elokuuta 2017

Burgereita burgereita

Ystäväni vinkkasi tästä suomen Mondossakin mainitusta burgerbaarista ja pienen selvityksen jälkeen löysin tosiaan artikkelin jossa Bloombergin yli-ruokakriitikko Richard Vines pisteytti kyseisen autogrillin tanskan parhaimmaksi burgerimestaksi. Pitihän sitä kokeilla. Ensimmäisellä yrittämällä ei tosin natsannut. Olimme liikkeellä lauantai illalla ja ajettuamme bensikselle, huomasimme että tämä mitäänsanomattoman näköinen kiska oli tosiaan löydetty myös paikallisten keskuudessa. Jonoa oli vähän liikaa noin pienelle ravitsemusliikkeelle. Villi veikkaus oli että oltaisiin saatu odottaa burgereita ainakin tunnin verran. 


Silläkertaa ajoimme Christianshavnin Grillenille. Christianshavn teki minuun kyllä lähtemättömän vaikutuksen, mutta pistimme Gasoline Grillin kuitenkin korvan taakse, jos joskus sattuisimme kulkemaan ohi niin ettei jouduttaisi jonottamaan. Se päivä sattui kohdalle ehkä puolentoista kuukauden kuluttua ensiyrityksestä. Olimme liikkeellä keskellä arkipäivää ja jonoa ei ollut juuri lainkaan. Tosin meidän jälkeemme sellainenkin kioskin eteen saatiin muodostettua nopeasti. Näyttäisi siis vahvasti siltä että hiljaista päivää ei tuo bensiksen grilli juuri näe. Palvelu oli todella hyvää, kuten olettaa saattoi. Pyysin pihvini well done:ksi ja sain mitä tilasin. Burgerit oli todella todella hyviä ja meheviä, mutta pakko sanoa että näin nonexperttinä en huomannut suurta eroa Christianshavnin Grilleniin (toinen löytyy Nørrebrosta). Thomas sanoi että eroa on. Kannattaa siis ehkä kokeilla jos burgerit on lähellä sydäntä.



lauantai 29. heinäkuuta 2017

Jokavuotinen miniloma Bornholmissa

Meillä on ollut tapana viettää viikonloppu Bornholmissa hääpäivän tienoilla ja niin me tehtiin tänäkin vuonna. Tosin vähän erilaisilla asetuksilla kuin ennen. Tälläkertaa ajoimme ensin kotoa omalla autolla Ystadiin ja ylitimme lautalla ilman autoa niin kuin ennenkin mutta tällä kertaa ilman pyöriä. Rønnestä vuokrasimme yksityisen auton GoMoren kautta ja leirintäalueen telttamajoituksen sijaan yövyimme AirBnB:stä löytyneessä majapaikassa, jossa ulkona käyskenteli possut, hevoset ja kanat. Koko reissu meinasi jäädä ensin tekemättä kun Thomas meinasi ettei näillä rajoituksilla ole mitään järkeä lähteä saareen. Minä kuitenkin intoilin Kadeaun 10-vuotis juhlavuosi tarjoiluja ja sain kuin sainkin miehen löytämään ratkaisun retken onnistumiseksi. Ja oli kyllä kaiken organisoinnin väärtti. On se vaan niin ihana saari. 

Lähdimme matkaan aikaisin perjantai aamulla ja saavuimme jo hyvissä ajoin Rønneen. Kävimme ihan ensin kiipeilemässä vanhassa linnakkeessa, Hammershusissa joka sijaitsee saaren ihan pohjoisimmassa kärjessä. Linnan raunioilta ajoimme lounaalle Nordlandetiin, jossa oli kyllä ihan mieletöntä ruokaa ja puitteet oli muutenkin kyllä kohdallaan. Ei ehkä Kadeaun voittanutta mutta samoilla leveleillä pyöritään.






Illemmalla käytiin vielä Rønnessä ruokakaupassa ja syötiin kansainvälisillä markkinoilla aivan ihania suklaalla kuorrutettuja mansikoita. AirBNBssämme oli iso keittiö ulkorakennuksessa, joten täytimme jääkaapin aamupalatarvikkeilla ja illallistarpeilla. Tosin perjantaina jätimme illallisen väliin ja teimme vain perinteisesti lettuja. Aikainen herätys rokottaa aina toisesta päästä päivää, joten mentiin nukkumaan jo hävyttömän aikaisin.


Perinteeksi muodostunut lettuiltama mansikoilla ja kermavaahdolla.

Majapaikkamme keittiöstä
Majapaikkamme etuovi.

Lauantai aamulla meitä vastassa pihalla oli kaksi isoa emakkoa. Nalle oli epäilevän innoissaan, mutta emakot näyttivät ettei tarvi tulla liian lähelle antamaan pusuja. Asiasta ei tarvinnut jäädä keskustelemaan emakkojen kanssa ja voimme jatkaa matkaa aamupalapöytään. Syötiin aamupala ja lähdettiin ajelemaan pikkuhiljaa kohti Kadeauta jossa meillä oli varattu pöytä perinteisesti ulkolounaalle. Kuinka ollakkaan aamun sateisuus vaihtui täydeksi auringoksi kun meillä oli lounasaika käsillä.

En ole koskaan ennen seissyt apilapellon pientareella. Oli muuten huumaava tuoksu.

Marmelaadiostoksia matkanvarrelta. NAM!






Onnistuneen lounaan jälkeen köröteltiin Svanekeen jossa keksimme valmistaa ystävillemme häälahjan Lakritsi Bülowin äidin lasipajassa. Lakritsi-Peterin äiti on siis lasitaiteilija, mutta hänellä on myös aivan ihana lasiworkshop jossa voi askarrella erilaisia kuvioita lasiesineisiin hiekkapuhaltamalla. Olemme askarralleet jo kerran aiemmin matkamuiston itsellemme, mutta silloinen taideteos särkyi myöhemmin muutossa ja nyt oli aika loihtia versio numero 2 kun kerran taas paikan päällä oltiin.






Kotimatkalla poikettiin vielä Dueodden hiekkarannalla jossa Nalle olisi voinut viihtyä vaikka koko yön. Hiekka on niin hienojakoista että siitä kuuluu hassu ääni siinä kävellessä. Nalle ihan vauhkoontui kun huomasi ilmiön ja luuli että tassujen alla asusteli kovaa vauhtia etenevä nirskuttaja eläin. Koska hoodeilla oltiin piti myös käydä katsastamassa Dueodden majakka, joka mitä ilmeisimmin on kova turistinähtävyys. Khyyl ei ol Rauman giigartornil kilpailijaks.




Nalle sai Kadeausta meidän kypsäksi haudutetun lampaan luuosion. Hänellä oli niin kiire kaluta luuta ettei huomannut lainkaan pöydän alla istuskelevaa kaniinia. Ennakko-odotukista poiketen kani ja koira säntäsivät juoksuun sillä sekunnilla kun kani yritti loikkia rauhallisesti Nallen ohi pihamaan poikki.
Sunnuntaina pakkasimme kamat autoon ja köröttelimme Godhjemiin ensin letuille ja sitten vielä kerran Svanekeen. Saimme viestin että eräs tanskalainen ystäväpariskuntamme oli mennyt salaa naimisiin perjantaina ja olihan heille tehtävä vielä samanmoinen lahja kun kerran Bornholmissa oltiin ja niin huippulahjaidea oli keksitty. Syötiin vielä lounas Svaneken satamassa Outdoor Restaurant Svaneredenissä ja sitten olikin jo aika sanoa moikka moi saarelle. Svanerediä voin muuten lämmöllä suositella. Oli kyllä ihanat grilliruuat auringonpaisteisella terassilla.





Lautta takaisin Ystadiin lähti viiden maissa ja kotona oltiin ruotsishoppailujen jälkeen iltamyöhään. Oli kyllä taas aivan onnistunut Bornholm reissu. Ensivuonna taas sitten erilaisilla asetuksilla.






torstai 27. heinäkuuta 2017

Lapsiystävällinen Kööpenhamina

Minulta kysytään luonnollisesti paljon vinkkejä Kööpenhaminaan, mutta sittemmin olen alkanut saada myös pyyntöjä lapsiystävällisistä ravintolavinkeistä ja lapsiperheaktiviteeteista. Ihan vähän aikaa sitten meillä oli kylässä ystäväni perheineen kahden pienen lapsen kanssa. Hän ehdotti jos käytäisiin syömässä jossain jossa olisi vieressä myös puisto tai vastaava viihdykealue lapsille. Ei muuta kuin google esiin. Eihän minulla ole mitään käsitystä puistoista yhdistettynä ravintoloihin. Tiesin yhden puiston pienen merenneidon vieressä koska olin käynyt siellä kaverin kanssa jolla oli mukana 5-vuotias lapsi. En olisi muuten ikipäivinä rekisteröinyt koko puiston läsnäoloa. Puisto/ravintola kombinaatiota googletellessani huomasin että oli monta ravintolaa jossa olimme kyllä käyneet monesti, mutten muistanut nähneeni mitään leikkihuonetta tai vaipan vaihtotilaa. Lisäksi kävi ilmi että ihan metropysäkkimme vieressä oli aivan ihana leikkipuisto. Olen kulkenut siitä ohi 2 vuotta melkein päivittäin. Ilmeisesti sitä ei näe jos sitä ei tarvitse. 

Tähän asiaan tulee piakkoin muutos kun alan luontaisesti rekisteröidä kaupungin lapsiperhemahdollisuuksia. Tanskan vanheimpainvapaaselvitys oli siis vasta alkusoittoa tässä blogissa - meille tulee nimittäin elokuussa vauva. Tai ei se mitään tule. Kyllä se on tekemällä tehty. Tulevaisuudessa täältä löytyy siis myös vinkkejä Latte-Mammoille. Näin ihan alkuun voisin luetella imetysystävälliset kahvilat joita googletin vähän aikaa sitten eräällekin mamalle:

Vesterbro:
Cafe Sonja
Cafe Sweet Surrender
BioMio
Bang og Jensen
Kaffe
The Spot Cafe

Keskusta:
Lækkerier
Baresso
Cafe Retro

Frederiksberg:
Cafe Metropolitan
Cafe Laundromat

Amager:
Baresso
Kong Kaffe
Mad og Kaffe
Wulff & Konstali

Østerbro:
Cafe Laundromat
Cafe Pixie
Den franske Cafe
Cafe Nordlys
Baresso
Cafe Krummen og Kagen

Christianshavn:
Baresso

Nørrebro:
Cafe Laundromat
Cafe Gavlen
Retro Nørrebro

Islands Brygge:
Cafe Alma
Wulf & Konstali
Baresso 


perjantai 23. kesäkuuta 2017

Ravintolasuositukset jatkuu - "Koukussa street food kalaan"

Street food on ollut kova sana jo muutaman vuoden ja varsinkin näin kesällä - mikä voisi olla parempaa kuin Papirøenin Copenhagen Street Food tai Kødbyenin Mad&Marked. Westmarket on Street food keskittymistä se uusin, mutten ole päässyt itse vielä kokeilemaan kun aurinkoiset ilmat ovat vetäneet minut aina näihin ulkoilmaversioihin. Nyt uutena ilmiönä on Street food tähtien fyysistyminen street food ravintoloiksi. Näin kävi esimerkiksi mun lempparille - Hookedille. Ehdin maistella Hooked-kojun kalaherkkuja muutamaan otteeseen Mad&Markedissa, kunnes viime kerralla koju ei ollut enää tavalliseen tapaansa kulmapaikallaan. Kiitos instagrammin sain vihiä että koukkupojat oli perustanu Nørrebrogadelle street food ravintolan. Asiasta innostuneena, kävin tarkistamassa raaka-aineiden laadun viime viikonloppuna kahdesti. Kyllä, karkasi käsistä. Viime postauksessa kirjoitin miten Mikkeler avaa myös street foor ravintolan Nørrebrogadelle. Olen enemmän kuin mielissäni tästä ilmöstä! Nørrebrogade on ollut sellanen kebabkatu noin niinkuin yleensä ja onkin mahtavaa että tälläiset street food mestat tulee valtaamaan kebabistanien pieniä tiloja. Vähän vaihtelua tarjontaan. Tooosin, nyt kun käveltiin järviltä tuonne Hookediin perjantaina niin näytti kyllä siltä että koko katu on muuttunut aika potentiaaliseksi. Siellä oli vaikka mitä ihania ravintoloita joita pitäisi käydä kokeilemassa.

