Vierailevan kirjoittajan tunnelmat Köpiksestä vol. 3

Herättyään perjantai-illan rientojen jälkeen varhaiseen Kööpenhaminan aamuun matkamies mietti hetken hämmentyneenä, missä hän oli. Aistinvaraisesti hän kuitenkin tunnisti vieressään rauhallisesti lepäävän söpöläisen – morsiamen. Ilo täytti hänen mielensä. Hän oli Tanskan kuningaskunnassa – mannereurooppalaisessa perustuslaillisessa monarkiassa. Herätettyään morsiamen hän muistutti tätä, että valtakuntaan kuuluivat Tanskan lisäksi myös Färsaaret sekä Grönlanti ja että maatalous muodosti ainoastaan 1,2 % valtion bruttokansantuotteesta. Hetken tanskalaisen yhteiskunnan elinkeinorakenteesta keskusteltuaan he havahtuivat käskevään ääneen. Oliko se kuulunut jo kahdesti? Se oli Idan ääni. Aivan kuin se olisi äsken kuulunut kauempaa, mutta nyt Ida oli selvästi oven takana ja esitti heille aamiaiselle siirtymistä.

”Hyvä huamend”, Ida toivotti heidän  istuuduttuaan kauniisti katettuun aamiaispöytään. Pian aamiaisen jälkeen oli aika siirtyä Kööpenhaminan keskustaan nauttimaan spahoidoista. Olihan matkan sydämellinen emäntä Ida tehnyt ajanvarauksen Samadhi Spa’n. ” From in-depth massages to romantic adventures” – näin spa mainosti palveluitaan. ”Kummasta nyt olisi kyse?”, matkamies mietti pysäköidessään polkupyöräänsä Rådhusstræde 1:n, jossa hoitola sijaitsi. Hän toivoi sisimmässään, että kyse olisi jälkimmäisestä.

Suolakylpyjen, hieronnan sekä rentouttavan infrasaunan lomassa matkaajalla oli mahdollisuus tarkastella morsianta. Mikä onni häntä olikaan kohdannut, kun hän oli tavannut tuon luanikkaan kaunottaren? Hän saisi viettää tämän kanssa vielä kolme vuorokautta Tanskassa.

Kylpylävierailun varaamisen lisäksi Ida oli ystävällisesti laatinut matkustavaisille tiukahkon ohjelman onnistuneen vierailun varmistamiseksi. Smoothiehetkeen huipentuneen liki kolmen tunnin kylpyläilottelun jälkeen matkustavaisten olikin aika siirtyä seuraavaan kohteeseen, Øl & Brød –ravintolaan, jossa olisi määrä nauttia lounasta. Hetken matkanteko näytti joutuisalta, mutta melko nopeasti he ymmärsivät, että jotain oli vialla: ihmisiä oli kaikkialla. Ihmiset kulkivat joukkioina ja heidän pukeutumisessaan oli jotain hyvin erikoista. Monessa paikassa toistuivat sateenkaaren värit. Mistä oli kyse?

He ymmärsivät joutuneensa keskelle Copenhagen Pride –juhlaa. Morsian ja matkamies vaihtoivat keskenään merkitsevän katseen. Kyllä tästä selvittäisiin. Tuhansien ihmisten kulkue ja sitä seuraavat väkijoukot eivät kuitenkaan tehneet liikkumisesta helppoa ja he tiesivät Idan odottavat smørrebrødeistään tunnetussa ravintolassa malttamattomana. Kööpenhaminan tuntien ja morsiamen tunnustettuihin suunnistustaitoihin luottaen he valitsivat reitin, joka edellytti polkupyörien taluttamista suoraan moottoriajoneuvoista ja iloisista tanskalaisista muodostuvan kulkueen läpi kahdesti. Tottunein ottein ja määrätietoisesti reitti oli kuitenkin kuljettavissa – olihan palkintona lounas Idan kanssa ja lasillinen Mikkeller –panimon vehnäolutta.

Ylittäessään Vesterbrogadea Sankt Jørgens Allén kohdalla he saattoivat jo maistaa suussaan halibuttileipäsen. Halubutti oli Idan lisäksi yksi syistä, minkävuoksi he olivat valinneet matkakohteekseen juuri Kööpenhaminan. Halibutti – jonka suomenkielinen nimi on ruijanpallas – on kampelansukuinen kala, joka elää pohjoisella Atlantilla. Se käyttää ravintonaan muita kaloja sekä määrättyjä niveljalkaislajeja ja saattaa kasvaa yli kolme metriä pitkäksi ja 300 –kiloiseksi. Hetken kuluttua saapumisestaan Öl & Brödiin pitkähkö tarjoilija laski heidän eteensä halibuttileipäsen ja lasilliset raikasta vehnäolutta. Voisiko elämä hymyillä kirkkaammin? Eloisan keskustelun lomassa he tekivät puhelimitse varauksen Radio –ravintolaan, josta järjestyi pöytä kolmelle klo 21.

 

Maistuvan lounaan jälkeen oli aika siirtyä Kööpehaminan Meat Packing Districtille – Kodbyeniin. Tuolla heitä odottaisi tolkuton drinkkihetki, olihan Ida äitynyt hankkimaan kaikille kolmeen cocktailiin oikeuttavat lipukkeet. Välittömästi saavuttuaan he ymmärsivät olevansa hipseriyden sydämessä. T-paidat, ginipohjaiset drinkit, lippalakit ja näennäisen huolettomasti asetellut hiukset vahvistivat heidän oletuksensa: tässä se oli. Pohjoismaisen hyvinvointivaltion huipentuma – Tanska.

 

Tanska oli samalla mannermainen ja pohjoismainen. Liberaali, mutta järjestäytynyt. Sokeria ja suolaa. Mustaa ja valkoista. Vettä ja laavaa. Puuta ja paperia. Tanskassa kiteytyi kaikki se mitä ihmiset tavoittelevat: turvallisuus, hauskuus, toimivuus ja eloisuus. Ruby –drinkkibaarin Nick’n valmistamien viimeisten juomien jälkeen he kuitenkin ymmärsivät, että ilta koittaisi pian ja olikin aika siirtyä Idan kotiin valmistautumaan illallista varten. Vielä selvemmin kuin perjantaina he ymmärsivät, että tämä matka tulisi olemaan matkojen matka. Todellinen odysseia.