Siitä se ajatus sitten lähti - ELVIS-JÄÄTELÖ

En muista mistä ihan ensimmäisenä kuulin pekonijäätelöstä, ehkä master chefistä, ehkä jostain muualta, siitä on jo aikaa. Sitä kuitenkin kehuttiin, joten mieleen jäi kytemään, että joskus sitä pitää vielä kokeilla. Keväällä kun oltiin Tukholmassa törmäsin sitten basilikajäätelöön ja mieleen tuli taas se jäätelökoneen tarpeellisuus. Kun sitten kerroin ystäväpariskunnalle basilikajäätelöistä ja jäätelökonehaaveista, he kysyivät haluaisinko lainata heidän jäätelökonettaan. Se oli ollut lainassa jo pitkään jollain toisella ja nyt oli korkea aika laittaa vehje taas kiertoon.

Niinpä sain jäätelökoneen lainaan juhannuksena ja ekat jätskit tehtiin jo viime tiistaina. Olin pitkään makustellut mielessäni Nice Creameja, joista löysin reseptikirjan aiemmin tänä vuonna (taisi olla samaan aikaan elämäntapamuutospäätöksen kanssa). Nice Creamit on jäätelöitä, joissa ei ole sokeria, maitoa tai lisäaineita. Olin kerännyt jo valmiiksi joitain raaka-aineita joita Nice Creameihin tarvitaan ja nyt kun kaveri oli kylässä, päätettiin vihdoin kokeilla vehettä. Kirjasta valikoitui yksimielisesti kokeiluun lakritsijäätelö: 2 dk cashew pähkinöitä, 1,5 dl vettä, 2 rkl kookospalmusiirappia, 1 rkl sukriinia, 2 tl vaniljapulveria, 1 kananmunankeltuainen, 3 rkl kookosöljyä, 2 rkl lakritsipulveria ja 2 rkl vettä (laku ja vesi lisätään vasta lopussa siirappina joukkoon).

Voin muuten suositella! Oli todella hyvää. Tosin lakritsijauheen tilalla käytin Bülowin sokerilakritsajauhetta, joka varmaan vaikuttaa johonkin makunystyrään, mutta jäätelöltä seos nyt jokatapauksessa maistui, mistä tottapuhuen olin vähän yllättynyt. 

Nyt kun vehje oli saatu tulille aloin jo miettiä seuraavaa kokeiluerää. No okei, on oikeastaan väärin sanoe että "aloin", kyllä tämä oli jo moneen kertaan mietitty juttu. Kokeiltiin vappuna nimittäin vaimomatskuu-blogin vappumunkkeja pekonihillolla ja nyt myöhemmin pyörittelin kädessä saman blogin suklaareseptiä. Vaimomatsku-nainen oli tehnyt pekoni-maapähkinävoi-banaanisuklaata eli Elvis-suklaata! Kuulosti hyvin mielenkiintoiselta, mutta jäätelökoneen"omistajalle" liian tylsältä. Päätin jalostaa reseptin jäätelömuotoon.

Paistoin pekonit rapeiksi ja annoin jäähtyä, tein suklaajäätelöpohjan johon tuli 2 dl kuohukermaa vispattuna, 3 munan keltuaista ja 0,5 dl sukriinia vispattuna ja 3 rkl kaakaojauhetta. Nämä kaikki yhteen ja jäätelöksi.

Pistin pekonit monitoimikoneeseen ja lisäsin niiden seuraan maapähkinävoita, vähän banaanilastuja ja suklaa nibsejä.  Homma sekasin ja kun jäätelö alkoi näyttää pehmikseltä - ni sekaan vaan.

Kone hyytyi jossain kohtaa joten oletin jäätelön olevan valmis. Laitoin jäätelön rasiaan ja pakkaseen ja aloin katella kulhon puhdistus projektin pääpiirteitä. Eissaakeli. Reunoille ja pohjaan oli jäätynyt ihan kunnon kerros Elvis-jäätelöä, eikä sitä saanut siitä pois. 

Luulen että jäätelökonetta vois helposti käyttää koko päivän, niin hyvin se pitää itsensä kylmänä. Ongelmaksi muodostuu vaan se että vanhaa jäätelöä ei saa siitä pois ennen kuin kulho on sulanut. Ajattelin vähän auttaa tilannetta upottamalla kulhon kuumaan veteen. Koska tulosta ei oikein alkanut tulla vaikka kuinka rapsuttelin, annoin viimein periksi ja päästin kuumaa vettä myös kulhon sisäpuolelle. Jätskit lähti, mutta luulenpa että tuhosin samalla koko vehkeen. Pinnassa on naarmuja ja käyttöohje sanoo ettei kulhoa saisi edes pestä kuin haaleassa vedessä - ei missään nimessä koskaan kuumassa. Hemmetti. Tiistaina meillä oli ongelmia kasata tota vehjettä ja kurottauduin sen verran manuaalin puoleen että saatiin se vihdoin toimintaan. En sitten insinöörinä viittinyt lukea niitä kokonaista kahta sivua siinä samalla. Urpo mikä urpo. 

Ai niin maistuiko Elvis? Oi kyllä! Nappiin meni mielikuvat ja totuus.

Pieni Merenneito -kierroksen päivitys

Kun asuttiin Frederiksbergissä niin toimittamani turistikierros oli aikalailla aina vakio. Alkuun joko brunssi kotona tai Granolassa, siitä Strögetin alkupäähän (rådhudspladsin päähän), pyöriä taluttaen Strögetin läpi (edellyyttää varhaista starttia, muuten Strögetille ei mahdu pyörällä tai ilman), Kongens Nytorvin päässä välipalabölset ja Nyhavnissa laiturioluet, siitä pienelle merenneidolle rantaa pitkin ja pyörillä hurautus Christianshavniin ja Kanalbodegassa yksi välibisse. Christianiassa pieni kierros ja loppuun joko hevosien silittelyä tai vaihtoehtoyllätysnumero. Hyväksi havaittu kierros. Melkeinpä päivässä saa nähtyä kaiken tärkeän Kööpenhaminasta ja lopun viikonlopusta voi käyttää fiilistelyyn.

Koska ystäväni ovat ehtineet käydä moikkaamassa minua jo usemman kerran, ei Pieni Merenneito -kierrokselle ole ollut enää tarvetta ja se on päivittynyt ikään kuin itsestään Fiilistelyä Kööpenhaminassa -kierrokseksi. 

Ilmanen vinkki: marokkolaiset letut (kuvassa) on ihan mielettömän hyviä!

Kierros starttaa myös joko omalla brunssilla tai Wulff og Konstalin vastaavalla ja jatkuu joko kirppikselle tai Outlettiin. Shoppailujen jälkeen matka jatkuu Christianian takaportista Christianian läpi joko Morgenstedetille vegaani-lounaalle ja siitä jälkkärille Copenhagen Street Foodiin......Tai sitten vaan ihastellaan rauhassa Christianiaa ja syödään vasta sen jälkeen koko viiden ruokalajin lounas paperisaarella. Street foodista lampsitaan Oopperan eteen josta voi kätevästi napata vesibussin joen yli Nyhavniin. Kunhan kevyenliikenteensilta joskus valmistuu voi tuon ylityksen taittaa myös silloitse. Nyhavnissa fiilistellään ja matkaa jatketaan puistoihin, kahviloihin tai shoppailemaan. Ei siihen täydelliseen kesäpäivään sit muuta tarvitakkaan :)

 

Kuvassa oikealla näkyy silta joka ehkä joskus valmistuu...

