Maastopyöräilyä, smørrebrødiä ja olutta pupumetsässä eli Hareskovenissa

Tää teksti on ollu tosi pitkään työn alla. Kävin pyöräilemässä Hareskovenissa viime kesänä työpaikan liikuntakerhon kanssa ja halusin tulla tänne suosittelemaan MTB tours:ia joka järjestää ohjattuja maastopyöräretkiä. Jos asuisin lähempänä niin tästä tulisi varmasti mulle uusi harrastus, niin kivaa se oli. Vauhtia riittää, mutta oman maun mukaan. Eikä tuo pupumetsä ees oo oikeestaan kaukana. Nørreportilta 31 minuuttia ja mun työpaikkahan on tossa ihan vieressä.

Ohjattuja tunteja voi järkätä esimerkiksi synttäreille, polttareille tai tyttöjen iltaan. Väh 5 hengen ryhmälle saa oman oppaan ja ajan pystyy itse määrittelemään tottakai. Tekniikkaopastus, minikilpailunorganisointi ja muut erikoispyynnöt otetaan ilolla vastaan. 2 tunnin session jälkeen ryhmän jäsenet ovat varmasti väsyneitä mutta onnellisia. Reissun voi lopettaa kupilliseen kuumaa kakun kera MTB toursin pyörävuokraamolla tai lounaaseen Skovlystissä. Pyörävuokraamolla katsotaan kaikille oikeat vehkeet ja yhteinen intro tapahtuu ennen kuin saa lähetä metsikköön viilettämään. Koko paketti, pyörä, kypärä, juomapuulo ja opas kahdeksi tunniksi kustantaa 400kr/henk.

Jollei valmista ryhmää löydy järjestää MTB tours myös ohjattuja tunteja sekaryhmille. Ohjattu tunti on sopiva niille jotka ovat jo pyöräilyä kokeilleet, mutta expertti ei tarvitse missään nimessä olla. Ohjaaja järjesetään aina jokaista 10 henkeä kohden, jottei ryhmäkoko kasva liian suureksi. Paikalle ei tarvitse sen kummempia ilmottautua, kunhan ilmaantuu klo. 09.50. Gl. Hareskovvej 321, 3500 Værløse:een. Rekisteröinti ja maksu tapahtuu vuokraamossa josta saa pyörän alleen. Omalla pyörällä tunti maksaa 200 kr ja 6 kerran kortti 800 kr, vuokrakamoilla sama 400kr ja 6 kerran kortti 1600 kr.

Jollei pyöräily nappaa niin Pupumetsä on loistava paikka myös ihan perus ulkoiluun. Käytiin Nallen kanssa metsäilemässä ihan äskettäin ja ai vitsi et jätkä oli innoissaan kaikista hajuista. Kyl se vaan niin on että Trusselin on paras metsässä.

Jaaaa ulkoilun jälkeen lounas oluen kera kelpaa ihan varmasti jokaiselle. Metsän siimeksessä nimittäin sijaitsee panimoravintola Skovlyst. Skovlystin oluita saa ostettua kaikista tanskalaisista marketeista että mikään mikrotason bisnes ei ole kyseessä, mutta tunnelmallinen ravintola kyllä on.

 

Kitesurfing Kuubassa

Leijasurffauksen opettelu oli tosiaan tarkotus olla Kuuban reissun missio, mutta toisin tapahtui. Havanassa puhalsi tuuli vähän liiankin reippaasti ja rajut kaatosade suihkut taivaalta eivät myöskään houkutelleet surffikouluja tai ylipäänsä ketään muutakaan Santa Marian rannoille.

Hotellin ranta Santa Mariassa

Rannalla oli toki surffilautakyltti jossa luki "Kitesurfing school" ja puhelinnumero. Kysyin hotellin rantapojalta koulusta ja hän sanoi, että "ei näillä keleillä". Niinpä jäin odottelemaan kelejä joita ei koskaan tullut.

Kuten jo kerroin siirryimme puolessa välissä lomaa Varaderoon. Aloitin heti ensimmäisenä päivänä koulun etsinnät. Spies ei tiennyt mitään surffauksista, joten sieltä ei apuja herunut. Ihan hotellimme nurkilla oli pieni Barracudan kioski joka tarjosi erilaisia vesiaktiviteetteja. Heillä näytti olevan myös leijasurffausopetusta, mutta kioski oli tietenkin kiinni vaikka aukioloajat näyttivät jotain muuta. Kolmannen kerran kun kävin kuikuilemassa kopilla siellä vihdoin istuskeli äijä sisällä. Kysyin kitekoulusta ja vihdoin homma alkoi toimia. Hän kysyi olenko koskaan ennen kiteillyt ja selitin vähäiset taustani. Äijä lupasi ohjelmatoimiston antavan tarjouksen tunti hinnalla ja sain ohjeet kävellä rantaa pitkin 15 min Las Morlas hotellille, jossa minua odottikin jo kaksi Kuubalaista surffaria, Alejandro ja Alex. Toinen ei puhunut kuin espanjaa mutta toinen oli opettanut kiteilyä myös Rodoksella ja Toscanassa sekä asunut Malmössä joten häneltä onnistui opetus englanniksi, espanjaksi ja italiaksi + pari lausetta ruotsiksi.

