"Kaikkihan tanskalaiset osaavat englantia"

5 vuotta ja 4 kk sitten kun muutin tänne en ymmärtänyt sanaakaan tanskaa. Se ei varsinaisesti hidastanut toimintaa koska kaikki näyttivät ymmärtävän täydellisesti englantia. Jopa Kanal Bodegan pappa puhui sujuvaa englantia. Kului 1,5 vuotta ja jengi alkoi kysellä, että kuinka kauan olen asunut Tanskassa, olenko ajatellut jäädä Tanskaan ja miksen sitten osaa kieltä. Tuntui kuin kansa oli pakottamassa minua kielikurssille vain koska en tiennyt maasta poistumisajankohtaa. 

Tanskassa kaikki maahanmuutajat saavat ensimmäiset 3 vuotta osallistua ilmaiseksi kielikurssille. Ryhmät muodostuvat 3 eri tason tyypeistä, kouluttamattomat, peruskoulutuksen saaneet ja korkeasti kouluttautuneet. "Moduleita" on 5 joissa jokaisessa 50 tuntia opetusta. Skandinaveille on omat modulinsa jossa keskitytään lähinnä tanskan kielen koodin murtamiseen ja jätetään ekat 2 alkeismoduulia väliin. Jos on tosi hyvä ja hinkuaa lisää tai tarvitsee todistusta tanskankieliseen kouluun haettaessa, voi suorittaa vielä Moduli 6, mutta tuolloin 5 modulin jälkeen suoritetun loppukokeen arvosanan tulee olla erittäin hyvä. Kävin kunnialla siis parin vuoden ajan joka tiistai ja torstai tanskantunneilla töiden jälkeen ja opin kuin opinkin kielen. Rankka ajanjakso - ei muuta voi sanoa. Onneksi kursseilta jäi pari hyvää ystävää ja monta hej-tuttua.

Töissä meillä on virallisena kielenä englanti ja osastollamme asiat hoidetaan englanniksi. Kahvipöytäkeskusteluissa kieli vaihtuu useimmiten nopeasti tanskaksi, toimitusjohtajan ollessa tanskalainen, kvartaali tiedoitustilaisuudet on taskaksi ja kaikki muu firman toiminta on aina tanskaksi. Toimistollamme on aika paljon ruotsalaisia, jonkin verran suomalaisia ja muutama norjalainen, britti, saksalainen ja hollantilainen. Koska ruotsalaiset ja tanskalaiset ymmärtävät toisiaan lyhyen harjoittelun jälkeen, enemmistö "puhuu" siis tanskaa ja näin ollen ei katsota tarpeelliseksi käyttää yrityksen virallista kieltä. Olen itse turvallisuus asioiden kanssa tekemisissä ja mielestäni on turvallisuusepäkohta ettei sääntöjä, ohjeita ja yleisesti ottaen tiedotteita ole aina myös englanniksi. Olen yrittänyt osaltani muuttaa tilannetta luomalla kaikki dokumentit kahdella kielellä sekä puhumalla ja esittämällä asiani suuremmalle yleisölle englanniksi. Olen käynyt kerran väittelyn management-ryhmän kanssa siitä pitäisikö järjestämäni tapahtuman kielen olla englantia jotta kaikki ymmärtäisivät sanoman varmasti. Selvitin ennakkoon että 6 ihmistä jää kokonaan tulematta tapahtumaan jos kielenä on tanska. Päätös oli yksimielinen. "Ollaan Tanskassa - puhutaan tanskaa", päättivät tanskalaiset managerit. Mielestäni kovin ontuva perustelu, mutta en voi pakottaa aikuisia ihmisiä pitämään esityksiään englanniksi.

Mielestäni on itsekästä työntää tanskaa puhumattomat syrjään puhumalla vain omaa kieltä. Monet täällä työskentelevistä ulkomaalaisista kun ei ole aikeissa jäädä maahan pysyvästi vaan ovat usein muutaman vuoden delegaatiolla täällä. Toisilla on täysi työ keskittyä myös vapaa-ajalla työasioihin tai paremmassa tapauksessa perheasioihin, eikä näin ole halukas käyttämään vapaa-aikaansa minimalisti kielen opiskeluun jota tuskin tulee tarvitsemaan missään muualla kuin tanskassa - missä kaikki osaavat puhua myös englantia.

