Neekerinpusui - ei ko flødebollereit

Vai onk se vaa Suukko nykyää? Jokataukses nyt puhutaan "kakusta", joka seisoo vohveli- tai marsipaanipohjan päällä. Välissä on valkuaisvaahtoa mikä on maustettu sit mansikal tai vanilijal tai vaik lakritsilki. Ja sit koko komeus pyöräytetään suklaas niin et bollerist tulee kovakuorine. Kosk ollaa Tanskas ni yleensä pohja on kyl mun harmiksen just marsipaanine.

Yksi suukko = päivän palkka Afrikassa

 

Suames yhdistän Suukot automaattisest Stockmanin hulluihi päivi, mut tääl Tanskas "kermapallurat" on enemmän serious bisnes. Väännetää et mist saa ne parhaimma flødebollerit ja onk laillist lainkka käyttä lakritsan makust täytet ku se ei o sit perinteine. Nimi o aikoinas täälläki ollu negerbolle tai negerkys mut samoist syist ku Suomes nimi o vaihdettu poliittisest korrektimpaa. Ensimmäine pallura tehti Tanskas n. vuan 1800.

Social Foodies järjestää flødeboller kursseja joho määki osallistuin joku aika sit. Nii sitä vaa luulis et tötteröit olis iha helppo tehd, mut ei vaa olekka. Kuvist voi katto kui hianoi tuli.

Social Foodiesil on missio luoda työpaikkoi ja koulutust kehitysmaihi (pääasias Afrikas) sekä auttaa paikallist talout toiminnallaan. Porukka o mukan koko tuotantoprosessis, pienist farmeist lopputuottesse saak. Näi Social Foodies säästää välikäsis ja varmistaa laadun ja hyvän hinnan. Esimerkiks luomupähkinät irtoo heilt maan edullisimpaa hintaa kuulemma. Lopputuotteit ova pähkinä, kuivatu hedelmä, suklaa, jäätelö ja edellisist syntyvät jalosteet kuten juurikin kaupungin parhaimmat (yelp.dk) suukot. Social Foodies tekee hyvää myös kotikaupungissaa - he järjestävät suukko-kursseja jotta jokainen voisi tehdä flødebollereit myös kotonas. Kurssin jälkeen ihmine toteaa et on ehkä parempi hakke suukot vastasuudessaki Social Foodiesin kolmest eripuolil kaupunkki sijaitsevast putiikist.

Suukon tekeminen lähtee vaahdon pursottamisest marsipaanipohjan päälle. Ote pitää olla tiukka ja vaahtoa pitää pursottaa tasaisella paineella ja nostaa pursotinta tasaiseen tahtiin samalla ylöspäin. Kun tötteröt on pursotettu suukko heitetään kulhoon jossa on sulaa suklaata. Sitä pyöräytetään ympäri niin, että se on kauttaaltaan kuoruttunut ja kierto otteella nostetaan se pystyasennossa, koskematta kulhon reunoja, ylös ja leivinpaperin päälle. No kuulostaa se helpolta ja näyttää siltä kans kun tyyppi joka tekee satoja suukkoja päivässä demonstoi prosessia. Todellisuudessa sais käydä aika monta kurssia että pyörittely ja kierteet onnistuis yhtä näppärästi kuin näillä tyypeillä. Kurssilta sai mukaansa itsetehdyt suukot niin että kaveritkin pääsi ihastelemaan kotikutoisia herkkuja. Ensinnäkin kuka niitä sieltä putiikista ostaisi ja toiseksi yrityksen kannalta on hyvä levittää sanaa että näin hyvältä ne maistuu mutta ei kannata kokeile kotona.

Kursseja järjestetään säännöllisin väliajoin eli valmista porukkaa ei tarvitse olla päästäkseen kokeilemaan.