Nørrebrogade
Goodies


Gin&Tonicia ja Aperolspritzia hanasta pahvimukiin - toimii



keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Aamiaista krapulaisille sieluille

Mikkeler on kyllä vähän sellanen että se oli loistava kun se aloitti, mutta nykyään on oluen ystävälle monen monta muutakin pikkubaaria, jossa maistelee mielellään pienpanimoiden erikoisuuksia, että se on vähän jäänyt. Ehkä juuri tämän aistineena Mikkeler on kehitellyt konseptiaan vähän eteenpäin oluiden ympärillä. Heillä on toki edelleen kaksi oluisiin keskittyvää tilaa, mutta niiden lisäksi keskustaan on ponnahtanut myös 3 toisistaan poikkeavaa Mikkeler ravintolaa. Ja juuri korvanappiini saamani tiedon mukaan neljäs aukeaa nyt 30. päivä.

Aivan päällikkö paikka, jonne ohjaan aina kaikki Smörrebrödien ystävät on Øl&Brød. Heidän leipäsissään on kyllä kaikki kohdallaan! Ja kokonaisuuden kruunaa tottakai Mikkeler- oluet jotka on valittu mätsäämään annosten kanssa. JA koska smörrebröd - on ravintolalla myös kaupungin suurin valikoima kotitekoisia snapseja. 


Toinen heidän konsepteistaan on äijäravintola Warpigs, jossa tarjoillaan lihaa ja olutta. Ravintola sijaitsee parhaalla paikalla Ködbyenissä ja niinpä heidän valtava terassinsa onkin kesäisin aina täynnä. Hyvä konsepti - tosin en edelleenkään ole itse kokeillut. Thomas tykkää tottakai.


Sitten on tämä uusin tulokas. Istedgadenilta kun kävellään Viktroagadea pitkin Vesterbrogadelle, ensimmäisenä vastaan tulee tuo vanha tuttu Mikkeler bar, sitten heti naapurissa on Øl&Brød ja taas naapurissa uusin: Hyggestund eli "hyggehetki". Siinä voi viettää kadun pätkällä vaikka koko päivän hyvissä merkeissä :)


Hyggestund tarjoilee ammupalaa/brunssia/lounasta. Heidän mottonsa on että heiltä saa aamiaista koko päivän. Käytiin heti kokeilemassa avajaisviikonloppuna aamiaista, koska olen suuri aamiaisten rakastaja. Lista ei ole kovin pitkä, mutta sieltä saa varmasti itselleen sopivan annoksen. Kahvi on reilua suodatinkahvia eikä mitään baristahienostelua. Heidän aamuoluensa valutetaan myös lasiin kahvipannuhanasta. Ruoka on sitä itteään. Ei tarvi miettiä mitä söis lounaaksi kun noilla eväillä jaksaa illalliseen asti. Valitsin listalta leivän kahdella munalla ja Thomas otti övereimmän eli vohvelin nakeilla ja munilla. En ollut käynyt katsastamassa annoksista kuvia etukäteen, joten yllätyin kuin sain hampparilta näyttävän annoksen eteeni. Olihan se nyt ihan älyttömän hyvää! Sämpylä, valkosipulimajoneesia, munakasta ja sulaa juustoa - yksinkertaisuudessaan toimiva ja maut kohdillaan. Thomasin vohvelien päällä oli voita ja siirappia jottei annos vaan jää vajaaksi kaloreista. Maistui kyllä. 



Uusin Mikkeler avaa ovensa siis 30. päivä Nørrebrogadelle. Kyseessä on mexikolainen street food ravintola La Neta. Tanskan poikia on tullut auttamaan tämän konseptin pystyttämisessä Ricardo Medrano Treviño (kuulostaa paikalliselta meksikaanolta) jolla on jo ennestään kaksi samannimistä meksikolaiseen erikoistunutta katuruokaravintolaa Tukholmassa. Suunnitelmani on ottaa mitä pikimiten meksikolaiseen erikoistunut ystäväni käsipuoleen ja käydä testaamassa myös tämä ravintola kunhan he ovat saaneet ovensa auki.

La Netan avajaisbileet on siis perjantaina 30. kesäkuuta klo 14 lähtien jossa tarjolla 200 ilmaista olutta ja ruokamaistiaisia.

tiistai 13. kesäkuuta 2017

Hamesatula herättää ihmetystä ja vihaa

Ei ole vielä käynyt minulla vierasta joka ei olisi ihmetellyt pyöräni satulan mallia. Näin ensimmäisen kerran kyseisen mallin Thomasin kaverilla ehkä viisi vuotta sitten. Hän on siis miespuolinen enkä ole ihan varma miksi hänellä on isovanhemmiltaan peritty jousitettu hamesatula, mutta voihan olla ettei satula alunperin olekaan suunniteltu hameihmisille. Jokatapauksessa minusta satula oli nerokas keksintö. On nimittäin todella hankalaa polkea pyörällä kynähameessa tai missä tahansa ei löysässä mekossa tai hameessa. Ensinnäkin polkeminen voi olla jopa mahdotonta kun kangas ei anna periksi ja siinä sitä sitten ajellaan hame lantiolle rullautuneena. Tai sitten vaihtoehtoisesti kangas juuri antaa periksi ja perillä huomaat tai olet huomaamatta takapuolessasi trendikkään satulan mentävän painaumaonkalon kankaassa. Jopa farkut kuluu haaruksista kun niillä tarpeeksi polkee tavallisella satulalla. Niinpä pyysin Thomasia välittömästi tiedustelemaan mistä tuollaisia hamesatuloita saa. Tämän kaverin versio oli tosiaan isovanhemmilta peritty nahkainen jousisatula, mutta pienellä haeskelulla uudenaikainen hamesatula vihdoin löytyi markkinoilta. Selle Royalin Rok ei ilmeisesti löydy kaikkien kauppojen valikoimista, mutta onneksi heidän omasta verkkokaupastaan löytyy ja samalla on mahdollista nauttia heidän loistavasta asiakaspalvelustaan johon pääsin sattumalta tutustumaan ihan tässä lähiaikoina. 




Satula on siis herättänyt huomiota niin ystävissä kuin vieraissakin. Kerrankin kampaajan tuolissa istuskellessani katselin ikkunan takaa miten eräskin perhe tarkisteli satulaani ihan lähemmin koskettelmalla ja ottamalla siitä jopa kuvia. Nähtävyyssatula! Hankin siis ensimmäisen hamesatulani jo 5 vuotta sitten ja paluuta tavalliseen ei kyllä enää ole. Vuosi sitten ensimmäinen satulani näytti sen verran kuluneelta että piti alkaa harkita uuden ostamista. Satulan pohjalauta oli halki joten toinen puoli satulaa roikkui holtittomasti ja pyllyn kannikas sen mukana siinä istuttaessa. Sitten alkoi sisälmysgeelit irrota laudan mukana ja pursuta ulos rikkoutuneen päälysteen alta. Ostinkin uuden satulan siis vihdoin viime syksynä, mutta mitäs kummaa - nyt keväällä geelit alkoi taas valua paikaltaan. Päällyskangas (muovia se tosin taitaa olla) oli auennut alakulmasta ja sieltä ne alkoi ruikkia pikkuhiljaa geelinpalasina matkanvarrelle kun viiletin menemään. Lopulta tuosta reijästä survoutui ulos kokonainen kannikas ja oli pakko ottaa vihdoin yhteyttä satulan valmistajaan. Eihän voi olla mahdollista että ensimmäistä satulaa käytin iloisesti 4 vuotta ja nyt yhtäkkiä satula kului käyttökelvottomaksi puolessa vuodessa. Selle Royalilla oli nettisivuillaan yhteydenottolomake, joihin en yleisesti luota ollenkaan, mutta täytin nyt kuitenkin kun parempaakaan yhteydenottoosoitetta eivät antaneet. Ja mitä ihmettä. He vastasivat viidessä minuutissa sähköpostiini. Kysyivät kuvaa satulasta. Lähetin samoin tein kuvan pursuavasta geelistä. Seuraavassa viestissä (kuin chatissä olisi keskustelua käynyt, niin nopeasti tuli vastaukset) he pyysivät jo osoitettani. Uusi satula saapui kotiin kannettuna parin päivän päästä. Uskomatonta palvelua! Olin super iloinen että jaksoin näihdä vaivaa ja tehdä reklamaation enkä vain käynyt ostamassa itse uutta satulaa. Satulan mukana tuli suositus sen suojaamisesta pakkaselta ja sateelta, mutta ajattelin työntää hanketta vähän myöhäsempään koska tiesin sen olevan monimutkaisempi projekti kun normi satulasuojan etsintä. 

