Puhelin soi vaativasti. Kansainvälisen
vahinkovakuutusliiketoiminnan asiantuntijana hän tiesi sen voivan tarkoittaa
niin hyvää, kuin huonoakin. Iskua vyön alle tai suurta sopimusta.
Kädenlämpöistä rättiä vasten kasvoja taikka suurta sopimusta. Auringonkukkakimppua
tai laatikollista kuolleita etanoita.
Soittaja oli kuitenkin morsian - vierailija kaukaisesta
pohjolasta. Olisiko morsian päättänyt perääntyä vierailusta ja jättää
matkamiehen yksin Idan armoille? Vastattuaan puhelimeen hän ymmärsi varsin
nopeasti, että morsian pitäisi lupauksensa ja saapuisi Strandlodvejlle
ilostuttamaan läsnäolijoita leikkisälla olemuksellaan. Puhelun sisältö
paljastui välittömästi: saapuja oli epävarma, mihin ilmansuuntaan metroasemalta
olisi kuljettava Idan asunnon saavuttamiseksi?
Avustettuaan ystävällisesti morsianta kertomalla oikean
kulkusuunnan hän päätti rentoutua hetken ja tutustua huoneistossa asuvaan
koiraan, pidellen edelleen käsissään tervetuliaisiksi luovutettua mojitoa.
"Ehkäpä nyt olisi myös mahdollisuus tutustua hiukan paremmin Idaan?"
Hänen lähtötietonsa majoitusratkaisun tarjoavasta jo perin tanskalaistuneesta
Idasta olivat vajavaiset rajoittaessaan tämän kotiseututaustaan ja
mieltymykseen Antti Tuiskun musiikin sekä turunseudun kesäfestivaaleihin.
Hetken emmittyään hän avasi keskustelun kireän
hiljaisuuden rikkomiseksi. "Mihin tämä viikonloppu minut
johdattaisi?", hän puntaroi keskustelun ja riehaannuttnuttua
parisuhdeasioitakin sivuavaksi dialogiksi.
Vihdoin morsian saapui. Hän tervehti läsnäolijoita arvokkaaseen
tyyliinsä ja antoi naurun ja eloisan tunnelman täyttää koko huoneiston. Kaikki
ymmärsivät, että viikonlopusta tulisi suuri.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti