Joulu Suomessa

Kokeiltiin ihan uutta matkustusmuotoa tälläkertaa Nallen kanssa. Ajettiin keskiviikkona Köpiksestä Tukholmaan hyvissä ajoin, käytiin vähän shoppailemassa ja purjehdittiin sitten Siljan sinivalkoisin purjein Turkuun. Oltiin ennen yhdeksää torstaina jo Kuivalahdella. Tarkoituksena oli jäädä Turkuun ja shoppailla vielä vähän lisää, mutta eihän siellä mikään niin aikaisin ole auki. Kaikki mielenkiintoiset liikkeet aukesivat vasta yhdeltätoista. Niinpä söimme aamupalan Kuivalahdella ja lähdimme siitä Tampereelle viimehetken jouluostoksille. 

Kööpenhamina-Tukholma -väli on kyllä todella pitkä aika ajaa. Jos asuisin Tukholmassa käyttäisin varmasti laivaa useinkin, mutta 7 h ajomatka ei ole kyllä mitenkään herkkua. Varsinkaan takaisinpäin tultaessa kun laiva saapuu satamaan kuudelta ja edessä on 7 h moottoritietä. 

Laivalla oli hauska asua koirahytissä. En ole koskaan ennen eksynyt kyseisille koirakäytäville. Oli hassua nähdä samalla kertaa niin monta koiraa laivan käytävällä. Itse hytit oli ihan yhtä siistit kuin tavallisetkin hytit. Annoimme Nallelle kuivatun hännän pureksittavaksi ennen buffettiin lähtöä ja kun palasimme hyttiin oli poika jo unten mailla. Autossa sama juttu. Koska ei ollut aktiviteetteja, Nalle nukkui koko matkan. Ruoka-aikoina se söi hyvällä ruokahalulla ruokansa eikä muutenkaan vaikuttanut mitenkään stressaantuneelta. Se on niin rento jätkä.

 

Joulu vanhempieni Labradorinnoutajan ja toisen Russelin kanssa meni myös mallikkaasti. Kaikilla oli kivaa ja yksi pikku trusseli meni siinä sivussa talon omien koirien mukana. Herkkuja oli kaikille kolmelle vähän liikaakin tarjolla, että kyllä nyt pääsee Nallekin taas perinteiselle tammikuun bikini-fitnes kuurille että mahtuu taas ensikerralla lentokoneessa pienen koiran rajoihin.

Jätettiin tällä kertaa joulupäivän yökerhoilut väliin ja rauhoituttiin oikein kunnolla. Ehdin esimerkiksi katsella kaikki Katsomosta löytyvät Salkkarit putkeen ja nyt tiedän taas missä mennään :) Vielä kun olisi lunta ollut niin olisi ollut 10++ joulu. Tuntuu se aina vähän hassulta kun ei ole yhtään valkoista. Mulla onkin haave vielä joskus viettää joulua pohjoisessa, jonne mahtuu kaikki läheiset omiin huoneisiin ja aktiviteetteihin kuuluisi hiihtoa, laskettelua, lumikenkäilyä ja pulkkamäkeä. Ehkä vielä joskus. Länsirannikolla harvemmin kun on päästy ihan noihin harrasteisiin käsiksi.

Senkin marjajemmarit! Nyt niitä marjoja tänne Tanskaan!

Mustikka

MetsäMustikkaa ei saa ollenkaan Tanskassa. Ei tuoreena tai pakastettuna. Tarjolla on pelkkiä puolalaisia pensasmustikoita. Malmöstä voi sitten käydä hakemassa metsämustikkaa jos alkaa piina käydä liian ylitsepääsemättömäksi.

 Mansikka

Tanskassa saa kesäisin hyvää mansikkaa ja niitä voi käydä itse poimimassakin jos siltä tuntuu. Talvisin pakasteesta saa kuitenkin ainostaan ulkomaista mansikkaa. MIKSI?

Punaherukkaa ja muita erikoismarjoja saa kesäisin minikokoisissa rasioissa. Talvisin on kuluttajille vain ulkomaista tarjolla.

Suomessa 90% metsän marjoista jää poimimatta ja päätyy joko eläinten ruuaksi tai takaisin mullaksi mädätysprosessin jälkeen. Mä en ymmärrä eikö ole muka business rakoa alkaa viedä Suomen puhtaita marjoja ulkomaille. Vaikka vaan pohjoismaihin joilla itsellä marjaa ei metsistä löydy. Ei muuta ku pussitusprosessi yhteen nurkkaan ja pakastusprosessi toiseen ja voilá! Siinä on vielä jollekin Suomalaiselle hyvä rako pistää kansainvälinen pakastetuotteita kuljettava yritys pystyyn. Nykyinen smoothieyhteiskunta varmasti arvostaisi smoothievalmiita marjoja ja jogurtin päälle ripoteltavia jäisiä superfood marjoja. Ne ulkomaiset pakastemarjat kun vähän niinku menettävät merkityksen siinä kun niitä aletaan keittää ja niistä syntyy vitamiinitonta hilloa. Puhtaus, vitamiinirikkaus ja helppous - mitä muuta tarvitaan edellämainitun tuotteen markkinointiin? Tässä on pakko olla joku kannattamattomuuskysymys takana (mitä minä en näe) ettei kukaan ole tähän vielä tarttunut. Miettikää superfoodien hintoja. Noista pussukoista vois pyytää ihan ookoo hintaa!

Pieni koira reissussa

Tämähän tapahtui juhannuksena, mutta tällä muijalla on ollut nähtävästi kiireinen kesä kun nyt vasta tulee ulos. Ilmoitin kyllä jo aiemmin että meille tuli pieni koiravauva, ja tuo koiravauva saikin aikamoisia kokemuksia heti ensimmäisinä kotiutumiskuukausinaan. Eipähän pitäisi tulla paljon yllätyksiä myöhemmässä elämässä. Saimme Nallen pääsiäisen jälkeen ja jo vappuna se pääsi ystävämme hoiviin kun meillä oli varattuna jo ennen koiran hankkimista reissu Suomeen. Pari viikkoa vapusta lähdimme kahdeksi viikoksi Italiaan ja Nalle pääsi osaksi aikaa kasvattajalleen ja osaksi aikaa kummitädilleen hoitoon. Koiravauvamme oli jo sisäsiisti, nukkui helposti aamupäivä yhteentoista asti ja oli muutenkin sosiaalinen ja kiltti hoitolapsi. Lisäksi pennun ulkonäöstä ei ollut haittaa hoitopaikkaa haettaessa. Jos olisimme suunnitelleet koiran hankintaa vähän enemmän kuin yhden yön, emme tietenkään olisi matkustelleet ja jättäneet Nallea muiden harteille, mutta luulen että siinä mielessä meille osui ihan meidänlainen koira että Nalle ei ole ollut moksiskaan, ehkä jopa innoissaan kun on enemmän äksöniä ja sosiaalista toimintaa. 

Nalle odottelemassa boardingia hyvin rauhallisena ja tyytyväisenä omaan pesäänsä.

 Koska juhannuksenakin koiran tanskaan jättäminen olisi ollut jo liikaa, ostimme Nallelle omat liput Köpiksestä Helsinkiin. Meillä oli jo ennen Nallea tarkoitus vuokrata auto Helsingistä ja ajaa sieltä sitten Raumalle. Tämähän ratkaisu sopi hyvin myös Nallen kannalta. Ostimme Nallelle lentokoneen sisällä vaadittavan lentolaukun ja Frederiksbergin Dyreklinik&spasta eläinlääkärin suosittelemia luonnonmukaisesti rauhottavia lisäravinteita. Nallelle annettiin ennen reissua ruuan joukossa lihalta maistuvaa rohdosta ja laukkuun suihkuteltiin rauhoittavia feromoneja. En tiedä oliko kyse rohdoista, mutta jätkä veti sikeitä koneen noususta auton saapumiseen Raumalle. Perillä odotti Nallen Suomen-serkut Jack russel Onni ja Labradorinnoutaja Helga. Olimme vähän varuillamme miten Onni suhtautuisi pikkukaveriin, mutta kaikki meni paremmin kuin hyvin. Nallen lähdettyä Onni oli onnellinen että sai olla taas rauhassa, mutta toisaalta se kyllä jäi vähän kaipaamaan tasoistaan leikkikaveriakin - Helga kun on niin iso ja raskas, vaikka pentu olikin vielä :)

Nalle ja Onni

Liput koiralle maksoivat pari kymppiä vajaa aikuisen ihmisen lipun verran ja tuolla rahalla sai lattiapaikan omistajan jaloista. Tästä johtuen omistaja menetti paikan omille käsimatkatavaroilleen vaikka käytännössähän nuo olisivat mahtuneet tavarahyllylle. Kööpenhaminassa lipun koiralle pystyi ostamaan kentältä ja koira punnittiin silmämääräisesti. Helsingin päässä toimenpide oli virallisempaa ja koira laukkuineen piti punnita ennen turvatarkastukseen pääsyä.

Serkukset

Eläinlääkäri sanoi, että perillä olisi pitänyt viipyä pidempään. Pitkä viikonloppu sisältäen kaksi lentoa oli kuulemma liian stressaavaa koiralle. Näin Nalle esitti stressaantuneisuutensa kokopäivän leikkimisen jälkeen. Onni sai etsiä itselleen toisen paikan tällä kertaa kun pennun piti ladata akkujaan.

Serkusten yhteiskuva ennen takaisin kotiin lähtöä.

Juhannusaatoksi siirryimme saareen ystäviemme kanssa. Nalle tuli tottakai mukaan ja serkut jäivät odottelemaan siksi aikaa vanhempieni luokse. Saari oli mahtava paikka pienelle koiralle. Käärmeitä saarelta ei ole löydetty ja Nalle sai juoksennella ja tutkia ympäristöä ihan rauhassa. Karkuun tai hukkaan pikkuisella ei ollut mahdollisuuksia, sen verran pieni saari oli kyseessä. Väsymyksen alkaessa painaa silmäluomia Nalle hakeutui sylistä syliin ja koska näytti ettei hän oikein löytänyt hyvää nukkumispaikkaa ja oli rauhaton, pistin hänet lentolaukkuun jonne hän itse hakeutui edellisinäkin öinä. Suljin luukun ja samalla alkoi rauhallinen nukkumistuhina kuulua. Kerran laukkupesään kurkatessani asento näytti olevan hyvin leppoisasti ketarat ylöspäin, joten mitä ilmeisimmin hän oli hyväksynyt paikan nokosille. Yönsä Nalle nukkui Thomasin makuupussissa. Ainut tilaisuus kun koiralla on lupa tulla sänkyyn ja tälläkään kertaa ei todellakaan minun pussiin ollut asiaa.

Paluumatka meni samoissa tunnelmissa. Nalle nukkui koko automatkan kassissaan ja nousut ja laskut lentokoneessa ei tuntunut missään.

Cocktaileja cocktaileja

Tanskassa on tosi vahva Friday beer -kulttuuri: perjantaina töiden jälkeen siirrytään joko työporukalla, opiskelukavereiden tai kavereiden kanssa bodegaan olusille.

Meillä oli kahdeksan suomalaisen kanssa perjantaina Fredag Cocktailit. Päästiin vertailemaan illan aikana kolmen eri coctailbaarin antimia. Mukana oli myös ravintolaviikolta jo tuttu Holmens Kanal Coctailbar ja uusina tulokkaina oli Marvins Room ja Bar O. Jottei perjantai-ilta olisi mennyt pelkästään nestemäisissä tunnelmissa, kävimme syömässä Bar Burrittossa vähän meksikolaista väliin.

Bar Burritto on ehdottomasti kivoin mexicolainen missä meikä on vähään aikaan vieraillut. Tuntuu että Köpiksestä on tosi vaikee löytää laadukasta meksikolaista, mutta BarBurrittossa oli tosi rento meinini, henkilökunta oli ystävällistä ja mikä tärkeintä ruoka oli tosi hyvää. Tulisuusleveli oli ihan meikän makuun. Pöytään lyötiin myös lisäkastikkeita siltä varalta ettei minun leveli ollut jollekin riittävä. Meidän 8 hengen pöydässä pari joutui odottelemaan annoksiaan, mikä oli vähän kurjaa. Odottelua hyviteltiin kuitenkin onneksi tequilalla. Ei se tosin tyhjään mahaan odottelevilla varmaan kovin paljon lämmittänyt...tai lämmitti kyllä, jos sananmukaisesti kuvaus ymmärretään. Varasin pöydän alunperin kuudelle ja soitin perjantai aamulla, josko varausta voisi laajentaa kahdeksalle. Aika ahdasta oli, mutta toisaalta, ahtaudesta harvoin seuraa muuta kuin tunnelmallisuutta hyvän seuran ja ruuan läsnäollessa.

