Jokavuotinen miniloma Bornholmissa

Meillä on ollut tapana viettää viikonloppu Bornholmissa hääpäivän tienoilla ja niin me tehtiin tänäkin vuonna. Tosin vähän erilaisilla asetuksilla kuin ennen. Tälläkertaa ajoimme ensin kotoa omalla autolla Ystadiin ja ylitimme lautalla ilman autoa niin kuin ennenkin mutta tällä kertaa ilman pyöriä. Rønnestä vuokrasimme yksityisen auton GoMoren kautta ja leirintäalueen telttamajoituksen sijaan yövyimme AirBnB:stä löytyneessä majapaikassa, jossa ulkona käyskenteli possut, hevoset ja kanat. Koko reissu meinasi jäädä ensin tekemättä kun Thomas meinasi ettei näillä rajoituksilla ole mitään järkeä lähteä saareen. Minä kuitenkin intoilin Kadeaun 10-vuotis juhlavuosi tarjoiluja ja sain kuin sainkin miehen löytämään ratkaisun retken onnistumiseksi. Ja oli kyllä kaiken organisoinnin väärtti. On se vaan niin ihana saari. 

Lähdimme matkaan aikaisin perjantai aamulla ja saavuimme jo hyvissä ajoin Rønneen. Kävimme ihan ensin kiipeilemässä vanhassa linnakkeessa, Hammershusissa joka sijaitsee saaren ihan pohjoisimmassa kärjessä. Linnan raunioilta ajoimme lounaalle Nordlandetiin, jossa oli kyllä ihan mieletöntä ruokaa ja puitteet oli muutenkin kyllä kohdallaan. Ei ehkä Kadeaun voittanutta mutta samoilla leveleillä pyöritään.

Illemmalla käytiin vielä Rønnessä ruokakaupassa ja syötiin kansainvälisillä markkinoilla aivan ihania suklaalla kuorrutettuja mansikoita. AirBNBssämme oli iso keittiö ulkorakennuksessa, joten täytimme jääkaapin aamupalatarvikkeilla ja illallistarpeilla. Tosin perjantaina jätimme illallisen väliin ja teimme vain perinteisesti lettuja. Aikainen herätys rokottaa aina toisesta päästä päivää, joten mentiin nukkumaan jo hävyttömän aikaisin.

Perinteeksi muodostunut lettuiltama mansikoilla ja kermavaahdolla.

Majapaikkamme keittiöstä

Majapaikkamme etuovi.

Lauantai aamulla meitä vastassa pihalla oli kaksi isoa emakkoa. Nalle oli epäilevän innoissaan, mutta emakot näyttivät ettei tarvi tulla liian lähelle antamaan pusuja. Asiasta ei tarvinnut jäädä keskustelemaan emakkojen kanssa ja voimme jatkaa matkaa aamupalapöytään. Syötiin aamupala ja lähdettiin ajelemaan pikkuhiljaa kohti Kadeauta jossa meillä oli varattu pöytä perinteisesti ulkolounaalle. Kuinka ollakkaan aamun sateisuus vaihtui täydeksi auringoksi kun meillä oli lounasaika käsillä.

En ole koskaan ennen seissyt apilapellon pientareella. Oli muuten huumaava tuoksu.

Marmelaadiostoksia matkanvarrelta. NAM!

Onnistuneen lounaan jälkeen köröteltiin Svanekeen jossa keksimme valmistaa ystävillemme häälahjan Lakritsi Bülowin äidin lasipajassa. Lakritsi-Peterin äiti on siis lasitaiteilija, mutta hänellä on myös aivan ihana lasiworkshop jossa voi askarrella erilaisia kuvioita lasiesineisiin hiekkapuhaltamalla. Olemme askarralleet jo kerran aiemmin matkamuiston itsellemme, mutta silloinen taideteos särkyi myöhemmin muutossa ja nyt oli aika loihtia versio numero 2 kun kerran taas paikan päällä oltiin.

Kotimatkalla poikettiin vielä Dueodden hiekkarannalla jossa Nalle olisi voinut viihtyä vaikka koko yön. Hiekka on niin hienojakoista että siitä kuuluu hassu ääni siinä kävellessä. Nalle ihan vauhkoontui kun huomasi ilmiön ja luuli että tassujen alla asusteli kovaa vauhtia etenevä nirskuttaja eläin. Koska hoodeilla oltiin piti myös käydä katsastamassa Dueodden majakka, joka mitä ilmeisimmin on kova turistinähtävyys. Khyyl ei ol Rauman giigartornil kilpailijaks.

Nalle sai Kadeausta meidän kypsäksi haudutetun lampaan luuosion. Hänellä oli niin kiire kaluta luuta ettei huomannut lainkaan pöydän alla istuskelevaa kaniinia. Ennakko-odotukista poiketen kani ja koira säntäsivät juoksuun sillä sekunnilla kun kani yritti loikkia rauhallisesti Nallen ohi pihamaan poikki.

Sunnuntaina pakkasimme kamat autoon ja köröttelimme Godhjemiin ensin letuille ja sitten vielä kerran Svanekeen. Saimme viestin että eräs tanskalainen ystäväpariskuntamme oli mennyt salaa naimisiin perjantaina ja olihan heille tehtävä vielä samanmoinen lahja kun kerran Bornholmissa oltiin ja niin huippulahjaidea oli keksitty. Syötiin vielä lounas Svaneken satamassa Outdoor Restaurant Svaneredenissä ja sitten olikin jo aika sanoa moikka moi saarelle. Svanerediä voin muuten lämmöllä suositella. Oli kyllä ihanat grilliruuat auringonpaisteisella terassilla.

Lautta takaisin Ystadiin lähti viiden maissa ja kotona oltiin ruotsishoppailujen jälkeen iltamyöhään. Oli kyllä taas aivan onnistunut Bornholm reissu. Ensivuonna taas sitten erilaisilla asetuksilla.

Tanskalainen äitiysloma

En ole kovin hyvin perillä miten Suomen äitiysvapaat toimii, mutta jotain niissä näyttäisi olevan vialla kun sosiaalisessa mediassa niistä naristaan aina aika ajoin. Mitä olen vierestä seurannut niin Suomessa näyttäisi olevan ilmoitusluontoinen asia koska palaa takaisin töihin ennen lapsen täytettyä 3-vuotta, tuet on kuulemma mitä ovat. Haluaisin nyt jakaa teille suomalaisille tietoa tanskalaisesta äitiyslomasta jos se antaisi teille perspektiiviä. 

Tanskassa odottavan äidin äitiysloma täydellä palkalla alkaa normaalisti 4 viikkoa ennen laskettua aikaa. Jos lapsi päättääkin tulla ennen aikojaan menettää äiti "lomapäiviä" ja toisaalta taas jos lapsukainen haluaakin pysytellä kohdussa pidempään saa äiti eksta lomapäiviä ilmaiseksi. 

Äitiysloma (barsels orlov) joka kuuluu ainoastaan äidille alkaa lapsen syntymästä ja kestää 14 viikkoa. Tämän jälkeen alkaa vanheimpainvapaa (forældre orlov), mikä on yhteensä 32 viikkoa ja jonka voi jakaa yhdessä isän kanssa. Nämä 32 viikkoa on mahdollista aloittaa heti tai myöhemmin/pätkiä erinäisiin ajanjaksoihin. Jos vanheimpainvapaan aloittaa heti äitiysloman perään ilman taukoja on mahdollista hakea vapaalle jatkoa joko 8 tai 14 viikkoa. Tällä kaavalla "lomia" kertyy 16 kk.

Äidille yritys maksaa palkkaa yleensä 3 kk-12 kk. Keskiverto yritys maksaa 4 viikkoa ennen syntymää + 14 viikkoa äitiyslomaa + 13 viikkoa vanheimpainvapaata. Esimerkiksi kaupungilla töissä oleva isä saa isyyslomaa ensin 2 viikkoa lapsen syntymästä ja vanheimpainvapaata 13 viikkoa, eli 15 viikkoa palkallista. Jotta äiti saisi olla kotona esimerkiksi imetyssyistä mahdollisimman pitkään, mutta jotta samalla myös isä pääsisi käyttämään palkalliset vapaansa on ainut mahdollisuus sijoittaa äidin lomapäiviä äitiysloman ja vanheimpainvapaan väliin. Tässä tapauksessa 8-14 viikon pidennysmahdollisuus poistuu valikoimista. Jos siis äiti pitää äitiysvapaan jälkeen 5 viikkoa vuosilomia ja jatkaa siitä palkalliset 13 viikkoa + päivärahalla 6 viikkoa (niin että isälle jää 13 viikkoa palkallista lomaa käytettäväksi yhteisistä vanhempainvapaista), lapsi on äidin palattua töihin 9,5 kk. Imetys loppuu siis siihen ja isä jatkaa tästä 13 viikkoa. Lapsi siis lähtee päiväkotiin (vuggestueen) 1v 3viikon ikäisenä. Päiväkoti on tottakai parempi aloittaa pari viikkoa aiemmin, jotta totuttelu jakso saadaan vietyä kunnialla läpi isän ollessa vielä kotona. Jos kyseessä on perhe jonka ei tarvitse huolehtia raha-asioista, on vapaata mahdollista saada kunnes lapsi täyttää 1v 5 kk (tähän on laskettu mukaan äidin vuosilomat x 2). 

Mielestäni tanskalainen järjestelmä on mainio. Isän palkalliset vapaat (mitkä pitää käyttää vanheimpainvapaiden aikana) painostaa äitejä jakamaan vapaita, koska mikä järki olisi heittää isän palkalliset vapaat käyttämättä ja korvata ne äidin päivärahoilla. Päiväraha Tanskassa on 16 980 kr/kk - verot eli noin 1300€/kk. Jos vapaita pitkittää mahdollisilla 8 tai 14 viikolla putoaa korvaus pienempään summaan koska sama summa jaetaan tasaisesti useammalle kuukaudelle. Tehokkaaseen järjestelmään pyrkii lisäksi kulttuuri, mikä kauhistelee jos yli 1-vuotias lapsi ei ole vielä päiväkodissa. Päiväkoti opettaa lapsen sosiaaliseksi ja yhteiskuntakelpoiseksi. Kotona lapsi ei saisi lapsen kehitykselle välttämätöntä kasvatusta. Asuntolainat ovat myös kiinteitä 25/30 -vuoden lainoja joissa lyhennysvapaita kuukausia ei tunneta.

