Mun työpaikka vaihtui lokakuun alusta Balleruppiin. Itseasiassa työpaikan Tanskan pääkonttori muuttaa kokonaisuudessaan ensivuoden puolella uusiin tiloihin mutta mun uusi osasto otti varaslähdön ja muutti jo hyvissäajoin pois alta jo olemassa olevan tehtaan konttoritiloihin. En varsinaisesti ollut innoissani siirrosta. 2km työmatka muuttui yht'äkkiä 20km:ksi ja matka-aika fillarilla ajettavasta 7 minuutista 45 minuuttiin metrolla ja junalla.
Olen pari kertaa kirjoittanut leijasurffauksesta, jonka oli tarkoitus pelastaa mut manaamasta ainaista Köpiksen tuulista ilmaa. Ajattelin että leijailuharrastuksen myötä alan rakastaa Köpiksen tuulta. Samaa ajattelutapaa ajattelin hyödyntää pidentyneen työmatkan kohdalla. Tehdään matkasta kiva ja otetaan siitä hyöty irti. Ostin siis uuden pyörän ja päätin alkaa polkea töihin. Olen aina fillaroinut kouluihin ja töihin, asuin sitten missä tahansa. Olen myös käynyt spinning-tunneilla, mutta sieltä loppuu aina happi. Nyt olen polkenut pari kertaa töihin ja ai vitsi miten kivaa! Happi ei tosiaan lopu. Uusi pyörä menee kulkee superkovaa! Ja suomalainen radio toisessa korvassa saa tunnin pyörämatkan tuntumaan puolelta tunnilta. Terveystarkastuksissa mun lihaskunnon on aina sanottu olevan hyvässä kunnossa mutta sykettänostattavaa liikuntaa ne kehottaa aina lisäämään. Nyt sekin asia on kunnossa! Päivä alkaa hyvin kun vetää pienen lenkin heti kärkeen ja kotiin päästessä ei tarvi enää miettiä mitään urheilusessioita. Metro ja juna on onneksi olemassa jos kelit näyttää talvella liian hapokkailta, mutta koitan kyllä pitää uudesta kulkutavasta kiinnin mahdollisimman tiukasti.
P.S pakko mainita huhujen katkaisemiseksi että uusi osastoni matkustaa myös aika paljon että jokapäiväistä harrastusta tästä ei millään tule, mutta parempi puolet kun ei ollenkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti