Joulu Suomessa

Kokeiltiin ihan uutta matkustusmuotoa tälläkertaa Nallen kanssa. Ajettiin keskiviikkona Köpiksestä Tukholmaan hyvissä ajoin, käytiin vähän shoppailemassa ja purjehdittiin sitten Siljan sinivalkoisin purjein Turkuun. Oltiin ennen yhdeksää torstaina jo Kuivalahdella. Tarkoituksena oli jäädä Turkuun ja shoppailla vielä vähän lisää, mutta eihän siellä mikään niin aikaisin ole auki. Kaikki mielenkiintoiset liikkeet aukesivat vasta yhdeltätoista. Niinpä söimme aamupalan Kuivalahdella ja lähdimme siitä Tampereelle viimehetken jouluostoksille. 

Kööpenhamina-Tukholma -väli on kyllä todella pitkä aika ajaa. Jos asuisin Tukholmassa käyttäisin varmasti laivaa useinkin, mutta 7 h ajomatka ei ole kyllä mitenkään herkkua. Varsinkaan takaisinpäin tultaessa kun laiva saapuu satamaan kuudelta ja edessä on 7 h moottoritietä. 

Laivalla oli hauska asua koirahytissä. En ole koskaan ennen eksynyt kyseisille koirakäytäville. Oli hassua nähdä samalla kertaa niin monta koiraa laivan käytävällä. Itse hytit oli ihan yhtä siistit kuin tavallisetkin hytit. Annoimme Nallelle kuivatun hännän pureksittavaksi ennen buffettiin lähtöä ja kun palasimme hyttiin oli poika jo unten mailla. Autossa sama juttu. Koska ei ollut aktiviteetteja, Nalle nukkui koko matkan. Ruoka-aikoina se söi hyvällä ruokahalulla ruokansa eikä muutenkaan vaikuttanut mitenkään stressaantuneelta. Se on niin rento jätkä.

 

Joulu vanhempieni Labradorinnoutajan ja toisen Russelin kanssa meni myös mallikkaasti. Kaikilla oli kivaa ja yksi pikku trusseli meni siinä sivussa talon omien koirien mukana. Herkkuja oli kaikille kolmelle vähän liikaakin tarjolla, että kyllä nyt pääsee Nallekin taas perinteiselle tammikuun bikini-fitnes kuurille että mahtuu taas ensikerralla lentokoneessa pienen koiran rajoihin.

Jätettiin tällä kertaa joulupäivän yökerhoilut väliin ja rauhoituttiin oikein kunnolla. Ehdin esimerkiksi katsella kaikki Katsomosta löytyvät Salkkarit putkeen ja nyt tiedän taas missä mennään :) Vielä kun olisi lunta ollut niin olisi ollut 10++ joulu. Tuntuu se aina vähän hassulta kun ei ole yhtään valkoista. Mulla onkin haave vielä joskus viettää joulua pohjoisessa, jonne mahtuu kaikki läheiset omiin huoneisiin ja aktiviteetteihin kuuluisi hiihtoa, laskettelua, lumikenkäilyä ja pulkkamäkeä. Ehkä vielä joskus. Länsirannikolla harvemmin kun on päästy ihan noihin harrasteisiin käsiksi.

Bristol

Luin joskus lentokoneessa, edessä olevan istuimen lokerosta löytyneestä lehtisestä Bristolista ja ihastuin. Nyt kun tarkoitus viettää työn puolesta viikko Readingissä, ajattelin että käytänpä tilaisuuden hyväksi ja jään omaan piikkiin viikonlopuksi vielä Bristoliin. 

Matka Readingistä Bristoliin kesti tunnin verran, mutta olin perjantaina niin loppu, että mäjähdin suoriltaan vain yhteen hotellihuoneen kolmesta sängystä. En tiedä mitä varatessa oli tapahtunut, mutta huoneeni oli invakalustettu. Tilava tottakai, mutta esim työpöytää ei ollut mahdollista käyttää koska seinä ja pöytä olivat lähes kiinni toisissaan ja pistorasiat siinä minimalistisessa raossa. Eihän sinne mitään pistokkeita saanut mahtumaan. Olin tuhottoman väsynyt, mutta nukkumisesta ei meinannut tulla mitään kun vessa lorisi ja ilmastointi (joka ei ollut päällä) piti erikoista ääntä. Illalla pesin kasvot aivan liian matalassa käsien pesualtaassa, ihmettelin mihin saan asetettua meikkipussin kun pytyssäkään ei ollut kantta. Aamulla kävin suihkussa invasuihkuovien takana ja koitin varoa lyömättä itseäni invatuoliin.