Tavallinen äitiysloma tanskalaisella naisella on 9kk. Voisin väittää että juuri tästä syystä 27-vuotias vastavalmistunut nainen saa täällä poikkeuksetta vakituisen työsopimuksen heti ensimmäiseen työpaikkaansa. Erottelua ei tunneta miesten, naisten tai eri koulutusluokkien välillä. Terveydenhoitoalalla on toki enemmän naisia, mutta sopimukset ovat vakituisia ja palkat parempia kuin Suomessa.

Elämää mullistava kännykkäsovellus

Meillä on lähikauppoina Kvickly ja Fakta ja vielä vähän isompi Fakta kävelymatkan päässä. Molemmat kaupat ovat Coop-ketjulaisia. Lidl ja Menu on vaihtoehtoiskauppoja ihan lähellä kans, mutta jotenkin sitä tulee aina haettua ostokset siitä lähimmästä. Kvicklysta saa erikoisuudet kalliilla ja Faktasta perus ostokset halvemmalla. Silloin kun kaikki ostokset keskittyy haluamattaankin samaan ketjuun, on Bonus-kortti tottakai ihan järkevä. Coop on vienyt tän jäsenyysjutun nyt vielä kaikenlisäksi ihan uusille leveleille, josta mä olen tosi tosi iloinen. Tottakai se tarkoittaa myös sitä että Coop tietää musta suurinpiirtein kaiken: missä mä asun, kenen kanssa, minkä kokoinen olen, mitä syön, mistä tykkään ja mitä teen vapaa-aikana. Itseäni nykyajan asiakasprofiloinnit ei häiritse. Tuntuu ettei mun elämässä ole mitään niin kiinnostavaa tai salaista miksi sen jakaminen jotenkin arveluttaisi. Päinvastoin. Nythän Coop osaa palvella mua paremmin ja niin se on nyt tässä tapauksessa jo tehnytkin.

Coop on laittanut koko kukkaron yhden puhelinsovelluksen taakse ja sovelluksen sormenjälkitunnistin-näppäimen taakse. Vihaan nimittäin kaiken mailman bonuskortteja, pin-koodeja ja keräilytarroja. Olin hyvilläni kun bonuskorttien koko pieneni aikoinaan miniksi, mutta nyt olen kyllä haltioissani kun se mini on osa puhelinta. Bonuskortin lisäksi sovellus rekisteröi keräilytarrat siltä varalta että haluankin ostaa esim Spiegelaun viinilaseja puoleen hintaan heidän kampanjansa aikana. Parasta sovelluksessa on se, että voin lisätä maksukortteja sovellukseen! Kuten jo mainitsin, vihaan pin-koodeja. En muista kun yhden kortin (ja nykyään myös firman luottokortin) koodin, mikä tarkoittaa että Thomas on ainut meillä joka maksaa ostokset yhteiseltä tililtä. Jos ollaan yhdessä liikenteessä vakiokommenttini on: "maksa sää ku mää en muista pin-koodia", tai jos olen yksin ostoksilla maksan vain sujuvasti tililtä jonka pin-koodin muistan. Nyt tähän urpoiluun tuli muutos! Tallensin yhteisen tilin kortin tiedot sovellukseen samointein ja ensikerralla kaupankassalla vilautan puhelinta vaan maksupäätteen kylkeen ja tsädää maksu ja bonuspisteet kulkeutuu puhelimesta bluetoothin välityksellä kaupan järjestelmiin ja minun sovelluksen tietoihin. Jälkikäteen voin selailla esim kuitteja, bonuspisteitä ja keräilytarroja soveluksestani jos siltä tuntuu. Ihan mainiota! 

Ja vielä jollette ymmärtäneen miten se nyt on niin mainiota, niin onhan se myös näin koiranulkoiluttajan näkökulmasta huipuinta mitä tässä maailmankaikkeudessa on tapahtunut. Eihän mulla ole lenkeillä mukana kuin kännykkä. Ja sitten tulee viesti että voitko ostaa tullessas maitoa. No enhän minä voi kännykällä maitoa ostaa...tai hetkinen - NYT VOIN! Ennen saatoin ottaa kortin mukaan varmuudeksi ja sen minikokoisen bonuskortin kanssa sinne lenkkitakin sivutaskuun ja kappas ens kerralla kun olit kaupassa niin huomaat että sun maksukortti, just se johon muistat sen pin-koodin on siellä lenkkitakin taskussa eikä ostohousujen taskussa jotak sulla on jalassa. Tai sitten olet pudottanut minikokoisen bonuskortin lenkkipolulle kun se on niin mini, mutta eihän sillä väliä koska onneksi et tiputtanut sitä maksukorttia (joka on se ainut johon muistat pin-koodin). Joko te ymmärrätte miten tämä helpottaa mun elämää!! Ihan maailmoja mullistavasti! Kiitos Coop että ymmärrät tarpeeni!

