Kitesurfing Kuubassa

Leijasurffauksen opettelu oli tosiaan tarkotus olla Kuuban reissun missio, mutta toisin tapahtui. Havanassa puhalsi tuuli vähän liiankin reippaasti ja rajut kaatosade suihkut taivaalta eivät myöskään houkutelleet surffikouluja tai ylipäänsä ketään muutakaan Santa Marian rannoille.

Hotellin ranta Santa Mariassa

Rannalla oli toki surffilautakyltti jossa luki "Kitesurfing school" ja puhelinnumero. Kysyin hotellin rantapojalta koulusta ja hän sanoi, että "ei näillä keleillä". Niinpä jäin odottelemaan kelejä joita ei koskaan tullut.

Kuten jo kerroin siirryimme puolessa välissä lomaa Varaderoon. Aloitin heti ensimmäisenä päivänä koulun etsinnät. Spies ei tiennyt mitään surffauksista, joten sieltä ei apuja herunut. Ihan hotellimme nurkilla oli pieni Barracudan kioski joka tarjosi erilaisia vesiaktiviteetteja. Heillä näytti olevan myös leijasurffausopetusta, mutta kioski oli tietenkin kiinni vaikka aukioloajat näyttivät jotain muuta. Kolmannen kerran kun kävin kuikuilemassa kopilla siellä vihdoin istuskeli äijä sisällä. Kysyin kitekoulusta ja vihdoin homma alkoi toimia. Hän kysyi olenko koskaan ennen kiteillyt ja selitin vähäiset taustani. Äijä lupasi ohjelmatoimiston antavan tarjouksen tunti hinnalla ja sain ohjeet kävellä rantaa pitkin 15 min Las Morlas hotellille, jossa minua odottikin jo kaksi Kuubalaista surffaria, Alejandro ja Alex. Toinen ei puhunut kuin espanjaa mutta toinen oli opettanut kiteilyä myös Rodoksella ja Toscanassa sekä asunut Malmössä joten häneltä onnistui opetus englanniksi, espanjaksi ja italiaksi + pari lausetta ruotsiksi.

Selitin uudelleen taustani ja suunnitelmaksi otettiin aloittaa seuraavana päivänä aamu kymmeneltä. Tuntihinta oli 40€ ja siihen sisältyi molempien opettajien jakamaton huomio. Aamulla kun heräsin kuulin heti miten tuuli ei ulvonutkaan enää hotellin nurkissa niinkuin jokainen aamu siihen asti oli tehnyt. Tyypillistä! 

Kävelin silti takaisin Las Morlasille, jossa Alex jo odotteli merelle päin tuijottaen. Hän oli tehnyt saman havainnon tuulesta kuin minä. Ei auttanut kuin odotella. Minähän olen oppinut jo hyväksi tuossa tuulen odottelussa. Alex kävi läpi teoriaa ja opetti Las Morlasin yhdelle omalle asiakkaalle leijan fysiikkaa jota minä kuuntelin samalla sivusta. Menin takaisin omalle hotellille, jossa söin lounaan ja lähdimme siitä yhden maissa Jeepillä toiselle puolelle niemennokkaa jossa meri on tyyni, ranta matala ja tuuli puhaltaa oikeasta suunnasta. Käveltiin tosin ensin hyvälle spotille n. 15 min kamojen kanssa. Kävellessä kävi ilmi että Alejandro puhuikin itseasiassa englantia. Ja vielä ihan ymmärrettävästi. Olin vähän ihmeissäni kun Alex oli siihen asti kääntänyt ihan kaiken sille, mutta nyt Alejandro kertoi miten hän oli aloittanut kiteilyn 14 vuotta sitten ja miten hänen opettajansa ei päästänyt häntä laudalle ennen kun hän oli harjoitellut leijalla ensin kokonaisen kuukauden. Kiteilynhän perusta on leijan sulautuminen käsivarteen niin ettei leijaa tarvitse edes katsoa vaan sen liikkeen ja sen ohjauksen tulisi tapahtua automaattisesti yhdellä kädellä. Eihän kuukauden leijaharjoittelu tietenkään onnistu turistin aikatauluun vaan opetuksessa on vähän harpittava. Nyt kuitenkin tiedän mistä minä jatkan taas eteenpäin keväällä Köpiksessä. Tarvii lautaa kannella mukana vielä pitkään aikaan.

