Silta jonka päät eivät kohdanneet aka Inderhavnsbroen aka Kyssebroen

Tanska on siltojen ja tuulimyllyjen maa. Aina nää rakennushankkeet ei kuitenkaan vaan mene ammattilaisiltakaan putkeen. Legendaarinen silta, jonka pitäisi yhdistää Nyhavn ja Amagerin saari läheltä Cph Street foodia ja Oopperaa ei valmistunut ilman ongelmia. Frederiksbergissä asuessamme Street food tuntui ihan liian kaukaisilta retki kohteelta, mutta silta on yhdistänyt kaupungin eri osia ihan ilmiömäisesti! Amagerista se lyhentää meidän matkaa Nyhavniin ihan huimasti kun ei tarvitse enää kiertää Christianshavnin kautta. Lisäksi se on 100% hygge kun koko reitti on autoilijoiden ulottumattomissa. Matka on 3 km ja siinä menee fillarilla 10 minuuttia - pelkkää rakkautta.

Kuva on instagrammista #kyssebroen

Silta on 180 m pitkä ja se on itseasiassa lahja A.P. Møller og Hustru Chastine Mc-Kinney Møllers Fond til almene Formaal:lta (kutsutaan usein vain Almenfondeniksi). Vaikka mediassa järjestön kontribuutiota tämänkaltaisten hankkeiden rahoituksessa kutsutaan lahjaksi on tanskalaiset vähän erimieltä. Koska kyseessä on lahja, siitä ei tarvitse maksaa veroja ja näin lahja päätyy lopulta osin veronmaksajien maksettavaksi. Toimintaa kritisoidaan myös Mærskin suosimisesta ja mainostamisesta sekä lopulta hallituksen korruptoituneisuudesta.

Kuva instagrammista #kyssebroen

Siltaa kutsutaan myös nimellä Kyssebroen eli pususilta koska sillan siivekkeet muistuttavat kieltä kohdatessaan (?). Vaikeudet sillan rakennuksessa sekä Christianian Pusher Streetin läheisyys on luonut sillalle lisänimen Den Skæve Bro (The Crooked Bridge). Silta-projekti alkoi jo vuonna 2008 ja sitä alettiin rakentaa 2011. Valmistumisajankohdan piti olla 2013 mutta rakennushommat viivästyi moneen kertaan. 2015 Kööpenhaminan kunta ilmoitti, että sillan aukeamisajankohta siirtyy määrittelemättömän ajan tulevaisuuteen. Yleisestiottaen tilanteesta syytetään ininöörien mokailuja ja lisämausteen tilanteeseen toi siltaa rakentaneen rakennusfirma E.Pihl & Sønsin konkurssi. Alun perin sillan hinnaksi oli budjetoitu 202 miljoonaa mutta viimeisin arvio siihen käytetystä rahamäärästä on 305 miljoonaa. Silta avattiin lopulta viimekuun alussa mutta ongelmat eivät näytä loppuvan vieläkään.

Kuva instagrammista #kyssebroen

Kun päät eivät kohtaakkaan...

Mikä sitten meni pieleen?

Rakennusmestari kuvasi tilannetta 2014 katastrofiksi. Sillan betoniin tehty puristuslujuustesti osoitti että osa betonista on oikein kestävää ja osa oikein huonosti kestävää joten sillalle määrättiin lisää testejä ja sillan valmistumispäivää lykättiin. Pian kaupungin neuvonantajat huomasivat rakentajan käyttämän espanjalaisen tavarantoimittajan hitsaussauman olevan huonolaatuista. Hankintasäädökset ja sopimus ei oikeuttanut kaupunkia vaatimaan materiaalitoimittajaa vaihdosta vaan heidän oli vain tyydyttävä tiukempaan terästuotteiden valvontaan.

Kesällä 2012 projektin johdolle kävi ilmi että ainoastaan rakennusyrityksen valvonta ei riittänyt: osa sillan pilareista oli 60 cm liian korkeita. Selvityksen jälkeen kävi ilmi että konsultti yritys Flint & Neillä oli tapahtunut virhe piirustuksissa. Tästä johtuen sillan päät eivät kohdanneetkaan ja pilarit oli purettava ja rakennettava uudelleen. Rakennusyritys käytti tilaisuutta hyväkseen ja haki lisää aikaa ja rahaa projektille. Sopassa kesti ylimääräiset 4 kuukautta vaikka kaupunki arvioi korjaustöiden vievän kuukauden.  E.Pihl & Søns voitti Kööpenhaminan kahden sillan rakennustyöt olemalla selvästi kilpailijoitaan edullisempi. Yritys onnistuivat näyttämään paperilla miten budjetti olisi käytännössä mahdollinen ja kaupungilla ei ollut mahdollisuutta valita toisin. Nyt kuitenkin yritys haki silloille 70 miljoonan lisäbudjettia konsulttiyrityksen laskuvirheen takia. 

