Olen 26-vuotias tyttö joka sai työtarjouksen Tanskasta ja lähti niine hyvineen matkaan sen enempiä pohdiskelematta. Asuin yksin pääkaupunkiseudulla ja opintoni olivat loppumetreillä Aalto yliopistossa. Etsin töitä samalla kun viimeistelin diplomityötäni ja ystäväni lähetti yrityksensä rekrytointi-ihmisen yhteystietojen mukana linkin avoimesta työpaikasta. Linkin mukana oli viesti että paikka oli tosin Kööpenhaminassa, mutta keväthän on siellä jo pidemmällä. Hain paikkaa ja sain sen. Minulla oli kuukausi aikaa hoitaa käytännönasiat Suomessa ja niinpä myin kaiken irtaimiston ja irtisanoin vuokra-asuntoni. Mukaani lähti vain henkilöautollinen tavaraa - lähinnä vaatteita:). Näin lyhyesti pohjustusosuus.
Muutto Kööpenhaminaan tapahtui vanhempieni avustuksella. He toivat minut henkilöautolla, jottei minun tarvinnut ottaa omaa autoa mukaan tuohon pyöräilijöiden luvattuun maahan. Suomesta tuotu auto olisi pitänyt rekistöröidä Tanskan rekisteriin ja siitähän ei ole tehty halpaa lystiä. Matkustimme Turusta Tukholmaan perjantai yölaivalla ja lauantai aamulla lähdimme ajamaan kohti Kööpenhaminaa. Ajomatka kesti noin seitsemisen tuntia yhden pysähdyksen taktiikalla. En ollut löytänyt internetin välityksellä asuntoa ennen muuttoa joten ainakin ensimmäinen yö oli yövyttävä hotellissa.
Eräs suomalainen poika kertoi asuntonsa Christianhavnissa vapautuvan kahden kuukauden kuluttua. Asunnon sijainti olisi loistava ja vuokra todella kohtuullinen ( 5500 kr). Tosin kunnosta en ollut kovin varma: asunnossa asui suomalainen taiteilija joka ei ollut koko aikanaan Kööpenhaminassa käyttänyt liettä, koska se ei toiminut...hmmmm. Ajattelin kuitenkin että voisin asua tuon pari kuukautta erään suomalaisen tytön ilmoittamassa solukämpässä Esplanadenilla ja tekisin sitten taiteilijakämpästä oman kodin. Kävimme katsastamassa lauantaina soluasuntoa joka vaikutti tosi hyvältä. En olisi kuitenkaan voinut heti muuttaa siihen koska eräs Tanskalainen olisi ehkä muuttamassa siihen pidemmäksi aikaa. Asuntojen välitysfirmat olivat viikonloppuisin kiinni joten vanhempani jättivät minut hotelliin ja jatkoivat takaisin Suomeen sunnuntai aamulla. Tavarani mahtuivat onneksi Arlan rullakossa hotellihuoneeseeni. Jokseenkin surullista että koko omaisuuteni mahtuu yhteen rullakkoon.
Sunnuntaina kävin katsastamassa fillarilla erästä asuntoa lähellä Amager-puistoa. Kämppä oli remontin alla, varmasti ihan siisti kunhan valmistuisi. Vieressä oli metroasema ja tosiaan tuo kiva puisto kera merenrannan. Asunto oli kuitenkin kalustamaton ja melko kaukana keskustasta. Hinta ei olisi ollut järin paha, 5900 kr/kk. Kerroin palaavani asiaan kunhan olisin käynyt tarkastamassa maanantaina vältysfirma Scandia Housingin kalustetun yksiön keskustassa.
