Saija ja Jussi kylässä -Show & Dinner at Wallmans

Saija on rakas ystäväni monen vuoden takaa. Olemme olleet kesätöissä molemmat Rauman UPM-kymmenellä. Myöhemmin muutin yhdeksi kesäksi Kotkaan tekemään insinöörityötä ja kesätöihin ja yllättäen myös Saija oli siellä. En edes tiennyt että hän oli muuttanut Kotkaan opiskelemaan ja tuo kesä kului varsin aktiivisesti yhdessä kaikkea touhuten. 

Nyt Saija ja hänen aviomiehensä Jussi saapuivat perjantaina seitsemän jälkeen vieraakseni Frederiksbergiin. Illalliseksi nautimme kodin antimia (eli Raumalta lennätettyä hirveä) ja menimme ajoissa nukkumaan, koska....

Lauantai aamu starttasi kello 8.00. Nautimme aamiaisen kotona ja siirryimme keskustaan, jossa Saijalle oli järjestettynä synttärilahjaksi vartaloimurointi Super Divassa :) Kiertelimme lähistöllä hoidon ajan Saijan valokuvaaja-husbandin Jussin kanssa.

Metro

Tämä katu oli ennen muinoin merenrannassa ja täynnä jätettä.

Postauksen kaikki kuvat onkin lainattu hänen taiteilijan pöydältään. Tuntui tyhmältä ottaa oma harrastelukamera mukaan ja räpsiä sillä vieressä samoista kohteista. Olisi ihanaa jos voisi palkata ammattilaiskuvaajan tallentamaan kaikki ikimuistoiset viikonloput hetki hetkeltä. LUXUSTA! Nauttikaahan ihanista kuvista ja Jussille suuri kiitos kuvien lainauksesta!!

PS. Jos joku haluaa Jussin viikonlopuksi itselleen hovikuvaajaksi niin laittakaaa viestiä niin välitän tarpeen taiteilijalle ja voitte sopia sopivasta hinnasta.

Lauantai jatkui shoppailun merkeissä -sunnuntaisin kun Köpiksessä ei juurikaan kauppoja ole auki. Kuukauden ensimmäinen sunnuntai on yleensä poikkeus tähän sääntöön. Saija löysi ihanaiset kengät ja itse konjakin värisen laukun. Hassua että päädyn aina samanlaiseen malliin. Toisaalta ymmärrettävää että fillaroivalle ihmiselle laukun on oltava pään yli menevällä hihnalla, muuten alkaa hermo menemään huonoon kuntoon:)

NEYE on kauppa josta pyöräilijän unelma laukku löytyi

Kävimme lounaalla Nyhavnin Italialaisessa ravintolassa nimeltä Alta Marea. Olen katsellut jo viime kesänä pizzalautasia ravintolan terassilla, mutten ole ennen eksynyt vielä paikan päälle. Nyt kävimme testaamassa ja olipas hyvää. Hintakaan ei ollut niin paha kuin yleensä Nyhavnin turistipaikoilla. 100 kr eli 13 € oli pizza ja maistui ihan oikealta italialaiselta. Auringon kunniaksi maistelimme jälkiruuaksi Irish coffeet yhdellä Nyhavnin terasseista.

Kävimme kotona vaihtamassa vaatteet ja jatkoimme Wallmansiin Show and Dinneriin. Ruoka oli todella herkullista ja show ihan ihmeellinen! Sain vihiä Wallmansin ihmeellisyydestä collegaltani Marilta Suomesta. Mari kävi jokunen aika sitten Köpiksessa ja Wallmansissa moikkaamassa ystävineen yhteistä ystävää joka näkyy myös jossain kuvissa nuoralla tanssimassa. Shown voisi määritellä olevan sirkuksen ja musikaalin yhdistelmä. Ennen kuin tähän ihmeellisyyteen alkoi kroppa tottua niin kylmät väreet kulkivat selkärangassa tuota taidetta katsellessa. Sanoisin että show alkoi hyvin taiteellisesti modernilla tanssilla mutta loppua kohden muuttui selkeästi musikkalipainotteiseksi. Shown finaalin lähetyttyä Nirvanan biisit saivat varmasti myös metallimiesten aistit valppaiksi. Show oli tauotettu ruokailuun sopivaksi ja palvelu ja maut todella toimivat. Samalla pöytien välissä kiersi pari hauskuuttajaa tekemässä jos jonkinlaista pientä taikuutta/pelleilyä. Suosittelen todella tätä kokemusta kaikille Köpiksen vierailijoille. Hinnat löytyvät linkin takaa Wallmansin kotisivuilta.