Maastopyöräilyä, smørrebrødiä ja olutta pupumetsässä eli Hareskovenissa

Tää teksti on ollu tosi pitkään työn alla. Kävin pyöräilemässä Hareskovenissa viime kesänä työpaikan liikuntakerhon kanssa ja halusin tulla tänne suosittelemaan MTB tours:ia joka järjestää ohjattuja maastopyöräretkiä. Jos asuisin lähempänä niin tästä tulisi varmasti mulle uusi harrastus, niin kivaa se oli. Vauhtia riittää, mutta oman maun mukaan. Eikä tuo pupumetsä ees oo oikeestaan kaukana. Nørreportilta 31 minuuttia ja mun työpaikkahan on tossa ihan vieressä.

Ohjattuja tunteja voi järkätä esimerkiksi synttäreille, polttareille tai tyttöjen iltaan. Väh 5 hengen ryhmälle saa oman oppaan ja ajan pystyy itse määrittelemään tottakai. Tekniikkaopastus, minikilpailunorganisointi ja muut erikoispyynnöt otetaan ilolla vastaan. 2 tunnin session jälkeen ryhmän jäsenet ovat varmasti väsyneitä mutta onnellisia. Reissun voi lopettaa kupilliseen kuumaa kakun kera MTB toursin pyörävuokraamolla tai lounaaseen Skovlystissä. Pyörävuokraamolla katsotaan kaikille oikeat vehkeet ja yhteinen intro tapahtuu ennen kuin saa lähetä metsikköön viilettämään. Koko paketti, pyörä, kypärä, juomapuulo ja opas kahdeksi tunniksi kustantaa 400kr/henk.

Jollei valmista ryhmää löydy järjestää MTB tours myös ohjattuja tunteja sekaryhmille. Ohjattu tunti on sopiva niille jotka ovat jo pyöräilyä kokeilleet, mutta expertti ei tarvitse missään nimessä olla. Ohjaaja järjesetään aina jokaista 10 henkeä kohden, jottei ryhmäkoko kasva liian suureksi. Paikalle ei tarvitse sen kummempia ilmottautua, kunhan ilmaantuu klo. 09.50. Gl. Hareskovvej 321, 3500 Værløse:een. Rekisteröinti ja maksu tapahtuu vuokraamossa josta saa pyörän alleen. Omalla pyörällä tunti maksaa 200 kr ja 6 kerran kortti 800 kr, vuokrakamoilla sama 400kr ja 6 kerran kortti 1600 kr.

Jollei pyöräily nappaa niin Pupumetsä on loistava paikka myös ihan perus ulkoiluun. Käytiin Nallen kanssa metsäilemässä ihan äskettäin ja ai vitsi et jätkä oli innoissaan kaikista hajuista. Kyl se vaan niin on että Trusselin on paras metsässä.

Jaaaa ulkoilun jälkeen lounas oluen kera kelpaa ihan varmasti jokaiselle. Metsän siimeksessä nimittäin sijaitsee panimoravintola Skovlyst. Skovlystin oluita saa ostettua kaikista tanskalaisista marketeista että mikään mikrotason bisnes ei ole kyseessä, mutta tunnelmallinen ravintola kyllä on.

 

Uusi hyötyliikuntaharrastus

Mun työpaikka vaihtui lokakuun alusta Balleruppiin. Itseasiassa työpaikan Tanskan pääkonttori muuttaa kokonaisuudessaan ensivuoden puolella uusiin tiloihin mutta mun uusi osasto otti varaslähdön ja muutti jo hyvissäajoin pois alta jo olemassa olevan tehtaan konttoritiloihin. En varsinaisesti ollut innoissani siirrosta. 2km työmatka muuttui yht'äkkiä 20km:ksi ja matka-aika fillarilla ajettavasta 7 minuutista 45 minuuttiin metrolla ja junalla. 

Olen pari kertaa kirjoittanut leijasurffauksesta, jonka oli tarkoitus pelastaa mut manaamasta ainaista Köpiksen tuulista ilmaa. Ajattelin että leijailuharrastuksen myötä alan rakastaa Köpiksen tuulta. Samaa ajattelutapaa ajattelin hyödyntää pidentyneen työmatkan kohdalla. Tehdään matkasta kiva ja otetaan siitä hyöty irti. Ostin siis uuden pyörän ja päätin alkaa polkea töihin. Olen aina fillaroinut kouluihin ja töihin, asuin sitten missä tahansa. Olen myös käynyt spinning-tunneilla, mutta sieltä loppuu aina happi. Nyt olen polkenut pari kertaa töihin ja ai vitsi miten kivaa! Happi ei tosiaan lopu. Uusi pyörä menee kulkee superkovaa! Ja suomalainen radio toisessa korvassa saa tunnin pyörämatkan tuntumaan puolelta tunnilta. Terveystarkastuksissa mun lihaskunnon on aina sanottu olevan hyvässä kunnossa mutta sykettänostattavaa liikuntaa ne kehottaa aina lisäämään. Nyt sekin asia on kunnossa! Päivä alkaa hyvin kun vetää pienen lenkin heti kärkeen ja kotiin päästessä ei tarvi enää miettiä mitään urheilusessioita. Metro ja juna on onneksi olemassa jos kelit näyttää talvella liian hapokkailta, mutta koitan kyllä pitää uudesta kulkutavasta kiinnin mahdollisimman tiukasti. 

