Näytetään tekstit, joissa on tunniste Koira Kööpenhaminassa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Koira Kööpenhaminassa. Näytä kaikki tekstit

perjantai 11. joulukuuta 2015

Tulispa taas kevät - Hanami


Rakastan Kirsikoita!
Ja rakastan kirsikan kukkia!

Olen aina ihan intona vapun aikaan kun pienen merenneidon viereen alkaa ilmestyä kirsikankukkia.
Joka vuosi niitä on pakko päästä katselemaan ja ihastelemaan.
Katselin kuvia nyt kun pimeää ja synkkää on vaikka muille jakaa. 
Olisipa taas kevät, vappu ja hanami!

 
 
Kun aikoinani muutin Köpikseen (melkeen 5 vuotta sitten!!!) oli mielessäni eteläisempi ilmasto. Tuon eteläisemmän ilmaston huomaa onneksi kyllä keväisin. Tukholmassa asuva ystäväni manasi yhtenä pakkasen pieksemänä tammikuun iltana, miten masentavaa onkaan, että talvea on edessä vielä ikuisuus. Minulla uudenvuoden rakettien jälkeen on jo vahva toivo kevään pikaisesta paluusta. 
Kuukauden päästä pääsen onneksi tammikuuta karkuun ja lillumaan lämpimiin vesiin pariksi viikoksi. Sieltä palattuani kevääseen ei ole enää kauaa <3




 





P.S. Muutettuani Tanskaan joku selvästi kosti minulle kaiken onnellisuuden yltäkylläisyydestä, koska monen monen ahmitun kirsikkapaketillisen jälkeen, minuun iski kirsikka-allergia. Nykyään pitäydyn siis hanamin ihailussa ja jätän kirsikat hilloihin.

torstai 19. marraskuuta 2015

Pieni koira reissussa

Tämähän tapahtui juhannuksena, mutta tällä muijalla on ollut nähtävästi kiireinen kesä kun nyt vasta tulee ulos. Ilmoitin kyllä jo aiemmin että meille tuli pieni koiravauva, ja tuo koiravauva saikin aikamoisia kokemuksia heti ensimmäisinä kotiutumiskuukausinaan. Eipähän pitäisi tulla paljon yllätyksiä myöhemmässä elämässä. Saimme Nallen pääsiäisen jälkeen ja jo vappuna se pääsi ystävämme hoiviin kun meillä oli varattuna jo ennen koiran hankkimista reissu Suomeen. Pari viikkoa vapusta lähdimme kahdeksi viikoksi Italiaan ja Nalle pääsi osaksi aikaa kasvattajalleen ja osaksi aikaa kummitädilleen hoitoon. Koiravauvamme oli jo sisäsiisti, nukkui helposti aamupäivä yhteentoista asti ja oli muutenkin sosiaalinen ja kiltti hoitolapsi. Lisäksi pennun ulkonäöstä ei ollut haittaa hoitopaikkaa haettaessa. Jos olisimme suunnitelleet koiran hankintaa vähän enemmän kuin yhden yön, emme tietenkään olisi matkustelleet ja jättäneet Nallea muiden harteille, mutta luulen että siinä mielessä meille osui ihan meidänlainen koira että Nalle ei ole ollut moksiskaan, ehkä jopa innoissaan kun on enemmän äksöniä ja sosiaalista toimintaa. 

Nalle odottelemassa boardingia hyvin rauhallisena ja tyytyväisenä omaan pesäänsä.
 Koska juhannuksenakin koiran tanskaan jättäminen olisi ollut jo liikaa, ostimme Nallelle omat liput Köpiksestä Helsinkiin. Meillä oli jo ennen Nallea tarkoitus vuokrata auto Helsingistä ja ajaa sieltä sitten Raumalle. Tämähän ratkaisu sopi hyvin myös Nallen kannalta. Ostimme Nallelle lentokoneen sisällä vaadittavan lentolaukun ja Frederiksbergin Dyreklinik&spasta eläinlääkärin suosittelemia luonnonmukaisesti rauhottavia lisäravinteita. Nallelle annettiin ennen reissua ruuan joukossa lihalta maistuvaa rohdosta ja laukkuun suihkuteltiin rauhoittavia feromoneja. En tiedä oliko kyse rohdoista, mutta jätkä veti sikeitä koneen noususta auton saapumiseen Raumalle. Perillä odotti Nallen Suomen-serkut Jack russel Onni ja Labradorinnoutaja Helga. Olimme vähän varuillamme miten Onni suhtautuisi pikkukaveriin, mutta kaikki meni paremmin kuin hyvin. Nallen lähdettyä Onni oli onnellinen että sai olla taas rauhassa, mutta toisaalta se kyllä jäi vähän kaipaamaan tasoistaan leikkikaveriakin - Helga kun on niin iso ja raskas, vaikka pentu olikin vielä :)