Vai osaavatko? Olen törmännyt hiljattain muutamaan nuoreen tanskalaiseen joka ei itseasiassa osaa englantia. Olen törmännyt tilanteisiin jossa business on tökännyt kun tanskalainen olisi halunnut käyttää omaa kieltään ja vastapuoli ei ole sitä pystynyt tarjoamaan. Juhlissa rentoutunut tanskalainen mieluummin viettää aikaansa äidinkieltään puhuen kuin vieraalla kielellä ponnistellen. Koska nimeni on täysin tanskalainen minulle monesti aletaan pälättää puhelimessa suorilta käsin tanskaa. Monesti vastailen englanniksi ja monesti ihmetyksekseni toisessa päässä jatketaan tanskaksi. On uskomatonta miten tanskalainen ei välttämättä edes huomaa että vastapuoli käyttää eri kieltä kun hän itse.

Mielestäni hyvien tapojen ja toiset huomioon ottavien henkilöiden tulisi aina keskusteluissa valita se yhteisesti vahvin kieli. Puhun töissä pääasiassa englantia, mutta tehdasvierailuilla monesti duunarit toivovat palvelun tanskaksi ja minä sitä mieluusti tarjoilen koska englanti tuottaisi heille turhaa stressiä ja epämukavuutta. Minulle taas yksinkertaisen tanskan harjoittelu ei ole aika ajoin mitenkään pahitteeksi. Tässä kohtaa tanska on yhteinen vahvin kielemme. Osaan riittävästi tanskaa ja he eivät juuri ollenkaan englantia. Yliopiston käyneeltä ihmiseltä toisaalta taas odotan keskustelua englanniksi. Ensinnäkin jotta minimoidaan väärinkäsitykset ja toiseksi jottei toisen juuri kuten edellisessäkin esimerkissä tarvitse ylenpalttisesti tuntea tyhmyyttä.

Puhumme myös kotona englantia. Olen monesti miettinyt että tämänhetkinen tanskan kielen käyttöni on aivan liian vähäistä ja olisi parempi vaihtaa kotona pois englannista jota käytän jo muutenkin suurimman osan päivästä. Jotenkin luonto ei vaan anna periaatteellisesti periksi antaa toiselle niin suurta kotikenttäetua. Ja toiseksi mun kotoisa keskustelukumppanini ei korjaa ulosantiani vieraalla kielellä. Ensinnäkin se unohtaa puhua omaa kieltään keskimäärin kahden lauseen jälkeen ja toiseksi kun koitan löytää jotain sanaa tai katsoa ilmeellä "menikö oikein?", tyyppi vaan näyttää ilmeellä "ymmärsin, mene eteenpäin jutussasi". Tulen aina puhumaan vajari-tanskaa tällä metodilla. Viimeksi kaverin järjestämissä bileissä, joissa olin ainut ei-tanskalainen, yksikin lätkäjätkä jolle kävi ilmi että olenkin Suomesta, tokaisi "no mä ihmettelinkin miks sä puhut ku joku vammanen". Aina yhtä mieltäylentävää. Onneksi useimmiten vammaisuuteni luullaan kuitenkin johtuvan ruotsalaisuudestani. On hienoa että kaikki muut paitsi kauniilla tanskan aksentilla tanskaa puhuvat kuulostavat tanskalaisen korvaan vammaiselta.

Toisaalta taas ulkona tanskalaisten kanssa jutellessa kuulee aina "hvor taler du flot dansk" - "sä puhut tosi hienosti tanskaa". Uskon että tämä johtuu ainoastaan siitä että heillä on niin mukava olo pystyessään puhumaan äidinkieltään eikä vaivautumaan englanniksi, että he kannustavat jatkamaan.

Asia mikä häiritsee minua tanskassa suunnattomasti on se etteivät tanskalaiset vaivaudu arvaamaan mitä ulkomaalainen tarkoittaa ponnistellessaan heidän urpoilla äidinkielen äänteillään. Esimerksi kahvilassa tilaat Cafe Latten ja korvapuustin. Jos erehdyt ulostamaan määräisen artikkelin yksikössä sekä siihen perään itse sanan vahingossa monikossa, tanskalainen katsoo sinua O:n muotoisella suulla - ei muuta, hiljainen vaimmaisen tuijotus. Pullatyttö ei pysty arvaamaan kahvilan 5 pullatuotteen valikoimasta mitä "En kanelsnegler" voisi tarkoittaa. 

Olen kuullut juttua että ei suomalaisetkaan kaikki tykkää puhua englantia ja alakerran tuoterekisteröinti tyypit on pulassa kun Tukes lähettää kaikki viralliset dokumentit kirjeitse ja vain suomeksi tänne tanskaan. Että en sitte tiedä onko mulla edes oikeutta avautua tästä aiheesta kun omat maanmiehetkin osaa olla yhtä urpoja.