Sade sade ropisee

Jos en olisi yksinhuoltaja olisin jäänyt töihin niin kauaksi aikaa että kaatosade olisi loppunut. Töitä nimittäin olisi riittänyt. Mutta koska Nalle ei osaa itse itseään pissattaa, oli lähdettävä neljältä kaatosateessa polkemaan kohti kotia ja Nappua. Mulla oli töissä sadetakki, mutta alapäässä oli mekko ja punaiset kangaskengät. Kengät läikkyi yli kun kävelin rappukäytävää pitkin kotiovea kohti. Kuorin valuvat vaatteet päältä ja ripustelen ne ympäri kylppäriä. Onko teillä sellanen tunne kun olette läpimärkiä ja kuoritte vaatteet päältä, että ei voi alkaa kuivata jollei ole ensin käynyt suihkussa. Oikein pysähdyin miettimään asiaa, että eikö tässä voisi nyt vaan kuivata itseään. Mutta ei voinut. Piti mennä suihkuun ja pestä sadevedet kropasta ja valuneet meikit naamasta. Sitten mieli antoi rauhan kuivata. 

Olin jättänyt oven auki makkariin jota en yleensä tee. Nalle käyttää tilaisuutta aina hävyttömästi hyväksi ja hyppää sängylle vetämään tirsoja. Ja näinpä oli käynyt nytkin. Hän oli nuhjaissut ihan ensiksi koristetyynyt muualle, sitten vetässyt päiväpeiton syrjään ja painunut sitten nukkumaan peiton alle tyynyjen väliin. Luultavasti pää vielä tyynyllä. Mitä sen päässä oikeen liikkuu? Kosto? 

Ryökäleen oli päästävä tilanteesta huolimatta ulos...kaatosateeseen. Vedän sadevaatteet päälle ja viimeistelen asun saappailla. Päätän käydä matkalla varastossa katsomassa jos löytäisin vaelluskenkiä, joita tarvisin Lofooteilla muutaman viikon päästä. Mäsinöin varastossa kuin viimeistä päivää. Nostelen ihan **tun raskaita matkalaukkuja joiden sisällä on luistimia ja muita höyhenen kevyitä tykötarpeita, katson sisään turhaan ja nostan sitten laukut takaisin ylähyllyille kuin raksamies konsanaan. Kolppaan koko varasto ympäri ilman tulosta. Ei ne kengät ole siellä! En toisaalta niitä koskaan Tanskassa ole edes nähnyt, mutta kunhan nyt viinilasiväärinkäsityksen jälkeen halusin kuitenkin tarkistaa, ettei tule sitten ainakaan sanomista jälkeenpäin.

ÄITI JA ISÄ, NE KENGÄT NÄYTTÄÄ TÄLTÄ!!!

Olen ihan hiestä märkä koska tarkka muistinen varmaan huomaakin että mullahan on päällä ne sadevaatteet saappaineen poikineen tässä urakassa. Ei muuta kuin takaisin päivän valoon ja matka jatkuu Nallen kanssa, joka on katsellut mun toimintaa varastossa päätään russelimaisesti käännellen puolelta toiselle. **ttuilua sekin sanon minä. Tarkat myös huomaa etten ole vielä tarinan aikana syönyt mitään. Veren sokeri alkaa olla sen verran alakanttiin että alkaa sekin jo vaikuttaa tunnelmaan.

Tässä kohtaa, koska universumin hätätilanteissa heittämät banaanit sokerivajeeseen olivat loppu, se alkoi lohduttaa mua KAHDELLA sattumalta silmiin osuneella neliapilalla. Alon miettiä, että mitä toivoisin jos saisin toivoa ihan mitä tahansa, enkä ehtinyt enää olla niin ärtynyt. On muuten kimurantti kysymys. On paljon asioita joita toivoisin ihan vaan tottumuksesta. Mutta mihin niiden toteutuminen sitten oikeasti johtaisi ja mitä kannattaa oikeastaan toivoa? Siinä se koiranulkoilutus sitten meni näitä asioita pohtiessa kunnes rannalla törmäsin ihan mielettömään näkyyn. Siis ihan mielettömään. En ole koskaan ennen nähnyt niin kirkasta sateenkaarta. Se alkoi tuulimyllyiltä ja loppui Helgolandiin. Sen kaikki värit näkyi ihan selvästi tummaa merta vasten enkä ole koskaan nähnyt mitään niin meiletöntä valoilmiötä. 

Tässä sama paikka sumussa. Helgolandia ei tosin näy...koska sumu.

Tollasessa tilanteessa yksin koiran kanssa vesisateessa tulee helposti mieleen että nappaampa muuten tästä kuvan. Kuvan voi sitten lähettää Lofooteille tai ainakin nyt Suomeen bestikselle. Jos otoksesta tulee sellanen ku silmä näkee, niin se kannattaa ladata instagrammiin. Mutta eihän mulla mitään puhelinta, saatika kameraa ollut mukana siellä sadetakin taskussa. Mietin et vitsi ku olis sellaset silmät joilla vois ottaa kuvan vaan ihan silmiä räpäyttämällä. Tuijotin valoilmiötä ihan loputtoman pitkään ja koitin tallentaa näkyä ensin verkkokalvoille ja sitten takaraivoon tahdon voimalla, niin että saisin sen poimittua sieltä sitte kun taas myöhemmin haluisin sitä katsella. Tätä kirjottaessa en sitä enää saa mihinkään kohtaan päätä, että harjoite taisi sitten kuitenkin epäonnistua. 

Kuva googletettu: hakusanat Amager ja regnbue

Mietin että miksi olisin halunnut kuvan instagrammiin. Aina saa kuulla mimitystä miten jengi on nykyään sosiaalisen median orjia. Tilanteita ei koeta enää siinä hetkessä vaan puhelimen kameran läpi ja loppu kokemus menee ohi kuvia mediaan ladatessa. Mutta kyllä mää sanon että itse kyllä nautin toisten lataamista hienoista kuvista. Tosin mä nyt valkkaan lomillakin pelkät valokuvagalleriat kaikkien hienojen museoiden joukosta. Valokuvat on sellasia juttuja jotka mun silmää mielyttää. Jaksan tuijotella hienoja valokuvia vaikka kuinka pitkään ja miettiä tarinaa niiden takana tai vaan värejä tai yksityiskohtia. Että kai mua nyt saa harmittaa etten saanut mun sateenkaaresta kuvaa enkä voi ihastella sitä enää kännykän näytöstä. Nyt toi kokemus oli ihan mun itseni kokemus enkä päässyt jakamaan sitä kenenkään kanssa. Kyllä matkustelukin on kivaa yksinään mutta siinä idea on saada olla rauhassa. Sillon ei tarvitse tapahtua mitään erityistä. Cappuccino ja ihmisvilinä on hyviä yksin matkustelussa, eikä niistä tarvi ottaa kuvia. Mutta kyllä Colosseum tai Che Guevaran Mausoleum on parhaimmillaan jaettuna. Vähän niinku letutkin. Maistuu parhaalta lettukesteissä. 

 

Ero - onko rakkautta olemassa ja onko ihmiset edes joutsenia?

Nyt tulee ihan jotain muuta kuin vinkkejä Köpiksen turisteille. Silmien eteen paukahti juuri Eevi Teittisen ja Dani Uniikin ero ja teki niin mieli avautua facebookissa. Mutta miksi avautua facebookissa kun mulla on tällänenkin mediaväylä käytössä. Tänne saa kirjotetua enemmän ja postaus ei paukahda kaikkien 555 "ystävän" etusivulle. Täältä mun ajatukset voi käydä lukemassa ne joita ne kiinnostaa + en spämmää puolituntemattomia ystäviä.