2013 huomattiin että  E.Pihl & Sønsilla ei ollut ainoastaan taloudellisia ongelmia vaan silta myös kaartui alaspäin koska he eivät olleet käyttäneet vaadittavia kannatepilareja kehikkomuotissa jotka olisivat pitäneet sillan muodon ja korkeuden. Muotokehikkoa purettaessa paljastui betonissa olevan säröjä. 0,2 mm säröt olisivat menneet vielä sallitun rajoihin, mutta sillan säröt olivat 0,5 mm kokoisia.

1. elokuuta 2013 E.Pihl & Søns hakeutui konkurssiin ja keskeneräiset sillat jäivät odottelemaan tulevaisuuden ratkaisuja. Lokakuussa kaupunki veti sopimuksen konkurssipesästä takaisin ja alkoi etsiä uusia rakennusfirmoja työn loppuun viemiseen. Kaksi kuukautta tästä Kööpenhaminaan iski myrsky joka nosti merenpintaa ennätykselliset 169 cm yli normaalin vedenpinnan tason. Kyssebroenin Nyhavnin puoleisessa päässä sijaitsevan konehuoneen sisäänkäynti oli suunniteltu vain 160 cm vedennousulle, jotenka vesi pääsi solisemaan iloisesti konehuoneeseen tuhoten täydellisesti esimerkiksi siellä sijainneet kaksi sähkömoottoria. Näitähän sattuu.

Kaupungin turvatarkastajat kävivät jälleen syksyllä 2013 läpi siltaprojektin asiakirjoja löytääkseen syyn betonin halkeamille. Kaupunki palkkasi ulkopuolisen asiantuntijafirman selvittämään asiaa ja selvisi että sillan kannesta puuttui vähän enemmänkin raudoitusta. Selvisi myös että V:n muotoisissa pilareissa jotka sijaitsivat kau'impana merellä ei myöskään ollut tarpeeksi raudoitusta. Vastuu virheistä jätettiin sittemmin välimiesoikeuden käsiteltäväksi. Betonin laadusta otettiin miljoonia näytteitä ja käytettiin eri laboratorioita laadun tarkistamiseen. Lopulta sillan betoni oli kuitenkin ihan ookoo ja ensimmäiset laatutestit olivat olleet vain vähän vääriä. Betonissa on ilmaa enemmän kuin yleensä mutta sen pitäisi olla tarpeeksi hyvää. 

Vuonna 2014  A.P. Møller og Hustru Chastine Mc-Kinney Møllers Fond til almene Formaal joka maksoi viuluista suurimman osan tarjoutui lahjoittamaan lisää valuuttaa vaikeuksissa olevalle projektille. Alkuperäinen 202 miljoonaa oli kasvanut 305 miljoonaan kruunuun ja kaupunki oli vihdoin löytänyt rakennusfirman viemään sillan rakennustyöt loppuun.

Vihdoin siltoja yhdistävä osa saapui Puolasta.

Valmont SM, joka otti vastuun sillan valmiiksirakentamisesta, on raapinut koko sillan päällysteen pois ja porannut 16000 niin kutsuttua shear keyes:a betonin sisään sekä alkanut rakentaa uutta raudoitusta vanhan päälle, mikä tosin tekee sillan päällyskerroksesta 6,5-14,5 cm korkeamman kuin alunperin oli tarkoitus. Lisäksi työmiehet ovat poranneet lisäraudoitusta 8,5 metriä V:n muotoisten pilarien sisään. Betonin laatuongelmien lisäksi Valmont SM:llä on ollut ongelmia terästoimittajan ja valmistajan kanssa.