Mitä ilmeisimmin ruoka teki minuun vaikutuksen kun näin puutteita puolustelen. Tacojen, burrittojen ja margharitakannun jälkeen siirryimme kiven heiton päähän, Marvins Roomiin, joka oli melkein tyhjä vielä yhdeksältä. Baari on kahdessa kerroksessa ja päädyimmekin yläkertaan trukkilavojen päälle, laminoidun ikkunaluukun ympärille istuskelemaan ja testailemaan paikan cocktailvalikoimaa. Ei kyllä tehnyt Marvini nyt vaikutusta. Palvelu oli ystävällistä ja sisustus hygge, mutta cocktaileissa ei ollut makua tai paljon muutakaan. Kommentteja kuului esim "kreippimehua vois juoda kotonakin" ja "kyl jotain koristelua olis voinu vaivautuu laittamaan". Fresh Liquorice cocktail maistui vahvasti anikselta ja reseptissä mainittiin ainoana lakritsiin viittaavana absinth. Olen maistanut miljoona parempaa lakritsinimistä drinkkiä. Marvin lupailee sivuillaan livemusiikkia, että jollei juomien laadulla ole niin väliä niin varmasti ihan kiva paikka istuskeluun.

Marvins Room vaihtui silti aika nopeasti Bar O:hon. Lasikatolla katettu sisäpiha muistuttaa vähän Mannerheimintien Apollon sisäpihaa ja itse baari on aika pienenkokoinen. Löysimme vapaan pöydän, jossa oli varattu kyltti puolentunnin päähän. Istuimme nauttimaan cocktailit, jotka oli muuten ihan sairaan hyviä. Drinkistä pystyi erottamaan kaikki siihen käytetyt raaka-aineet erikseen kielen päältä pyörimästä. Koristelut oli myös kohdillaan mutta musiikki soi aika kovalla - ei siis paras mahdollinen paikka keskusteluun. Toisaalta baarin idea onkin hyvä musiikki. Bar O ei soita hittimusiikkia vaan panostaa hyviin dj:hin. Asiakaskunta oli yllättävän iäkästä - sanoisin että +35.

Koska pöytämme oli vaarassa lähteä alta, siirryimme yömyssyille Holmens Kanalille. Pääsimme sisään taas aika nopeasti ja nautiskelimme cocktaileja (mitä nyt puolet meistä erehtyi tyytymään giniin). Itse maistoin appelssiini kaneli -drinkkiä sekä samppanja 7 -nimistä luksusdrinkkiä. On todella ilo asioida Holmenssilla. Palvelu ja drinkit on vaan niin hyviä. Love it!

Pari Kahvilaa

Viime viikon maanantaina vietimme illan uuden asunnon keittiö-meettingissä. Päästään muuttamaan uusiin isompiin tiloihin jo ensivuonna, joten tupareiden järjestelyä ei olla vielä aloitettu. Jotain konkretiaa asiaan kuitenkin toi ilta, jossa kerrottiin projektin etenemisestä saatavilla olevien keittiövaihtoehtojen ympäröimänä. Varsinainen päätös keittiöstä on tehtävä maaliskuun lopussa, jolloin meille on varattu 3 tunnin henkilökohtainen palaveri valintoihin liittyen. 

