Elämää mullistava kännykkäsovellus

Meillä on lähikauppoina Kvickly ja Fakta ja vielä vähän isompi Fakta kävelymatkan päässä. Molemmat kaupat ovat Coop-ketjulaisia. Lidl ja Menu on vaihtoehtoiskauppoja ihan lähellä kans, mutta jotenkin sitä tulee aina haettua ostokset siitä lähimmästä. Kvicklysta saa erikoisuudet kalliilla ja Faktasta perus ostokset halvemmalla. Silloin kun kaikki ostokset keskittyy haluamattaankin samaan ketjuun, on Bonus-kortti tottakai ihan järkevä. Coop on vienyt tän jäsenyysjutun nyt vielä kaikenlisäksi ihan uusille leveleille, josta mä olen tosi tosi iloinen. Tottakai se tarkoittaa myös sitä että Coop tietää musta suurinpiirtein kaiken: missä mä asun, kenen kanssa, minkä kokoinen olen, mitä syön, mistä tykkään ja mitä teen vapaa-aikana. Itseäni nykyajan asiakasprofiloinnit ei häiritse. Tuntuu ettei mun elämässä ole mitään niin kiinnostavaa tai salaista miksi sen jakaminen jotenkin arveluttaisi. Päinvastoin. Nythän Coop osaa palvella mua paremmin ja niin se on nyt tässä tapauksessa jo tehnytkin.

Coop on laittanut koko kukkaron yhden puhelinsovelluksen taakse ja sovelluksen sormenjälkitunnistin-näppäimen taakse. Vihaan nimittäin kaiken mailman bonuskortteja, pin-koodeja ja keräilytarroja. Olin hyvilläni kun bonuskorttien koko pieneni aikoinaan miniksi, mutta nyt olen kyllä haltioissani kun se mini on osa puhelinta. Bonuskortin lisäksi sovellus rekisteröi keräilytarrat siltä varalta että haluankin ostaa esim Spiegelaun viinilaseja puoleen hintaan heidän kampanjansa aikana. Parasta sovelluksessa on se, että voin lisätä maksukortteja sovellukseen! Kuten jo mainitsin, vihaan pin-koodeja. En muista kun yhden kortin (ja nykyään myös firman luottokortin) koodin, mikä tarkoittaa että Thomas on ainut meillä joka maksaa ostokset yhteiseltä tililtä. Jos ollaan yhdessä liikenteessä vakiokommenttini on: "maksa sää ku mää en muista pin-koodia", tai jos olen yksin ostoksilla maksan vain sujuvasti tililtä jonka pin-koodin muistan. Nyt tähän urpoiluun tuli muutos! Tallensin yhteisen tilin kortin tiedot sovellukseen samointein ja ensikerralla kaupankassalla vilautan puhelinta vaan maksupäätteen kylkeen ja tsädää maksu ja bonuspisteet kulkeutuu puhelimesta bluetoothin välityksellä kaupan järjestelmiin ja minun sovelluksen tietoihin. Jälkikäteen voin selailla esim kuitteja, bonuspisteitä ja keräilytarroja soveluksestani jos siltä tuntuu. Ihan mainiota! 

Ja vielä jollette ymmärtäneen miten se nyt on niin mainiota, niin onhan se myös näin koiranulkoiluttajan näkökulmasta huipuinta mitä tässä maailmankaikkeudessa on tapahtunut. Eihän mulla ole lenkeillä mukana kuin kännykkä. Ja sitten tulee viesti että voitko ostaa tullessas maitoa. No enhän minä voi kännykällä maitoa ostaa...tai hetkinen - NYT VOIN! Ennen saatoin ottaa kortin mukaan varmuudeksi ja sen minikokoisen bonuskortin kanssa sinne lenkkitakin sivutaskuun ja kappas ens kerralla kun olit kaupassa niin huomaat että sun maksukortti, just se johon muistat sen pin-koodin on siellä lenkkitakin taskussa eikä ostohousujen taskussa jotak sulla on jalassa. Tai sitten olet pudottanut minikokoisen bonuskortin lenkkipolulle kun se on niin mini, mutta eihän sillä väliä koska onneksi et tiputtanut sitä maksukorttia (joka on se ainut johon muistat pin-koodin). Joko te ymmärrätte miten tämä helpottaa mun elämää!! Ihan maailmoja mullistavasti! Kiitos Coop että ymmärrät tarpeeni!

Amagerin helmet - Sticks'n'Sushi

Sticks'n'Sushi ei ole sinänsä mikään uusi juttu, mutta Amager Strandilla se on. Ja parasta on se miten se on sinne perustettu. Alla näkyy rakennus jota ennen käytettiin kanoottien, kajakkien ja surffivälineiden varastointiin + autojen huoltamiseen.

http://minby.dk/amagerbladet/ny-restaurant-ved-stranden-er-i-knibe/

 

 

 

 

Ja että miltä se näyttää nyt:

http://www.skyscrapercity.com/showthread.php?p=132927546

Ravintolan oma nettisivu

Sticks'n'Sushi on äänestetty monesti kaupungin parhaimmaksi sushi-paikaksi ja onhan siinä laatua, makua ja uusia tuulia viimitten pääl. Nyt kun astuttiin Amager Strandin uuteen ravintolaan, en edes pystynyt kuvitella että sisältä löytyisi niin pähee ravitsemuslaitos. Oli torstai-ilta ja kello oli kahdeksan - paikka oli täynnä. Jouduttiin odottelemaan pöytää 20 minuuttia, mutta se ei haitannut koska meidät ohjattiin yläkerran loungeen katselemaan ensin cocktail listaa ja sitten ruokalistaa cocktailien äärellä. Cocktailit oli oikein hyviä ja palvelu jotain mitä en ole taas Tanskassa ihan vähään aikaan saanut.

Pöytää odotellessa

Avoin keittiö herättää aina tunnetusti luottamusta, kun tietää mistä olosuhteista ruoka tulee.

Lamput oli tehty tyhjistä limpparipulloista. En tiedä kuka niitä osaa tehdä mutta mageita ne oli.

Yleensä Tanskassa ei siis kovin helposti palvelua saa. Ja sitten on poikkeuksia kuten Sticks'n'Sushi ja pari muuta mun lempparia. En käsitä miksei hyvää asiakaspalvelua priorisoida paremmin. En usko että olen ainut joka antaa anteeksi paljon jos asiakaspalvelu on hyvää, enkä toisaalta ollenkaan jos se on huonoa. 

Ei ole Sushi Loversin dragon rullien voittanutta mutta kyllä nämäkin samassa luokassa kamppaili.

Jälkkäriksi pieniä herkkuja. Ihan mielettömän hyviä. Ja Matcha teetä.

Meidät ohjattiin ensin siis yläkerran loungeen odottelemaan cocktailien kera ja siitä sitten ohjattiin pöytään. Jo ovella meitä oli vastassa ensin yksi työntekijä. Sitten pyysi odottamaan jotta hänen kollegansa joka on täydellisesti perillä pöytävarauksista ottaa meidät palvelukseensa. Siinä samalla ensimmäinen tarjosi meille ruokalistoja ajankuluksi. Pöytään ohjatessa cocktailit kannettiin tottakai tarjottimella meidän puolesta ja tilaukset otettiin istuvien asiakkaiden tasolla pöydän viereen kyykistyen. Lisätilausten tilaaminen oli helppoa koska kuka tahansa saattoi ottaa mistä pöydästä tahansa tilauksen vastaan. Kokonaiskuva oli kokoajan kaikilla tarjoilijoilla hallussa ja jokainen halusi vilpittömästi tehdä parhaansa mielyttääkseen asiakkaitaan. Ei voi muuta kuin suositella lämpimästi! Biitsille ensin kävelylle hankkimaan ruokahalua ja sitten Stick and Sushiin illalliselle.

Perjantain afterworkit - Zefside

Zefside on baari josta vielä vuosi sitten sain kylmiä väreitä. Tapaus kuvastaa hyvin miten asiakaspalvelumokat vaikuttaa eräisiin niin ettei käytä kyseistä palvelua enää koskaan yhden huonon kokemuksen jälkeen. Lisäksi paikkaa muistaa myös olla suosittelematta koskaan missään. 

Näin kävi kerran pikkujoulujen jatkoilla. Zefside on auki kello viiteen (muistaakseni myös pidempään jos asiakkaita riittää) ja koska se on alueen ainoita myöhään auki olevia baareja, paikka tuppaa olla aika täynnä ilman pikkujoulujakin. Tuolloin tilasin juomat koko meidän jatkoporukalle ja pari vettä siihen päälle. Cocktailit tarjoiltuaan baarimikko alkoi keskittyä seuraavaan asiakkaan tilaukseen unohtaen minun vedet. Pyysin josko hän voisi antaa tilaamani vedet mutta vastaukseksi sain kehoituksen jonottaa uudelleen vuoroani. Oli siis kyse johtovedestä tavallisessa lasissa. Aikani kiukuteltuani ymmärsin, että niitä vesiä ei todellakaan ole tulossa. Baarimikko kielsi kollegojaan palvelemasta minua koska kärttyilin. Sen jälkeen en ole käynyt tuossa paskassa baarissa enää koskaan. 

...

Kunnes kaveri pyysi meidän afterwork porukkaa liittymään heidän porukkaansa Zefsidessa jossa oli happy hour neljästä kymmenee. En ollut mitenkään innoissani ehdotuksesta ja sanoinkin reiluna naisena "katellaan mihin päädytään", terassilla oli kuitenkin vielä niin kylmä ja koska olimme suht lähellä ja koska cocktail happy hour, päätimme sitten kuitenkin laskeutua Zefsiden hämyiseen kellaribaariin keskellä kirkasta päivää. Ja niinhän siinä kävi että löysin itseni samasta pöydästä seuraavanakin perjantaina.

 

Palvelu oli erittäin ystävällistä, asiakkaat iloisia ja sosiaalisia ja cocktailit ihan mielettömän hyviä + 2 yhden hinnalla!! Voi olla että kesällä tulee vietettyä afterworkit useammin ulkosalla, mutta sateen yllättäessä ja syksymmällä Zefside on kyllä ehdoton Perjantai-baari.

Spies/Ving/Tjäreborg and Thomas Cook

Kun sain Thomasin viimein ylipuhuttua Kuubaan ja alettiin kattelemaan reissua, niin tottakai alotettiin ensin omatoimiretkivaihtoehdoista. Lennot näytti niin vaikeilta ja varsinkin hotelli, että päädyttiin kuitenkin lopulta ottamaan valmis paketti Spiesiltä all inclusivena. Paikaksi valikoitui Havanan lähistöllä Santa Maria beachillä sijaitseva Bravo Arenal hotelli. Tarkoituksena oli ottaa aurinkoa, leijasurffata ja käydä vähän Havanassa siinä aina välillä. Hotelliltakin oli ilmainen shutle bus Havanaan ja takaisin kerran päivässä.

Lähtö oli maanantai aamulla Thomas Cookin 400 paikkasella chartter koneella. Jokaisella oli oma näyttö mutta nopeasti kävi ilmi, että elokuvia näki vain ostamalla ruutukohtaisen koodin (10€ ja kuulokkeet sai ostaa erikseen). Seuraavaksi tuli kuulutukset ruuista. 11 tunnin lennolle kuului kaksi ateriaa: lounas ja snäkki ennen laskua. Ateriaan kuului kahvi tai tee. Vesipullo maksoi 2,60€ ja bisse 3,20€. Ei siis pidä valittaa enää ikinä Finnairin juomarajoituksista. Tämän kaiken lisäksi Thomas Cookilta ei tietenkään saa mitään bonuspisteitä. Aika kalliit lennot tuli siis kaiken kaikkiaan jos jaksaa miettiä yksityiskohtia.

Kun laskeuduimme Varaderon kentälle meidät ohjattiin perinteisesti matkatoimiston bussiin ja siitä sitten kohti Havanaa. Matkalla oli yksi pysähdys, jossa ilmeisesti on kaikkien turistibussien pysähdyspaikka. Matkan varrella oppaamme selosti faktatietoa Havanasta ja Kuubasta. Kun olimme melkein jo meidän hotellilla ymmärsimme olevamme ainoat koko Havanaan menevästä porukasta jotka jäivät pois kyydistä jo nyt. Opas huomautti että hotelli on hyvässä suosiossa italaialaisten keskuudessa, sekä kertoi että Havanaan on vain 10 minuutin (10€) taxi matka. Opas myös neuvoi meitä vaihtamaan huonetta jos se haisisi yhtään liian kostealta. Huone tosiaan oli kostea, muttei mitenkään erityisen hajuinen ja ilmaistointi pelasi. Kun pyysimme heti ensimmäisenä päivänä respasta taksia keskustaan (kun huomasimme shutle bussin olevan buukattu koko seuraavan viikon jo etukäteen), auto ilmestyi hotellin eteen parissa minuutissa. Kun pääsimme kaupunkiin kuski pyysi matkasta 25€. Koska oppaamme oli puhunut 10€ olimme varmoja että niinhän siinä taas kävi että heti meitä vedettiin höplästä. Myöhemmin kuitenkin päättelimme, että hinta tosiaan on tuo 25€ ajettujen kilometrien ja keskimääräisen kilometrihinnan mukaan ja oppaamme oli vaan vähän ulkona näistä asioista. Seuraavana päivänä huomasimme myös että taksikuskihan oli toiselta ammatiltaan respatyöntekijä. Hotelli siis pyöritti sivussa taksibisnestä ilman lisenssejä täysillä hinnoilla. 

Koska kelit ei osuneet ihan nappiin vaan melkein joka päivä satoi tai ainakin oli pilvistä ja tuuli niin vietävästi, matkustimme Havanaan miltei joka päivä. Koitin etsiä meille reissua Trinidadiin kun kerran biitsilläkään ei tarvinnut lojua aurinkoa palvomassa. Hotellin retkiä järjestävä tyyppi vastasi retkitiedusteluuni että hän ei ole varma pystyykö hän järjestämään kaikille halukkaille italialaisillekkaan paikkaa viikon ainoalle Trinidad retkelle ja opas on by the way sit pelkästään italiaksi. 

Tässä kohtaa Thomas lähetti Spiesille viestiä, että onkohan mahdollista vaihtaa hotellia. Ranta jossa kuvailtiin olevan erilaisia vesiaktiviteetteja oli täysin tyhjä (tosin kelitkin oli vähän tylsät), hotellin lounasbaarissa linnut kävivät ruokailemassa ruuissa ennen asukkaita ja kaikki aktiviteetit olivat ainoastaan italaiksi. Tässä kohtaa olin onnellinen, että olimme maksaneet matkatoimistolle matkan järjestämisestä. Jos olisimme ottaneet omatoimireissun, olisi hotellin/kaupungin vaihdos ollut turha haave tai ainakin se olisi tullut kalliiksi. Nyt Thomas sai neuvoteltua meille toiseksi viikoksi hotellin Varaderosta. Jo pelkästään hotellihuone oli parempi kuin edellinen, ravintolan ruoka oli monta kertaa parempi kuin edellisen, asukkaat olivat monista eri maista, ei vain italiasta tai Canadasta, biitsillä oli porukkaa ja aktiviteetteja vaikkei kelit paljon toisella viikolla ensimmäisestä parantuneetkaan.

Kävimme Havanasta Spiesin järjestämällä Pinar De Rio - tupakka farmi retkellä ja Varaderosta otimme reissun saman tietämättömän pojan opastamana Trinidadiin. Molemmat reissut olivat sellasia ettei niitä itsekseen olisi yhtä tehokkaasti pystynyt tekemään ja lisäksi tietämätön poika paljastui ihan mahtavaksi tarinan kertojaksi bussimatkan aikana. Aika kului kun siivillä Aleksanderin kertoessa Kuuban koko historia niin yksityiskohtaisesti ja elävästi että vitsi kun koulunkin historian tunnit olisi ollu yhtä innolla vedettyjä. Pinar De Rio oli niin mahtava kokemus että siitä ei ole mitään negatiivista sanottavaa ja Trinidad/ El Nicho/ Santa Clara -retki, kuten jo mainitsin, ei olisi voinut olla tehokkaammin suoritettu. Ainoastaan Trinidadin lyhyt kaupunkiosuus vähän harmitti. Jos siis joku on menossa omatoimireissulle Kuubaan, suosittelen lämmöllä ottamaan bussin Trinidadiin ja majoittumaan paikallisissa huoneistoissa ainakin pari päivää ja kiertelemään kaupunkia ihan rauhassa. Ihan mieletön paikka. Meillä oli retkellä vain tunti aikaa katsoa ympärilleen ja on sanomattakin selvää että se oli aivan liian vähän. Jokatapauksessa seuraavan päivän El Nicho ja Santa Clara vierailut balansoivat ensimmäisen päivän pettymystä niin, että retkestä jäi silti erittäin hyvä jälkimaku suuhun.

Spiesiltä sai siis todella hyvää palvelua ja oppailla oli oikeasti resursseja keskittyä varmistamaan asiakkaidensa loman onnistuminen. En olisi omatoimireissulla ikinä saanut niin paljon irti Kuubasta näin lyhyessä ajassa. Olen siis kaikin puolin tyytyväinen että varattiin tällä kertaa pakettimatka omatoimimatkan sijaan. Joutuuhan siitä toisaalta maksamaan aika lailla enemmän kuin jos itse hoitaisi matkaoppaan tehtävät, mutta ainakin on varma, että missä tahansa ongelmatilanteessa "vakuutus" on niin sanotusti hoidossa. Jouduimme maksamaan kaupungin/hotellin vaihdosta n. 150€ ja lisäksi yhden eksta kyydin joka sinänsä oli tyhmä että oli saman hintainen Varaderon kentältä Varaderon hotelleille ja Varaderon kentältä Havannan hotelleihin. No, jostain noiden innostuneiden matkaoppaidenkin on saatava elantonsa ja Mojito-rahansa.

Sitä ihmettelin todella moneen otteeseen, että miksi Kuuba ei ole itse aktiivisemmin turistibisneksessä mukana retkien osalta. On totta että Kuuba saa suuren osan tuloistaan turisteilta, mutta paljon menee vielä kansainvälisten matkatoimistojen kukkaroihin. Missä oli esimerkiksi paikallisen vetämä kaupunki kierros Havanassa? Yökerhokierros aidossa Havanalaisessa yössä? Mojiton teko kurssi? Rommi tasting? Sikari tasting? Resursseja olis vaikka miten!!

Amagerin Helmiä - Aito Italialainen

Olen pistänyt korvan taakse kaikki Amager vinkit ja tää oli yks niistä parhaimmilta kuulostavista, joka oli pakko käydä kokeilemassa jokunen aika sitten. Kollega, joka asuu Amagerissa, kehui Amagerin parhaimmaksi hinta-laatu-suhteeltaan. Ja olihan se. Il Gambero Rosso sijaitsee Amagerbrogadella eli Amagerin pääkadulla ja on kyllä kokonainen pala aitoa Italiaa. Il Gambero Rosso on tyypillisin ravintola Italiassa. Liikaa valoa, paljon meteliä ja 40 vuotta vanha sisustus. Potentiaalisia alkupalavaihtiksia oli vaikka kuinka paljon. Päädyttiin kuitenkin molemmat ottamaan Vitello Tonnato. Pääruuaksi otettiin molemmat pastaa. Alkuruoka oli ihan mieletöntä. Annos oli myös niin iso, että sen olisi helposti voinut puolittaa ja kokeilla myös jotain muuta ilman, että olisi tullut kiukku puolikkaan annoksen vähäisyydestä. Viinejä oli vaikka mitä, mutta päädyimme pöydässä valmiiksi olevaan Sicilialaiseen punaviiniin. Kyseessä ei ollut mikään kampanja viini vaan pöydissä näytti olevan jokaisella eri pullo. Nappi valinta oli. Tarjoilijat on kaikki italialaisia ja hyvällä tuulella. Ukki vihelteli samalla kun käveli keittiön ja pöytien välillä ja laskua maksettaessa eteen ilmestyi lasillinen Sambucaa. Ilmeisesti ruoka oli niin hyvää, ettei sanotuks saanu, koska mulla ei kyllä ole tapahtuneesta yhtään kuvaa todisteena. Ei auta ku uskoa nyt sanaa tai käydä nettisuvuilla kattomassa mitäänsanomattomat kuvat :D

Tänne mä menen ens kerralla ku tulee ikävä Italiaan. Onneks asun Amagerissa ;)

Ravintola Pluto

Sanoin jokunen aika sitten (viimevuonna) Thomasille, että olin kuullut ravintola Pluton olevan visiitin arvoinen ravitsemusliike ja että voitaisko käydä siellä joku viikonloppu syömässä. Thomas otti vinkistä vaarin ja vei mut sinne yllärinä synttäri-iltana ennen kuin itse joutui lähtemään töihin.

Yleensä kohotamme maljan yhteisen ajan kunniaksi kuohuvalla, mutta koska listalta löytyi niin monta herkulliselta kuulostavaa cocktailia, valitsimmekin poikkeuksellisesti juomasekoitukset skumpan tilalle. Voin näin heti alkuun hehkuttaa että wau! Cocktailit tää ravintola osaa! Ja silloin kun cocktailien teko onnistuu näin loistavasti saa paikka suoriltaan suosituksen hyvänä illanistujais lokaationa tyttöjen kanssa. Taustamusiikki oli menevää, valaistus hämyisää ja ruoka todella hyvää.

Lista eri ruokalajeista oli lähes loputon. En todellakaan jaksanut raskaan päivän jälkeen alkaa perehtyä eri vaihtoehtoihin joten päädyimme 12 ruokalajin maistelu menu:hun jonka valitsi keittiön kokki omavaltaisesti siihen hetkeen sopivaksi.

Kevätsipulinvarsia ja wasabimajoneesia.

Maistelumenu oli hyvä idea. Eteemme tuli tosi erilaisia annoksia ja kaikenlaisia makuja. Ruuan määrää ei vain osaa koskaan oikein suhteuttaa, joten viimeiset annokset ei enää oikein uponnut - mikä oli sääli, koska ne oli niin hyviä. Flæskestegsburgerin eli perinteisen tanskalaisen läskilihaburgerinin jätin suosiolla kokonaan välistä ja onneksi niin, koska sen jälkeen oli luvassa vielä aivan uskomattoman mureaa sisäfilettä ja nam nam jälkkäriä.

Niin hyvää kalaa etten ikänä ole saanut yhtä hyvää.

Kaiken kaikkiaan ruokaa oli riittävästi vaikka 200 kiloiselle miehelle.
Hinta/laatu-suhde onkin siinä mielessä ihan kohdallaan: laatu oli nimittäin todella huippua, cocktailin mielettömiä ja ruokaa paljon. Tunnelmasta antaisin täydet pisteet ja palvelu oli todella ystävällistä. Eipä olleet huhupuheet paikasta siis mitään roskapuhetta ja niinpä haluankin laittaa hyvän kiertämään ja suositella paikkaa kaikille hyvästä pitäville :)

Miniburgerit eivät tuntuneet enää mineiltä tässä kohtaa menua.

Thomas tuli innoissaan miesten vessasta ja kertoi näkemästään.

Joten olihan minun pakko käydä katsastamassa mitä naisille oli sitten tarjoiltu.

Ihastuttava Viinibaari - VINHANEN

Kuva Vinhanen facebook-sivuilta

Vinhanen eli Viinikukko tuo maahan omistajan itse valitsemia viinejä suoraan viinintuottajamaiden valmistajilta ja yhteistyöviinitiloilta. Viinibaarin kalustoon kuuluu 5 x 900 litran tynnyriä joista viini annostellaan joko laseihin, Viinihanen omiin pantti-lasipulloihin tai 5 litran kanistereihin kotiin vietäväksi tai paikanpäällä nautittavaksi. Viinibaarin valikoimiin kuuluu myös juustoja ja chorizo tyyppisiä makkaroita, pähkinöitä ja oliiveita. Jollei latteat viinit maistu niin tarjolla on myös tottakai viintä kuplilla.

Paikka on hyvin hygge ja hiukan myös spesiaali omanlaisen konseptinsa vuoksi. Sijainti on juuri sopivasti Blågårdsgadenilta yksi kuja alas mikä passaa hyvin koska kyseisellä kadulla on muutenkin kaikkia ihania kahviloita, vintage putiikkeja, hippiravintoloita ja pubeja. Ihaninta konseptissa on, että tätä ei ikinä tapahtuisi Suomessa. Otat mukaan panttipullon, kipaset Vinhanessa täyttämässä pullon ja nautit illalla vieraiden kanssa kotosalla. Ihan kuin jossain Italian maaseudulla!

Viimeksi vieraiden kanssa käytiin lasillisilla täällä ja koska meitä oli neljä otettiin tottakai kokonainen pullollinen lempparia. Tarkoitus oli jatkaa lasillisten jälkeen kotiin, joten ylimääräinen viini joka ei mahtunut lasillisiin suljettiin pulloon ja pullo käsilaukkuun. Nyt Vinhanen-pullo koristaa ikkunalautaa bambu koristeenaan ja muistuttaa ihanista suomen vieraista jotka kävi Köpiksessä yhtenä alkusyksyisenä lokakuun viikonloppuna.

Leijasurffauksen harrastaja Köpiksestä Moro!

Strömsö. Tiädäkte misä se o? 

Ei ainakaa Tanskas. 

Alla on ihan valtakunnan ykkösmedian sivuilta poimittu selitys Strömssölle:

Strömsö sarjaa näyttää Suomen televisiossa Ylen ruotsinkielinen kanava (FST). En tiedä kuka tätä Strömsötä oikeasti seuraa. Itse ainakin lainaan sanontaa ihan vaan suvereenisti näkemättä jakson jaksoa omin silmin. Sarjassa kuulemma "sateellakin aurinkoiset strömsöläiset askartelevat, tekevät pieniä puutöitä, laittavat ruokaa ja harrastavat muuta kotoilua idyllisessä saaristolaismaisemassa. Ohjelman luoma kepeä tunnelma ottaa valtaansa ja saa katsojankin uskomaan kykyihinsä."

"Strömsön säröttömäksi hiottu utopia ja rosoinen todellisuus eivät tunnu kohtaavan. Aikaisemmin sama ristiriita on todettu elokuvien ja tosielämän välillä. Kun ennen epäonnistumisen hetkellä tokaistiin, ettei mennyt niin kuin elokuvissa, manataan tätä nykyä, että ei mennyt niin kuin Strömsössä ... Elokuvavertaus on niin vakiintunut, että se löytyy Kielitoimiston sanakirjasta: Kaikki sujui kuin elokuvissa. Strömsöllä on vielä pitkä matka sanakirjaan, mutta sanonnan sattuvuudesta ja ilmaisuvoimasta kertoo sen hurja suosio esimerkiksi internetissä." Jos joku haluaa sijoittaa Strömsön kartalle, niin sehän on vuonna 1852 kauppiasperheen kesäasunnoksi rakennettu huvila meren rannalla Vaasan Västervikissä.

Kielikello - kielenhuollon tiedotuslehti

Ai miten strömsö liittyy mitenkään leijalautailuun? No siten, että meitsin kiteily harrastus ei ottanut oikeen tuulta purjeisiin eli ei mennyt ihan niin kuin strömsössä:

Oltiin vuosi sitten Vietnamissa ihan sattumalta sellasessa kohteessa, missä rannat oli täynnä näitä leijasurffareita. Tarjolla oli tutustumistunteja ilmaiseksi ja tottakai halusin kokeilla mimmonen se kiteily nyt oikein on lajejaan. Innostuin täysillä! Oli ihan mieletön tunne kun leija nosti yhden suomalaisen turistin ja yhden vietnamilaisen opettajan yhtäaikaa vedestä ilmaan. Olisin ollut valmis jatkamaan samoin tein, ostamaan koko setin varusteita ja palkkaamaan opettajan näyttämään mulle kaikki lajin salat. Niin ei kuitenkaan käynyt, vaan jouduin hyvästelemään Mui Nèn ja sen upeat leijarannat siltä osin jo heti seuraavana aamuna. Ajattelin, että kun kevät saapuu muutaman kuukauden päästä pohjoiseen, niin sitten kyllä meitsi on heti valmiina köpiksen leijakurssille. 

Mui Nè

Kuten varmaan joku saattaa muistaa, kevät ei alkanut tänä vuonna vielä huhtikuussa vaan jouduin odottelemaan kelien lämpenemistä kesäkuulle asti. Varasin viikonloppukurssin heti kesäkuun ekalle viikonlopulle, mutta vapaata olikin vasta kesäkuun vikalla viikonlopulla. Innosta piukeena sain kyydin kaverilta kesäkuun vikana lauantaiaamuna Sydvestpynteniin, jossa ranta on pitkälle matala ja tuuli puhaltaa juuri oikeasta suunnasta. Siitä se sitten lähti. Ensin tsekkailtiin turvallisuusohjeet ja kertailtiin teoriaa, jota osallistujien olisi pitänyt opiskella etukäteen jaetuista materiaaleista. Jatkettiin harjoituksia pikkuleijalla, jossa oli tarkoitus saada tuntumaa leijan ohjaukseen. Ja sitten vihdoin valjaat päälle ja iso leija valjaisiin kiinni. Leijan käsittely oli mulle helppo nakki. Luulen, että Vietnamin harjoittelusta oli minulle hyötyä opettelussa. Sitten veteen ja lisää harjoitusta. Tässä kohtaa alkoi antiströmssöys lipumaan kuvioihin mukaan. Meitä oli viisi kurssilaista ja yksi opettaja. Eihän tuo alkuasetelmakaan mikään ihan paras mahdollinen ole, mutta näillä mentiin ja odoteltiin aina välillä omaa vuoroa. Ensin meillä oli kaksi leijaa, mutta sitten näytti siltä, että toinen upouusista leijoista olikin rikki. Opettaja päätti lähettää puolet osallistujista kotiin. Jäin vielä vähäksi aikaa ja sanoin yhdelle kurssilaisista, että ottaisi hänen autoonsa säilömäni vaatteet ulos autosta ennen kuin lähtisi kotia kohti. Niinhän hän teki, mutta jätti kengät kuitenkin kyytiin. Meikäläinen sai kyydin lähimmälle metroasemalle yhdeltä kurssilaisista ja lampsuttelin sitten kotiin paljain jaloin. Oli ihan voittaja fiilis. 3 tuntia kurssia viiden sijaan ja yhet Niket hukassa. Näytin ihan spurgulta tuulipuvussa, ilman kenkiä ja tukka sekasin ja märkänä keskellä aurinkoista lauantai päivää.

 

Seuraavana aamuna takaisin pelipaikalle vain toteamaan ettei tuulta ollut. Sen jälkeen ennen kauden lopetusta (lokakuussa) kävin kaksi kertaa rannalla kokemassa tuulettoman Kööpenhaminan (miten se on edes mahdollista!) ja kerran lähdin töistä lounaan jälkeen, vain päästäkseni aloittamaan kurssin ensimmäisen osan taas alusta. Koko kauden saldona yksi laudan päälle pääsyyritys. Voin kertoa, että saa olla aika talentti, että sinne laudan päälle tosiaan pääsee ekasta yrityksestä. Ton yhden nousuyrityksen jälkeen kaksi kanssakurssilaista Italiasta ja Puolasta lensivät yhdessä kaaressa leijan perässä upposukkeluksiin, irrottivat leijan turvaliinan ja päästivät leijan menemään. Se kerta loppui sitten siihen.

Amager Kiteschoolin valitsin pätevien nettisivujen perusteella ja uskoin että 10 tunnin superkurssi olisi hyvä. Väärin uskoin. Minun olisi pitänyt ottaa silloin kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna yksityinen opettaja 5 tunniksi, jonka jälkeen olisin helposti voinut jatkaa omillani treenausta. Nyt sain kokeilla leijailun alkeita 5 hengen ryhmässä kahdesti, yhteensä 5 tuntia. Puolet ajasta menee tollasissa ryhmissä seisoskeluun ja oman vuoron odotteluun, eikä opettajalla ole aikaa neuvoa molempia ryhmiä yhtäaikaa. Annoin tottakai palautetta firmalle, että palkkaisivat enemmän opettajia ja tuulisina viikonloppuina ottaisivat useampia ryhmiä useammalla opettajalla. Nyt toiminta meni siihen, että joko ryhmät oli täynnä tai tuulta ei vain kertakaikkiaan ollut riittävästi. Arkena minun oli ihan mahdoton lähteä yhtäkkiä töistä kurssille sikäli mikäli paikka ja tuuli osuivat kohdalle. Harrastuksen aloituksesta jäi siis vähän tyhmä maku suuhun, mutta en aio lannistua vaan pidän Mui Nèn leijahurmion mielessä ja meinaan ottaa omat vehkeet mukaan tammikuussa Kuubaan. Ensi keväänä olen iskussa ja voin alottaa oma-aloitteisen harjoittelun Köpiksen rannoilla. Amager Kiteschoolin opettaja sanoi heinäkuussa, että jos treenaisin heinä-elo-syys-lokakuun niin ensi kesänä voisin surffata jo Amager beachillä. Tavoitteena on päästä tavoitteeseen jo ensi syksynä.

Asutaan Amager beachin alkupäässä ja rannan toisessa päässä on tuulen hyvin osuessa vähän taitavammat surffaajat näyttämässä temppujaan. Ranta on syvä, joten rannalta laudan päälle hyppääminen ja vaivaton uudelleen ylösnousu pitäisi olla hallussa sinne siirryttäessä. Samoin virtaus on paikoittain uimakelvoton ja tuuli monesti niin, että jos ei ihan hallitse leijaansa, saattaa löytää itsesä nopeasti Malmön rannoilta. Lokaatioltaan ranta olisi kuitenkin ideaali. Muille rannoille joutuu ottamaan useamman julkisen kulkuvälineen ennen perille pääsyä. Eihän sekään nyt tuntia enempää ota, mutta ainahan se olisi kiva vaan hypätä pyörän selkään ja hurauttaa omalle biitsille surffitreeneihin.

Berliinin metro - kertalipulla yhteensuuntaan kahden tunnin ajan.

Jaoin Facebookissa jo ilmaisen vinkin, että muistakaa matkustaessanne Berliinissä olla tarkkoina metrolippujen kanssa. Sakko on nimittäin 60 €.

Saavuin Berliiniin Schönefeldin kentälle sen verran myöhään perjantai-illalla, että siinä ei ollut enää aikaa alkaa kikkailla metrojen ja bussien kanssa majapaikalle. Otin siis taxin. Sama tapahtui pari muutakin kertaa viikonlopun aikana kun ilma oli mikä oli ja tytöt oli tehty sokerista. 

Kotiin lähdön kynnyksellä mietin, että ottaisinko metron ja bussin takaisin kentälle? Toisaalta kasseja oli niin paljon että taxi olisi helpompi, toisaalta taas taxi maksoi 30€ ja metro/bussi yhdistelmä 1,70€. Lopullinen päätös syntyi kun ulkona ei näkynyt taxeja. Otin metron ja maksoin tuon 1,70 lippuautomaattiin. Minulla oli metrokartasta otettu kuva puhelimessani ja sitä siinä tutkiskelin körötellessäni lentokenttää kohti KUNNES huomasin, että kenttä jonne olin suuntaamassa oli Schönefeldin kenttä ja mun lento lähti Tegelin kentältä joka oli metrolinjan vastakkaisessa suunnassa. Nopeasti ulostautuminen metrosta ja toiselle puolelle laituria. Oikeaan suuntaan menevän metron kyytiin ja seuraavalla pysäkillä lippujen tarkistaja kyytiin. Näytin hymyillen lippuani tarkastajalle joka alkoi mimittää jotain saksaksi. Sanoin etten ymmärrä häntä ja hän kertoi lippuni oikeuttavan matkustuksen vain yhteen suuntaan. En oikein vieläkään käsittänyt ja selitin, että olin menossa Tegelin kentälle ja huomasin olevani menossa väärään suuntaan ja nyt korjasin suuntauksen tulemalla pari pysäkkiä takaisinpäin ja oikeaan suuntaan. 

Ei auttanut kuin ulos vain metrosta tarkistajan kanssa ja sakko lappua kirjoittamaan. Tarkistaja kirjoitti pikkuruiseen koneeseensa tietojani raastavan hitaasti. Kysyi asunko Berliinissä ja kerroin asuvani Kööpenhaminassa. Hän käski minua näpytellä laitteeseen osoitteeni ja kysyi sitten asunko Norjassa. Kun vastasin, että en asu, niin hän toisti kysmyksen ja myös hänen kollegansa otti asiakseen auttaa tilannetta kysymällä toistamiseen Norjalaisuuttani. Kun aloin hermostua, tarkastaja käski kiukkuisena olemaan rauhallisesti. Sanoin, että minulla oli todella kova kiire kentälle, että voisiko tämä nyt vaan keskittyä kirjottamaan niitä tietoja sinne koneeseensa ja sen jälkeen tilaamaan minulle taksin. Kun homma oli valmis tarkastaja lähti sanomatta heitä. Pysäytin hänet ja pyysin soittamaan taxin, jolloin hän neuvoi minua ottamaan taxin kadulta. Onneksi taxeja oli vapaana ja sain yhden nopeasti kentälle. 

Tässä samalla haluaisin antaa myös positiivista palautetta Tegelin lentokentälle. Olin auttamattomasti myöhässä. Jonotin matkalaukkua kirjattavaksi kun virkailija kertoi minun olevan myöhässä ja neuvoi minua viemään laukun suoraan portille. Olin jo varma, että joudun ottamaan laukun käsimatkatavaroihin ja jättämään kaikki nesteet Berliiniin, mutta ei ei. Portilla neiti sanoi että "tämä ehti nyt mukaan viime sekunneilla" ja otti laukun itselleen. Siirryin portille ja pääsin suoraan koneeseen. Eihän minulla edes ollut kiire. Osa matkustajista jonotti vielä kuilussa koneeseen pääsyä. Saavuin kentälle boardingin alkaessa.

Palaute-Naisena tottakai kirjoitin myöhemmin palautetta Berliinin Metrolle. Eihän se nyt voi olla mahdollista, että saan 60€ sakot virheestä, jota en edes tiennyt tekeväni. Lipun tekstit olivat ainoastaan saksaksi, joten ainut mitä ymmärsin oli 2 h voimassaoloaika. Lisäksi missä muussa kaupungissa on niin mieletön julkisenliikenteensääntö, että lipulla voi matkustaa vain yhteen suuntaan? Ei missään. Niinpä kirjoitin palautteeseeni että ostin lippuautomaatista englanniksi single ticketin ja että näin kävi. Lisäksi Berliinin Metron tulisi olla vähän enemmän turistiystävällinen ja ilmoittaa ihmisten kielellä lipun säännöistä. Osoitin myös olevani pahoillani ja kerroin aikeeni olleen ainoastaan hyviä. 

Viikon päästä sain sähköpostitse vastauksen SAKSAKSI. Sen verran ymmärsin että sakkoni hintaa oli laskettu 7 €on. Kuulemma heidän virallinen kielensä oli saksa ja siksi he eivät voineet vastata minulle englanniksi. Sain alennuksen koska olin kirjottamani mukaan kiireessä menossa lentokentälle ja käytin ensimmäistä kertaa metroa. Säännöt oli kuulemma jossain infotaululla ainakin miljoonalla eri kielellä (missä mahtoi olla kun asemilta ei meinannut edes metrolinjakarttaa löytyä).