Vappuna piti olla vihdoin sillan avajaiset. Facebook eventit ja kaikki luotiin maaliskuussa. Bileet peruttiin: Sillan pususiivekkeet rullaavat edestakaisin isojen hammaspyörien päällä. Mekaniikkaa joka saa oikeanlaisen liikkeen aikaiseksi kutsutaan boogiesysteemiksi. Lokakuussa 2015 huomattiin että siivekkeitä liikuttelevat vaijerit eivät liikkuneetkaan oikein vain törmäsivät sillan rakenteisiin. Huomattiin että syteemin pultti olikin rikki ja asiantuntijoiden mittailun jälkeen näytti siltä että systeemi oli alimitoitettu ja rakennuttaja päätti vaihtaa koko systeemin uuteen. Rakennusyritys laskelmoi sillan uudeksi aukeamisajaksi vappu päivän. Muutta toisin tosiaan kävi. Eihän ne saaneet sitä boogieta vaihdettua ajoissa. Kuulemma hienosäätö jutut sillan avautumis systeemissä ei ottaneet onnistuakseen. Lisäksi mekaniikkaan piti lisätä hydraulinen kiila: kun silta sulkeutuu ja siivekkeet kohtaavat stopparin, siirtyvät kiilat hydraulisen paineen avulla paikoilleen jolloin voimansiirto voi tapahtua turvallisesti.

Kuva avajaisista.

Seuraava vastaantullut ongelma menikin sitten kokonaan luonnon piikkiin. Kylmät yöt, kylmä merivesi ja lämpimät päivät sai sillan yhdistävät siivekkeet vääntyilemään. Terässiivekkeen päällipuoli lämpenee auringon porottaessa enemmän kuin alapuoli jonka ansiosta teräs vääntyy eikä silta pääsekkään sulkeutumaan. Varmistettaessa ettei palkit liiku toisiinsa nähden silloin kun esimerkiksi toisella puolen siltaa on enemmän lastia kuin toisella puolella, on molemmat siivet yhdistetty pulteilla (kuvassa "rigel"). Pulttien on kohdattava sulkeutumistilanteessa sillan toisella puolella olevat reijät. Vääntymisestä johtuen pultit eivät sujahtaneetkaan paikoilleen vaan aiheuttivat ylimääräista törmäilyä. Ongelma ratkaistiin muokkaamalla pultteja vähän pienemmiksi niin mahtuu paremmin rakoon.

Sitten tapahtuu ihme: torstaina 7. heinäkuuta silta on ihan oikeasti auki ja uutiset tiedotetaan erikoisluontoisesti Kööpenhaminan kaupungin twittertilin kautta. Pari päivää avajaisista ja TSÄDÄÄ sataa vettä ja pyöräilijät alkavat liukastella sillalla. Pyörätietä osoittava sininen maali sisältää parafiinia joka tekee peitteestä todella liukkaan. Parafiinin pitäisi kyllä kulua pinnalta pois ajan kanssa, mutta kuten arvata saattaa, eihän sitä voi jäädä odottelemaan. Lisäksi käy ilmi että hiekka jota on käytetty pinnoitteessa on myös liian hienoa antamaan pinnalle vaadittu pitorakenne. Kaupungilla on aiemmin ollut samankaltaisia ongelmia Nørrebrossa jossa pyörätien punainen maali on osoittautunut aivan liian liukkaksi sateella. Tuolloin kaupungilta kesti 8 kk korjata tilanne. Onneksi tälläkertaa kaupunki otti asian omakseen hetimiten ja asetti ensin kyltit jotka varoittivat liukkaudesta ja heti keskiviikkona ensimmäiset kitkamaalit oli levitetty pahimpiin kurveihin. Myöhemmin silta suljettiin taas hetkeksi jotta koko pyörätien pinnoite saatiin korjattua. 

Kuva instagrammista #kyssebroen

Ja sitten viimeinen päivä heinäkuuta, 3 viikkoa sillan avaamisesta, uusin uutinen pususillalta: "Silta pysäytti 170 matkustajan laivan". Silta ei vaan auennut. Ongelmia aukeamisen kanssa on ollut ilmeisesti ennenkin, mutta asia on saatu korjattua yleensä 15-20 minuutissa. Tällä kertaa mikään ei auttanut. Tunnin odottelun jälkeen laiva päästi matkustajat takaisin rannalle. Remonttimiehet olivat hommissa koko yön ja seuraavana aamuna silta saatiin taas auki. Eiköhän se nyt ole kunnossa?

Sillan viralliset avajaispileet on 19. elokuuta, jolloin sillan kummassakin päässä on luvattu olevan karnevaalihumua. Eiköhän nyt olisi juhlan paikka!

Kuva instagrammista #kyssebroen

Joulumarkkinavinkki

Köpis on täynnä joulumarkkinoita. Niitä ei siis tarvitse erikseen lähteä etsimään ja kaikissa niissä on vähän samat tuoteet kaupan, paitsi ehkä Christianiassa. Yksi vinkki mulla kuitenkin olis, joka on vähän syrjässä perinteisistä turistireiteistä: viimekesänä muistatte ku hehkutin Copenhagen Street Foodia? Nyt tuolla "paperisaarella", Oopperan kulmilla, samaisessa hallissa järjestetään joulumarkkinat Rita Blån tyyliin. Rita Blå järjestää kesäisin kirppareita Vesterbrossa ja ne on aina tosi suosittuja. Sama tyyppi järkkää siis nyt joulumarkkinat joka sunnuntai 22.11-20.12, kl 12-17. Luvassa on sekoitus joulumarkkinaa, designia, käsitöitä, luksuskirpparia ja elävää musiikkia. Myös katuruokakojut ovat avoinna joten hygge meininki on ihan varmasti läsnä. Markkinoille on vapaa pääsy.

Mun oli tarkoitus käydä katsastamassa tämä jo viime sunnuntaina, mutta ohjelmaksi kehkeytyikin voileipäkakku-täytekakku-kestit just sillon. Ens viikonloppuna isä ja äiti tulee kylään ja olisin niin mieluusti vienyt heidät tänne. Taitaa paluulento lähteä kuitenkin sunnuntaina sen verran ajoissa että tuskin ehtivät mukaan. 

Päivitys (29.11): Cph Street Food -markkinat oli juurikin niin hygget kuin ajattelin. DJ soitti musiikkia, ilmassa tuoksui eri ruokalajit ja savu ja hallin alkupää oli täynnä kirpputoripöytiä ja muuta shoppailtavaa. Olisin ehkä odottanut hieman enemmän käsityömarkkinatoimintaa, mutta sitä ei kyllä paljon ollut. Tunnelma oli jokatapauksessa niin hygge, että jollei sunnuntaina tunnu oikein olevan mitään muuta tekemistä, tänne kannattaa ehdottomasti lähteä pyörähtämään. 

Torien joulukuusiin syttyi tänään valot.

Ja minä ostin Amarylliksen. Se näyttää yksinään niin karulta niin pyysin hiukan pyntettä ympärille.

Vesterbro Vinstue, Spiseri, Manfreds ja the Jane

Laura tuli kylään! Saapui perjantaina töiden jälkeen ja tehtiin koko porukalla kotona ruokaa. Myöhemmin lähdimme elektronisen musiikin bileisiin Tempo nimiseen "luolaan". Huhhuh mikä mesta! TEMPO Club on avattu viime marraskuussa ja sijaitsee kaupungin keskustassa. Tilaa on 600 asiakkaalle. Musiikki vaihtelee housen , hands up/dancen, trancen, hardstyle/hardcoren, full-on:n ja psychedelisen trancen välillä. Ja asiakaskunta suoraan Amagerista. Pieni selvitys niille joilla ei välähdä heti suoriltaan lokerointi Amagerissa vallitsevaan tyyliin: Miehillä on irokeesityyppinen hiustyyli. Eli kalju sivuilta ja töyhtö pidempää siilipituutta. Lihaksia ei pidä peitellä vaan hihaton paita on hyvä olla. Pilotti siinä päällä jos ulkona on kylmä. Tyyliin kuuluu myös piikkipannassa nykivä taistelukoira ja tatuointeja naamassa. Tytöt vastaavasti pukeutuvat hyvin tiukkoihin ja paljastaviin vaatteisiin + ehkä myös karvasäärytimiin. Hiuksien on oltava pitkät ja meikkiä tosi paljon. Suomessa näitä kutsutaan pissiksiksi. Koitin etsiä kuvia tyypeistä, mutten löytäny. Siinäpä siis paparazille tehtävä seuraavaan postaukseen. Lauran silmää asiakaskunta ei oikein mielyttänyt, lisäksi ihmiset ympärillä näyttivät juovan vain vettä. Joten lähdimme selvemmille vesille. Koska olimme keskustassa halusin mennä The Janeen joka oli noin vuosi sitten ehdoton suosikkini. Ja hyvä tunnelmahan siellä oli. Musiikki tosin ei ollut yhtä hyvää kuin ennen mutta drinkit hyviä ja ihmiset normaaleja.

Lauantaina kävimme Vesterbro Vinstuessa. Valinta ei ollut vaikea koska kaikki ravintolat oli täyteen buukattuja. Vinstue on viinibaari mutta saa sieltä ruokaakin. Itse testasin sammakonreisiä ja Laura jotain äyriäisiä alkupalaksi. Pääruuaksi otiime molemmat paahtopaistia, jossa lisukkeena peruna ja kukkakaalipyöryköitä. Jälkiruuaksi omenatrifli. Ihana paikka kaikenkaikkiaan. Seuraavaksi ehkä vain viintä ja jotain pientä snäksiä. Siihen paikka on enemmän kuin täydellinen. Jälkiruuaksi kävimme napsasemassa pari ihanaa coctailia Kødbyenin Karrierissa sekä Kb18:ssa.

Paikka on ihanan hygge

Friteerattuja sammakonreisiä. Ihan ookoo. Kampasimpukoita maissilisukkeessa ja popkorneja koristeena :)

Paahtopaisti oli kuivaa mutta peruna ja kukkakaalipallerot ihan uskomattoman hyviä. Lihan olisi voinut siis jättää raaemmaksi.

Trifli on aina hyvää. Niin tämäkin.

Sunnuntaina käytiin vielä shoppailemassa ja tehtiin mailman parasta kanttarellikeittoa!! Koska keitto oli parempaa kuin Oslossa, halua jakaa reseptin kanssanne. Sulatejuustona käyttäisin koskenlaskijan voimakasta, mutta koska koskenlaskijaa ei Tanskasta löydy, pistin tälläkertaa perinteiset philadelphiat joukkoon.

Kanttarellikeitto:

vajaa litra tuoreita kanttarelleja.

1 sipuli

1 valkosipulin kynsi

litra kasvislientä

1dl valkoviiniä

2dl ruokakermaa 

100g sulatejuustoa 

Vaaleaa maizenaa

ripaus valkopippuria, mustapippuria ja suolaa.

Kanttarellit paistetaan sipulien kanssa niin että nesteet ovat poissa. Kattilassa keitetään vesi ja lihaliemikuutio ja lisätään sienet ja sipulit. Paistinpannu huuhdellaan valkoviinilla, kiehautetaan niin että alkoholi haihtuu pois ja lorautetaan joukkoon. Keiton annetaan kiuhua rauhassa 20 min jonka jälkeen soseutus ja kerman ja juuston lisäys. Mausteet joukkoon maun mukaan ja suurustetaan tuntuman mukaan!

Nyt viikonloppuna vierainamme oli Raisa ja Dieter. Kävimme perjantaina heti vieraiden saapumisen jälkeen Spiseri-ravintolassa Nørrebrossa. Neljän tytön pitämä ravintola oli lupaava ulkoapäin. Mutta ruoka oli melko tylsää. Alkuruuat jaoimme parittain ja annoskoko oli pieni. Pääruuaksi otin possunselkää -annos näytti lähinnä kahdelta leipämakkaralta pienellä lautasella. Maku oli ihan hyvä muttei spesiaali. Samoin näytti olevan muiden kanat. Jälkiruokaa jouduttiin odottelemaan kun ei meinannut palvelua herua. Vihdoin kun saimme marinoidut luumut kermavaahdolla ja marengilla Raisan annoksesta puuttui kokonaan alkoholilla maustettu marenki. Kööpenhaminassa on niin monta muuta parempaa ravintolaa etten usko enää poikkeavani tänne. Ihmettelenkin miten paikan pöydät on niin varattuja. 

Lauantaina kävimme ensin Georg Jensenin Outletmyymälässä Frederiksbergissä. Raisa ja Didi löysivät puoleen hintaan tosi hyviä juttuja. Siitä jatkoimme Raisan kanssa keskustaan ja shoppailemaan. Pyöräilimme yhteensä yli 20 kilometria katsellen kaupunkia ja turistijuttuja. Oli niin ihana ilma. Mutta illalla oltiinkiin niin poikki että söimme vain kotona Thomasin valmistamaa Raumalaista hirveä ja nautiskelimme juustoista ja viinistä leppoisasti villasukat jaloissa ja kynttilät tunnelmaa antamassa.

Mummutyyny

Christiania

Sunnuntaina satoi ja niinpä päätimmekin lähteä Planetariumiin heti Blå hundin brunssin jälkeen. Planetariumiin meidän piti mennä jo tyttöjen ensimmäisellä visiitillä pari vuotta sitten. Kokemus kannatti! Homma alkoi avaruuspätkällä ja hengitys meinas salpaantuu kun saturnuksen renkaat vähän niinku lävisti meidät :) Varsinainen elokuva oli nimeltään viimeinen koralliriutta. Ja oli kyllä tosi hieno. Sinne siis kannattaa mennä! Elokuvan jälkeen illalliselle Manfredsiin. Ihana ravintola. Palvelu oli todella kiitettävää ja ruoka mielenkiintoista. Kaikki otimme 4 pientä ruokalajia ja pöytään tuotiinkin todella monta eri ruokalajia. Pari hyvin erikoista kuten keittolautasella oleva puoliraaka kanamuna salaatilla? Mutta yleisvaikutelma jäi kyllä hyväksi. Jälkiruuaoluisille kävelimme vielä bar Mikkeleriin Vesterbrohon. Ehdottomasti yksi tyylikkäimmistä pubeista.

Tour de Denmark

Torstai aamulla minulla ei ollut enää kuumetta ja olo tuntui muutenkin ihan hyvältä. Päätin perua terveydenhoitajalta varaamani ajan ja lähteä hyvissä ajoin Tanskan ympäriajolle. 

Homma lähti liikkeelle köröttelemällä Aarhusiin vajaa 3 h. Matkalla poikettiin Sellebergin "kirsikkatilalle". Heittomerkit siksi, että vähän huonolla menestyksellä on heidän omat kirsikat tuottaneet satoa sateiden ja kylmyyden takia viime aikoina. Naapuri Saksasta saa onneksi täydennystä. Bongattiin tila viime viikonloppuna kotini on linnani -messuilta, josta ostin jo pari pulloa limpparia ja hilloapurkin. Limppari oli niin hyvää (+ olen aika perso kirsikoille), että päätettiin tsekata tila vaikka nettisvut uhkailivatkin butiikin olevan auki vain perjantaisin ja lauantaisin. Isäntä oli kotosalla ja tuli avaamaan butiikin meitä varten. Ja hommahan lähti sitten käsistä. Mukaan lähti laatikollinen limpparia, mehua, jälkiruokaviiniä, siirappia, kirsikka"jallua" ja karkkeja, kaikki kirsikasta tottakai. 

Siltamaksu luottokortilla ilman pinkoodeja -sådan

Sellebergin Kirsebær-butikken

Aarhusissa meillä oli aivan ihana hotelli merenrannassa. Hinta ei kuitenkaan ollut päätä huimaava - hotelli kun toimi Omena hotellien tapaan. Tekstiviestillä ovikoodi niin henkilökuntaa ei tarvita. Kävimme kiertelemässä kaupunkia ja syömässä pienessä ravintolassa jonka sisäpihalle aurinko heitti iltasäteitään. Koska ilma oli niin hieno, kävimme vielä katsastamassa vanhan kaupungin. Päiväsaikaan vanhaan kaupunkiin joutuu ostamaan pääsylipun ja varmaa tietoa ei ole, mutta näytti siltä että toimintaa olisi myös paikka täynnä. Onneksi satuimme paikalle sulkemisajan jälkeen ja livahdimme sisään avoimesta portista. Kaupunki oli täysin tyhjä ja rakennuksia sai katsella rauhassa.

Hotelli

toimisto

Aarhus- Cafe Englen

Aarhusin vanha kaupunki

Hotellin ympäristö

Näkymä partsilta

Oltiin kyllä tosi onnekkaita sään kanssa Aarhusissa. Aamulla pienvenesatama ei näyttänyt ihan samalta kuin ylläolevissa kuvissa - Satoi vettä niinkuin sääennuste oli luvannutkin. Lähdimme ajelemaan kohti Skagenia, Tanskan pohjoisinta pistettä. Oikeastaan koko retken idea lähti tästä kuvasta:

Lähde: http://oddstuffmagazine.com/some-bizzare-and-odd-things-around-us.html

Tajusin että tuo ihme oli ihan ulottuvillani. Kaksi suolapitoisuudeltaan ja lämpötilaltaan poikkeavaa merta ei sekoitu keskenään niiden kohtaamispaikassa. Olen todistanut samaa ilmiötä aiemmin Etelä-Afrikassa. Kapkaupungissa toisella puolen rannikkoa vesi oli lämmintä ja toisella ihan pirun kylmää. En tuolloin kyllä huomannut käydä tarkastelemassa tuota kohtaamispaikkaa. Mutta nyt me köröteltiin Skageniin tsekkaamassa yllä olevat maisemat.

Siipikuljetus

Saksalainen bunkkeri

Kuten kuvasta näkyy...meret eivät sekoitu...hmmm...ei ehkä niin vaikuttavaa kuin aiemmassa  kuvassa.

Tämä tyyppi runoili ja maalaili näissä maisemissa. Kuoltuaan hänet haudattiin työmaalleen.

Majakka 

Entisaikojen majakka. Merirosvot laittoivat tulen tuon astian sijaan eiläimen mukana kuljeskelemaan ja näin saivat laivat ryöstöetäisyydelle.

Skagenin keskusta 

Keskustan karkkikauppa

Karkin tekoa

Ja sielt napsahteli laariin I <3 U karkkeja. Uskomatonta!!

Matkalla seuraavaan majapaikkaamme kävimme tarkastamassa paikallisen Christianian. Paikka poikkeaa Christianiasta siinä mielessä että Thylejrenissä asuu oikeita hippejä, alue on laajempi ja hajanaisempi. En tarkoita ettei Christianiassa asuisi oikeita hippejä. Tältä alueelta vaan puuttuu nuo Christianian hupparipäiset tatuointinaama kriminaalit. Det Ny Samfund -idea syntyi 1968 Kööpenhaminassa. Yhteisö osti 1970 alueen Frøstrupin ja Østerildin välistä ja rakensi sinne "asuinalueen". Ensimmäinen Wood Stockin ja Isle of Wightin tyylinen hippifestivaali järjestettiin alueella 1970. Yhteisö itse määrittää toimintansa seuraavasti: 

Thylejren (the Thy Camp) is a free place in the sense that it contains Life, displays Life, it’s complications, it’s developments. It has space for odd characters, imaginative artists, caring mothers and fathers, shamans, horsewomen and many more. It is both part of Denmark and the society we are all part of and at the same time withdrawn from unconscious consumer’s race and “conversational kitchen’s” culture.

Thylejren is owned by the association “Det Ny Samfund”, which is organized with the general meeting (every year, Aug. 21. at 2 pm) as the highest authority, that means there is no board or chairman. Decisions are mostly taken in consensus but voting can also be seen. Thylejren is a social experiment!

Thylejren. Eli paikallinen Christiania. 

Koira talon katolla. Seinässä kyltti jossa teksti: jos tapaat koiran, mene maahan makaamaan. Jollei paikalle saavu apua. Good Luck!

Valkoinen alue.

Alueelle on siis mahdollista tulla myös leireilemään pientä maksua vastaan. Me jatkoimme kuitenkin matkaamme pieneen Østerildiin ja kävimme syömässä vähän isommassa paikassa nimeltä Thisted (jossa THY pilsnerin panimo sijaitsee).  Yövyimme majatalossa nimeltä Østerild Kro. Taisimme olla ainoat asiakkaat koko talossa. Aamulla aamiainen oli katettu noutopöytään kahdelle. Siis vain meitä varten!! Aikamoista.

Østerild Kro

 

Matka jatkui aamulla kaatosateessa kohti Billundia ja LegoLandiaa. Sade ei enää kolmantena päivänä halunnut siirtyä edestämme ja jouduimme jättämään Legolandian seuraavaan kertaan. Pieniä jonottajia LegoLandiin silti riitti sateellakin. Kotiinpaluu oli aikamoista istumista. Tarkoituksena oli käydä Legolandissa ja H.C. Andersenin kotikonnuilla sekä yöpyä vielä yksi yö ennen kotiin paluuta. Nyt ajoimme yhtä soittoa 460 km takaisin Köpikseen jossa aurinko paisteli pilvien takaa.

LegoLand -pääportti

Pääsylippukoju

Majakka kotimatkalta