En seuraa Ilta-Sanomia, enkä lue aktiivisesti mitään blogeja. Ehkä parhaiten Suomen uutiset päätyy lukuun mulla Facebookin kautta, jossa muuten ei näy enää muuta kuin Ilta-Sanomien uutisia ja mainoksia. Jos ystävien kuulumisista haluaa pysyä kärryillä, pitää klikata yksitellen itsensä sisään ihan perille asti heidän profiileihinsa. Eevi Teittisen erohan nyt on paljon tärkeämpää kuin esimerkiksi ystävän tirpsujen kasvaminen tai toisen ystävän opiskelupaikan saanti ulkomailta.

Kuva Eevin omilta nettisivuilta ihan vaan jollette tiedä kenestä tässä nyt vouhkataan.

No anyways Eevi Teittinen on esiintynyt Fitnespäiväkirjoissa, jossa itki kuinka ihana mies hänellä on ja miten hän on löytänyt sen oikean ja heistä tuntuu että heidät on tarkotettu toisilleen. Pariskunta meni viime kesänä kihloihin kun Uniikki kosi Eeviä räppien välissä festarilavalla ja sitten ne muutti unelma-asuntoon ja hehkutettiin sosiaalisessa mediassa yhteistä onnea. Luulin että häät olisi tänä kesänä ja vauvastakin Eevi oli julkisuudessa haaveillut. Ja sitten ERO! Eihän tämä nyt näin mene. Onko edes luvallista viestittää medialle prinsessa satua jollei asiat kuitenkaan niin ole. Vai onko kyseessä prinsessa satu josta näyttelijät vain heräsivät yht'äkkiä tähän päivään?

Toisaalta pilvilinnat ja erothan nyt on aika tavallisia julkisuudessa. Ainoastaan Matti Nykänen nyrkittää ensin vaimoaan oikein kunnolla naamalle ja riitelee asiat halki julkisuudessa ennen kuin ottaa eron. Muut julkkikset elävät onnellista kulissielämää kunnes salamaero yllättää. Yllätyksekseni sama kaava on alkanut näkyä myös 555 facebook ystäväni keskuudessa. Kuka nyt haluaisi leveillä tyhmällä elämällä. Niinpä sosiaalisessa mediassa herutetaan hashtageilla #lovinglife #blessed #happy #togetherforever ja seuraavana päivänä saa lukea että käyttäjä "samainen FB-ystävä" on parisuhteessa käyttäjän "EnnestäänTuntematon" kanssa #happy #lovinglife #blessed.

Random kuva instagrammista. Osataan käyttää niitä hästägejä.

Eihän kukaan muu kuin pariskunta itse tiedä mitä heidän suhteessaan ja tunteissaan tapahtuu. Ja onhan totta, että tasa-arvoisuuden lähennellessä fiftisikstiä naiset voivat vihdoinkin, pelkäämättä joutuvansa puille paljaille ja vähintään suvun sylkykupiksi, ottaa ero paskasta miehestä ja katsella parempia vaihtoehtoja, toisin kuin ennen. Mutta onhan tuo 50% mahdollisuus onnistua avioliitossa aika pieni. Miksi edes yrittää noilla kertoimilla? Haluaisin lisäksi tarkastella lähemmin tuotakin tutkimustulosta. Luultavasti tilastot eivät edes ota huomioon pareja jotka ovat olleet yhdessä 40 vuotta ja sitten viimein mitta tulee täyteen ja kosahtaa. Nuohan on juuri niitä katalampia ansoja. 40 vuotta yhteistä matkaa ja sitten tulee väistämätön tilanne johon ei auta muu kuin ero. Miten sitä edes osaa enää elää ilman toista?! Mun mielestä merkityksellisempi kysymys on että MIKÄ se väistämätön tilanne oli? Kasvettiin erilleen vai? Niin käy kaikille muille paitsi JOUTSENILLE!!! 

Tuskin eroihin kuitenkaan lähdetään ihan heppoisista syistä. Itse tiedän valtavalla kokemuksen määrällä että ihan tuollainen 3 vuoden seurustelusuhde ilman lainoja ja lapsiakin on vaikea. Sitä punnitsee viimeiseen asti onko tässä mitään järkeä. Voiko olla mahdollista löytää enää uutta rakkautta. Onko ruoho tosiaan vihreämpää aidan toisella puolella? Niinhän sitä sanotaan että vaihtamalla ei parane. Ja joku siinä silti mättää kun sen loikan uskaltaa ottaa ja käydä ne kaikki tuntemukset, itkut ja kaipaukset läpi, jotta voi taas aloittaa puhtaalta pöydältä. Ja toisaalta kyllähän meressä kaloja riittää? Aina löytyy uusi. Ja minkä takia sitä pitäisi olla joutsen kun ihmisiähän tässä kaikki ollaan? Miksi edes pitäisi olla yhden ja saman kanssa koko elämä? Elämä on kuitenkin niin lyhyt. Suhteellisesti lyhyt. Kyllähän siihen aika monta avioliittoa saa mahtumaan jos niin haluaa.

Mutta miten voi olla että ihminen viettää niin pitkän ajan toisen ihmisen kanssa ja sitten yht'äkkiä huomaakin että eihän tästä tule mitään. Mitä ilmeisimmin sitä ollaan kuitenkin rakastuneita kun yhdessä ollaan. Luulisi että kun ensihuuma väljähtyy ja arki tulee vastaan, sitä näkisi aika nopeasti toimiiko se arki vai ei. Miksi sitä jatkaa pidempään jollei näytä toimivan. Varsinkin jos päästää tilanteen etenemään avioliittoon asti. Useimmiten siinä ollaan ehditty olla jo jokin aika yhdessä ja tultu siihen johtopäätökseen että toisen kanssa on hyvä elää vaikka koko loppu elämä. Mikä saa mielen muuttumaan papin aamenen jälkeen vaikka vuoden päästä? Eikö ennen avioliittoa ole ehditty punnitsemaan ne toisen hyvät ja huonot puolet, että pystyykö niitten kanssa elämään vai onko jotkin viat niin suuria, ettei niiden yli pääse vaan tulevaisuus näyttää auttamattomasti murhenäytelmältä? Ilmeisesti ei ole ollut aikaa. Ja mikä minä olen sanomaan että järjellä sitä naimisiin kannattaa mennä. Joskus olen miettinyt että parhain aika naimisiin menolle olisi puoli vuotta seurustelun alkamisen jälkeen (kertoimet on kuitenkin varmaan aika samat). Silloin olisi alkuhuumaa viellä jäljellä ja häistä tulisi ihanan romanttiset prinsessahäät, jossa hääpari ei malttaisi pitää näppejä erossaan toisistaan ennen hääyötä. 

Tosta noin. 

Ihmisen on oltava onnellinen. Mindfullnessia ja onnellisuuskonsultteja. Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi ja huonossa parisuhteessahan sitä juuri tuhlaa aikaansa. Uskon että ihminen on onnellisimmillaan vastarakastuneena (johtuu hormooneista). Miksi ei siis unohdeta avioliitot ja vaihdeta lennosta seuraavaan aina kun alkuhuuma haihtuu? Eletään vaan elämän onnellisinta aikaa kokoajan ja täysillä? Ilmeisesti jotkut näkee siinä arjessa kuitenkin myös jotain viehättävää kun jaksavat vaan sinnitellä alkuhuuman ohi. Mitenköhän me saatais siitä arkielämästä enemmän irti sitä onnellisuutta? Että olis niinku sen arvosta? Vanhemmat ja viisaammat kertokaahan nyt onko totta että kyse ei ole siitä rakastaako vaan siitä, haluaako rakastaa? Niitä ensihuuman hormoneja kun on mahdollista pitää yllä ja jopa elvyttää. Kasvaminen erilleen on oikeastaan ihan bull shittiä! 