 

Tästä pari kuukautta ja kappas, joku halusi antaa aihetta suojan hankintaan. Jätin pyörän huolimattomasti viikonlopuksi metroasemalle ja kappas maanantaina kun olin sitä hakemassa niin näin jotain silmiä särkevää. Joku oli hakannut satulaa jollain terävällä ja päällikangas oli pilalla. Geelit tietty suojaamattomana odottivat vaan sateita ja pakkasia jotta pääsisivät tursuamaan reijistä mahdollisimman nopeaan ulos. Aloin melkein itkeä. Miksi jonkun piti tuhota mun uusi satula! Miten joku ajatteli että hänellä oli oikeus tehdä niin. Oi vitsi jos olisin ollut paikalla kun tämä vandalismi tapahtui! En olisi kyllä pystynyt hillitsemään itseäni!

 

Nyt en pysty katsomaan satulaa ilman että sydämeen sattuu joka kerta. Harmitus on suuri niin pienestä asiasta. No mutta. Siitä se ajatus sitten lähti. Eihän niitä suojia noihin hamesatuloihin tosiaan kävele kadulla vastaan joten päätin tehdä itse. Googlettelin vähän ohjeistusta ja katsoin pari DIY youtubevideota normi satulasuojuksiin. Tämänhän nyt periaatteessa pitäisi olla helpompi keissi kun ei ole sitä etu-ulokettakaan. Kävin hakemassa Notredamesta (huom, mailman ihanin sisustuskauppa) vähän vahaliinakangasta ja ei muuta kuin tuumasta toimeen. Ensimmäinen kokeilu oli youtubenaista kopioiden kuumaliimalla. EI TODELLAKAAN TOIMI! Seuraavaksi kokeilin taitoksiin pikaliimaa - ensimmäinen versio onnistui mutta suojasta tuli liian pieni enkä saanut venytettyä sitä satulan reunojen yli. Isommassa versiossa liima levisi ja kuivui väärin niin että jouduin repäisemään saumaa auki ja kuvio meni pilalle. Niinpä viimeinen ja lopullinen versio syntyi kokonaan ompelemalla ja tiivistämällä taitokset jälkikäteen ulkopuolelta pikaliimalla. Säilytän kuitenkin tuon liimarepeämäversion varmuudeksi jos joku haluaakin olla taas ilkeä ja tekee jotain pahaa satulalle tai oikeammin suojalle.

keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Tanskalainen äitiysloma

En ole kovin hyvin perillä miten Suomen äitiysvapaat toimii, mutta jotain niissä näyttäisi olevan vialla kun sosiaalisessa mediassa niistä naristaan aina aika ajoin. Mitä olen vierestä seurannut niin Suomessa näyttäisi olevan ilmoitusluontoinen asia koska palaa takaisin töihin ennen lapsen täytettyä 3-vuotta, tuet on kuulemma mitä ovat. Haluaisin nyt jakaa teille suomalaisille tietoa tanskalaisesta äitiyslomasta jos se antaisi teille perspektiiviä. 

Tanskassa odottavan äidin äitiysloma täydellä palkalla alkaa normaalisti 4 viikkoa ennen laskettua aikaa. Jos lapsi päättääkin tulla ennen aikojaan menettää äiti "lomapäiviä" ja toisaalta taas jos lapsukainen haluaakin pysytellä kohdussa pidempään saa äiti eksta lomapäiviä ilmaiseksi. 

Äitiysloma (barsels orlov) joka kuuluu ainoastaan äidille alkaa lapsen syntymästä ja kestää 14 viikkoa. Tämän jälkeen alkaa vanheimpainvapaa (forældre orlov), mikä on yhteensä 32 viikkoa ja jonka voi jakaa yhdessä isän kanssa. Nämä 32 viikkoa on mahdollista aloittaa heti tai myöhemmin/pätkiä erinäisiin ajanjaksoihin. Jos vanheimpainvapaan aloittaa heti äitiysloman perään ilman taukoja on mahdollista hakea vapaalle jatkoa joko 8 tai 14 viikkoa. Tällä kaavalla "lomia" kertyy 16 kk.

Äidille yritys maksaa palkkaa yleensä 3 kk-12 kk. Keskiverto yritys maksaa 4 viikkoa ennen syntymää + 14 viikkoa äitiyslomaa + 13 viikkoa vanheimpainvapaata. Esimerkiksi kaupungilla töissä oleva isä saa isyyslomaa ensin 2 viikkoa lapsen syntymästä ja vanheimpainvapaata 13 viikkoa, eli 15 viikkoa palkallista. Jotta äiti saisi olla kotona esimerkiksi imetyssyistä mahdollisimman pitkään, mutta jotta samalla myös isä pääsisi käyttämään palkalliset vapaansa on ainut mahdollisuus sijoittaa äidin lomapäiviä äitiysloman ja vanheimpainvapaan väliin. Tässä tapauksessa 8-14 viikon pidennysmahdollisuus poistuu valikoimista. Jos siis äiti pitää äitiysvapaan jälkeen 5 viikkoa vuosilomia ja jatkaa siitä palkalliset 13 viikkoa + päivärahalla 6 viikkoa (niin että isälle jää 13 viikkoa palkallista lomaa käytettäväksi yhteisistä vanhempainvapaista), lapsi on äidin palattua töihin 9,5 kk. Imetys loppuu siis siihen ja isä jatkaa tästä 13 viikkoa. Lapsi siis lähtee päiväkotiin (vuggestueen) 1v 3viikon ikäisenä. Päiväkoti on tottakai parempi aloittaa pari viikkoa aiemmin, jotta totuttelu jakso saadaan vietyä kunnialla läpi isän ollessa vielä kotona. Jos kyseessä on perhe jonka ei tarvitse huolehtia raha-asioista, on vapaata mahdollista saada kunnes lapsi täyttää 1v 5 kk (tähän on laskettu mukaan äidin vuosilomat x 2). 

Mielestäni tanskalainen järjestelmä on mainio. Isän palkalliset vapaat (mitkä pitää käyttää vanheimpainvapaiden aikana) painostaa äitejä jakamaan vapaita, koska mikä järki olisi heittää isän palkalliset vapaat käyttämättä ja korvata ne äidin päivärahoilla. Päiväraha Tanskassa on 16 980 kr/kk - verot eli noin 1300€/kk. Jos vapaita pitkittää mahdollisilla 8 tai 14 viikolla putoaa korvaus pienempään summaan koska sama summa jaetaan tasaisesti useammalle kuukaudelle. Tehokkaaseen järjestelmään pyrkii lisäksi kulttuuri, mikä kauhistelee jos yli 1-vuotias lapsi ei ole vielä päiväkodissa. Päiväkoti opettaa lapsen sosiaaliseksi ja yhteiskuntakelpoiseksi. Kotona lapsi ei saisi lapsen kehitykselle välttämätöntä kasvatusta. Asuntolainat ovat myös kiinteitä 25/30 -vuoden lainoja joissa lyhennysvapaita kuukausia ei tunneta.

Tavallinen äitiysloma tanskalaisella naisella on 9kk. Voisin väittää että juuri tästä syystä 27-vuotias vastavalmistunut nainen saa täällä poikkeuksetta vakituisen työsopimuksen heti ensimmäiseen työpaikkaansa. Erottelua ei tunneta miesten, naisten tai eri koulutusluokkien välillä. Terveydenhoitoalalla on toki enemmän naisia, mutta sopimukset ovat vakituisia ja palkat parempia kuin Suomessa.