Sunnuntai aamulla fillaroimme Christianshavniin ja Cafe Oven Vandelle. Sijainti ja brunssilautasen herkullisuus saa minut ja vieraani palaamaan tähän kahvilaan yhä uudelleen. En edes muista kuinka monta kertaa olen nauttinut kyseisen brunssin. Kahvila on jotenkin niin kiireetön ja rauhallinen vaikka tarjoilijat eivät rauhallisia olekaan. Ehkä se on se meren läheisyys joka rauhottaa mieltä :) Jatkoimme aamiaspöydästä Christianiaan ja sieltä fillaroiden edelleen pieni turistikierros, Amalieborgeineen, Rosenborgeineen ja pienine merenneitoineen. Juomapaussi Kalaset kahvilassa ja iltapala Den blå hundissa. Ilma ei ollu mitä ihastuttavin, taivaan repeäminen näytti olevan kokoajan lähellä ja lisäksi vieraitani vaivasi pieni flunssan poikanen, joten sunnuntai sujui rauhallisissa merkeissä kaikin puolin. Ravintolaa etsiessä kävi ilmi ettei paljon ravintolatkaan jaksa pitää oviaan auki sunnuntaisin. Koko kaupunki näyttää olevan siis kuollut sunnuntaisin. Ihme touhua. Siksi päädyimmekin Frederiksbergissä sijaitsevaan Den Blå hundiin. Kahvilasta saa erittäin maittavia burgereita, sandwichejä, pastaa ja salaattia. Edellisenä kertana hehkutin paikan smoothieta. Tällä kertaa rakastuin raparperitrifliin. Oih!! Jos miettii minne jälkiruualle - tämä on se piakka! NAM!! Ei kyllä muutenkaan paikkana mitenkään huono. Että saatanpa valita ensikerralla uudelleen  sunnuntairavintolakseni tämän koiramestan. 3 burgeria, 2 limua, 1 bisse, 2 trifliä ja 1 mansikka daiquiri 662 kr.

Kungens have

Kalaset

Tahko 2012

Siinä ensin ajateltavaa juuri sinulle. <3

Viime viikonloppu tuli vietettyä enimmäkseen lentokentillä mutta myös ihanien ihmisten ympäröimänä. Lähdin jo torstaina Helsinkiin Finnairin sinisten siivin. On se vaan ihanaa puhua lentokoneessa suomea. Vähän kuin astuisi kotiin jo Köpiksen kentällä. Sain Finnairilta samaan hintaan lennot kuin Norwegianilla, mikä oli positiivinen yllätys. Pääasiallinen syy lentoyhtiön valintaan oli kuitenkin sunnuntainen paluu Kuopiosta. On ihan hyvä valita sama lentoyhtiö ihan vaan siltä varalta JOS jotain tapahtuu. Ja tietenkin aikataulutkin saa mätsäämään usein paremmin. 

Tein siis Helsingissä perjantai aamupäivän töitä ja lähdin 11 maissa takaisin lentokentälle ja Kuopioon. Kuopion ihanaisella kentällä odottelin sitten vaivaiset 4 tuntia toisia saapuvaksi. Tarkoituksena oli tehdä töitä myös kentällä, mutta tuo julkinen verkkoyhteys oli hiukan liikaa työpaikan suojauksille. Eli työnteko vaihtui odotteluun ja telkkarin katseluun. Ihan vaan siis vinkkinä niille jotka meinaa tehdä jotain muutakin kuin surffailua lentokentällä ;) ja pienet palautteet myös Kuopion kentästä: Turunkin kenttä on parempi! Kuopiossa ei ole mitään. Yksi kahvila yleisissä tiloissa. Kun tulet turvatarkastuksesta huomaat että olet tyhjässä tilassa odottamassa. Ei siis kahvilaa, ei myymälää, ei loungea ei mitään. Huhhuh! Ei siis tarvitse mennä kyseiselle kentälle liian aikaisin kuluttamaan aikaa! Sen voi käyttää paremminkin.

No kaverit kuitenkin tulivat vihdoin hakemaan minut ja köröttelimme kohti Tahkovuorta, tietenkin kaupan kautta. Perjantaina nautimme lohipastaa ja menimme ajoissa koisimaan. Lauantaina rinteeseen ja illalla rakletti-herkuttelua ja nopea Piazzalla pistäytyminen. Oli kyllä niin ihmeellistä touhua kyseisessä "yökerhossa" että poistuimme nopeasti. Olisi pitänyt (niin kuin aina) vaan jäädä mökkiin pitämään omia bileitä. 20 € oli ehkä hiukan liikaa tuosta cover bändistä ja Paula Koivuniemen hiteistä.

