Tanskalainen äitiysloma

En ole kovin hyvin perillä miten Suomen äitiysvapaat toimii, mutta jotain niissä näyttäisi olevan vialla kun sosiaalisessa mediassa niistä naristaan aina aika ajoin. Mitä olen vierestä seurannut niin Suomessa näyttäisi olevan ilmoitusluontoinen asia koska palaa takaisin töihin ennen lapsen täytettyä 3-vuotta, tuet on kuulemma mitä ovat. Haluaisin nyt jakaa teille suomalaisille tietoa tanskalaisesta äitiyslomasta jos se antaisi teille perspektiiviä. 

Tanskassa odottavan äidin äitiysloma täydellä palkalla alkaa normaalisti 4 viikkoa ennen laskettua aikaa. Jos lapsi päättääkin tulla ennen aikojaan menettää äiti "lomapäiviä" ja toisaalta taas jos lapsukainen haluaakin pysytellä kohdussa pidempään saa äiti eksta lomapäiviä ilmaiseksi. 

Äitiysloma (barsels orlov) joka kuuluu ainoastaan äidille alkaa lapsen syntymästä ja kestää 14 viikkoa. Tämän jälkeen alkaa vanheimpainvapaa (forældre orlov), mikä on yhteensä 32 viikkoa ja jonka voi jakaa yhdessä isän kanssa. Nämä 32 viikkoa on mahdollista aloittaa heti tai myöhemmin/pätkiä erinäisiin ajanjaksoihin. Jos vanheimpainvapaan aloittaa heti äitiysloman perään ilman taukoja on mahdollista hakea vapaalle jatkoa joko 8 tai 14 viikkoa. Tällä kaavalla "lomia" kertyy 16 kk.

Äidille yritys maksaa palkkaa yleensä 3 kk-12 kk. Keskiverto yritys maksaa 4 viikkoa ennen syntymää + 14 viikkoa äitiyslomaa + 13 viikkoa vanheimpainvapaata. Esimerkiksi kaupungilla töissä oleva isä saa isyyslomaa ensin 2 viikkoa lapsen syntymästä ja vanheimpainvapaata 13 viikkoa, eli 15 viikkoa palkallista. Jotta äiti saisi olla kotona esimerkiksi imetyssyistä mahdollisimman pitkään, mutta jotta samalla myös isä pääsisi käyttämään palkalliset vapaansa on ainut mahdollisuus sijoittaa äidin lomapäiviä äitiysloman ja vanheimpainvapaan väliin. Tässä tapauksessa 8-14 viikon pidennysmahdollisuus poistuu valikoimista. Jos siis äiti pitää äitiysvapaan jälkeen 5 viikkoa vuosilomia ja jatkaa siitä palkalliset 13 viikkoa + päivärahalla 6 viikkoa (niin että isälle jää 13 viikkoa palkallista lomaa käytettäväksi yhteisistä vanhempainvapaista), lapsi on äidin palattua töihin 9,5 kk. Imetys loppuu siis siihen ja isä jatkaa tästä 13 viikkoa. Lapsi siis lähtee päiväkotiin (vuggestueen) 1v 3viikon ikäisenä. Päiväkoti on tottakai parempi aloittaa pari viikkoa aiemmin, jotta totuttelu jakso saadaan vietyä kunnialla läpi isän ollessa vielä kotona. Jos kyseessä on perhe jonka ei tarvitse huolehtia raha-asioista, on vapaata mahdollista saada kunnes lapsi täyttää 1v 5 kk (tähän on laskettu mukaan äidin vuosilomat x 2). 

Mielestäni tanskalainen järjestelmä on mainio. Isän palkalliset vapaat (mitkä pitää käyttää vanheimpainvapaiden aikana) painostaa äitejä jakamaan vapaita, koska mikä järki olisi heittää isän palkalliset vapaat käyttämättä ja korvata ne äidin päivärahoilla. Päiväraha Tanskassa on 16 980 kr/kk - verot eli noin 1300€/kk. Jos vapaita pitkittää mahdollisilla 8 tai 14 viikolla putoaa korvaus pienempään summaan koska sama summa jaetaan tasaisesti useammalle kuukaudelle. Tehokkaaseen järjestelmään pyrkii lisäksi kulttuuri, mikä kauhistelee jos yli 1-vuotias lapsi ei ole vielä päiväkodissa. Päiväkoti opettaa lapsen sosiaaliseksi ja yhteiskuntakelpoiseksi. Kotona lapsi ei saisi lapsen kehitykselle välttämätöntä kasvatusta. Asuntolainat ovat myös kiinteitä 25/30 -vuoden lainoja joissa lyhennysvapaita kuukausia ei tunneta.