Valioyksilöitä

Den Blå Hal - kirppis takapihalla

Ihan käsittämätöntä! Olen asunut 5 vuotta Köpiksessä enkä ikinä ennen ole käynyt legendaarisella Den blå hal-kirpparilla Amagerissa. Tarkoitus on kyllä ollut, mutta ehkä kotisivut ja etäisyys ei ole vakuuttanut. Nyt kun kirppari/vintage pro ystäväni oli kylässä oli nopeasti löydettävä alan liikkeitä hänelle. Ulkokirppareita ei juuri ole vielä maaliskuussa, yksi erikoiskirppari oli jo keskiviikkona ja yksi sunnuntaina. Ystävän lento takaisin Suomeen oli jo sunnuntai aamulla eli sunnuntainkin kirpparin pääsin tsekkaamaan keskenäni. 

Niinpä koitin keksiä punaisen ristin kirppareita ja vintageliikkeitä keskustasta. Carlsbergillä käytiin Outlet messuilla lauantaina, mutta eihän se nyt ole sama. Sunnuntai aamuun jätettiin meidän takapihalla sijaitseva Den Blå Hal. Mikä virhe. Sehän on ihan mieletön paikka. Ja valtava. Koitettiin olla tehokkaita, mutta 4/5 jäi vielä koluamatta. Ensikerralla kun tarvitsen jotain kotiin, käyn ensin täällä ja katselen vasta sitten muualta. Vaateosastolta olisi löytynyt Marc Jacobsenin korkkareita ja Hermesin huiveja. Hallin ulkonäkö ei varsinaisesti antanut ymmärtää paikan laadusta. Nyt voin käydä joka viikonloppu täällä tsekkaamassa uutuudet :) Sisäänpääsylippukin on huimat 10 kr.

Granola voitti jo 5 kertaa Köpiksen paras brunssipaikka tittelin!

Ai missä? No mun parhaat brunssipaikat kilpailussa. 

Granola on aina ollut paras. Ne käyttää aitoja raaka-aineita, palvelu on huippuluokkaa, kahvila itsessään on old school hygge ja smoothiet on kaupungin parhaita. Koska haluan kokeilla aina jotain uutta, en ole pitkiin aikoihin käynyt Granolassa. Nyt kuitenkin koitti tilaisuus kun olimme matkalla Carlsbergille ja ystäväni ei ollut ennen kokeillut Granolaa. Granola sai hyväksyvän hymyn myös ystäväni huulille. Brunssilautanen maksaa 165 kr ja se sisältää kahvin ja mehun. Ai että, että oli täydellinen aloitus aamulle. Hienoa on myös se, että Granola aukaisee ovensa viikolla jo klo 7.00.

Jos haluaa ottaa viikonlopusta kaiken syntisen irti kannattaa sunnuntaiaamu aloittaa Granolan makella aamupalasetillä: skyrriä granolalla ja hillolla, leivos, pannukakkua, hedelmiä ja suklaalevitettä ja valkoista leipää.

Granola on kahvila jossa käy Michelin-tähtikokit ja Ida.

Amagerin helmiä - Madmanifesten

Ruokamanifesti eli Madmanifesten on tässä lähellä oleva herkkuravintola. Thomas on tiennyt ravintolan jo pitkään. Kulman takana sijaitsevassa AmagerBiossa järjetetään nimittäin tosi usein noita raskaamman musiikkilajin konsertteja ja pojat on käyny monesti ennen keikkaa manifestissa ruokailemassa. Syksyllä käytiin ravintolan edustalla tekonurmella istuskelemassa iltaa ja juomassa Roséta. Tuolloin otin palan painikkeeksi...eiku...Rosén kylkiäiseksi "isoisän parran" (aivan mielettömän jälkiruuan). Kahvit tulee taloon Coffee Collectivelta, joka on ehkä paras kahvinörttien kahvila/paahtamo Köpiksessä.

Nyt käytiin töiden jälkeen täällä illallisella kun olosuhteet vaativat vähän piristystä arkeen. Valikoima on tosi kattava. On kalaa, kasvista, terveellistä, makeeta, suolasta, ilman sokeria, mitä vielä. Itse bongasin heti sokerittoman vadelma/mustaherukka limpparin. Oli hyvä! Ruuaksi valitsin Paprikagryden jossa oli possua, pekonia, prinssinakkeja ja perunamuusia. Koska myös Thomasin annos oli hyvä, söin puolet omastani ja yhden Tompan kaali-tacon kanalla, kaalilla ja chilillä. 