 

 

Kävelin aamupalalle läheiseen kahvilaan, jonka alakerrassa oltiin juuri availemassa pyöräliikkeen ovia. Yksin reissatessa on ihan erityinen tunnelma. Kaikkiin yksityiskohtiin keskittyy niin paljon tarkemmin. Tilasin jogurttia myslillä, munakasta, pekonia ja paahtoleipää. Koska satoi otin vielä kupin cappuccinoa ja nautin tunnelmasta. Sade loppui sopivasti ja puikin lätäköiden välitse kioskiin sateenvarjo-ostoksille loppupäivän aktiviteettja silmälläpitäen. Puolilta päivin osallistuin Street Art walkille. Kokeiltiin samanlaista kävelyä aikoinaan Lontoossa, jossa opas hehkutti Bristolin katutaidekulttuuria. Silloin jo mietin että joskus kyllä haluan päästä näkemään katutaiteen uranuurtaja -Banksyn kotikaupungin (tosin tuolloin luulin Bristolin olevan yksi Lontoon kaupunginosista). Lontoosta Bristoliin pääsee junalla parissa tunnissa että helpostihan toisaalta "kaupunginosan" voi käydä Lontoostakin katsastamassa.

Kierros lähti liikkeelle Banksyn taideteoksen luota College Greenilta. Siinä odotellessa ehdin kokemaan vaikka mitä kun olin nostamassa käteistä. Olin nostamassa rahaa kun itseni ikäinen poika saapui kertomaan samaisen automaatin juuri nielaisseen hänen korttinsa. Meinas tulla paniikki. Kortin tulokulma oli jotenkin alaviistoon niin että se jäi jumiin. Kone alkoi piipata ja se veti kortin takaisin. Sitten työnsi kortin uudelleen puoliksi ulos ja onneksi silloin huomasin kulman ja sain nostettua oman korttini oikeassa kulmassa ulos reijästä. Otin kortin ja rahat ja käännyin auttamaan poikaa. Hän meinasi sulkea korttinsa ja neuvoin soittamaan kyseiseen pankkiin jonka automaatti oli, kortin sulkemisen sijaan. Eihän sitä korttia kukaan pääse sieltä laitteesta käyttämään. Automaatista löytyvästä puhelinnumerosta ei osattu auttaa mitenkään ja koitin Googlettaa pojalle tietoa samalla kun tämä panikoi ja hermoili vieressä. Myöhemmin kun odottelin kohtaamispaikalla ryhmäläisiä, poika kulki ohi puhuen edelleen puhelimeen ja kertoi korttinsa nielaisusta ilmeisesti jollekkin asiakaspalvelijalle. Samalla kadun toisella puolen samaisella automaatilla ukki oli juuri menettänyt korttinsa samaiseen masiinaan ja ihmetteli mihin soittaisi ja miten nyt toimisi. Vitsi miten ikävä lauantaihärdelli monelle epäonniselle tyypille. 

Banksyn yksi tunnetuimmista teoksista. Siniset läiskeet ovat peräisin värikuula-aseesta. Jonkun mielestä on väärin ylistää Banksya kun kaupunki on täynnä muistakin katutaiteilijoita.

 

Katutaiteella on tavallisesti tarkotus herättää ajatuksia. Esimerkiksi allaoleva taideteos on koottu korkista ja lohikäärmeestä. Mitä ilmeisimmin Bristolin lähellä on valtava ydinjätekaatopaikka. Jätettä tuodaan öisin junilla kaupungin läpi ja radanvarrelta saattaa aina toisinaan löytää putkiloiden korkkeja...

Alla oleva kukkataideteos on siinämielessä merkittävä että sen tekijä Paris sai työpaikan eräältä musiikintuottajalta kun oli maalaamassa kyseistä teosta. Osaako kukaan yhdistää Cold Playhin?

Oveen on maalattu kolme kerrosta eri värejä ja sitten hiottu eri kerroksia esiin. Mun suosikki!

Kierroksen jälkeen kävin ostamassa mummulta yhden katutaiteilijoiden tekemän posliinilautasen. Ostin lisäksi vielä 5 arpaa. Vähän epäilen heidän lähettävän mitään palkintoja Tanskaan jos sattuisin voittamaan. Arpajaiset on jouluaattona että puhelua odotellessa :)

Joulumarkkinoita.

Koska satoi, jatkoin matkaa modernin taiteen museoon Arnolfiniin.

Päivän päätteeksi ajattelin käydä levähtämässä hotellilla ennen illan teatteriesitystä. Ja mitäs mitäs. Hilttoania ei oltu siivottu vielä neljään mennessä. Mulla loppu hermo ja kävin kärisemässä respassa. Sain uuden huoneen ja kävin hakemassa kamat invahuoneesta. Silläaikaa huone oli siivottu mutta roskat oli edelleen viemättä ja pölyrätti jätetty matkalaukun päällä. Uusi huone oli ihanan normaali. Oli taso mihin pystyi laskemaan meikkipussin, suihku oli uusi ja työpöydällä oli mahdollista tehdä töitä.

Otin taxin Tupakka tehtaalle, jonne sain varattua edellisenä iltana viimeisen jäljellä olevan lipun. Näytelmä oli aivan ihana - vähän erilainen tuhkimotarina. Sali oli täynnä sekalaista porukkaa: lapsia vanhempineen, pariskuntia, miesporukoita, perhetuttuja ja ykin tulleita aikuisia. En tiedä onko Suomessa tai Tanskassa vastaavaa, mutta tuolla nuo kaikki ikäryhmät sulautui saumattomasti yhteen eikä kukaan katsellut ketään pitkin nenänvartta. Ei ilkeälle äitipuolelle buuaavia miehiä, perässä buuaavia pikkulapsia eikä taiteilijapariskuntaa jotka lipittelivät hyvää tahtia punkkua eturivissä. Eräällä perheellä oli pari pientä tyttöä jotka joutuivat aina välillä vaihtamaan paikaa tai käymään pisulla ja vanhemmilla oli kummallakin kantorepuissa nukkuvat kaksoset.

Esityksen jälkeen kävelin Tupakka Tehtaalta takaisin hotelliin kun takseja ei näkynyt lähikulmilla. Öiset kadut oli rauhallisia ja sivukujillakin tunsi olosa turvalliseksi kun paikalla oli muitakin iloisia kävelijöitä. Vastaantulija hymyilivät ja eräs koditon bristolilainen makuupusseineen pyysi pikkurahaa iltapalaan. Hotellille päästyä odottikin taas ongelmat. Huoneeni alapuolella oli jonkun firman pikkujoulut ja DJ soitti ysärihittejä aamu yhteen asti. Yhden jälkeen yläkerrassa heiteltiin vielä jonkin aikaa keilapalloa lattiaan ennen kuin taisivat hekin mennä nukkumaan. Ei ollut kovin pirteä olo aamulla kun viereisen kirkon kellot alkoivat soittaa kahdeksalta tunnin kestävää kellotusesitystä.

Siispä nousin, vein laukun respaan säilöön ja lähdin aamupalalle edelliseltä aamulta tuttuun kahvilaan. En uskaltanut vaihtaa toiseen koska en olisi kestänyt pettymystä mahdollisesta huonosta aamiaisesta tuossa väsymyksessä :)

Säätiedotus oli luvannut sunnuntaille aurinkoa joten olin tarkoituksella jättänyt Cliftonin retken päätteeksi. Clifton on vähän boheemimpi kaupunginosa. Grafiitteja ei juurikaan näy, mutta tilalla on ihania pieniä putiikkeja käsityöläisineen. Kiertelin ympäri Cliftonia auringonpaisteessa ja shoppailin pienesti. Siellähän olisi ollut vaikka mitä, mutta koitin pidättäytyä parhaani mukaan. Barbourin liikkeestä ostin kuitenkin itselleni yhden matkamuiston, koska hinta oli niin kohdallaan verrattuna Suomeen tai Tanskaan. Parhaimmat matkamuistot on sellaisia joita käyttää arjessa vielä monen monen vuoden päästä.

Clifton Suspension Bridge

Hotellilta Cliftoniin oli noin 5 km, joten kaupunki on helposti käveltäessä ympäri ja ristiin. Paluumatkalla alkoi heikottaa ja kävin kahvilassa vetämässä paikallisen sunnuntaimätön :) Harmikseni kaikki kaupat sulkivat kun olin saanut syötyä, joten aloin valua pikkuhiljaa takaisin hotellille ja rautatieasemalle. Olin varannut junalipun Leedsiin puoli kahdeksalta. Olin siis hyvissä ajoin asemalla ja ehdin napata vielä yhden kahvin matkalla.

Yliopiston nurkilta löytyi tällainen teos.

Googlemapsin kanssa kun suunnistaa niin päätyy kyllä ihan ihme reiteille.

"Sunnuntaimättö"