Tavallinen äitiysloma tanskalaisella naisella on 9kk. Voisin väittää että juuri tästä syystä 27-vuotias vastavalmistunut nainen saa täällä poikkeuksetta vakituisen työsopimuksen heti ensimmäiseen työpaikkaansa. Erottelua ei tunneta miesten, naisten tai eri koulutusluokkien välillä. Terveydenhoitoalalla on toki enemmän naisia, mutta sopimukset ovat vakituisia ja palkat parempia kuin Suomessa.

Vierailevan kirjoittajan tunnelmat Köpiksestä vol. 3

Herättyään perjantai-illan rientojen jälkeen varhaiseen Kööpenhaminan aamuun matkamies mietti hetken hämmentyneenä, missä hän oli. Aistinvaraisesti hän kuitenkin tunnisti vieressään rauhallisesti lepäävän söpöläisen – morsiamen. Ilo täytti hänen mielensä. Hän oli Tanskan kuningaskunnassa – mannereurooppalaisessa perustuslaillisessa monarkiassa. Herätettyään morsiamen hän muistutti tätä, että valtakuntaan kuuluivat Tanskan lisäksi myös Färsaaret sekä Grönlanti ja että maatalous muodosti ainoastaan 1,2 % valtion bruttokansantuotteesta. Hetken tanskalaisen yhteiskunnan elinkeinorakenteesta keskusteltuaan he havahtuivat käskevään ääneen. Oliko se kuulunut jo kahdesti? Se oli Idan ääni. Aivan kuin se olisi äsken kuulunut kauempaa, mutta nyt Ida oli selvästi oven takana ja esitti heille aamiaiselle siirtymistä.

”Hyvä huamend”, Ida toivotti heidän  istuuduttuaan kauniisti katettuun aamiaispöytään. Pian aamiaisen jälkeen oli aika siirtyä Kööpenhaminan keskustaan nauttimaan spahoidoista. Olihan matkan sydämellinen emäntä Ida tehnyt ajanvarauksen Samadhi Spa’n. ” From in-depth massages to romantic adventures” – näin spa mainosti palveluitaan. ”Kummasta nyt olisi kyse?”, matkamies mietti pysäköidessään polkupyöräänsä Rådhusstræde 1:n, jossa hoitola sijaitsi. Hän toivoi sisimmässään, että kyse olisi jälkimmäisestä.

Suolakylpyjen, hieronnan sekä rentouttavan infrasaunan lomassa matkaajalla oli mahdollisuus tarkastella morsianta. Mikä onni häntä olikaan kohdannut, kun hän oli tavannut tuon luanikkaan kaunottaren? Hän saisi viettää tämän kanssa vielä kolme vuorokautta Tanskassa.

Kylpylävierailun varaamisen lisäksi Ida oli ystävällisesti laatinut matkustavaisille tiukahkon ohjelman onnistuneen vierailun varmistamiseksi. Smoothiehetkeen huipentuneen liki kolmen tunnin kylpyläilottelun jälkeen matkustavaisten olikin aika siirtyä seuraavaan kohteeseen, Øl & Brød –ravintolaan, jossa olisi määrä nauttia lounasta. Hetken matkanteko näytti joutuisalta, mutta melko nopeasti he ymmärsivät, että jotain oli vialla: ihmisiä oli kaikkialla. Ihmiset kulkivat joukkioina ja heidän pukeutumisessaan oli jotain hyvin erikoista. Monessa paikassa toistuivat sateenkaaren värit. Mistä oli kyse?

He ymmärsivät joutuneensa keskelle Copenhagen Pride –juhlaa. Morsian ja matkamies vaihtoivat keskenään merkitsevän katseen. Kyllä tästä selvittäisiin. Tuhansien ihmisten kulkue ja sitä seuraavat väkijoukot eivät kuitenkaan tehneet liikkumisesta helppoa ja he tiesivät Idan odottavat smørrebrødeistään tunnetussa ravintolassa malttamattomana. Kööpenhaminan tuntien ja morsiamen tunnustettuihin suunnistustaitoihin luottaen he valitsivat reitin, joka edellytti polkupyörien taluttamista suoraan moottoriajoneuvoista ja iloisista tanskalaisista muodostuvan kulkueen läpi kahdesti. Tottunein ottein ja määrätietoisesti reitti oli kuitenkin kuljettavissa – olihan palkintona lounas Idan kanssa ja lasillinen Mikkeller –panimon vehnäolutta.

Ylittäessään Vesterbrogadea Sankt Jørgens Allén kohdalla he saattoivat jo maistaa suussaan halibuttileipäsen. Halubutti oli Idan lisäksi yksi syistä, minkävuoksi he olivat valinneet matkakohteekseen juuri Kööpenhaminan. Halibutti – jonka suomenkielinen nimi on ruijanpallas – on kampelansukuinen kala, joka elää pohjoisella Atlantilla. Se käyttää ravintonaan muita kaloja sekä määrättyjä niveljalkaislajeja ja saattaa kasvaa yli kolme metriä pitkäksi ja 300 –kiloiseksi. Hetken kuluttua saapumisestaan Öl & Brödiin pitkähkö tarjoilija laski heidän eteensä halibuttileipäsen ja lasilliset raikasta vehnäolutta. Voisiko elämä hymyillä kirkkaammin? Eloisan keskustelun lomassa he tekivät puhelimitse varauksen Radio –ravintolaan, josta järjestyi pöytä kolmelle klo 21.

 

Maistuvan lounaan jälkeen oli aika siirtyä Kööpehaminan Meat Packing Districtille – Kodbyeniin. Tuolla heitä odottaisi tolkuton drinkkihetki, olihan Ida äitynyt hankkimaan kaikille kolmeen cocktailiin oikeuttavat lipukkeet. Välittömästi saavuttuaan he ymmärsivät olevansa hipseriyden sydämessä. T-paidat, ginipohjaiset drinkit, lippalakit ja näennäisen huolettomasti asetellut hiukset vahvistivat heidän oletuksensa: tässä se oli. Pohjoismaisen hyvinvointivaltion huipentuma – Tanska.

 

Tanska oli samalla mannermainen ja pohjoismainen. Liberaali, mutta järjestäytynyt. Sokeria ja suolaa. Mustaa ja valkoista. Vettä ja laavaa. Puuta ja paperia. Tanskassa kiteytyi kaikki se mitä ihmiset tavoittelevat: turvallisuus, hauskuus, toimivuus ja eloisuus. Ruby –drinkkibaarin Nick’n valmistamien viimeisten juomien jälkeen he kuitenkin ymmärsivät, että ilta koittaisi pian ja olikin aika siirtyä Idan kotiin valmistautumaan illallista varten. Vielä selvemmin kuin perjantaina he ymmärsivät, että tämä matka tulisi olemaan matkojen matka. Todellinen odysseia.

Vierailevan kirjoittajan näkemys Kööpenhaminasta ja sen tunnelmasta.

Viikko sitten mulla oli täällä kylässä kaksi lempi-ihmistä. Toisen olen tuntenut 7-vuotiaasta asti ja toisen viime vapusta. Jälkimmäinen ehdotti että voisi itse kertoa kokemuksestaan Kööpenhaminan kesässä täällä blogissa. Tottakai tuollaiselle tyypille pitää antaa mahdollisuus - luulen että tyypin tekstit voisi saada arvostusta muuallakin kuin Köpis-blogissa. Tässä siis tarjoilenkin teille sulavasanaisen värssyttelijän ensimmäisen osan: 

"Orava. Oliko se todella orava?" Hän havahtui syvimmästä unestaan havaitakseen, että aurinko antoi vielä odottaa itseään. Jokin rapina - tai pikemminkin kopina - oli havahduttanut hänet ennen kello kuutta. Ensimmäisenä ajatuksenaan hän muisti, että olisi siirryttävä Kööpenhaminaan, tuohon ilon, pohjoismaalaisen toimivuuden ja mannereurooppalaisen vapaamielisyyden kaupunkiin.

Saavuttuaan lentokentälle hän nautti hetken kansainvälisestä tunnelmasta ja nousi sinivalkoisille siiville. Kööpenhaminan tunnelma yllätti hänet jälleen. Tästä matkasta tulisi matkojen matka, suoranainen matkailottelu. Hän aisti juutinrauman tunnelmaa täysin siemauksin. "Voisiko elämä tuottaa vieläkin suurempia tuntemuksia ja odotuksia kuin tämä: matka Idan luokse morsiamen kanssa?".

Matkustettuaan Kööpenhaminan automatisoidulla metrojunalla Lergravsparkenin asemalle hän antautui lähes uskonnollisen hurmoksen valtaan. "Täälläkö viettäisin seuraavat kolme vuorokautta?". "Täällä", hän vastasi itselleen. Matkalaisen oli vaikeaa kuvitella mukavampaa tapaa viettää aikaansa, kuin Idan ja rakkaan morsiamensa seurassa.

Saavuttuaan Strandslodsvejllä sijaitsemaan asuntoon matkamies luovutti äärimmäisen raskaan tuliaiskuormansa ja ilmoitti olevansa valmis vastaanottamaan talon perin tyypilliset tervetuliaistoivotukset: mojiton ja lasin punaviiniä. Tervehdittyään koiraa oli matkaajan aika ottaa esille vierailun varsinainen kysymys. Saisiko hän Idan suostumuksen jo vireillesaatettuun avioliitttoehdotukseen? "Tulisiko hän tuomitsemaan hankeen vaiko antamaan sille siunauksena? Olisiko hänellä lisäkysymyksiä?" Raskaan matkan uuvuttamana hän päätyi kuitenkin tarkastelemaan läheistä puistoa silmät edelleen ymmyrkäisinä lentokonematkasta, Tanskasta ja kauanodotetusta kohtaamisesta Idan kanssa.

"Kaikkihan tanskalaiset osaavat englantia"

5 vuotta ja 4 kk sitten kun muutin tänne en ymmärtänyt sanaakaan tanskaa. Se ei varsinaisesti hidastanut toimintaa koska kaikki näyttivät ymmärtävän täydellisesti englantia. Jopa Kanal Bodegan pappa puhui sujuvaa englantia. Kului 1,5 vuotta ja jengi alkoi kysellä, että kuinka kauan olen asunut Tanskassa, olenko ajatellut jäädä Tanskaan ja miksen sitten osaa kieltä. Tuntui kuin kansa oli pakottamassa minua kielikurssille vain koska en tiennyt maasta poistumisajankohtaa. 

Tanskassa kaikki maahanmuutajat saavat ensimmäiset 3 vuotta osallistua ilmaiseksi kielikurssille. Ryhmät muodostuvat 3 eri tason tyypeistä, kouluttamattomat, peruskoulutuksen saaneet ja korkeasti kouluttautuneet. "Moduleita" on 5 joissa jokaisessa 50 tuntia opetusta. Skandinaveille on omat modulinsa jossa keskitytään lähinnä tanskan kielen koodin murtamiseen ja jätetään ekat 2 alkeismoduulia väliin. Jos on tosi hyvä ja hinkuaa lisää tai tarvitsee todistusta tanskankieliseen kouluun haettaessa, voi suorittaa vielä Moduli 6, mutta tuolloin 5 modulin jälkeen suoritetun loppukokeen arvosanan tulee olla erittäin hyvä. Kävin kunnialla siis parin vuoden ajan joka tiistai ja torstai tanskantunneilla töiden jälkeen ja opin kuin opinkin kielen. Rankka ajanjakso - ei muuta voi sanoa. Onneksi kursseilta jäi pari hyvää ystävää ja monta hej-tuttua.

Töissä meillä on virallisena kielenä englanti ja osastollamme asiat hoidetaan englanniksi. Kahvipöytäkeskusteluissa kieli vaihtuu useimmiten nopeasti tanskaksi, toimitusjohtajan ollessa tanskalainen, kvartaali tiedoitustilaisuudet on taskaksi ja kaikki muu firman toiminta on aina tanskaksi. Toimistollamme on aika paljon ruotsalaisia, jonkin verran suomalaisia ja muutama norjalainen, britti, saksalainen ja hollantilainen. Koska ruotsalaiset ja tanskalaiset ymmärtävät toisiaan lyhyen harjoittelun jälkeen, enemmistö "puhuu" siis tanskaa ja näin ollen ei katsota tarpeelliseksi käyttää yrityksen virallista kieltä. Olen itse turvallisuus asioiden kanssa tekemisissä ja mielestäni on turvallisuusepäkohta ettei sääntöjä, ohjeita ja yleisesti ottaen tiedotteita ole aina myös englanniksi. Olen yrittänyt osaltani muuttaa tilannetta luomalla kaikki dokumentit kahdella kielellä sekä puhumalla ja esittämällä asiani suuremmalle yleisölle englanniksi. Olen käynyt kerran väittelyn management-ryhmän kanssa siitä pitäisikö järjestämäni tapahtuman kielen olla englantia jotta kaikki ymmärtäisivät sanoman varmasti. Selvitin ennakkoon että 6 ihmistä jää kokonaan tulematta tapahtumaan jos kielenä on tanska. Päätös oli yksimielinen. "Ollaan Tanskassa - puhutaan tanskaa", päättivät tanskalaiset managerit. Mielestäni kovin ontuva perustelu, mutta en voi pakottaa aikuisia ihmisiä pitämään esityksiään englanniksi.

Mielestäni on itsekästä työntää tanskaa puhumattomat syrjään puhumalla vain omaa kieltä. Monet täällä työskentelevistä ulkomaalaisista kun ei ole aikeissa jäädä maahan pysyvästi vaan ovat usein muutaman vuoden delegaatiolla täällä. Toisilla on täysi työ keskittyä myös vapaa-ajalla työasioihin tai paremmassa tapauksessa perheasioihin, eikä näin ole halukas käyttämään vapaa-aikaansa minimalisti kielen opiskeluun jota tuskin tulee tarvitsemaan missään muualla kuin tanskassa - missä kaikki osaavat puhua myös englantia.

Vai osaavatko? Olen törmännyt hiljattain muutamaan nuoreen tanskalaiseen joka ei itseasiassa osaa englantia. Olen törmännyt tilanteisiin jossa business on tökännyt kun tanskalainen olisi halunnut käyttää omaa kieltään ja vastapuoli ei ole sitä pystynyt tarjoamaan. Juhlissa rentoutunut tanskalainen mieluummin viettää aikaansa äidinkieltään puhuen kuin vieraalla kielellä ponnistellen. Koska nimeni on täysin tanskalainen minulle monesti aletaan pälättää puhelimessa suorilta käsin tanskaa. Monesti vastailen englanniksi ja monesti ihmetyksekseni toisessa päässä jatketaan tanskaksi. On uskomatonta miten tanskalainen ei välttämättä edes huomaa että vastapuoli käyttää eri kieltä kun hän itse.

Mielestäni hyvien tapojen ja toiset huomioon ottavien henkilöiden tulisi aina keskusteluissa valita se yhteisesti vahvin kieli. Puhun töissä pääasiassa englantia, mutta tehdasvierailuilla monesti duunarit toivovat palvelun tanskaksi ja minä sitä mieluusti tarjoilen koska englanti tuottaisi heille turhaa stressiä ja epämukavuutta. Minulle taas yksinkertaisen tanskan harjoittelu ei ole aika ajoin mitenkään pahitteeksi. Tässä kohtaa tanska on yhteinen vahvin kielemme. Osaan riittävästi tanskaa ja he eivät juuri ollenkaan englantia. Yliopiston käyneeltä ihmiseltä toisaalta taas odotan keskustelua englanniksi. Ensinnäkin jotta minimoidaan väärinkäsitykset ja toiseksi jottei toisen juuri kuten edellisessäkin esimerkissä tarvitse ylenpalttisesti tuntea tyhmyyttä.

Puhumme myös kotona englantia. Olen monesti miettinyt että tämänhetkinen tanskan kielen käyttöni on aivan liian vähäistä ja olisi parempi vaihtaa kotona pois englannista jota käytän jo muutenkin suurimman osan päivästä. Jotenkin luonto ei vaan anna periaatteellisesti periksi antaa toiselle niin suurta kotikenttäetua. Ja toiseksi mun kotoisa keskustelukumppanini ei korjaa ulosantiani vieraalla kielellä. Ensinnäkin se unohtaa puhua omaa kieltään keskimäärin kahden lauseen jälkeen ja toiseksi kun koitan löytää jotain sanaa tai katsoa ilmeellä "menikö oikein?", tyyppi vaan näyttää ilmeellä "ymmärsin, mene eteenpäin jutussasi". Tulen aina puhumaan vajari-tanskaa tällä metodilla. Viimeksi kaverin järjestämissä bileissä, joissa olin ainut ei-tanskalainen, yksikin lätkäjätkä jolle kävi ilmi että olenkin Suomesta, tokaisi "no mä ihmettelinkin miks sä puhut ku joku vammanen". Aina yhtä mieltäylentävää. Onneksi useimmiten vammaisuuteni luullaan kuitenkin johtuvan ruotsalaisuudestani. On hienoa että kaikki muut paitsi kauniilla tanskan aksentilla tanskaa puhuvat kuulostavat tanskalaisen korvaan vammaiselta.

Toisaalta taas ulkona tanskalaisten kanssa jutellessa kuulee aina "hvor taler du flot dansk" - "sä puhut tosi hienosti tanskaa". Uskon että tämä johtuu ainoastaan siitä että heillä on niin mukava olo pystyessään puhumaan äidinkieltään eikä vaivautumaan englanniksi, että he kannustavat jatkamaan.

Asia mikä häiritsee minua tanskassa suunnattomasti on se etteivät tanskalaiset vaivaudu arvaamaan mitä ulkomaalainen tarkoittaa ponnistellessaan heidän urpoilla äidinkielen äänteillään. Esimerksi kahvilassa tilaat Cafe Latten ja korvapuustin. Jos erehdyt ulostamaan määräisen artikkelin yksikössä sekä siihen perään itse sanan vahingossa monikossa, tanskalainen katsoo sinua O:n muotoisella suulla - ei muuta, hiljainen vaimmaisen tuijotus. Pullatyttö ei pysty arvaamaan kahvilan 5 pullatuotteen valikoimasta mitä "En kanelsnegler" voisi tarkoittaa. 

Olen kuullut juttua että ei suomalaisetkaan kaikki tykkää puhua englantia ja alakerran tuoterekisteröinti tyypit on pulassa kun Tukes lähettää kaikki viralliset dokumentit kirjeitse ja vain suomeksi tänne tanskaan. Että en sitte tiedä onko mulla edes oikeutta avautua tästä aiheesta kun omat maanmiehetkin osaa olla yhtä urpoja. 

Helgoland - Det Kolde Gys

Eli kylmä suudelma, on talviuintikerho jonka toimipaikkana toimii Amager Strandparkin Helgoland. Seura perustettiin 1929 ja heillä on nykyään 2 pukuuhuonetta saunoineen, yksi iso yhteissauna sekä kerhohuone. Vuonna 2008 jäseniä oli vielä 700 ja nyt jäsenmäärä on kasvanut 4000een ja uskoisin että uudet asuinalueet rannan välittömässä läheisyydessä täyttää jokavuotisen 500 uuden jäsenen paikat tosi nopeasti. Tällä hetkellä 47% jäsenistä asuu Amagerin alueella, 33% jäsenistä on alle 40-vuotiaita ja 18% yli 60wee.

Uudet jäsenyydet tulee tarjolle elokuun puolessa välissä ja lysti kustantaa ekalta vuodelta 1400 kr. 800kr on avausmaksua ja 600kr ensimmäisen vuoden jäsenyysmaksua. Tuolla rahalla saakin sitten kylpeä kylmässä joka päivä kl. 5 ja 23 välillä niin paljon kuin sielu sietää. Seura järjestää yhteisiä tapahtumia, kuutamouinteja ja saunagusseja. Yleisesti kaikissa näissä tanskan kylpyseuroissa on tapana uida alasti.

Jos joku ei vielä tiedä mikä on Saunagus, niin sehän on ohjattua saunomista. Gusmestari heittää kiukaalle vettä johon on sekoitettu eteerisiä öljyjä ja leyhyttelee sitten tuoksuilmaa märällä pyyheliinalla saunojien joukossa. Saunottaja käyttää erilaisia tapoja saavuttaakseen tilaan rauhallisen ja positiivisen energian. Yksi sessio kestää 10-15 minuttia, jonka jälkeen hypätään mereen vilvoittelemaan. Kokonaisuudessaan tilaisuu kestää tunnin ja mukana on saunottajasta riippuen musiikkia, laulua, kertomuksia, hiljaisuutta tai juttelua.