Madmanifasten on luomuravintola ja sisustuksessa on otettu lapsukaiset huomioon. Paikalta löytyy leikkihuone ja vessasta minivessanpytty. Vaikka paikka soveltuu myös lapsiperheille neuvotaan vanhempia kuitenkin pitämään lapset leikkihuoneessa tai pöydän vieressä, jotteivat he häiritsisi mahdollisia sunnuntaisia juhlien seuraavana päivänä brunssia nauttimaan tulleita asiakkaita. Viikonlopun buffet-brunssi on kuulemma ehdoton suosikki ja ensikerralla pitää kyllä kokeilla sunnuntai slidereita - kuulosti liian hyvältä. 

Otin jälkkäriksi mielenparannusillallisella Gateau Marcelin (alla). Ei tarvii varmaan kertoa oliko hyvää ja nostiko mielialaa - suklaa nostaa aina. Ai mites tähtiinkirjoitettu ruokavalio. Joo joskus pitää olla poikkeuspäiviä. Huomasin kylläkin että täällä olis ollu helppo valita myös ruokavalion mukaisesti syömisensä. Kaali-tacot esimerkiksi oli ilman viljaa tai sokeria. Samoin kasvispizza kukkakaalipohjalla. Pasta oli täysjyväpastaa ja risotto oli tehty ohraryyneistä. Tää oli siis hyvä.

Kukat oli kikka kakkonen maaliskuun sadepäivien piristykseen. 

Trinidad, El Nicho ja Santa Clara

Trinidad oli Cuban "to do" -listalla ihan alusta asti. Ensin näytti siltä ettemme olisi päässeet lainkaan kaupunkivierailulle, mutta onneksi kaikki meni lopulta hyvin. 

Kotona Thomas oli suunnitellut, että ottaisimme bussin Havanasta Trinidadiin ja majoittuisimme alivuokralaisina paikallisessa kodissa kaksi yötä. Busseista ei saanut kuitenkaan kovin paljon otetta ja matka-ajaksikin paljastui 5-6 tuntia suuntaansa. Itselle ei tuo istuminen bussissa tuntunut vastenmieliseltä ajatukselta, ulkona satoi jokatapauksessa vettä, niin onko sitä sitten väliä missä sitä istuu päivänsä. Päätimme ottaa järjestetyn retken oman bussiseikkalun sijaan. Santa Marian hotellilta valmisreissuja ei ollut mahdollista saada, mutta hotellin vaihdon yhteydessä bookkasimme samalla viestillä myös Trinidad-reissun Varaderosta ja saimme onneksi viimeiset jäljellä olevat paikat.

Oppaanamme toimi Spiesin Aleksander ja backuppina oli jo viime retkeltä tuttu Yabi Havana Turilta. Pitkä bussimatka ei itseasiassa tuntunut yhtään pitkältä Aleksanderin kertoessa koko matkan ajan relevanttia historiaa ja tarinaa. Ajoimme ensin Trinidadin lähellä olevalle hotellille, jossa yövyimme seuraavan yön. Aleksander kävi jättämässä valmiiksi täytetyt paperit respaan ja jatkoimme matkaa Trinidadin suuntaan ja ravintolaan, jossa nautimme lounaan. Aina välillä taivas repesi ja vettä tuli kuin saavista kaatamalla. Ravintolalta jatkoimme matkaa keramiikkapajaan, josta saimme ostaa tyypillisiä Trinidadilaisia matkamuistoja. 

Ruoka oli perinteistä Cubalaista. Lihaa joka oli nyhtöpossun tyyppisesti valmistettua, siihen tulinen kastike ja riisiä. Parhainta oli tuoreet hedelmät. En saanut millään tarpeekseni Papayasta. Ei muuten kannata kysyä kuubalaiselta Papayasta, vaan käyttää hedelmästä nimeä Fruta Bomba. Papaya on nimittäin kuuban slangilla vagina.