P.S pakko mainita huhujen katkaisemiseksi että uusi osastoni matkustaa myös aika paljon että jokapäiväistä harrastusta tästä ei millään tule, mutta parempi puolet kun ei ollenkaan.

Vierailevan kirjoittajan tunnelmat Köpiksestä vol. 3

Herättyään perjantai-illan rientojen jälkeen varhaiseen Kööpenhaminan aamuun matkamies mietti hetken hämmentyneenä, missä hän oli. Aistinvaraisesti hän kuitenkin tunnisti vieressään rauhallisesti lepäävän söpöläisen – morsiamen. Ilo täytti hänen mielensä. Hän oli Tanskan kuningaskunnassa – mannereurooppalaisessa perustuslaillisessa monarkiassa. Herätettyään morsiamen hän muistutti tätä, että valtakuntaan kuuluivat Tanskan lisäksi myös Färsaaret sekä Grönlanti ja että maatalous muodosti ainoastaan 1,2 % valtion bruttokansantuotteesta. Hetken tanskalaisen yhteiskunnan elinkeinorakenteesta keskusteltuaan he havahtuivat käskevään ääneen. Oliko se kuulunut jo kahdesti? Se oli Idan ääni. Aivan kuin se olisi äsken kuulunut kauempaa, mutta nyt Ida oli selvästi oven takana ja esitti heille aamiaiselle siirtymistä.

”Hyvä huamend”, Ida toivotti heidän  istuuduttuaan kauniisti katettuun aamiaispöytään. Pian aamiaisen jälkeen oli aika siirtyä Kööpenhaminan keskustaan nauttimaan spahoidoista. Olihan matkan sydämellinen emäntä Ida tehnyt ajanvarauksen Samadhi Spa’n. ” From in-depth massages to romantic adventures” – näin spa mainosti palveluitaan. ”Kummasta nyt olisi kyse?”, matkamies mietti pysäköidessään polkupyöräänsä Rådhusstræde 1:n, jossa hoitola sijaitsi. Hän toivoi sisimmässään, että kyse olisi jälkimmäisestä.

Suolakylpyjen, hieronnan sekä rentouttavan infrasaunan lomassa matkaajalla oli mahdollisuus tarkastella morsianta. Mikä onni häntä olikaan kohdannut, kun hän oli tavannut tuon luanikkaan kaunottaren? Hän saisi viettää tämän kanssa vielä kolme vuorokautta Tanskassa.

Kylpylävierailun varaamisen lisäksi Ida oli ystävällisesti laatinut matkustavaisille tiukahkon ohjelman onnistuneen vierailun varmistamiseksi. Smoothiehetkeen huipentuneen liki kolmen tunnin kylpyläilottelun jälkeen matkustavaisten olikin aika siirtyä seuraavaan kohteeseen, Øl & Brød –ravintolaan, jossa olisi määrä nauttia lounasta. Hetken matkanteko näytti joutuisalta, mutta melko nopeasti he ymmärsivät, että jotain oli vialla: ihmisiä oli kaikkialla. Ihmiset kulkivat joukkioina ja heidän pukeutumisessaan oli jotain hyvin erikoista. Monessa paikassa toistuivat sateenkaaren värit. Mistä oli kyse?

He ymmärsivät joutuneensa keskelle Copenhagen Pride –juhlaa. Morsian ja matkamies vaihtoivat keskenään merkitsevän katseen. Kyllä tästä selvittäisiin. Tuhansien ihmisten kulkue ja sitä seuraavat väkijoukot eivät kuitenkaan tehneet liikkumisesta helppoa ja he tiesivät Idan odottavat smørrebrødeistään tunnetussa ravintolassa malttamattomana. Kööpenhaminan tuntien ja morsiamen tunnustettuihin suunnistustaitoihin luottaen he valitsivat reitin, joka edellytti polkupyörien taluttamista suoraan moottoriajoneuvoista ja iloisista tanskalaisista muodostuvan kulkueen läpi kahdesti. Tottunein ottein ja määrätietoisesti reitti oli kuitenkin kuljettavissa – olihan palkintona lounas Idan kanssa ja lasillinen Mikkeller –panimon vehnäolutta.