Selitin uudelleen taustani ja suunnitelmaksi otettiin aloittaa seuraavana päivänä aamu kymmeneltä. Tuntihinta oli 40€ ja siihen sisältyi molempien opettajien jakamaton huomio. Aamulla kun heräsin kuulin heti miten tuuli ei ulvonutkaan enää hotellin nurkissa niinkuin jokainen aamu siihen asti oli tehnyt. Tyypillistä! 

Kävelin silti takaisin Las Morlasille, jossa Alex jo odotteli merelle päin tuijottaen. Hän oli tehnyt saman havainnon tuulesta kuin minä. Ei auttanut kuin odotella. Minähän olen oppinut jo hyväksi tuossa tuulen odottelussa. Alex kävi läpi teoriaa ja opetti Las Morlasin yhdelle omalle asiakkaalle leijan fysiikkaa jota minä kuuntelin samalla sivusta. Menin takaisin omalle hotellille, jossa söin lounaan ja lähdimme siitä yhden maissa Jeepillä toiselle puolelle niemennokkaa jossa meri on tyyni, ranta matala ja tuuli puhaltaa oikeasta suunnasta. Käveltiin tosin ensin hyvälle spotille n. 15 min kamojen kanssa. Kävellessä kävi ilmi että Alejandro puhuikin itseasiassa englantia. Ja vielä ihan ymmärrettävästi. Olin vähän ihmeissäni kun Alex oli siihen asti kääntänyt ihan kaiken sille, mutta nyt Alejandro kertoi miten hän oli aloittanut kiteilyn 14 vuotta sitten ja miten hänen opettajansa ei päästänyt häntä laudalle ennen kun hän oli harjoitellut leijalla ensin kokonaisen kuukauden. Kiteilynhän perusta on leijan sulautuminen käsivarteen niin ettei leijaa tarvitse edes katsoa vaan sen liikkeen ja sen ohjauksen tulisi tapahtua automaattisesti yhdellä kädellä. Eihän kuukauden leijaharjoittelu tietenkään onnistu turistin aikatauluun vaan opetuksessa on vähän harpittava. Nyt kuitenkin tiedän mistä minä jatkan taas eteenpäin keväällä Köpiksessä. Tarvii lautaa kannella mukana vielä pitkään aikaan.

Nyt kuitenkin laitettiin kamat niskaan ja aloitin näyttämällä miten hallitsen leijan. Siitä seuraavaksi body dragging ensin Alexin selässä, sitten Alex minun selässä ja viimeksi itsekseen. Siitä harjoitukset jatkuivat taas hiekalla, jossa opettelin nostamaan itseni hiekalta istumasta hiekka surffiin. Kun olin pari kertaa syönyt hiekkaa pääsin jatkamaan harjoitusta vedessä laudan kanssa.  Alex oli vedessä auttamassa minut laudalle ja antamassa ohjeita. Tuntui ettei touhusta tule mitään, mutta pääsin kuin pääsinkin viimein laudan päälle ja surffaamaan muutamia metrejä kerrallaan. Märkäpuku oli välttämätön ja siinäkin meinasi tulla kylmä. Annoinkin lopulta periksi ja sanoin että tää oli nyt tässä. Tiesin lumilautailusta että kehitystä ei enää sinä päivänä väsyneenä ja kylmänä tapahtuisi vaan lihakset tarvitsisivat unta kehittääkseen muistin miten pitää toimia. Maksoin kolmesta tunnista ja lähdettiin viemään kamoja takaisin koulun varastolle. Päivän päätteeksi käytiin Mojitoilla ihan mielettömässä paikassa. 

Pelikaaniranta

Mojitot oli kyllä ehkä reissun parhaimmat. Ehkä laatuun vaikuttaa onko tilaamassa paikallinen vai turisti.

Näkymät päivän jälkeen Mojito huulilla.