Maanantaina aloitin päivän etsimällä toimistoa josta saisin hankittua Tanskalaisen henkilötunnuksen, CPR-numeron. Fillaroin osoitteeseen jonka löysin netistä. Osoitteesta minut ohjattiin ulkoministeriöön (jossa kävin 3 eri rakennuksessa) ja sieltä kaupungintalolle. Siinä vaiheessa en enää jaksanut viilettää Tunturini kanssa ympäri kaupunkia vaan soitin suomalaiselle solun vuokraajalle ja kysyin minne minun pitäisi mennä. Hän kertoi paikan olevan nimeltään Borgerservice ja sijaitsevan H.C. Andersens Boulevardin päässä ennen tekolampia (lisäksi hän kertoi haluavansa kuitenkin vuokrata minulle solukämpän). Lähdin kartan kanssa fillaroimaan kohteeseen ja löysinkin ulkomaalaisille tarkoitetun toimiston jossa palvelu oli tooodella nopeaa verrattuna Suomen toimintaan. Tiskiltä minulle kuitenkin kerrottiin etten voi saada tunnusta ennen kuin minulla on osoite. Jotkin hotellit saattavat hyväksyä rekisteröinnin heidän osoitteellaan, mutta epäilin ettei minun cabin city hotellini kuulunut edellisiin. Jatkoin matkaani Danske Bankiin ja sieltä minulle kerrottiin etten voi saada pankkitiliä ilman CPR-numeroa. http://www.norden.org/fi sivusto kertoi jotain aivan muuta pankkitilin avaamisesta tanskassa, mutta kai se on uskottava mitä pankin tiskin takana sanotaan. Lähdin takaisin keskustaan ja ajattelin haukata jotain pientä ennen kello yhden tapaamista asunnonvälittäjän kanssa. Ehdin tilata parmaskinkeä, pestoa ja mozzarellaa sisältävän leivän ja ison tuoremehun Illums bagerista kun välittäjä soitti ja kysyi josko ehtisin aikaisemmin paikalle.
Hotkin leivän ja fillaroin Christianhavniin. Asunto oli ihana kuten Scandia Housingn kuvista näkyi. Säilytystilat tosin olivat onnettomat ja pesukone oli kolikoilla toimiva. Hinta oli myös riittävä, 7500 kr/kk + 700 kr/kk lämmitys. Lisäksi maksettavana olisi sähkö ja internet. Ja kuten kaikissa asunnoissa vuokratakuu oli 3 kk. Kaiken tämän lisäksi pääsisin muuttamaan asuntoon vasta torstaina johtuen paperitöistä + vuokratakuun siirtämisestä ulkomaiselta tililtä heidän tililleen. Aloin miettiä uudelleen soluvaihtoehtoa ja kerroin palaavani asiaan. Soitin mahdolliselle tulevalle kämppäkaverilleni ja hän ei ollut ilmeisesti aivan perillä että tarvitsisin asuntoa vain muutamaksi kuukaudeksi enkä itseasiassa ole niin kovin soluihminen sielultani.
Palasin hotellille, soitin äidilleni ja pohdin asiaa jonkin aikaa. Päädyin soittamaan Scandia Housingin esittelijälle ja kerroin haluavani vuokrata asunnon, mutta jos vain mahdollista niin mitä nopeammin sitä nopeammin. Otin taksin, koska hän ei olisi enää kauan toimistolla ja kävin allekirjoittamassa toimeksiannon. Kävelin Borgerservicen kautta hotellille ja sain paperit vetämään uuden osoitteen kanssa sinne. Jos pääsen muuttamaan asuntooni torstaina saan CPR-numeroni jo ehkä perjantaina...wuhuuu!! Palasin takaisin hotelille ja otin 10 tunnin tirsat ennen ensimmäistä työpäivääni. Ennen nukahtamista mieleeni juolahti että siinä asunnossahan ei ole btw ollenkaan liettä!! Noh...pikkujuttu!
Mitä tästä opimme? Kannattaa lentää ennen muuttoa mielellään arkipäivänä katsastamaan kämppiä etukäteen. Jos olisin käynyt viikolla katsastamassa tuon kämpän, paperityöt ja takuuvuokrat olisivat nyt kunnossa ja minä olisin voinut muuttaa ehkä jo lauantaina siihen kämppään ja olisin säästänyt 7 yön hotellimajoituksen verran kuluissa. Tai no, olishan ne lennot maksanu jotain 150€? Siinä siis ensimmäinen ilmainen vinkki! Toisena vinkkinä: jos joku tarjoaa jossain palstalla esim. yahoossa asuntoa Tanskassa mutta itse asuu joko Briteissä tai Italiassa - he ovat huijareita!! Itse viestittelin erään huijarin kanssa pitkään ennen kuin tajusin ettei minun kannattaisi lähettää takuuvuokraa hänelle britteihin vaikka hänen juristinsa tekisi paperit ja vaikka hän lähettäisi passistaan kopion sähköpostitse. Huomasin tämän kun kaikki palstalla olleet vuokranantajat asuivat yhtäkkiä briteissä ja kenelläkään ei ollut yhtään tuttua Köpiksessä joka olisi voinut tulla näyttämään asuntoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti