Distortion

Distortion

Ai että. Distortionia odottaa aina ihan täpöllä ja se ei koskaan petä. Distortion on jokavuotinen (pääasiassa) elektronisen musiikin katufestivaali. Ajankohta on aina kesäkuun alussa ja kesto n. 5 päivää. Tarkoituksena olisi vallata joka päivä uusi kaupunginosa Köpiksen keskustassa ja täyttää se monilla eri dj:llä ja lavoilla. Artistit on suurimmaksi osaksi nousevia tähtiä, mutta mukaan mahtuu myös pari vähän kokeneempaakin sankaria. Kävijöitä riittää n 300 000, joten ymmärrettävää on että kaupunkipakka sekoittuu hetkellisesti oikein kunnolla. Parasta katufestareissa on se että jollei joku musiikki miellytä, voi siirtyä kulman taakse toiselle lavalle ja toisiin tunnelmiin. Distortion levittäytyy parhaimmillaan yhden päivän aikana 44 kadulle. Yhdellä kadulla saattaa tulla vastaan katutaidetta/performanssia ja toisella mellastetaan vaahtobileissä tai saunassa. Ja missä Suomessa julkijuopottelu on kiellettyä, Distortionissa jopa kampaamot avaavat ovensa myydäkseen olutta bilettäjäväelle. Katupileet loppuu ymmärrettävistä syistä jo kello yhdentoista maissa, mutta bileet toki jatkuvat senkin jälkeen eri klubeilla ja afterpartyissä. Rannekkeen ostamalla pääsee sisälle poolpartyihin, varastobileisiin jne.

Aivan käsittämätön tunne oli viime lauantaina/sunnuntaina kokea hetken pimeys ja jälleen auringon nousu ja kaupungin herääminen aamuaurinkoon kotiin pyöräillessä. Harmittaa niin paljon etten pysähtynyt napsimaan kuvia kaupungista ihan uudessa valossa. Parasta mitä valvomisella saa! Kotiin rullatessa napattiin tietenkin leipomosta tuoreet leivät ja kanelirullat aamiaispöytään ja juteltiin mukavia samalle reitille eksyneen kanssajuhlian kanssa.

 

Kesäyöt on öistä parhaimpia

Distortion alkoi aikoinenaan Ranskalaisen Thomas Fleurquinin ideasta. Hän muutti Köpikseen 1998 ja aloitti ihmiskokeet järjestämällä pieniä tapahtumia kuten grillibileitä ja party bussi kyytejä 30-200 ihmiselle ympäri kaupunkia. Homma alkoi riistäytyä käsistä joten hän kirjoitti kaupungin kanssa yhteistyösopimuksen ja perusti non-profit järjestön. Pienet katupileet on nykyään aika mahtipontiset ja homma senkun riistäytyy käsistä joka vuosi enemmän ja enemmän kun sana kiertää maailmaa ympäri ;)

 

Final partyt taputeltu

Tää on vähän niinku loppukevennyskuva (jollei vielä ollut tarpeeksi kevyttä juttua yllä). Seuraavat bileet on nimittäin juhannuksena tän tyypin kanssa. Odotan ihan innolla :D

Ihanat ihmiset kylässä

Viikko sitten mun äiti ja isä oli kylässä Köpiksessä. Ei mennyt niiden matkustus merten yli ihan niinkuin Strömssössä. Lennon piti olla Turusta lauantai aamulla tosi aikasin mutta se olikin peruttu. Lentokentältä ilman pahoitteluja heille ojennettiin boarding pass Tukholman ja Göteborgin kautta Köpikseen. Saapumisaika oli 7.30 sijaan tällä ratkaisulla 13.30. Pakko myöntää että kahden päivän reissulla tuon viivästymisen kyllä huomaa.

Itseäni ehkä eniten tuossa ärsyttää se että vanhempani maksoivat enemmän saadakseen suoran lennon Turusta. Miksei SAS ilmoittanut edellisenä iltana asiasta, jotta he olisivat voineet vaikka ajaa Helsinkiin ja ottaa sieltä ne suorat lennot. Tai miksei lentoyhtiöille tehdä kalliimmaksi tällaista toimintaa, jottei selittämättömiä lentojen peruutuksia enää tehtäisi niin helposti. Ärsyttää koko lentoyhtiö. Jouluksi varattiin lennot Finnairilta ihan vaan ettei tarvi koko joululomaa käyttää Euroopassa lentelyyn.

Vihdoin kun sain vieraat perille syötiin nopeasti myöhäinen lounas takapihan auringossa ja lähdettiin pyöräilemään. Itseasassa vietimme suurimman osan ajasta juurikin pyörien päällä sään suosiessa niin nätisti vierailua.

Kävimme Tivoli hotellin katolla cocktaileilla ja Mavenissa illallisella. Sunnuntaina pyöräilimme Amager beachille, syötiin lounas Cafe Oven Vandetissa, hurviteltiin Tivolissa ja syötiin illallinen Thomasin kokkaamana. Kaiken kaikkiaan ihana viikonloppu pienestä viivästyksestä huolimatta. Saisivat käydä useamminkin nuo ihanuudet.

Mayers kokkikoulu

Claus Meyer on Tanskalainen jätkä. Sillä on kahviloita ja leipomoita siellä täällä kaupunkia, se on kirjottanu useampia keittokirjoja, se vetää kokkikouluja kaiken tasoisille ryhmille ja se on toinen omistaja maailman parhaimmassa ravintolassa. Claus on kova jätkä.

Ihana työkaverini oli järjestänyt meille osastopäivän ruokailun yhteen Meyer herran ravintoloista. Tai paremminkin opetusravintoloista. Opettajakokkimme kertoi olleensa aiemmin samana päivänä opettamassa myös vankilassa. Meyer on siis kaiken jo edellä mainitun lisäksi myös hyväntekijä.

Osastopäivämme alkoi hautausmaalta. Kiersimme Kööpenhaminan legendaarisen hautausmaan tunnetuimmat ja myös vähän vähemmän tunnettuja leposijoja läpi. Pitää sanoa että oli kyllä odotettua mielenkiintoisempi kierros. Pikkusen paksu oppaamme jolla oli ruokalista rinnuksillaan oli aivan uskomaton tarinan kertoja. Kierroksia saa myös englanninkielellä ja suosittelenkin kokeilemaan jos sellaselle löytyy aikaa ja tarinat esimerkiksi H.C Andersenista tai Kirkegaardista kiinnostaa. Voin paljastaa omatoimimatkailijoille sen verran että esim. Andersenin haudassa makaa 3 tyyppiä eikä vain kirjailija yksinään. 

Meyersin opetusravintola sijaitsee ihan hautausmaan kulmilla joten siirtyminen oli helppoa kierroksen jälkeen. Alkumaljojen jälkeen meidät jaettiin kolmeen tiimiin ja kilpailu sai alkaa. Tehtäviä oli kolme: 10 "mausteen" tunnistus hajuista. Saimme vaivaiset 4 oikein! Nenäni oli täysin hukassa. Kun joku ensin kertoi minulle mikä tuoksu oli kyseessä, oli tehtävä ihan helppo, mutta koska ei ollut huijausmahdollisuutta, oli tehtävä ihan mahdoton. Toinen tehtävä oli salaatin ja siihen sopivan kastikkeen valmistus ja kolmas raparperi triflin valmistus. Salaattimme näytti kuulemma 80 luvulta repäistyltä ja jälkiruuassa makronit oli liian paksuja ja kermavaahto velttoa. Ja meillä kun oli ihan varma tunne voitosta koko kilpailun ajan :) pääruoka, viinit ja oluet olivat kuitenkin täydellisiä! 

Alkupalana oli lohta kasviksia ja savutuorejuustoa. Aivan uskomattoman hyvää!

80 luvun salaattiloisto

Ryhmämme numero oli 3. Ryhmä 1 kuitenkin vei voiton...ihmeellistä