Sunnuntaina aamiainen ja lähtö kohti Hesburgeria ja lentokenttää. Lento lähti 14.30 ja olin takaisin köpiksessä 18.30. Eli koko sunnuntai kului matkustukseen. Nopea pyrähdyshän tuo oli, mutta olipas ihana nähdä rakkaista ystäviä ja päästä hiukan snoukkaamaankin. Ens kerralla sit taas:)

Kauppareissu. Toi nyt on hiukan hämäystä että noi kopat peittää kaikki muut herkut.

Hyvää ruokaa ja seuraa

Eläinhattu pitää olla

Belgia ja Tanska vahvistus

Tahko

Panorama baari

Christiania keskellä Nilsiää

Latujen punainen salama hiihteli menemään sillä aikaa kun muut olivat rinteessä.

Rinnemaisemia

Huippu Cover bandi...tai ei

Yömaisema

Viikonloppu Göteborgissa

Matka Göteborgiin lähti liikkeelle perjantaina puoli neljältä Kööpenhaminasta. Junalla 4 tuntia kului rattoisasti kirjaa lueskellessa. Laura oli asemalla vastassa ja ohjasi meidät Ravintola Steariniin. Oikein mukava paikka ja hyvää ruokaa.

Kööpenhaminan rautatieasema 

Ravintola Stearin

Kastanjakeitto

Helppo punaviini ja tanskalainen munkki...nam nam

Lauantaina kävimme Designmuseossa joka kuulosti Göteborin aktiviteeteista ehkä mielenkiintoisimmalta. Ostin julkisenliikenteen päivälipun joka oli n. 8 € ja ratikoilla pääsikin pyöreästi kuvattuna joka paikkaan. Jatkoimme shoppailun merkeissä ja kävimme kahvittelemassa. Pitkän shoppailun jälkeen valmistimme itse uuniperunoita lohella ja katkaraputäytteellä ja lähdimme katsastamaan Göteborgin yöelämää. Laura oli löytänyt meille täydellisen tapahtuman lauantai illalle. Clubit sulkivat ovensa kolmelta ja siirryimme mustalle clubille jatkoille. Pääsimme sisään vaikkei nimiä listasta löytynytkään. Paikka oli tooodella täynnä. Nyt on ihan pakko mainita ruotsalainen erikoisuus: miehet koittivat tehdä vaikutuksen naisiin ilmestymällä seläntaakse toodella lähelle tanssimaan. Kun vaihtoi paikkaa, poika ilmestyi hetken kuluttua taa niskaan hengittelemään. Ja tämä näytti olevan ihan yleinen lähetymistapa. Siinä mielessä kauheen kohteliasta ettei kosketusta ollut yrityksessä mukana, mutta en sitten tiedä kuinka mielyttävä tuokaan kikka on tyttöjen mielestä. 

Design museum 

Semmlat menossa taustalla vaikkei niin laskiainen oliskaa

Kaunis etiketti

Redbull on air -matkalla

sillan kuvaus jalat ristissä

Röda Sten

Redbull on air featuring Robert Hood (live), Göteborg's pride Shakarchi & Straneus, alongside Studio Barnhus with Academy participants Axel Boman and Kornel Kovacs. 

Sunnuntaina kävimme italialaisessa aamupalalla/lounaalla ja puoli viideltä lähdinkin köröttelemään bussilla kohti kotia. 4 tuntia bussissa vähillä unilla ei koskaan tunnu mielyttävältä mutta 10 € lippu houkutteli 45 € junalippua enemmän. Jäin lentokentällä pois ja nappasin metron kotio. Kaiken kaikkiaan ihana reissu! Aurinko paistoi koko viikonlopun, ihmiset olivat iloisia ja ruotsin kielikin tuntui ymmärrettävältä. Kiitoksia emännälle houstauksesta!! <3

Sataman kuvailua.

Maanantai on viikosta se kaikkein ihanin. Tämä maanantai tuntui lähtevän ihan perinteisesti liikkeelle. Töissä tuntui ettei ole millään aikaa tehdä kaikkea mitä pitäisi ja neljältä juostiin jo Beatrizin kanssa Nørrebron Imperiumiin katsomaan Pina-elokuvaa. Pitänee sanoa että on korkein kulttuuripläjäys mitä olen koskaan nähnyt. Luulen että the Artist olisi ollut ehkä rauhallisempi näin alottelijalle. En tiedä onko kyseessä vain insinöörimieleni, mutta ajoittain mietin että pitääkö elokuvan modernitanssijoiden yrittää hakea sisäistä vammailiaansa esityksessään vai mikä on homman juoni. Kun oikein keskityin, sain elokuvasta vedettyä hetkellisiä taidekokemuksia kuin tauluja. Tanssijoilla oli ihania värikkäitä mekkoja ja liikkeet oli ajoittain todella kauniita. Viikonlopun univajeen takia meinasin nukahtaa vähän tylsemmässä kohdassa.