Ainakin joka toinen on kysynyt, miksi olette lähteneet moiseen projektiin mukaan jossa pääsette muuttamaan vasta yli vuoden odottelun jälkeen ostamaanne asuntoon. Selitys on aika yksinkertainen. Tanskassa taloja ei aleta rakentaa ennen kuin asunnoista 80 prosenttia on myyty. Niinpä taloissa, jotka ovat valmistumaisillaan lähitulevaisuudessa, ei paljon asuntoja ole enää myytävänä. Tai tietysti on jos on varaa sijoittaa kaksi kerroksiseen penthouseen, samankokoisella kattoterassilla ja merinäköalalla. Niitä on yleensä jokunen jäljellä :)

Keskiviikkona leivoin tottakai Runebergin torttuja. Kävin ensitöikseni alan liikkeessä, josta löysin luonnollista rommiaromia (?) sekä kokonaisia karvasmanteleita. Lopputuloksen surkeudesta syytän juurikin Punssin puuttumista valikoimista sekä karvasmanteliöljytippojen poissaoloa. Taidan ostaa ensivuoden tuotantoerää silmälläpitäen lähitulevaisuudessa talouteemme silikonivuuan ja ruotsista sitä tortuista torttuja tekevää Punssia. Tekijässä ei voi nimittäin olla vika.

Sunnuntaina kävin brunssilla Suomityttöjen kanssa Sebastopolissa. Muistan käyneeni ravintolassa kerran aiemmin, mutten muista millaista ruokaa tuolloin sain eteeni. Niinpä päättelin sen tuskin olleen kovin ihmeellistä. Oikeassa olin. Tällä kertaa siis arvostelun alla brunssilautanen. Aika mitäänsanomaton kun tiedossa on usean muun brunssilautasen sisältö. Tarjolla oli jogurtti, briejuuston siivu, 3 hedelmäviipaletta, tonnikalamoussea, lämminsavulohta ja lettu. Lautanen näytti puoliksi tyhjältä (ehkä ongelmana olikin juuri lautasen koko. Tiedä häntä.). 170 kruunuun kuului kahvia/teetä ja lasillinen appelsiinimehua. Harmi etten ottanut kuvaa annoksesta. Parempia paikkoja kuitenkin löytyy vaikka palvelu olikin erittäis ystävällistä.

Illemmalla onneksi kävimme pelastamassa päivän kahvi- ja teesalonki Maude's:ssa - tuossa ihan meidän lähellä. Tila on ihan uusi ja ihanan tunnelmallinen. Kakkuja oli hyvä valikoima ja teelajeja miljoona. Tosi ihana. <3

Tämä viikko näyttäisi menevän aika vahvasti syödessä. On nimittäin Copenhagen Dining weekin aika.

Kräftskivan

Tänävuonna Rapujuhlat pidettiin poikkeuksellisesti tanskalaisessa seurassa. Rapujuhlaperinne ei ole kovin vakaalla pohjalla Tanskassa, minkä huomasi jo koristeluhärpäkkeitä hankittaessa. Kolmelle vieraallemme tämä juhla oli myös ainutlaatuinen kokemus. Yksikään heistä ei ollut kokeillut rapuja aikaisemmin. He olivat kuitenkin nopeita oppimaan ja paahtoleivälle ilmestyi nopeasti smørrebrød, jota he sitten nauttivat haarukkaa ja veistä apunakäyttäen. Taitaa lillua tanskalaisten veressäkin smörrebrödejä kun noin tiukassa istuu.

It is an honour to present: Crab party 2012 is finally here!!!
You are warmly welcome to our home to celebrate the best fest of the year! The party will take place in the old traditional kräftskivan way from country between Finland and Denmark.

Da det er en meget ekslusiv middag er der kun plads til få antal inviterede :)

Morten: Du er velkommen til at medbringe 1 stk fruentimmer efter eget ønske.

Rakkaudella ja kukkasilla:
Ida og Thomas

Tomaattialkukeitto etteivät nälkään kuole ennen lihojen erottelua ravuista

 

Haarukalla ja veitsellä

Alkaa olee homma hallussa vaikka servetti onkin eksynyt paahtoleivän päälle rapujen sijaan.

Smørrebrød vol 1

50 rapua katosi parempiin suihin.

Ruotsalaiset snapsilaulut sopivat hyvin suomalaisen Mintun seuraan.

Smørrebrød vol 2

Smørrebrød vol 3

Jälkiruokakahvit

Musiikkia omasta takaa.