Vedet tosiaan oli lämpimämmät kuin Tanskassa koskaan, mutta märkäpuku tollaseen räpiköintiin oli silti välttämätön. Sanoisin, että oli se silti mielyttävää opetella vesissä, jossa ei tarvitse pelätä pohjan kiviä ja jossa märkäpuvun ei tarvitse olla ihan niin paksu kuin Tanskassa. Opetuksen laatu oli about 300 kertaa parempi kuin Köpiksessä. Oikein harmittaa etten saanut vastaavaa opetusta heti aluksi. Jos joku ajattelee kokeilevansa kiteilyä Kuubassa, voin lämpimästi suositella tätä koulua. Hintalaatusuhde on todella kohdillaan.

Viimeinen päivä Kuubassa ja aurinko pilvettömällä taivaalla. Nää tyypit oli yhtä ilosia ku mä tuosta lämöstä.

Osaan nykyään pelata yatzyakin. 

Seuraava ei varsinaisesti liity surffaukseen mutta kertoo taas paljon Kuubasta: Surffireissulta takaisin palatessa sain tottakai kyydin takaisin hotellille surffikoulun jeepillä. Poliisi pysäytti meidät tiellä heitettyämme ensin laudat ja leijat koulun varastolle. Konstaapeli pyysi Alexia näyttämään papereita ja ne hävisivät nopeasti poliisitakin taskuihin. Alex selitti jokusen tovin ja viuhtoi käsillään. Ai mistä paperit oli lähdössä ja minulle oltiin melkein soittamassa taksia? Ei, kyse ei ollut juuri ennen autoon nousua nautitusta Mojitosta (Kuubassa ei ole alkometrejä). Turisteja ei kuskaa kuin valtion lisenseillä varustetut taksit! Koulu oli selvästi tekemässä sivubisnestä myymällä myös kuljetuspalveluita. Onneksi paperit saatiin takaisin ja minä pääsin takaisin hotelliin ilman erikoistoimenpiteitä. Mietin tapahtuneen jälkeen, että entä jos minulla olisi Kuubassa ystävä. Kulkisimmeko tuolloin aina vain taksilla ravintoloihin ja nähtävyyksiin vaikka hänellä olisi auto? 

Leijasurffauksen harrastaja Köpiksestä Moro!

Strömsö. Tiädäkte misä se o? 

Ei ainakaa Tanskas. 

Alla on ihan valtakunnan ykkösmedian sivuilta poimittu selitys Strömssölle:

Strömsö sarjaa näyttää Suomen televisiossa Ylen ruotsinkielinen kanava (FST). En tiedä kuka tätä Strömsötä oikeasti seuraa. Itse ainakin lainaan sanontaa ihan vaan suvereenisti näkemättä jakson jaksoa omin silmin. Sarjassa kuulemma "sateellakin aurinkoiset strömsöläiset askartelevat, tekevät pieniä puutöitä, laittavat ruokaa ja harrastavat muuta kotoilua idyllisessä saaristolaismaisemassa. Ohjelman luoma kepeä tunnelma ottaa valtaansa ja saa katsojankin uskomaan kykyihinsä."

"Strömsön säröttömäksi hiottu utopia ja rosoinen todellisuus eivät tunnu kohtaavan. Aikaisemmin sama ristiriita on todettu elokuvien ja tosielämän välillä. Kun ennen epäonnistumisen hetkellä tokaistiin, ettei mennyt niin kuin elokuvissa, manataan tätä nykyä, että ei mennyt niin kuin Strömsössä ... Elokuvavertaus on niin vakiintunut, että se löytyy Kielitoimiston sanakirjasta: Kaikki sujui kuin elokuvissa. Strömsöllä on vielä pitkä matka sanakirjaan, mutta sanonnan sattuvuudesta ja ilmaisuvoimasta kertoo sen hurja suosio esimerkiksi internetissä." Jos joku haluaa sijoittaa Strömsön kartalle, niin sehän on vuonna 1852 kauppiasperheen kesäasunnoksi rakennettu huvila meren rannalla Vaasan Västervikissä.

Kielikello - kielenhuollon tiedotuslehti

Ai miten strömsö liittyy mitenkään leijalautailuun? No siten, että meitsin kiteily harrastus ei ottanut oikeen tuulta purjeisiin eli ei mennyt ihan niin kuin strömsössä:

Oltiin vuosi sitten Vietnamissa ihan sattumalta sellasessa kohteessa, missä rannat oli täynnä näitä leijasurffareita. Tarjolla oli tutustumistunteja ilmaiseksi ja tottakai halusin kokeilla mimmonen se kiteily nyt oikein on lajejaan. Innostuin täysillä! Oli ihan mieletön tunne kun leija nosti yhden suomalaisen turistin ja yhden vietnamilaisen opettajan yhtäaikaa vedestä ilmaan. Olisin ollut valmis jatkamaan samoin tein, ostamaan koko setin varusteita ja palkkaamaan opettajan näyttämään mulle kaikki lajin salat. Niin ei kuitenkaan käynyt, vaan jouduin hyvästelemään Mui Nèn ja sen upeat leijarannat siltä osin jo heti seuraavana aamuna. Ajattelin, että kun kevät saapuu muutaman kuukauden päästä pohjoiseen, niin sitten kyllä meitsi on heti valmiina köpiksen leijakurssille. 

Mui Nè

Kuten varmaan joku saattaa muistaa, kevät ei alkanut tänä vuonna vielä huhtikuussa vaan jouduin odottelemaan kelien lämpenemistä kesäkuulle asti. Varasin viikonloppukurssin heti kesäkuun ekalle viikonlopulle, mutta vapaata olikin vasta kesäkuun vikalla viikonlopulla. Innosta piukeena sain kyydin kaverilta kesäkuun vikana lauantaiaamuna Sydvestpynteniin, jossa ranta on pitkälle matala ja tuuli puhaltaa juuri oikeasta suunnasta. Siitä se sitten lähti. Ensin tsekkailtiin turvallisuusohjeet ja kertailtiin teoriaa, jota osallistujien olisi pitänyt opiskella etukäteen jaetuista materiaaleista. Jatkettiin harjoituksia pikkuleijalla, jossa oli tarkoitus saada tuntumaa leijan ohjaukseen. Ja sitten vihdoin valjaat päälle ja iso leija valjaisiin kiinni. Leijan käsittely oli mulle helppo nakki. Luulen, että Vietnamin harjoittelusta oli minulle hyötyä opettelussa. Sitten veteen ja lisää harjoitusta. Tässä kohtaa alkoi antiströmssöys lipumaan kuvioihin mukaan. Meitä oli viisi kurssilaista ja yksi opettaja. Eihän tuo alkuasetelmakaan mikään ihan paras mahdollinen ole, mutta näillä mentiin ja odoteltiin aina välillä omaa vuoroa. Ensin meillä oli kaksi leijaa, mutta sitten näytti siltä, että toinen upouusista leijoista olikin rikki. Opettaja päätti lähettää puolet osallistujista kotiin. Jäin vielä vähäksi aikaa ja sanoin yhdelle kurssilaisista, että ottaisi hänen autoonsa säilömäni vaatteet ulos autosta ennen kuin lähtisi kotia kohti. Niinhän hän teki, mutta jätti kengät kuitenkin kyytiin. Meikäläinen sai kyydin lähimmälle metroasemalle yhdeltä kurssilaisista ja lampsuttelin sitten kotiin paljain jaloin. Oli ihan voittaja fiilis. 3 tuntia kurssia viiden sijaan ja yhet Niket hukassa. Näytin ihan spurgulta tuulipuvussa, ilman kenkiä ja tukka sekasin ja märkänä keskellä aurinkoista lauantai päivää.

 

Seuraavana aamuna takaisin pelipaikalle vain toteamaan ettei tuulta ollut. Sen jälkeen ennen kauden lopetusta (lokakuussa) kävin kaksi kertaa rannalla kokemassa tuulettoman Kööpenhaminan (miten se on edes mahdollista!) ja kerran lähdin töistä lounaan jälkeen, vain päästäkseni aloittamaan kurssin ensimmäisen osan taas alusta. Koko kauden saldona yksi laudan päälle pääsyyritys. Voin kertoa, että saa olla aika talentti, että sinne laudan päälle tosiaan pääsee ekasta yrityksestä. Ton yhden nousuyrityksen jälkeen kaksi kanssakurssilaista Italiasta ja Puolasta lensivät yhdessä kaaressa leijan perässä upposukkeluksiin, irrottivat leijan turvaliinan ja päästivät leijan menemään. Se kerta loppui sitten siihen.

Amager Kiteschoolin valitsin pätevien nettisivujen perusteella ja uskoin että 10 tunnin superkurssi olisi hyvä. Väärin uskoin. Minun olisi pitänyt ottaa silloin kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna yksityinen opettaja 5 tunniksi, jonka jälkeen olisin helposti voinut jatkaa omillani treenausta. Nyt sain kokeilla leijailun alkeita 5 hengen ryhmässä kahdesti, yhteensä 5 tuntia. Puolet ajasta menee tollasissa ryhmissä seisoskeluun ja oman vuoron odotteluun, eikä opettajalla ole aikaa neuvoa molempia ryhmiä yhtäaikaa. Annoin tottakai palautetta firmalle, että palkkaisivat enemmän opettajia ja tuulisina viikonloppuina ottaisivat useampia ryhmiä useammalla opettajalla. Nyt toiminta meni siihen, että joko ryhmät oli täynnä tai tuulta ei vain kertakaikkiaan ollut riittävästi. Arkena minun oli ihan mahdoton lähteä yhtäkkiä töistä kurssille sikäli mikäli paikka ja tuuli osuivat kohdalle. Harrastuksen aloituksesta jäi siis vähän tyhmä maku suuhun, mutta en aio lannistua vaan pidän Mui Nèn leijahurmion mielessä ja meinaan ottaa omat vehkeet mukaan tammikuussa Kuubaan. Ensi keväänä olen iskussa ja voin alottaa oma-aloitteisen harjoittelun Köpiksen rannoilla. Amager Kiteschoolin opettaja sanoi heinäkuussa, että jos treenaisin heinä-elo-syys-lokakuun niin ensi kesänä voisin surffata jo Amager beachillä. Tavoitteena on päästä tavoitteeseen jo ensi syksynä.

Asutaan Amager beachin alkupäässä ja rannan toisessa päässä on tuulen hyvin osuessa vähän taitavammat surffaajat näyttämässä temppujaan. Ranta on syvä, joten rannalta laudan päälle hyppääminen ja vaivaton uudelleen ylösnousu pitäisi olla hallussa sinne siirryttäessä. Samoin virtaus on paikoittain uimakelvoton ja tuuli monesti niin, että jos ei ihan hallitse leijaansa, saattaa löytää itsesä nopeasti Malmön rannoilta. Lokaatioltaan ranta olisi kuitenkin ideaali. Muille rannoille joutuu ottamaan useamman julkisen kulkuvälineen ennen perille pääsyä. Eihän sekään nyt tuntia enempää ota, mutta ainahan se olisi kiva vaan hypätä pyörän selkään ja hurauttaa omalle biitsille surffitreeneihin.

Ihan keila ystävänpäivä

Käytiin ystävänpäivänä keilaamassa. Ensimmäisenä tietenkin ajattelin DGI byen:iä, mutta Thomas olikin jo varannut meille radan Grøndal multicenteristä. Kyseessä siis kaupungin liikuntakeskus ja aika kiva sellainen. Samassa hallissa voi käydä kokeilemassa esimerkiksi myös golfia. Pohjoiseuroopan suurin sisägolfkenttä (golf simulaattori -keskus) löytyy Grøndal multicenteristä! Muita lajeja on esim. jääkiekko, 2v2 jalkapallo, futsali, sulka-, lento- , jalka- ja koripallo, normi- ja pöytätennis, biljardi, tanssi, fitness, yoga, paini, miekkailu, kamppailulajit, simulaatiopyöräily, minigolf, segwaypolo, jousiammunta, kellunta ja squash. Centteriinhän vois ottaa samantien vuosikortin :)

Kahvila on keilaratojen vieressä, josta saa ruokaa ja juomaa. Ainakin nestetasapainosta on hyvä huolehtia aina urheillessa :)

Keilailun jälkeen vetäydyttiin kotosalle kokkailemaan. Ei huomattu Dining Weekin osuvan juuri ystävänpäivälle, eikä siis huomiotu varauksia tehdessä myöskään ottaa pöytää perjantaille. Ehkä ihan hyvä niin - 3 ravintolaillan lomassa oli ihana viettää ystistä ihan vaan kotosalla.

Fitness World Vaihtuu Takaisin Fitness DK:ksi

Olin Fitness DK:n jäsen 2,5 vuotta ja nyt tammikuussa vaihdoin Fitness Worldiin => Virhe. 

200 kr kuukaudessa siitä, että homma toimii ja saan tarvittaessa PALVELUA on mielestäni tämän kokemuksen jälkeen pientä. 

Tuntuu kuin musta olis tulossa vanha. Mun isä on aina sanonut, ettei halvalla saa hyvää ja (minun päänpuditeluista huolimatta) asioinut vain putiikeissa vaikka netistä saisi puolet havemmalla. Alan ymmärtää pikkuhiljaa pointin. Kysyt putiikista asiakaspalvelijalta "parasta mahdollista" ja jollei se sitä ole, on myyjä sanomisistaan vastuussa ja hänet löytää helposti käsiinsä siitä samaisesta putiikista torin laidalta. Toisin käy Caymansaarilta ostetun tuotteen kanssa.

Fitness World on puolet Fitness DKta edullisempi ja nyt tiedän miten Worldin on mahdollista pitää hintansa alhaisena - eihän puolet halvemmalta voi edes vaatia palvelua. Teet valinnan silloin kun päätät säästää. Jollet tarvitse palvelua, on Fitness World varmasti varteenotettava vaihtoehto.

Avasin jäsenyyden Worldiin tammikuun alussa. Kerroin yrityksellämme olevan diili Worldin kanssa ja pyysin, josko neiti olisi löytänyt yrityksemme jostain listasta ja lisännyt minut firmajäseneksi. Mitään listoja ei ollut, mutta voisin kuulemma tulla myöhemmin tarvittavan koodin kanssa vaihtamaan jäsenyyden firmajäsenyydeksi. Hän ei huomannut mainita että vaihto maksaa 100 kr. Hän ei myöskään muistanut kirjoittaa jäsennumeroani kulkukorttiin, kertoa missä pukuhuoneet ovat, missä jumppasali sijaitsee tai miten teen netissä varauksen ryhmäliikuntatunneille. Eihän oikestaan kertonut mitään muutakaan. Jäsenyyttä oli minulle luomassa kaksi eri asiakaspalvelijaa, koska toinen hävisi sivuun juttelemaan ystävänsä kanssa. (?)

Otin tärkeimmät asiat selville poikaystävältäni, joka on aiemmin ollut Worldin jäsen. Huomasin Worldin nettisivuilla mainoksen Beauty Angelista, "kollageenivaloa" säteilevästä "solariumista", jonka on tutkittu auttavan kaamosväsymyksessä. Sivuilla kerrottiin BA varauksen toimivan samaan tapaan ryhmäliikuntatuntien kanssa. En löytänyt BAta järjestelmästä, joten kysyin paikanpäällä miten homma toimii. Poika kertoi, että kertakokeilu maksaa 70 kr ja varaus tehdään tiskillä, kuukauden jäsenyys avaa varausmahdollisuuden tililleni. Asiaa harkittuani, päätin että voisinkin lisätä BA jäsenyyden korttiini 100 kr lisämaksusta. Jäsenyysmuutosta tehdessä kävi kuitenkin ilmi, ettei se ollutkaan enää mahdollista fimajäsenenä. Kysyin taas paikanpäältä, mikä neuvoksi. Tällä kertaa oikein mielyttävä asiakaspalvelija lupasi hoitaa jäsenyyden kirjoittamalla viestin laskutukseen, missä voisivat muuttaa jäsenyyden manuaalisesti. Hän pyysi minua kysymään tiskiltä ensikerralla kun tulen, onko asia selvä. Kysyin ja ei ollut. Sama tyttö, joka ensimmäisellä kerralla oli häipynyt juttelemaan kaverinsa kanssa kesken kaiken, kertoi nuivasti ettei koko jäsenyysyhdistelmä ole mahdollinen, mutta hän voi kyllä varata minulle samalle päivälle ajan ja se maksaisi 70 kr. Kerroin hänen tarjouksensa olevan melko kehno ottaen huomioon, että kuukauden jäsenyys maksaisi vain 30 kr enemmän. Hän tuijotti minua sanomatta mitään, joten poistuin.

Vastaus viiden arkipäivän sisällä.

Lähetin asiasta kysymyksen asiakaspalveluun sähköpostitse, jossa kerroin ensin heidän loistavasta asiakaspalvelualttiudestaan tiskillä, sekä kysyin ovatko he tarkoituksella tehneet BA jäsenyyden niin vaikeaksi firma-asiakkaille. Sain vastauksen kahden viikon kuluttua: 

Hej
Thanks for your email.

I can see your membership is cancel. Is your mail no longer relevant?

Har du yderligere spørgsmål, kan du finde svar på www.fitnessworld.dk. Ellers er du velkommen til at kontakte os igen.
Med venlig hilsen

Marlene
Fitness World medlemsservice

Vastasin viestiin kysymyksellä, miksi jäsenyyteni on peruttu ja pyysin heitä vastaamaan edelleen lähettämääni viestiin. En ole vielä saanut vastausta.

