Paikallinen kelakortti

Tanskan keltainen sairasvakuutuskortti muistuttaa kelakorttia, mutta plussapuolena on ettei tanskalaisten tarvitse tilata ja maksaa erikseen kuvallisesta kelakortista, vaan perusversio käy myös henkilöllisyystodistuksena. Luit oikein. En ole vielä tarkemmin miettinyt mitä kaikkea voisin tehdä löytämälläni sygesikringskortilla, mutta varmaa on, että ihan liikaa kaikkea.

Ihan missä tahansa virastossa henkilöllisyystodistusta kysytään: har du dit sygesikringskort? Jossain todella virallisissa tilanteissa ennen tapahtumaa kotiin tulleessa kirjeessä painotetaan erikseen että kuvallinen henkilötodistus tarvitaan, mutta harvemmin olen moiseen törmännyt. Ajokortti on autolla ajamista varten eikä sitä tarvita esim. alkoholin ostamisessa. Tosin henkkareita nyt ei kysytä muutenkaan alkoholia ostettaessa alhaisten ikärajojen takia.

Jos ajat pyörällä ilman valoja ja poliisi pysäyttää, voit helposti näyttää juuri maasta löytynyttä keltaista korttia. Jos jäät metrolla ilman lippua matkustamisesta kiinni, voit myös ojentaa tarkistajalle löytämäsi keltaisen kortin. Apteekista voi käydä tarkistamassa löytyneen kortin omistajalle määrätyt lääkkeet ojentamalla apteekkarille vaan röyhkeästi löytyneen kortin. Postiin toimitetut paketut saa myöskin itselleen keltaista korttia näyttämällä. Itseasiassa postissa henkilökunta menee ihan hämilleen ajokortista, koska siinä ei ole mainittuna osoitetta. 

Kun muutin Tanskaan hukkasin heti ensitöikseni käsilaukun pyörämatkalla. Tyyppi tuli tuomaan sen keltaisen kortin perusteella kotiovelleni. Kätevää!!

Kortin saa rekisteröimällä itsensä tanskalaiseen asuntoon väh. kolmeksi kuukaudeski. Ennen muuttoa maahan ei ole siis mahdollista saada korttia tai CPR-numeroa (henkilöturvatunnusta). CPR numero taas tarvitaan pankkitilin avaamisessa ja muussa virallisessa toiminnassa kuten opisklija-asunnon saamisessa. Tehty vaikeeksi mutta aika sama juttuhan tuo on kaikissa pohjoismaissa.

Asiat alkaa olla hallussa

Aivan ihastuttava rouvashenkilö Jannie tuli tänään avustamaan minua aamulla CPR-numeron hankinnassa, sekä pankkitilin avaamisessa. Hän soitti ensin vuokraisännälleni ja kysyi mikä edellisten asukkaiden muutossa oli ongelmana. Vuokraisäntä sanoi hoitaneensa asian, joten nyt minä ja Jannie lähdimme verotoimiston sijaan neljännen kerran Borgerserviceen.

Kävimme ensin ihan työpaikan lähellä olevassa Borgerservicessä, josta meidät ohjattiin toimipisteeseen, jossa olin aina ennenkin asioinut, jossa maahanmuuttoasiat hoidetaan. Pääsin kuitenkin samalla tutustumaan ihan kotini lähellä olevaan ostoskeskukseen Amager centeriin. Keskuksesta löytyi H&M, Vero Moda, elektroniikkaliikkeitä ja paljon muuta. Nopean vilkaisun jälkeen jatkoimme matkaa bussilla ja Borgerservicessä meidät ohjattiin ylempään kerrokseen, jossa virkailija meinasi laittaa minut täyttämään henkilötietolomaketta kolmannen kerran. Hän myös kertoi että koneen mukaan asunnossa asuu edelleen muita. Hän koitti selvittää asiaa puhelimitse ja onneksi asia selkesi puhelinsoiton aikana. Rekisteri päivittyi ja nyt näytöllä luki että vain minä asuin vuokra-asunnossani. Sain CPR-numeron sekä oman lääkärin. Tosiaan Tanskassa on omalääkärijärjestelmä kuten Suomessakin. Täällä omalääkäri tarkoittaa kuitenkin ehkä vielä spesifisemmin omaa lääkäriä. Lääkäreillä on pieniä vastaanottoja ympäri kaupunkia ja virkailija kysyikin minulta kävisikö minulle 43 vuotias naislääkäri korttelin päästä kodistani. Mikä jottei:) Jos siis sairastun soitan suoraan tälle naiselle ja hän hoitaa minut. Tämä palvelu maksetaan tietysti veronmaksajien pussista kuten Suomessakin.

Borgerservicen edessä bussia odotellessa Jannie näytti vastapäistä puistoaluetta ja neuvoi, ettei sinne kannattaisi mennä pimeällä. Syynä ei ollut mahdolliset raiskaajat tai itsensä paljastelijat, (vaikka mistä minä tiedän vaikka siellä niitäkin olisi) vaan kyseinen puisto oli "gay park", iltaisin sieltä saattaa kuulemma kuulua mitä erilaisimpia ääniä kun pojat pitävät puistossa kivaa. En tiedä oliko tämä joku muinainen kaupunkilegenda vai mikä, pitänee tsekata joku ilta....tai sitten ei.

Jatkoimme matkaa bussilla takaisin Amageriin päin ja pysähdyimme Nordean konttorilla avaamassa minulle pankkitiliä. Virkailija oli antamassa minulle uutta aikaa pankkitilin avaamiseen torstaille, mutta Jannie kertoi ettei se käy. Niinpä saan pankkitilin huomenna kello kahden jälkeen samaisesta paikasta. Kävelimme konttorilta toimistolle ja suoraan kanttiiniin lounaalle.

En ole varmaan muistanut mainita työpaikan "lounasedusta". Lounas työpaikan kanttiinissa maksaa n. 50 €/kk. Lounas on aivan kuin olisi nauttimassa ruotsinlaivan seisovanpöydän antimista. Salaattipöydässä on perus salaatinlehtien lisäksi, papuja, herneenpalkoja, fetaa, tuoretta ananasta, tomaattia, kurkkua ja mitä näitä nyt on. Kylmässä pöydässä on erilaisia kylmiä lihoja ja kaloja kuten paahtopaistia, ilmakuivattua kinkkua, sillejä, tonnikala/lohitahnoja, pateita, erilaisia majoneesisalaatteja, brie-juustoa ja jotain hyvin vanhaa juustoa + mitä kylmään seisovaanpöytään nyt kuuluu. Näistä kahdesta pydästä kasaan ensin yhden lautasellisen syötävää. Kylmän lautasen jälkeen on lämpimän lautasen vuoro: lihaa, kanaa tai kalaa kastikkeena tai paistina ja melko usein kuskusia, täysjyväriisiä tms. Lisäksi lounaaseen kuuluu, samana päivänä leivottu talon leipä ja Tanskalainen "mustaleipä", 0,5 litran pullo virvoitusjuomaa ja lisäksi aika usein on jälkiruoka. Jep! Eipähän pääse nälkä yllättämään ton satsin jälkeen ihan heti:)

Töiden jälkeen kävimme työkaverin kanssa vielä katsastamassa tarkemmin Amager Centerin. Olin aiemmin hankkinut Lebaran prepaid-liittymän, jota en saanut toimimaan yhdessäkään puhelimistani. Puhelin ilmoitti aina että sim-kortin rekistöröinti epäonnistui. Nyt pistäydyin Telenorin liikkeeseen kysyäkseni voisivatko he tehdä jotain asialle, tai tietäisivätkä he edes minne minun kannattaisi mennä kysymään asiasta. Kävi ilmi että Lebaralla ei ole varsinaista liikettä vaan asiakaspalvelua saisi vain puhelimitse. Tein nopean päätöksen ja päätin ottaa Telenorin liittymän sillä samaisella hetkellä. Tuskin Tanskassakaan eri liittymien puheluiden hinnoilla kovin paljon eroa on.

Takaisin kotiin kävelin tietä jota en ollut aiemmin kulkenut, ja voi kun sekin oli täynnä aivan ihania vaateliikkeitä. Alkaa vaikuttamaan vaaralliselta tämä kaupunki!!! Luulen että myös äitini on syytä varata muotimessuilla käynnin lisäksi pari viikkoa ihan vaan putiikeissa vierailuun!!

Kuva buffetista tulee heti kun kehtaan ottaa siitä kuvan;)

Voileipäihmisten byrokratia

Äiti sai juoksennella ja soitella ympäriinsä Suomen päässä oikein urakalla ja niin sain kuin sainkin avaimet Scandia Housingin välittämään asuntoon jo keskiviikkona. 3 kk vuokratakuu + maaliskuun vuokra piti käydä maksamassa pankissa, jotta pankin oli mahdollista faksata tilisiirrosta kuitti leimoineen suoraan Scandia Housingille. Itse olin virastoaikaan tietysti töissä, joten pääsin osallistumaan asioiden etenemiseen kovin huonosti. Kun soitin välittäjälle (joka oli vaihtunut jo kolmesti) hän kertoi, ettei faksissa näy leimaa eikä yhteystietoja, ja niinpä soitin taas äidille, joka soitti pankkiin ja pyysi heitä ottamaan vielä sähköpostitse välittäjään yhteyttä. Kun neljän jälkeen soitin välittäjälle ja kysyin tilannetta, hän lupasi soittaa vuokraisännälle ja kysyä olisiko muutto mahdollista jo samana iltana, vaikkei täysin varmaa tietoa tilisiirrosta ollut. Pian välittäjä soitti jo takaisin ja kertoi, että vuokraisännälle asia oli ok ja voisin nyt soittaa hänelle ja sopia tapaamisesta. Soitin vuokraisännälle saman tien ja hän kertoi olevansa asunnolla juurikin samaisella hetkellä. Polkaisin fillarillani asunnolle ja löysin vuokraisännän pikkuruisen koiransa kanssa asunnolta siivouspuuhista. Hän vaikutti erittäin mukavalta, lupasi näyttää minulle kaupunkia ja pyysi ottamaan välittömästi yhteyttä jos vain tarvitsisin jotain. Hän jopa yritti selvittää prepaid liittymäni ongelmaa asiakaspalvelusta. Prepaid sim-kortti ilmoittaa kaikissa puhelimissa ettei sim-kortin rekisteröinti onnistu. Ongelma ei kuitenkaan näiltä osin ratkennut vaan minun pitää käydä lähitulevaisuudessa alan liikkeessä tiedustelemassa apuja. 

Myöhemmin työkaverini auttoi minua siirtämään tavarani hotellilta asunnolle ja nukuin vielä yhden yön hotellilla ennen varsinaista muuttoa. Torstaina töiden jälkeen fillaroin uudelle asunnolleni ja aloin siivota paikkoja oman hygieniatasoni vaatimaan kuosiin. Pääsin nukkumaan kymmeneltä ja siivoustouhut jatkuivat perjantaina. Ennen perjantai-illanviettoa siivoilun merkeissä kävin tiedustelemassa josko CPR-numeroni olisi jo rekisteröity tietokantaan ja pääsisin avaamaan pankkitiliä. Liian helppoahan se olisi ollutkin jos olisin noin vain saanut sosiaaliturvatunnuksen. Viranomaiset eivät voi rekisteröidä tietojani osoitteeseen jossa asun ja johon minulla on 2 vuoden vuokrasopimus, koska rekisterin mukaan asunnossa asuu jo 4 muuta ihmistä. He eivät ole tehneet muuttoilmoitusta että olisivat vaihtaneet osoitetta joten minua ei voida Tanskan lain mukaan rekisteröidä asuntoon - jolloin minulla ei ole asuntoa/osoitetta, enkä voi saada sosiaaliturvatunnusta enkä näin ollen myöskään pankkitiliä. Virkailia ojensi minulle esitteen verotoimistosta jonne minun tulisi seuraavaksi polkaista Tunturillani ja pyytää väliaikainen CPR-numero verojen maksua varten näyttämällä passia ja työsopimusta (jotka on jo kertaalleen skannattu CPR-numeroa varten). Toimisto tosin on arkisin vain kahteen asti auki. Saattaisin saada myös ehkä pankkitilin näyttämällä tätä verotoimiston väliaikaista tunnusta ja työsopimustani...ehkä. En pystynyt sanomaan sanakaan näille virkailijoille vaan poistuin tyrmistyneenä paikalta. Oven suljettua soitin melko tiukan puhelun Scandia Housingille ja kaksi kertaa selitettyäni tilanteen he lupasivat selvittää asiaa ja palata sitten asiaan. Mitään soittoa ei kuulunut enää perjantaina ja minä fillaroin takaisin kotiin siivoilemaan uutta asuntoani. Lähetin henkilöstöpäällikölle sähköpostin tilanteesta ja kerroin etten voi tehdä asialle viikonloppuna mitää, että palataan asiaan maanantaina. Toivon todella että työpaikka puuttuisi asiaan tässä vaiheessa. Suoraan sanottuna olen väsynyt tähän pyörittelyyn!

Ensimmäiset päivät uudessa kaupungissa

Olen 26-vuotias tyttö joka sai työtarjouksen Tanskasta ja lähti niine hyvineen matkaan sen enempiä pohdiskelematta. Asuin yksin pääkaupunkiseudulla ja opintoni olivat loppumetreillä Aalto yliopistossa. Etsin töitä samalla kun viimeistelin diplomityötäni ja ystäväni lähetti yrityksensä rekrytointi-ihmisen yhteystietojen mukana linkin avoimesta työpaikasta. Linkin mukana oli viesti että paikka oli tosin Kööpenhaminassa, mutta keväthän on siellä jo pidemmällä. Hain paikkaa ja sain sen. Minulla oli kuukausi aikaa hoitaa käytännönasiat Suomessa ja niinpä myin kaiken irtaimiston ja irtisanoin vuokra-asuntoni. Mukaani lähti vain henkilöautollinen tavaraa - lähinnä vaatteita:). Näin lyhyesti pohjustusosuus.

Muutto Kööpenhaminaan tapahtui vanhempieni avustuksella. He toivat minut henkilöautolla, jottei minun tarvinnut ottaa omaa autoa mukaan tuohon pyöräilijöiden luvattuun maahan. Suomesta tuotu auto olisi pitänyt rekistöröidä Tanskan rekisteriin ja siitähän ei ole tehty halpaa lystiä. Matkustimme Turusta Tukholmaan perjantai yölaivalla ja lauantai aamulla lähdimme ajamaan kohti Kööpenhaminaa. Ajomatka kesti noin seitsemisen tuntia yhden pysähdyksen taktiikalla. En ollut löytänyt internetin välityksellä asuntoa ennen muuttoa joten ainakin ensimmäinen yö oli yövyttävä hotellissa.

Eräs suomalainen poika kertoi asuntonsa Christianhavnissa vapautuvan kahden kuukauden kuluttua. Asunnon sijainti olisi loistava ja vuokra todella kohtuullinen ( 5500 kr). Tosin kunnosta en ollut kovin varma: asunnossa asui suomalainen taiteilija joka ei ollut koko aikanaan Kööpenhaminassa käyttänyt liettä, koska se ei toiminut...hmmmm. Ajattelin kuitenkin että voisin asua tuon pari kuukautta erään suomalaisen tytön ilmoittamassa solukämpässä Esplanadenilla ja tekisin sitten taiteilijakämpästä oman kodin. Kävimme katsastamassa lauantaina soluasuntoa joka vaikutti tosi hyvältä. En olisi kuitenkaan voinut heti muuttaa siihen koska eräs Tanskalainen olisi ehkä muuttamassa siihen pidemmäksi aikaa. Asuntojen välitysfirmat olivat viikonloppuisin kiinni joten vanhempani jättivät minut hotelliin ja jatkoivat takaisin Suomeen sunnuntai aamulla. Tavarani mahtuivat onneksi Arlan rullakossa hotellihuoneeseeni. Jokseenkin surullista että koko omaisuuteni mahtuu yhteen rullakkoon. 

Sunnuntaina kävin katsastamassa fillarilla erästä asuntoa lähellä Amager-puistoa. Kämppä oli remontin alla, varmasti ihan siisti kunhan valmistuisi. Vieressä oli metroasema ja tosiaan tuo kiva puisto kera merenrannan. Asunto oli kuitenkin kalustamaton ja melko kaukana keskustasta. Hinta ei olisi ollut järin paha, 5900 kr/kk. Kerroin palaavani asiaan kunhan olisin käynyt tarkastamassa maanantaina vältysfirma Scandia Housingin kalustetun yksiön keskustassa.

Maanantaina aloitin päivän etsimällä toimistoa josta saisin hankittua Tanskalaisen henkilötunnuksen, CPR-numeron. Fillaroin osoitteeseen jonka löysin netistä. Osoitteesta minut ohjattiin ulkoministeriöön (jossa kävin 3 eri rakennuksessa) ja sieltä kaupungintalolle. Siinä vaiheessa en enää jaksanut viilettää Tunturini kanssa ympäri kaupunkia vaan soitin suomalaiselle solun vuokraajalle ja kysyin minne minun pitäisi mennä. Hän kertoi paikan olevan nimeltään Borgerservice ja sijaitsevan H.C. Andersens Boulevardin päässä ennen tekolampia (lisäksi hän kertoi haluavansa kuitenkin vuokrata minulle solukämpän). Lähdin kartan kanssa fillaroimaan kohteeseen ja löysinkin ulkomaalaisille tarkoitetun toimiston jossa palvelu oli tooodella nopeaa verrattuna Suomen toimintaan. Tiskiltä minulle kuitenkin kerrottiin etten voi saada tunnusta ennen kuin minulla on osoite. Jotkin hotellit saattavat hyväksyä rekisteröinnin heidän osoitteellaan, mutta epäilin ettei minun cabin city hotellini kuulunut edellisiin. Jatkoin matkaani Danske Bankiin ja sieltä minulle kerrottiin etten voi saada pankkitiliä ilman CPR-numeroa. http://www.norden.org/fi sivusto kertoi jotain aivan muuta pankkitilin avaamisesta tanskassa, mutta kai se on uskottava mitä pankin tiskin takana sanotaan. Lähdin takaisin keskustaan ja ajattelin haukata jotain pientä ennen kello yhden tapaamista asunnonvälittäjän kanssa. Ehdin tilata parmaskinkeä, pestoa ja mozzarellaa sisältävän leivän ja ison tuoremehun Illums bagerista kun välittäjä soitti ja kysyi josko ehtisin aikaisemmin paikalle.

Hotkin leivän ja fillaroin Christianhavniin. Asunto oli ihana kuten Scandia Housingn kuvista näkyi. Säilytystilat tosin olivat onnettomat ja pesukone oli kolikoilla toimiva. Hinta oli myös riittävä, 7500 kr/kk + 700 kr/kk lämmitys. Lisäksi maksettavana olisi sähkö ja internet. Ja kuten kaikissa asunnoissa vuokratakuu oli 3 kk. Kaiken tämän lisäksi pääsisin muuttamaan asuntoon vasta torstaina johtuen paperitöistä + vuokratakuun siirtämisestä ulkomaiselta tililtä heidän tililleen. Aloin miettiä uudelleen soluvaihtoehtoa ja kerroin palaavani asiaan. Soitin mahdolliselle tulevalle kämppäkaverilleni ja hän ei ollut ilmeisesti aivan perillä että tarvitsisin asuntoa vain muutamaksi kuukaudeksi enkä itseasiassa ole niin kovin soluihminen sielultani.

Palasin hotellille, soitin äidilleni ja pohdin asiaa jonkin aikaa. Päädyin soittamaan Scandia Housingin esittelijälle ja kerroin haluavani vuokrata asunnon, mutta jos vain mahdollista niin mitä nopeammin sitä nopeammin. Otin taksin, koska hän ei olisi enää kauan toimistolla ja kävin allekirjoittamassa toimeksiannon. Kävelin Borgerservicen kautta hotellille ja sain paperit vetämään uuden osoitteen kanssa sinne. Jos pääsen muuttamaan asuntooni torstaina saan CPR-numeroni jo ehkä perjantaina...wuhuuu!! Palasin takaisin hotelille ja otin 10 tunnin tirsat ennen ensimmäistä työpäivääni. Ennen nukahtamista mieleeni juolahti että siinä asunnossahan ei ole btw ollenkaan liettä!! Noh...pikkujuttu!

Mitä tästä opimme? Kannattaa lentää ennen muuttoa mielellään arkipäivänä katsastamaan kämppiä etukäteen. Jos olisin käynyt viikolla katsastamassa tuon kämpän, paperityöt ja takuuvuokrat olisivat nyt kunnossa ja minä olisin voinut muuttaa ehkä jo lauantaina siihen kämppään ja olisin säästänyt 7 yön hotellimajoituksen verran kuluissa. Tai no, olishan ne lennot maksanu jotain 150€? Siinä siis ensimmäinen ilmainen vinkki! Toisena vinkkinä: jos joku tarjoaa jossain palstalla esim. yahoossa asuntoa Tanskassa mutta itse asuu joko Briteissä tai Italiassa - he ovat huijareita!! Itse viestittelin erään huijarin kanssa pitkään ennen kuin tajusin ettei minun kannattaisi lähettää takuuvuokraa hänelle britteihin vaikka hänen juristinsa tekisi paperit ja vaikka hän lähettäisi passistaan kopion sähköpostitse. Huomasin tämän kun kaikki palstalla olleet vuokranantajat asuivat yhtäkkiä briteissä ja kenelläkään ei ollut yhtään tuttua Köpiksessä joka olisi voinut tulla näyttämään asuntoa.