Nyt kuitenkin laitettiin kamat niskaan ja aloitin näyttämällä miten hallitsen leijan. Siitä seuraavaksi body dragging ensin Alexin selässä, sitten Alex minun selässä ja viimeksi itsekseen. Siitä harjoitukset jatkuivat taas hiekalla, jossa opettelin nostamaan itseni hiekalta istumasta hiekka surffiin. Kun olin pari kertaa syönyt hiekkaa pääsin jatkamaan harjoitusta vedessä laudan kanssa.  Alex oli vedessä auttamassa minut laudalle ja antamassa ohjeita. Tuntui ettei touhusta tule mitään, mutta pääsin kuin pääsinkin viimein laudan päälle ja surffaamaan muutamia metrejä kerrallaan. Märkäpuku oli välttämätön ja siinäkin meinasi tulla kylmä. Annoinkin lopulta periksi ja sanoin että tää oli nyt tässä. Tiesin lumilautailusta että kehitystä ei enää sinä päivänä väsyneenä ja kylmänä tapahtuisi vaan lihakset tarvitsisivat unta kehittääkseen muistin miten pitää toimia. Maksoin kolmesta tunnista ja lähdettiin viemään kamoja takaisin koulun varastolle. Päivän päätteeksi käytiin Mojitoilla ihan mielettömässä paikassa. 

Pelikaaniranta

Mojitot oli kyllä ehkä reissun parhaimmat. Ehkä laatuun vaikuttaa onko tilaamassa paikallinen vai turisti.

Näkymät päivän jälkeen Mojito huulilla.

Vedet tosiaan oli lämpimämmät kuin Tanskassa koskaan, mutta märkäpuku tollaseen räpiköintiin oli silti välttämätön. Sanoisin, että oli se silti mielyttävää opetella vesissä, jossa ei tarvitse pelätä pohjan kiviä ja jossa märkäpuvun ei tarvitse olla ihan niin paksu kuin Tanskassa. Opetuksen laatu oli about 300 kertaa parempi kuin Köpiksessä. Oikein harmittaa etten saanut vastaavaa opetusta heti aluksi. Jos joku ajattelee kokeilevansa kiteilyä Kuubassa, voin lämpimästi suositella tätä koulua. Hintalaatusuhde on todella kohdillaan.

Viimeinen päivä Kuubassa ja aurinko pilvettömällä taivaalla. Nää tyypit oli yhtä ilosia ku mä tuosta lämöstä.

Osaan nykyään pelata yatzyakin. 

Seuraava ei varsinaisesti liity surffaukseen mutta kertoo taas paljon Kuubasta: Surffireissulta takaisin palatessa sain tottakai kyydin takaisin hotellille surffikoulun jeepillä. Poliisi pysäytti meidät tiellä heitettyämme ensin laudat ja leijat koulun varastolle. Konstaapeli pyysi Alexia näyttämään papereita ja ne hävisivät nopeasti poliisitakin taskuihin. Alex selitti jokusen tovin ja viuhtoi käsillään. Ai mistä paperit oli lähdössä ja minulle oltiin melkein soittamassa taksia? Ei, kyse ei ollut juuri ennen autoon nousua nautitusta Mojitosta (Kuubassa ei ole alkometrejä). Turisteja ei kuskaa kuin valtion lisenseillä varustetut taksit! Koulu oli selvästi tekemässä sivubisnestä myymällä myös kuljetuspalveluita. Onneksi paperit saatiin takaisin ja minä pääsin takaisin hotelliin ilman erikoistoimenpiteitä. Mietin tapahtuneen jälkeen, että entä jos minulla olisi Kuubassa ystävä. Kulkisimmeko tuolloin aina vain taksilla ravintoloihin ja nähtävyyksiin vaikka hänellä olisi auto?