Keramiikkapajan jälkeen saavuimme vihdoin Trinidadiin, jossa ensin jouduimme odottelemaan sateensuojassa kun rankkasade pisteli taas parastaan ja muodosti kaduille jokia. Loppujen lopuksi lyhyen kävelyn jälkeen meille jäi vain vajaa tunti aikaa kierrellä kapunkia. Olin lievästi pettynyt. Kaupunki kun oli aika suuri ja nähtävää olisi ollut vaikka kahdelle päivälle. Mutta minkäs teet. Hotellille piti ehtiä takaisin ennen pimeää, eli ennen kuutta. 

Meillä oli huone laguunin vieressä kun kaikki muut ryhmästä majoittuivat ylös kukkulalle.

Saimme kivan huoneen ihan laguunin vierestä. Kylpyhuone tosin dunkkasi aika kovasti homeelta, mutta muuten huone oli ihan passeli yhdeksi yöksi. Kapusimme ylös hotellin ravintolalle ja nautimme 50/50 mojitot ennen illallista. Oli kyllä mielettömät näkymät.

Trinidadin kadut on suunniteltu niin ettei kaupunki koskaan "tulvi" vaan vesi ohjautuu pois kaupungista.

Trinidadin katujen kivet ovat itseasiassa peräisin Espanjasta. Espanjan tuodessa tavaraa Kuubasta Eurooppaan oli laivat täytettävä jollain Kuubaan takaisinpäin mentäessä.

Koko huoneessa oli vain tämä yksi musta nukke istumassa tuolilla. Merimiehet kävivät kysymässä nukelta kannattiko merelle lähteä vai oliko tulossa myrsky.

 

Seuraavana aamuna lähdimme todella hyvissä ajoin liikkeelle. Tarkoituksena oli ehtiä vesiputouksille ensimmäisinä. Noooh, siinä oli sitten kuitenkin odottelua eri prosessin vaiheissa (pari muuttujaa) ja niinpä kulutimme taas aika kiitettävästi aikaa ennen kuin saavuimme putouksille. Onneksi paikalla ei silti ollut tunkua joten halukkaat pääsivät rauhassa pulahtamaan jäätävään veteen.

Matka jatkui kohti Santa Claraa ja Che Guevaran Mausoleumia. Jos vallankumousmuseo Havanssa oli vähän tylsä, niin tänne kannattaa kyllä lähteä kauempaakin. Todella vaikuttava museo Che Guevaran elämästä. Valokuvamateriaali on todella kattava ja tekstit löytyivät myös englanniksi. Oli ihan mieletöntä lukea miehen kirjoittamaa päiväkirjaa ja nähdä viereisestä valokuvasta hänen sitä kirjoittamassa. Pysäyttävä kokemus kaikenkaikkiaan. Mausoleumissa Chen lisäksi lepää 29 muuta Bolivian iskussa 1967 kuollutta taistelijaa. Che Guevaran jäännökset olivat kauan kadokissa Bolivian metsissä eivätkä asiasta tietoiset osapuolet suostuneet sijaintia paljastamaan ennen kuin vasta 1997 jolloin hänet haudattiin tänne täysimittaisin sotilasseremonioin. Paikalla palaa myös ikuinen tuli, jonka on sytyttänyt Fidel Castro Chen muistolle.

Santa Clara valikoitui Mausoleumin sijainniksi 1958 käydyn taistelun vuoksi. Taistelussa Che joukkoineen kaappasi Havanasta Santiego de Cubaan matkalla olevan junan, joka oli täynnä Fulgencio Batistan aseita.

Matka jatkui kohti Kuuban viidenneksi suurinta kaupunkia Santa Claraa (tai siis sen keskustaa). Kaupunki oli selvästi taloudellisesti kehittyneempi kuin Havanna. Kaupungissa oli supermarketteja, kauppakatu ja modernimpi ote kuin Havanssa. Emme tosin ehtineet viettää täälläkään 40 minuuttia enempää kun piti jo lähteä kohti kotia.

Tämän hotellin seinissä näkyi edelleen Santa Claran taistelun laukaukista syntyneitä reikiä.

 

Saavuimme takaisin Varaderoon sopivasti illalliseksi eli seitsemän kahdeksan aikaan. Kesäisin pimeä ei kuulemma tule näin aikaisin. Tulipahan mentyä lomalla aikaisin nukkumaan joka ilta ja aamulla hyvissä ajoin ylös kun aurinko nousi.