Kokeilkaapa koskettaa sitä elämänkumppania joka päivä. Ensin vähän ja sitte kasvavissa määrin. Jos on ajauduttu tosi erilleen, niin sitte pitää ottaa itteään niskasta kiinni ja pakottautua sille hirveälle tunteelle kun joutuu koskettamaan sitä vastenmielistä ihmistä ja toisaalta vastaanottamaan kosketusta siltä johon joskus muka rakastui. Niin se vaan menee että hyvänmielenhormonit lähtevät kosketuksesta taas heräilemään kehossa ja pikkuhiljaa ei vitutakkaan enää yhtään niin paljon. Toistappa tätä joka päivä monta kertaa, vaikka vaan kuukauden ajan ja huomaat ettei sitä ollakkaan kasvettu niin paljon erilleen. Itseasiassa se toinen onkin ihan ookoo ja sen kanssa voi vaikka lähteä yhdessä rantsuun piknikille, juoda pullo skumppaa ja hullutella vaikka vähän. Elämä on hei laiffii! 

                          

Outlet shoppailu Kööpenhaminassa

Amagerista löytyy ihan huippu Outlet Store joka myy IC Factoryn merkkejä pilkkahintaan. IC Companyn merkkeihin kuuluu esimerkiksi InWear, Matinique, Part Two, Soaked In Luxury, Designers Remix Collection, Gestuz ja ICHI (+ Ganni ja Filippa K joita en kyllä itse ole bongannut). Olen käynyt täällä joskus miljoona vuotta sitten kun Frederiksbergistä piti oikein asioikseen lähteä näin pitkälle, mutta nyt pari viikkoa sitten muistin outletin olemassaolon taas uudelleen ja tehtiin vaikka mitä löytöjä! Valikoima on siis todella laaja ja hinnat keskimäärin -70%. Osoite on Raffinaderivej 10 jos haluaa navigaattoriin pistää muuten ne löytyy matkalla Amager beachille jalkapallokenttien jälkeen. Aukioloajat on Ma-Pe10.00 - 18.00, La 10.00 - 17.00 ja Su 11.00 - 15.00.

Samassa rakennuskompleksissa sijaitsee myös By Malene Birger Outlet. Näillä super merkeillä outletit on yleensä aika pelkistettyjä ja shoppailu on lähinnä suuresta mäihästä kiinni. Tai toisaalta jos tuntuu että kaikki Birgerin mallistosta on ihan kuin itselle tehtyä niin ei välttämättä olekaan enää mäihästä kiinni. Aukioloajat on aikalailla samat kuin IC Factoryllä. La Birger on auki tunnin lyhempään ja sunnuntaina tunnin pidempään.

Kummastelin että miten Ganni avoi liikkeen ihan vähän aikaa sitten Christianshavniin. Myöhemmin kuitenkin kävi ilmi että kyseessä oli Ganni Postmodern Outlet Store. En ole itse käynyt, mutta jos on Gannin ystävä niin kannattaa käydä samalla kun käy katsastamassa vaikka Christianshavnin kanaalit tai Christianshavnin. Outlet sijaitsee ihan metroaseman vieressä ja osoite on Overgaden Oven Vandet 40.

Sitten on tuo kaikkien Acne fanien mekka -Acne Archive. Olen ollut skeptinen koko putiikkia kohtaan sen minimalistisuutensa takia mutta viimekerralla tehtiin kyllä löytöjä. Liike sijaitsee Elmegade 19, Nørrebrossa, ja jollei Acnelta löydy mitään on samalla kadulla vaikka mitä ihania liikkeitä. Liike on auki Ma-To 11-18.30, Pe 11-19 ja La 10-17.

Rentoja kesävaatteita voi käydä ostelemassa Outlet hinnoin Nørreportista Frederiksborggade 11, missä sijaitsee Moss Copenhagen Outlet. Hinnat on tosi hyviä ja alennukset ihan -85% asti. Super merkkeihin verrattuna tämä vaikuttaa lähinnä kirpparilta. Ei niin pelkistettyä ja laatukaan ei ainakaan mun ostoksissa ole ollut sitä ihan parhainta. Löytöjä toisaalta täälläkin voi helposti tehdä mäihällä.