Kannatti siis antaa palautetta, mutta ihan vaan kaikille jotka ajattelevat käyttää Berliinin Metroa, koittakaa muistaa tuo outo saksalainen yhdensuunnan-sääntö. Olihan tästä ihan turhaa vaivaa pikkuasian takia.

Spisehuset Rub & Stub

Ihan huippu konsepti! Rub & Stub on non-profit-ravintola joka on osa RETRO-yhdistystä. Luulin että olen kirjoittanut Retrosta jo aiemmin, mutten löytänyt tekstiä mistään :) Cafe RETROon tutustuin jo ihan ensimmäisinä viikkoina kun muutin Köpikseen. Se on ihana, aika tilava kahvila, jossa työntekijät ovat hyvää tekeviä vapaaehtoisia ja hinnat opiskelijaystävällisiä. Rub & Stubin liikeidea on kerätä samaan humanitaarisen avun pottiin varoja nonprofit ravintolan tuotoilla VIHREÄSTI.

Hyväntekeväisyyden lisäksi ravintola on lähtenyt taisteluun ruuan haaskaamista vastaan. Ravintola valmistaa päivän menun saamistaan elintarvike ylijäämistä ja toivoo näin edes hiukan osaltaan vähentävän Kööpenhaminan ruokajätekuormaa. Koska konsepti on vielä niin tuore ravintolan on vielä ostettava osa raaka-aineista tukkuhintaan, mutta tavoitteena on tulevaisuudessa hankkia yhteistyökumppaneita kuten elintarviketehtaita, supermarketteja ja muita ruoka yhdistävänä tekijänä olevia yrityksiä joiden avulla ravintola voisi napata enemmän ja enemmän teollisuuden piilossa olevia jätevirtoja ja loihtia niistä unohtumattomia ravintolakokemuksia ja muuttaa niissä kiinni oleva raha hyväntekeväisyydeksi.

Olisihan hullua että jätteitä hyväksikäyttävä ravintola tuottaisi itse turhaa jätettä. Niinpä annoskoot ovatkin "pieniä" mutta lautaselle saa santsata samalla rahalla niin kauan että nälkä on poissa.

Kyse ei missään nimessä ole roskisdyykkauksesta. Rub & Stub ei käytä vanhaa poisheitettyä tavaraa vaan tarkoituksena on napata talteen ylijäämä jota yritykset ei jostain syystä ole saanut myytyä. Tällaisia ovat esimerkiksi esteettisistä syistä poistetut tuotteet kuten liian tummat banaanit, liian pienet sipulit, liian käyrät kurkut tai vaikka kauden tuotteet joita on vaan liikaa kuluttajamäärään nähden kuten jouluruoka uudenvuoden jälkeen. Kaikki on jokatapauksessa tuoretta ja täysin syötävää ruokaa. Konsepti luo tottakai haasteita myös henkilökunnalle jonka on keksittävä reseptit sopimaan joka päivä vaihtuviin raaka-ainesiin. Kuten ravintolassa vapaaehtoisena vuoroja tekevä ystäväni kertoi: yhtenä päivänä heillä saattaa olla rekkalastillinen kalaa ja seuraavana päivänä yksi ainut lohi -tuolloin tarjolla on kasvisruokaa :)

Hygge

Koko hyväntekeväisyyden takana on vapaaehtoistyöntekijät vaikkakin RETRO on palkannut myös yhden keittiömestarin ja projektipäällikön pitääkseen laadun riittävän korkeana. Jokainen pystyy varmasti kuvittelemaan miten henkilökunta joka tekee työtä vapaaehtoisesti tekee sitä myös koko sydämestään. Erilaisen tunnelman on helppo aistia ravintolassa jossa henkilökunta tekee vain työtään ja odottaa samalla viikonlopun jo alkavan. Näille vapaaehtoisille viikonloppu on jo alkanut. He ovat odottaneet että pääsevät viettämään vapaa-aikansa ravintolassa jossa tekee mieli hymyillä ja tekevät parhaansa jotta saisivat konseptin toimimaan, avun sitä tarvitseville ja että kaikilla olisi myös samalla kivaa.

Chili con carne

Tunnelma ravintolassa on lähellä Spiseloppenia, vanhoja ja uusia kalusteita sekaisin, vanhan puurakennuksen lattia ja katto. Sijainti on ihan Kööpenhaminan sydämessä, kaupungintalon ja Tivolin läheisyydessä. Ruoka tarjoillaan hienon ravintolan tapaan ja se on TODELLA maittavaa. Rub & Stubin erityisyyden paljastaa sisäänkäynti mikä muistuttaa nuorisotalon porttikongia ja kun nouset portaat toiseen kerrokseen et ole varma oletko menossa ravintolaan vai johonkin rock-keikalle. Täysin sama tunnelma siis kuin Christianian Spiseloppenissa grafiittien ja palo-ovien keskellä. Perille päästyä silmien eteen aukenee kuitenkin mitä miellyttävin ravintola ja hymyilevät puheliaat tarjoilijat. Kuten jo mainitsin ruoka on todella todella hyvää.

Spanish Tortilla punajuurella ja salaatilla.

Ystäväni on todella hyvä laittamaan ruokaa ja otan aina ilomielin kutsun vastaan kun hän haluaa laittaa jotain purtavaa. Hän on insinööri kuten minäkin eikä ole ajatellut vaihtavansa alaa joten Rub & Stub tarjoaa hänen kaltaisille ihmisille uskomattoman hyvän mahdollisuuden toteuttaa itseään, päästä suunnittelemaan päivän menu saatavilla olevista raaka-aineista ja tehdä vuoroja silloin kun itselle sopii. En muistanut kysyä ravintolan tilannetta mutta Cafe RETROon aikoinani tutustuessani vapaaehtoistarjoilijan paikkoihin oli jono. Kaikki halukkaat eivät siis edes päässeet tekemään hyväntekeväisyyttä vaikka niin olisivat halunneetkin.

Pannukakkua ja mustikkajäätelöä

Suklaapäärynäkakkua ja mustikkajäätelöä

An Oasis In The Middle of the Copenhagen City Center - Samadhi Spa

Kuten jo aiemmin kirjoitin, löysin tämän keitaan, eli Day Span, tammikuussa äidin vierailun yhteydessä. Kokemus oli niin mahtava, että halusin kokea sen uudelleen. 

Kyse ei ole missään nimessä snobbailusta. En ole kauneushoitoloiden vakioasiakas, mutta tässä ollaan nyt olosuhteiden pakosta ajauduttu tähän pisteeseen :) Olen tottunut ottamaan lennon aurinkoon joka talvi ja suoraan sanoen en usko, että haikara on aikoinaan pudottanut minut oikealle puolelle maapalloa. Pastan, valkoisen leivän ja muun italialaisen ruuan narkkarina luulen, että minun olisi kuulunut syntyä ennemmin Ravennassa kuin Raumalla. 

Koska tässä on eräiden lomat ollut vähän kortilla opintojen, lopputöiden ja uusien työpaikkojen takia, on joka talviset "kaamosta karkuun" -reissut jäänyt luvattoman vähäiselle. Tämän talven lomakohteina on Länsi-Suomi, Englanti ja Lappi. Mie romahdan! Koska en tänäkään talvena pääse etelään upottamaan varpaitani kuumaan hiekkaan tunnen, että olen oikeutettu hakemaan kaamosmasennukseen lievitystä muista nautinnoista - Samadhi Spa on tarjonnut minulle välitöntä helpotusta pahimpaan ahdistukseen.

Pääsin viime lauantaina kokemaan miltä tuntuu olla oikea prinsessa vesisateen keskellä. Oikeastaan tuo prinsessa-fiilis ei ole vielä edes haihtunut eli jatkan sipsuttelua ja käyskentelyä täällä Frederiksbergissä kuin Anna Lappalainen konsanaan. 

Prinsessa-hoito alkoi tunnelman/öljyn valinnalla. Valitsin tottakai öljyn, joka tuoksui kookokselta ja jossa kerrotiin öljyn tuovan auringon ja kesän luokseni. Minua palveleva hoitaja tuli hakemaan minut vastaanotosta ja sipsuttelin aamutossuineni sohvalle vastaanottamaan kuninkaallisen jalkahieronnan. Jalkani kylvetettiin, kuorittiin sokerilla, rasvattiin ja hierottiin. Hieroja oli tosi taitava, meikäläinen nimittäin yleensä kutiaa ihan hillittömästi jaloista. Jätkällä oli niin jämäkät otteet, ettei siinä paljon kutitteluntuntemuksia tuntunut.

Puolentunnin jalkahieronnan jälkeen hoitaja ohjasi minut valmistautumaan kokovartalohierontaan. En ollut varmasti helpoin asiakas sinä päivänä. Tämä mummu oli nimittäin pistänyt oikeanpuolen selästä aivan juntturaan aiemmin viikolla ja pään kääntäminen sattui niin, että oli käännettävä koko yläkroppaa jos halusi laajentaa näkökenttää suoraan edestä jonnekin muualle. Prinsessahoito tuli siis siinäkin mielessä tarpeeseen. Mummun selkä on taas siedettävässä kunnossa :)

45 minuutin hieronnan ja puolen tunnin kasvohoidon jälkeen nousin pöydältä aikalailla pöpperöisenä. Herättely tähän maailmaan tapahtui kuitenkin onnekseni lempeästi smoothien ja suklaafonduen parissa hedelmiä dippaillen.

Kaupunki näytti lämpimämmältä ja hymyilevältä kun poljin takaisin kotiin kahden tunnin totaalirentoutumisen jälkeen. Aurinko ei varsinaisesti paistanut taivaalla, mutta iho tuoksui kookokselta ja mieli oli kuin kuuman rantapäivän jäljiltä.

Henkilökunta Samadhissa on tosi sydämellinen ja aito - asiakas tosiaan tuntee olevansa tervetullut ja henkilökunta osoittaa asiakkaan olevan heille tärkeä. Tämä ei tosiaan ole itsestäänselvyys. Kuvailisin itseäni ajoittain jopa vaikeaksi asiakkaaksi siinä mielessä, että olen valmis maksamaan saadakseni parempaa palvelua ja jos palvelu mättää, en koe tarpeelliseksi astua samaan liikkeeseen enää uudelleen. Miettikääpä siis edellistä kun mietitte miksi jaksan hehkuttaa Samadhia.

 

Samadhi on lisäksi myös uskomattoman monipuolinen Day Spa. Se tarjoaa perus- sekä erikoishierontoja kuten laavakivihierontaa, rakastavaisille löytyy liuta erilaisia yhteisiä romanttisia paketteja, koko perheelle sopiva hoitopaketti näyttäisi myös löytyvän listalta ja esimerkiksi detox-hoitoja löytyy kokonaisvaltaiseen puhdistautumiseen infrapunasaunan kera. Paikan päälle voi myös soittaa ja kysellä mahdollisuuksista ja vaikka kustomoida oman paketin jos näyttää, ettei valikoimasta vielä löytynyt sopivaa. Esimerkiksi Prinsessahoito kolmelle tai neljälle kovan shoppailun jälkeen ei tuota ongelmia. Kaikki kolme pääsevät samaan aikaan vierekkäisille hierontapöydille. Eikö ole huippua??!!

In English

I found Samadhi Spa in January when my mum came to visit me. The experience was so amazing that I wanted to experience the same again as soon as possible. 

Last Saturday I was lucky enough to experience how it feels to be a Princess for 2 hours. Actually the feeling hasn't disappeared yet, so I am currently walking like in the clouds here in Frederiksberg.

Princess treatment starts with choosing the oil for the massage. For me this task was easy - of course I chose the one with coconut which promised summer and sun coming to me :) My beauty nurse came to pick me up from the reception and I picked my way to the couch with my bath slippers to receive a royal foot massage. My feet were bathed, peeled with sugar, applied with cream and massaged. My massaser was really talented. My feet are in fact quite sensitive for tickling, but his grip was so sturdy that I didn't feel any tickling.   

After half an hour foot massage, my beauty nurse guided me to preparation room for a whole body massage. I wasn't probably the easiest client of the day. I just got my whole right side of the back stuck earlier the week and in fact I had to turn my whole upper body if I wanted to expand my field of vision from dead ahead. So another really important reason why I also needed the treatment :) (Why I keep telling the reasons to myself? I have deserved good things!!) 

After 45 minutes massage and half an hour of facial treatment I got up from the massage table and felt quite light headed. Fortunately, waking up back to the reality happened gently with a smoothie and dipping fruits in a chocolate fondue. 

Copenhagen city looked warm and happy when I biked back home after two hours full relaxation. The sun wasn't really shining in the sky, but my skin smelled coconut and my mind was like after a hot day at the beach.

Salon stuff in Samadhi is really cordial - the client feels welcome and the staff shows how the client is important for them.

In addition Samadhi is incredibly versatile Day Spa.  It offers basic as well as special massages like lava stone massage, lovers can find different kind of romantic treatment packages, family-friendly  package can also be found on the list and for example detox treatments can be found including infrared sauna for a comprehensive cleansing. You can always call them and ask about the possibilities and even customize your own package if it looks that you couldn't find the perfect match from the list. Can you imagine you and your two friends after hard shopping day having a Princess treatment all together side by side on the massage tables. Doesn't it sound like the perfect end to a day??!!