Ylittäessään Vesterbrogadea Sankt Jørgens Allén kohdalla he saattoivat jo maistaa suussaan halibuttileipäsen. Halubutti oli Idan lisäksi yksi syistä, minkävuoksi he olivat valinneet matkakohteekseen juuri Kööpenhaminan. Halibutti – jonka suomenkielinen nimi on ruijanpallas – on kampelansukuinen kala, joka elää pohjoisella Atlantilla. Se käyttää ravintonaan muita kaloja sekä määrättyjä niveljalkaislajeja ja saattaa kasvaa yli kolme metriä pitkäksi ja 300 –kiloiseksi. Hetken kuluttua saapumisestaan Öl & Brödiin pitkähkö tarjoilija laski heidän eteensä halibuttileipäsen ja lasilliset raikasta vehnäolutta. Voisiko elämä hymyillä kirkkaammin? Eloisan keskustelun lomassa he tekivät puhelimitse varauksen Radio –ravintolaan, josta järjestyi pöytä kolmelle klo 21.

 

Maistuvan lounaan jälkeen oli aika siirtyä Kööpehaminan Meat Packing Districtille – Kodbyeniin. Tuolla heitä odottaisi tolkuton drinkkihetki, olihan Ida äitynyt hankkimaan kaikille kolmeen cocktailiin oikeuttavat lipukkeet. Välittömästi saavuttuaan he ymmärsivät olevansa hipseriyden sydämessä. T-paidat, ginipohjaiset drinkit, lippalakit ja näennäisen huolettomasti asetellut hiukset vahvistivat heidän oletuksensa: tässä se oli. Pohjoismaisen hyvinvointivaltion huipentuma – Tanska.

 

Tanska oli samalla mannermainen ja pohjoismainen. Liberaali, mutta järjestäytynyt. Sokeria ja suolaa. Mustaa ja valkoista. Vettä ja laavaa. Puuta ja paperia. Tanskassa kiteytyi kaikki se mitä ihmiset tavoittelevat: turvallisuus, hauskuus, toimivuus ja eloisuus. Ruby –drinkkibaarin Nick’n valmistamien viimeisten juomien jälkeen he kuitenkin ymmärsivät, että ilta koittaisi pian ja olikin aika siirtyä Idan kotiin valmistautumaan illallista varten. Vielä selvemmin kuin perjantaina he ymmärsivät, että tämä matka tulisi olemaan matkojen matka. Todellinen odysseia.

Silta jonka päät eivät kohdanneet aka Inderhavnsbroen aka Kyssebroen

Tanska on siltojen ja tuulimyllyjen maa. Aina nää rakennushankkeet ei kuitenkaan vaan mene ammattilaisiltakaan putkeen. Legendaarinen silta, jonka pitäisi yhdistää Nyhavn ja Amagerin saari läheltä Cph Street foodia ja Oopperaa ei valmistunut ilman ongelmia. Frederiksbergissä asuessamme Street food tuntui ihan liian kaukaisilta retki kohteelta, mutta silta on yhdistänyt kaupungin eri osia ihan ilmiömäisesti! Amagerista se lyhentää meidän matkaa Nyhavniin ihan huimasti kun ei tarvitse enää kiertää Christianshavnin kautta. Lisäksi se on 100% hygge kun koko reitti on autoilijoiden ulottumattomissa. Matka on 3 km ja siinä menee fillarilla 10 minuuttia - pelkkää rakkautta.

Kuva on instagrammista #kyssebroen

Silta on 180 m pitkä ja se on itseasiassa lahja A.P. Møller og Hustru Chastine Mc-Kinney Møllers Fond til almene Formaal:lta (kutsutaan usein vain Almenfondeniksi). Vaikka mediassa järjestön kontribuutiota tämänkaltaisten hankkeiden rahoituksessa kutsutaan lahjaksi on tanskalaiset vähän erimieltä. Koska kyseessä on lahja, siitä ei tarvitse maksaa veroja ja näin lahja päätyy lopulta osin veronmaksajien maksettavaksi. Toimintaa kritisoidaan myös Mærskin suosimisesta ja mainostamisesta sekä lopulta hallituksen korruptoituneisuudesta.

Kuva instagrammista #kyssebroen

Siltaa kutsutaan myös nimellä Kyssebroen eli pususilta koska sillan siivekkeet muistuttavat kieltä kohdatessaan (?). Vaikeudet sillan rakennuksessa sekä Christianian Pusher Streetin läheisyys on luonut sillalle lisänimen Den Skæve Bro (The Crooked Bridge). Silta-projekti alkoi jo vuonna 2008 ja sitä alettiin rakentaa 2011. Valmistumisajankohdan piti olla 2013 mutta rakennushommat viivästyi moneen kertaan. 2015 Kööpenhaminan kunta ilmoitti, että sillan aukeamisajankohta siirtyy määrittelemättömän ajan tulevaisuuteen. Yleisestiottaen tilanteesta syytetään ininöörien mokailuja ja lisämausteen tilanteeseen toi siltaa rakentaneen rakennusfirma E.Pihl & Sønsin konkurssi. Alun perin sillan hinnaksi oli budjetoitu 202 miljoonaa mutta viimeisin arvio siihen käytetystä rahamäärästä on 305 miljoonaa. Silta avattiin lopulta viimekuun alussa mutta ongelmat eivät näytä loppuvan vieläkään.

Kuva instagrammista #kyssebroen

Kun päät eivät kohtaakkaan...

Mikä sitten meni pieleen?

Rakennusmestari kuvasi tilannetta 2014 katastrofiksi. Sillan betoniin tehty puristuslujuustesti osoitti että osa betonista on oikein kestävää ja osa oikein huonosti kestävää joten sillalle määrättiin lisää testejä ja sillan valmistumispäivää lykättiin. Pian kaupungin neuvonantajat huomasivat rakentajan käyttämän espanjalaisen tavarantoimittajan hitsaussauman olevan huonolaatuista. Hankintasäädökset ja sopimus ei oikeuttanut kaupunkia vaatimaan materiaalitoimittajaa vaihdosta vaan heidän oli vain tyydyttävä tiukempaan terästuotteiden valvontaan.

Kesällä 2012 projektin johdolle kävi ilmi että ainoastaan rakennusyrityksen valvonta ei riittänyt: osa sillan pilareista oli 60 cm liian korkeita. Selvityksen jälkeen kävi ilmi että konsultti yritys Flint & Neillä oli tapahtunut virhe piirustuksissa. Tästä johtuen sillan päät eivät kohdanneetkaan ja pilarit oli purettava ja rakennettava uudelleen. Rakennusyritys käytti tilaisuutta hyväkseen ja haki lisää aikaa ja rahaa projektille. Sopassa kesti ylimääräiset 4 kuukautta vaikka kaupunki arvioi korjaustöiden vievän kuukauden.  E.Pihl & Søns voitti Kööpenhaminan kahden sillan rakennustyöt olemalla selvästi kilpailijoitaan edullisempi. Yritys onnistuivat näyttämään paperilla miten budjetti olisi käytännössä mahdollinen ja kaupungilla ei ollut mahdollisuutta valita toisin. Nyt kuitenkin yritys haki silloille 70 miljoonan lisäbudjettia konsulttiyrityksen laskuvirheen takia. 

2013 huomattiin että  E.Pihl & Sønsilla ei ollut ainoastaan taloudellisia ongelmia vaan silta myös kaartui alaspäin koska he eivät olleet käyttäneet vaadittavia kannatepilareja kehikkomuotissa jotka olisivat pitäneet sillan muodon ja korkeuden. Muotokehikkoa purettaessa paljastui betonissa olevan säröjä. 0,2 mm säröt olisivat menneet vielä sallitun rajoihin, mutta sillan säröt olivat 0,5 mm kokoisia.

1. elokuuta 2013 E.Pihl & Søns hakeutui konkurssiin ja keskeneräiset sillat jäivät odottelemaan tulevaisuuden ratkaisuja. Lokakuussa kaupunki veti sopimuksen konkurssipesästä takaisin ja alkoi etsiä uusia rakennusfirmoja työn loppuun viemiseen. Kaksi kuukautta tästä Kööpenhaminaan iski myrsky joka nosti merenpintaa ennätykselliset 169 cm yli normaalin vedenpinnan tason. Kyssebroenin Nyhavnin puoleisessa päässä sijaitsevan konehuoneen sisäänkäynti oli suunniteltu vain 160 cm vedennousulle, jotenka vesi pääsi solisemaan iloisesti konehuoneeseen tuhoten täydellisesti esimerkiksi siellä sijainneet kaksi sähkömoottoria. Näitähän sattuu.

Kaupungin turvatarkastajat kävivät jälleen syksyllä 2013 läpi siltaprojektin asiakirjoja löytääkseen syyn betonin halkeamille. Kaupunki palkkasi ulkopuolisen asiantuntijafirman selvittämään asiaa ja selvisi että sillan kannesta puuttui vähän enemmänkin raudoitusta. Selvisi myös että V:n muotoisissa pilareissa jotka sijaitsivat kau'impana merellä ei myöskään ollut tarpeeksi raudoitusta. Vastuu virheistä jätettiin sittemmin välimiesoikeuden käsiteltäväksi. Betonin laadusta otettiin miljoonia näytteitä ja käytettiin eri laboratorioita laadun tarkistamiseen. Lopulta sillan betoni oli kuitenkin ihan ookoo ja ensimmäiset laatutestit olivat olleet vain vähän vääriä. Betonissa on ilmaa enemmän kuin yleensä mutta sen pitäisi olla tarpeeksi hyvää. 

Vuonna 2014  A.P. Møller og Hustru Chastine Mc-Kinney Møllers Fond til almene Formaal joka maksoi viuluista suurimman osan tarjoutui lahjoittamaan lisää valuuttaa vaikeuksissa olevalle projektille. Alkuperäinen 202 miljoonaa oli kasvanut 305 miljoonaan kruunuun ja kaupunki oli vihdoin löytänyt rakennusfirman viemään sillan rakennustyöt loppuun.

Vihdoin siltoja yhdistävä osa saapui Puolasta.