Aukioloajat Ma-To 10-19, Pe 10-20 ja La-Su 10-18.

Amagerin helmet - Sticks'n'Sushi

Sticks'n'Sushi ei ole sinänsä mikään uusi juttu, mutta Amager Strandilla se on. Ja parasta on se miten se on sinne perustettu. Alla näkyy rakennus jota ennen käytettiin kanoottien, kajakkien ja surffivälineiden varastointiin + autojen huoltamiseen.

http://minby.dk/amagerbladet/ny-restaurant-ved-stranden-er-i-knibe/

 

 

 

 

Ja että miltä se näyttää nyt:

http://www.skyscrapercity.com/showthread.php?p=132927546

Ravintolan oma nettisivu

Sticks'n'Sushi on äänestetty monesti kaupungin parhaimmaksi sushi-paikaksi ja onhan siinä laatua, makua ja uusia tuulia viimitten pääl. Nyt kun astuttiin Amager Strandin uuteen ravintolaan, en edes pystynyt kuvitella että sisältä löytyisi niin pähee ravitsemuslaitos. Oli torstai-ilta ja kello oli kahdeksan - paikka oli täynnä. Jouduttiin odottelemaan pöytää 20 minuuttia, mutta se ei haitannut koska meidät ohjattiin yläkerran loungeen katselemaan ensin cocktail listaa ja sitten ruokalistaa cocktailien äärellä. Cocktailit oli oikein hyviä ja palvelu jotain mitä en ole taas Tanskassa ihan vähään aikaan saanut.

Pöytää odotellessa

Avoin keittiö herättää aina tunnetusti luottamusta, kun tietää mistä olosuhteista ruoka tulee.

Lamput oli tehty tyhjistä limpparipulloista. En tiedä kuka niitä osaa tehdä mutta mageita ne oli.

Yleensä Tanskassa ei siis kovin helposti palvelua saa. Ja sitten on poikkeuksia kuten Sticks'n'Sushi ja pari muuta mun lempparia. En käsitä miksei hyvää asiakaspalvelua priorisoida paremmin. En usko että olen ainut joka antaa anteeksi paljon jos asiakaspalvelu on hyvää, enkä toisaalta ollenkaan jos se on huonoa. 

Ei ole Sushi Loversin dragon rullien voittanutta mutta kyllä nämäkin samassa luokassa kamppaili.

Jälkkäriksi pieniä herkkuja. Ihan mielettömän hyviä. Ja Matcha teetä.

Meidät ohjattiin ensin siis yläkerran loungeen odottelemaan cocktailien kera ja siitä sitten ohjattiin pöytään. Jo ovella meitä oli vastassa ensin yksi työntekijä. Sitten pyysi odottamaan jotta hänen kollegansa joka on täydellisesti perillä pöytävarauksista ottaa meidät palvelukseensa. Siinä samalla ensimmäinen tarjosi meille ruokalistoja ajankuluksi. Pöytään ohjatessa cocktailit kannettiin tottakai tarjottimella meidän puolesta ja tilaukset otettiin istuvien asiakkaiden tasolla pöydän viereen kyykistyen. Lisätilausten tilaaminen oli helppoa koska kuka tahansa saattoi ottaa mistä pöydästä tahansa tilauksen vastaan. Kokonaiskuva oli kokoajan kaikilla tarjoilijoilla hallussa ja jokainen halusi vilpittömästi tehdä parhaansa mielyttääkseen asiakkaitaan. Ei voi muuta kuin suositella lämpimästi! Biitsille ensin kävelylle hankkimaan ruokahalua ja sitten Stick and Sushiin illalliselle.

Distortion kuvina (sydän)

 Vesterbro

Jatkot

Paljon roskaa mutta autot lakaisi kaiken pois yhdessä tuokiossa.

Distortion Ø