Nalle ja Onni
Liput koiralle maksoivat pari kymppiä vajaa aikuisen ihmisen lipun verran ja tuolla rahalla sai lattiapaikan omistajan jaloista. Tästä johtuen omistaja menetti paikan omille käsimatkatavaroilleen vaikka käytännössähän nuo olisivat mahtuneet tavarahyllylle. Kööpenhaminassa lipun koiralle pystyi ostamaan kentältä ja koira punnittiin silmämääräisesti. Helsingin päässä toimenpide oli virallisempaa ja koira laukkuineen piti punnita ennen turvatarkastukseen pääsyä.

Serkukset
Eläinlääkäri sanoi, että perillä olisi pitänyt viipyä pidempään. Pitkä viikonloppu sisältäen kaksi lentoa oli kuulemma liian stressaavaa koiralle. Näin Nalle esitti stressaantuneisuutensa kokopäivän leikkimisen jälkeen. Onni sai etsiä itselleen toisen paikan tällä kertaa kun pennun piti ladata akkujaan.
Serkusten yhteiskuva ennen takaisin kotiin lähtöä.
Juhannusaatoksi siirryimme saareen ystäviemme kanssa. Nalle tuli tottakai mukaan ja serkut jäivät odottelemaan siksi aikaa vanhempieni luokse. Saari oli mahtava paikka pienelle koiralle. Käärmeitä saarelta ei ole löydetty ja Nalle sai juoksennella ja tutkia ympäristöä ihan rauhassa. Karkuun tai hukkaan pikkuisella ei ollut mahdollisuuksia, sen verran pieni saari oli kyseessä. Väsymyksen alkaessa painaa silmäluomia Nalle hakeutui sylistä syliin ja koska näytti ettei hän oikein löytänyt hyvää nukkumispaikkaa ja oli rauhaton, pistin hänet lentolaukkuun jonne hän itse hakeutui edellisinäkin öinä. Suljin luukun ja samalla alkoi rauhallinen nukkumistuhina kuulua. Kerran laukkupesään kurkatessani asento näytti olevan hyvin leppoisasti ketarat ylöspäin, joten mitä ilmeisimmin hän oli hyväksynyt paikan nokosille. Yönsä Nalle nukkui Thomasin makuupussissa. Ainut tilaisuus kun koiralla on lupa tulla sänkyyn ja tälläkään kertaa ei todellakaan minun pussiin ollut asiaa.


Paluumatka meni samoissa tunnelmissa. Nalle nukkui koko automatkan kassissaan ja nousut ja laskut lentokoneessa ei tuntunut missään.

torstai 16. huhtikuuta 2015

Koiranpentu tuli taloon

Jottei elämä kävisi tylsäksi niin meille muutti Nalle, pieni Jack Russelin terrieri. Ollaan puhuttu kauan koiran hankinnasta mutta itse projektiin lähteminen on tuntunut liian suurelta askeleelta. Pitää etsiä hyvä kenneli, hyvä uros/narttu kombinaatio, tehdä sopimuksia, odottaa että kenneli teettää pennut - liikaa päänvaivaa. Nalle löysi meidän elämään ihan itse. Reipas kaveri. Suomalainen ystäväni täällä Tanskassa postaili sosiaaliseen mediaan kuvia ystävänsä koiran pennuista. Pyysin laittamaan yhden taskuun ja tuomaan meille. Ja miten kävikään. Neljän pennun pentueesta ainut poika, ainut kolmivärinen yksilö, isoin pentu Nalle jäi vaille uutta kotia kun sen ostaja joutuikin perumaan. Kasvattaja laittoi Facebookkiin ilmoituksen uutta rakastavaa kotia kaipaavasta Nallesta ja ystäväni vinkkasi siitä heti minulle. Päätöksen tekemiseen tarvittiin puolikas päivä. Nalle oli kuvassa niin meidän näköinen tapaus ja nyt se on ollut meillä melkein viikon.




Nelle matkalla Malmöstä Kööpenhaminaan