Valmont SM, joka otti vastuun sillan valmiiksirakentamisesta, on raapinut koko sillan päällysteen pois ja porannut 16000 niin kutsuttua shear keyes:a betonin sisään sekä alkanut rakentaa uutta raudoitusta vanhan päälle, mikä tosin tekee sillan päällyskerroksesta 6,5-14,5 cm korkeamman kuin alunperin oli tarkoitus. Lisäksi työmiehet ovat poranneet lisäraudoitusta 8,5 metriä V:n muotoisten pilarien sisään. Betonin laatuongelmien lisäksi Valmont SM:llä on ollut ongelmia terästoimittajan ja valmistajan kanssa.

Vappuna piti olla vihdoin sillan avajaiset. Facebook eventit ja kaikki luotiin maaliskuussa. Bileet peruttiin: Sillan pususiivekkeet rullaavat edestakaisin isojen hammaspyörien päällä. Mekaniikkaa joka saa oikeanlaisen liikkeen aikaiseksi kutsutaan boogiesysteemiksi. Lokakuussa 2015 huomattiin että siivekkeitä liikuttelevat vaijerit eivät liikkuneetkaan oikein vain törmäsivät sillan rakenteisiin. Huomattiin että syteemin pultti olikin rikki ja asiantuntijoiden mittailun jälkeen näytti siltä että systeemi oli alimitoitettu ja rakennuttaja päätti vaihtaa koko systeemin uuteen. Rakennusyritys laskelmoi sillan uudeksi aukeamisajaksi vappu päivän. Muutta toisin tosiaan kävi. Eihän ne saaneet sitä boogieta vaihdettua ajoissa. Kuulemma hienosäätö jutut sillan avautumis systeemissä ei ottaneet onnistuakseen. Lisäksi mekaniikkaan piti lisätä hydraulinen kiila: kun silta sulkeutuu ja siivekkeet kohtaavat stopparin, siirtyvät kiilat hydraulisen paineen avulla paikoilleen jolloin voimansiirto voi tapahtua turvallisesti.

Kuva avajaisista.

Seuraava vastaantullut ongelma menikin sitten kokonaan luonnon piikkiin. Kylmät yöt, kylmä merivesi ja lämpimät päivät sai sillan yhdistävät siivekkeet vääntyilemään. Terässiivekkeen päällipuoli lämpenee auringon porottaessa enemmän kuin alapuoli jonka ansiosta teräs vääntyy eikä silta pääsekkään sulkeutumaan. Varmistettaessa ettei palkit liiku toisiinsa nähden silloin kun esimerkiksi toisella puolen siltaa on enemmän lastia kuin toisella puolella, on molemmat siivet yhdistetty pulteilla (kuvassa "rigel"). Pulttien on kohdattava sulkeutumistilanteessa sillan toisella puolella olevat reijät. Vääntymisestä johtuen pultit eivät sujahtaneetkaan paikoilleen vaan aiheuttivat ylimääräista törmäilyä. Ongelma ratkaistiin muokkaamalla pultteja vähän pienemmiksi niin mahtuu paremmin rakoon.

Sitten tapahtuu ihme: torstaina 7. heinäkuuta silta on ihan oikeasti auki ja uutiset tiedotetaan erikoisluontoisesti Kööpenhaminan kaupungin twittertilin kautta. Pari päivää avajaisista ja TSÄDÄÄ sataa vettä ja pyöräilijät alkavat liukastella sillalla. Pyörätietä osoittava sininen maali sisältää parafiinia joka tekee peitteestä todella liukkaan. Parafiinin pitäisi kyllä kulua pinnalta pois ajan kanssa, mutta kuten arvata saattaa, eihän sitä voi jäädä odottelemaan. Lisäksi käy ilmi että hiekka jota on käytetty pinnoitteessa on myös liian hienoa antamaan pinnalle vaadittu pitorakenne. Kaupungilla on aiemmin ollut samankaltaisia ongelmia Nørrebrossa jossa pyörätien punainen maali on osoittautunut aivan liian liukkaksi sateella. Tuolloin kaupungilta kesti 8 kk korjata tilanne. Onneksi tälläkertaa kaupunki otti asian omakseen hetimiten ja asetti ensin kyltit jotka varoittivat liukkaudesta ja heti keskiviikkona ensimmäiset kitkamaalit oli levitetty pahimpiin kurveihin. Myöhemmin silta suljettiin taas hetkeksi jotta koko pyörätien pinnoite saatiin korjattua. 

Kuva instagrammista #kyssebroen

Ja sitten viimeinen päivä heinäkuuta, 3 viikkoa sillan avaamisesta, uusin uutinen pususillalta: "Silta pysäytti 170 matkustajan laivan". Silta ei vaan auennut. Ongelmia aukeamisen kanssa on ollut ilmeisesti ennenkin, mutta asia on saatu korjattua yleensä 15-20 minuutissa. Tällä kertaa mikään ei auttanut. Tunnin odottelun jälkeen laiva päästi matkustajat takaisin rannalle. Remonttimiehet olivat hommissa koko yön ja seuraavana aamuna silta saatiin taas auki. Eiköhän se nyt ole kunnossa?

Sillan viralliset avajaispileet on 19. elokuuta, jolloin sillan kummassakin päässä on luvattu olevan karnevaalihumua. Eiköhän nyt olisi juhlan paikka!

Kuva instagrammista #kyssebroen