Kun seuraavan kerran olin menossa kahvakuulatunnille, kysyin miksei korttini toimi. Mies tiskin takana kertoi minun itse lopettaneen jäsenyyden 30.1 ja ettei sitä saanut enää takaisin. Kerroin olevani menossa varaamalleni kahvakuulatunnille ja hän informoi minua varauksien tietenkin poistuvan järjestelmästä jäsenyyden päätyttyä. Jatkoin inttämällä, että ainakin itse näen varaukset edelleen tiilläni ja sain kuin sainkin hänet printtaamaan minulle paikkalipukkeen kahvakuulatunnille. Hän päästi minut sisään ja lupasi lähettää pomolle mailia asiasta. On siis nyt pomon kiltteydestä kiinni suostuuko hän kirjaamaan minut takaisin jäseneksi vai ei. Samalla takanani jonotti asiakas maksamaan palautusjuomaansa ja tiskin takana kaksi tyttöä söivät eväitään ja juttelivat iloisesti. Kun tein lähtöä toinen tytöistä kysyi ohimennen jos miehellä olisi ollut jotakin asiaa heille.

Olen melko varma, etten ole painanut nappia "lopeta jäsenyys" ja sen jälkeen "oletko varma että haluat lopettaa jäsenyyden - KYLLÄ". 

Sen voin sanoa, että jollei minua enää jäseneksi kirjata, en välttämättä vuoda kyyneliä.

Fitness in Copenhagen

Köpis on ihan paras paikka harrastaa. Muistan miten maksoin Espoossa Esportin jäsenyydestä 75€/kk ja se tais olla vielä opiskelija-alennuksella. Kun muutin Köpikseen, googletin Less Mills ja liityin FitnessDK:hon, jolla oli tarjota mulle jo entuudestaan tuttuja jumppia. Jäsenyydestä ilman mitään alennuksia jouduin pulittamaan tuolloin 50 €/kk. Siirsin jäsenyyden hiljattain Fitness Worldiin, kun ajattelin etten käy enää niin paljon jumpissa vaan salilla oman aikataulun mukaan. No ketut. Edelleen mä siellä jumpissa ravaan. Paljon helpompaa kun joku toinen käskee.

Pic: Danni Niebling

Fitness worldin jäsenyys kustantaa 33€ ja siihen kuuluu myös uimahallin käyttö, jonka vieressä asutaan. Lisäksi melkein kaikilla yrityksillä on sopimus Fitness Worldin kanssa, niinkun on meilläkin, jolloin jäsenyys maksaa naurettavat 27€ kuuaudessa. Kaksi edellämainittua fitness-ketjua on Tanskan suurimmat ja niillä on toimipisteitä joka toisen korttelin kulmassa. Valinnan varaa siis on.

Fresh Fitness on tuore tapaus Köpiksessä, jonka jäsenyys on varmasti edullisin, 20€/kk. Edullinen jäsenyys perustuu karsittuihin henkilökuntakustannuksiin - esimerkiksi spinningtuntien ohjaus tapahtuu vähän kuin elokuvissa, valkokankaalla pyöräilee ohjaaja ja kertoo millon kuuluu nostaa pyllyä satulasta ja koska lisätään vastusta. Fresh Fitneksessä on toki mahdollista osallistua myös fyysisesti läsnä olevan ohjaajan tunneille, kuten Body Pumppiin tai Zumbaan, 1,20€ kertamaksulla (tai upgradeemalla jäsenyyden (+ 6,6 €/kk), niin että ohjatut tunnit kuuluvat hintaan).  Fresh Fitneksellä on myös Black Label jäsenyys, jossa mukaan saa ottaa kaverin ja korttia saa lainata myös kaverille ilman että itse olet mukana (27€/kk). Black Labelissa jumppajäsenyyden voi ostaa kortin haltialle ja vieras joutuu maksamaan lisämaksun kertamaksuna per jumppa.

Pic: Politiken

Kaikissa edellämainituissa keskuksissa pääsee treenaamaan myös kertamaksulla. FitnessDKssa kertamaksu on 13,3€ (ensimmäinen kerta ilmaiseksi), Fitness Worldissa 13,4€ ja Fresh Fitness 10€. Spinninkengät voi vuokrata DKsta ja Worldista 2,7 eurolla. Polkimiin kun ei ole mahdollista sitoa tavallisia lenkkareita.

Cross Fit on nykyään kauheen suosittua ja niinpä edellämainituilla keskuksilla on myös tarjolla "funktionaalisia treenejä", usein lisämaksusta. Jos haluaa keskittää kuntoilunsa yksinomaan Cross Fittiin löytyy Köpiksestä ainakin Butchers Lab (jäsenyys 60€/kk, kertamaksu 10€) ja Crossfit Copenhagen (58€, ilmainen tutustuminen.)

Pic: Butchers Lab facebook page

Löysin aikoinani hyvän kymppikortti-tarjouksen tankotanssi-studiolle ja ihastuin suinpäin lajiin. Köpiksessä on tosi monta studiota ja olenkin nyt etsimässä sitä itselleni sopivinta. Aloitin PoleFitneksestä, joka sijaitsee ihan Köpiksen keskustassa Strøgetillä. Huonona puolena huomasin treenin jälkeen virkistäytymismahdollisuuksien puuttumisen - vain yksi suihku vessan yhteydessä. Ohjaajat oli kyllä taitavia ja koreografiat mieluisia -harkintaan. Seuraava kokeilu oli kauempana NordVestissä PoleStudio v Freja Polonius. Meininki ei ollu oikeen mun makuun, mutta studiolta löytyy myös suomalainen ohjaaja. Viimeisin kokeilu on Købmagergadelta Copenhagen Poledancesta. Suihkua ei löydy vielä ollenkaan studiolta ja koreografiat on hiukan hepposia - ei jatkoon. Seuraava kokeiluni tulee olemaan Frederiksbergissä - House of Pole. Luulenpa että valinta tulee lopulta tapahtumaan House of Polen ja Polefitneksen välillä. Tankotanssi on käsittämättömän hyvää treeniä yläkropalle. Tangon kanssa kun hetken rimpuilee niin lihaskunto kasvaa ihan varkain ja ihmeelliset lihakset, joita ei tiennyt edes omistavansa, kipeytyy.

kuva: http://www.learn-pole-dancing.com

Yogaa en harrasta säännöllisesti, mutta mulla on ollut kymppikortti (joka ei vanhene koskaan) Nalinille siitä lähtien kun muutin tänne. Ostan aina uuden kortin kun vanhassa klipsut on vähissä ja tarjolle tulee hyvä tarjous. Hot yoga on ihan parasta syksyllä ja talvella kun tuuli vihmoo ja taivas heittää niskaan kaikkea epämäärästä kylmää moskaa. En ole pahemmin kokeillut muita studioita, vaan luotan perulaisen ja intialaisen yogatytön arvioon kaupungin tarjonnasta.

Kuva: Nalini

Dyrehaven, Christiania 40-vuotta, FCK-AGF, ja Louisiana

Dyrehaven sijaitsee ihan lähellä Kööpenhaminaa. Se on aidattu puisto, jossa eläimiä vilisee ja keskellä puistoa löytyy minilinna. Puistossa näkyi myös rullaluistelijoita, hölkkääjiä, ratsastajia + golfkenttäkin näytti löytyvän. Puistosta on myös näkymä merelle.

Peuroja 

Muutkin nautiskelee näkymistä

Minilinna

Ratsastajia

Leppäkerttu Bakkenissa

Nallejen koti

Dyrehavenin Bakken

Ensi kesänä kokeilemaan sitten tätä "Tivolia"

Pienvenesatama puiston vieressä

Perjantaina oli niin kaunis ilma, että heti kampaajan jälkeen avoimme ulkona skumppapullon ja jatkoimme iltasella juhlimaan Christianin 40-vuotisia. Christiassa juhlaohjelmaa on riittänyt koko viikon ajan. Perjantaina valtavassa teltassa pyörittelivät levyjä useampikin dj ja tunnelma oli aika kova. Olut maksoi 20 kruunua ja siideri 30 kruunua. 

Lauantai lähti käyntiin brunssilla Cafe Zakabona. Smoothie oli ihan loistava 37 ja 39 kruunua ja brunssi 117 kruunua. Thomas testasi kasvisversion ja itse perinteisen. Nakit oli ehkä hiukan liian tulisia minun makuuni, joten Thomas sai ne itselleen. Thomasin kasvispiiras oli herkullinen. Munakkaasta en pitänyt yhtään. Maistui ihan lehmältä! 

Illalla ohjelmassa oli perinteiset tanskalaiset aikuisten syntymäpäivät. Ohjelmaa oli riittämiin ja hienoja vaatteita. Takaisin kotiin lähdettiin jo yhdeltä. Perjantaiset synttärit väsyttivät vielä. 

Sunnuntaina pääsin kokemaan elämäni ensimmäisen jalkapallomatsin. FC-Kobehavn pelasi kotipelin Parkenissa AGF:ää vastaan. Tunnelma oli loistava ja jopa maalejakin näkyi. FCK oli jo johdossa kuten kotipelaajan käsi osui vahingossa palloon ja AGF pääsi kaventamaan rankkarilla 1-1:een. 

Olimme jo maanantaina menossa Louisianaan, mutta tietysti taidemuseot on kiinni maanantaisin. Päivä vaihtuikin siis tiistaille. Lippu oli 85 kruunua/opiskelija ja kuten aina paikka oli niin valtava että keskittymiskyky alkoi herpaantua loppua kohden.