Maastopyöräilyä, smørrebrødiä ja olutta pupumetsässä eli Hareskovenissa

Tää teksti on ollu tosi pitkään työn alla. Kävin pyöräilemässä Hareskovenissa viime kesänä työpaikan liikuntakerhon kanssa ja halusin tulla tänne suosittelemaan MTB tours:ia joka järjestää ohjattuja maastopyöräretkiä. Jos asuisin lähempänä niin tästä tulisi varmasti mulle uusi harrastus, niin kivaa se oli. Vauhtia riittää, mutta oman maun mukaan. Eikä tuo pupumetsä ees oo oikeestaan kaukana. Nørreportilta 31 minuuttia ja mun työpaikkahan on tossa ihan vieressä.

Ohjattuja tunteja voi järkätä esimerkiksi synttäreille, polttareille tai tyttöjen iltaan. Väh 5 hengen ryhmälle saa oman oppaan ja ajan pystyy itse määrittelemään tottakai. Tekniikkaopastus, minikilpailunorganisointi ja muut erikoispyynnöt otetaan ilolla vastaan. 2 tunnin session jälkeen ryhmän jäsenet ovat varmasti väsyneitä mutta onnellisia. Reissun voi lopettaa kupilliseen kuumaa kakun kera MTB toursin pyörävuokraamolla tai lounaaseen Skovlystissä. Pyörävuokraamolla katsotaan kaikille oikeat vehkeet ja yhteinen intro tapahtuu ennen kuin saa lähetä metsikköön viilettämään. Koko paketti, pyörä, kypärä, juomapuulo ja opas kahdeksi tunniksi kustantaa 400kr/henk.

Jollei valmista ryhmää löydy järjestää MTB tours myös ohjattuja tunteja sekaryhmille. Ohjattu tunti on sopiva niille jotka ovat jo pyöräilyä kokeilleet, mutta expertti ei tarvitse missään nimessä olla. Ohjaaja järjesetään aina jokaista 10 henkeä kohden, jottei ryhmäkoko kasva liian suureksi. Paikalle ei tarvitse sen kummempia ilmottautua, kunhan ilmaantuu klo. 09.50. Gl. Hareskovvej 321, 3500 Værløse:een. Rekisteröinti ja maksu tapahtuu vuokraamossa josta saa pyörän alleen. Omalla pyörällä tunti maksaa 200 kr ja 6 kerran kortti 800 kr, vuokrakamoilla sama 400kr ja 6 kerran kortti 1600 kr.

Jollei pyöräily nappaa niin Pupumetsä on loistava paikka myös ihan perus ulkoiluun. Käytiin Nallen kanssa metsäilemässä ihan äskettäin ja ai vitsi et jätkä oli innoissaan kaikista hajuista. Kyl se vaan niin on että Trusselin on paras metsässä.

Jaaaa ulkoilun jälkeen lounas oluen kera kelpaa ihan varmasti jokaiselle. Metsän siimeksessä nimittäin sijaitsee panimoravintola Skovlyst. Skovlystin oluita saa ostettua kaikista tanskalaisista marketeista että mikään mikrotason bisnes ei ole kyseessä, mutta tunnelmallinen ravintola kyllä on.

 

Helgoland - Det Kolde Gys

Eli kylmä suudelma, on talviuintikerho jonka toimipaikkana toimii Amager Strandparkin Helgoland. Seura perustettiin 1929 ja heillä on nykyään 2 pukuuhuonetta saunoineen, yksi iso yhteissauna sekä kerhohuone. Vuonna 2008 jäseniä oli vielä 700 ja nyt jäsenmäärä on kasvanut 4000een ja uskoisin että uudet asuinalueet rannan välittömässä läheisyydessä täyttää jokavuotisen 500 uuden jäsenen paikat tosi nopeasti. Tällä hetkellä 47% jäsenistä asuu Amagerin alueella, 33% jäsenistä on alle 40-vuotiaita ja 18% yli 60wee.

Uudet jäsenyydet tulee tarjolle elokuun puolessa välissä ja lysti kustantaa ekalta vuodelta 1400 kr. 800kr on avausmaksua ja 600kr ensimmäisen vuoden jäsenyysmaksua. Tuolla rahalla saakin sitten kylpeä kylmässä joka päivä kl. 5 ja 23 välillä niin paljon kuin sielu sietää. Seura järjestää yhteisiä tapahtumia, kuutamouinteja ja saunagusseja. Yleisesti kaikissa näissä tanskan kylpyseuroissa on tapana uida alasti.

Jos joku ei vielä tiedä mikä on Saunagus, niin sehän on ohjattua saunomista. Gusmestari heittää kiukaalle vettä johon on sekoitettu eteerisiä öljyjä ja leyhyttelee sitten tuoksuilmaa märällä pyyheliinalla saunojien joukossa. Saunottaja käyttää erilaisia tapoja saavuttaakseen tilaan rauhallisen ja positiivisen energian. Yksi sessio kestää 10-15 minuttia, jonka jälkeen hypätään mereen vilvoittelemaan. Kokonaisuudessaan tilaisuu kestää tunnin ja mukana on saunottajasta riippuen musiikkia, laulua, kertomuksia, hiljaisuutta tai juttelua.

Siitä se ajatus sitten lähti - ELVIS-JÄÄTELÖ

En muista mistä ihan ensimmäisenä kuulin pekonijäätelöstä, ehkä master chefistä, ehkä jostain muualta, siitä on jo aikaa. Sitä kuitenkin kehuttiin, joten mieleen jäi kytemään, että joskus sitä pitää vielä kokeilla. Keväällä kun oltiin Tukholmassa törmäsin sitten basilikajäätelöön ja mieleen tuli taas se jäätelökoneen tarpeellisuus. Kun sitten kerroin ystäväpariskunnalle basilikajäätelöistä ja jäätelökonehaaveista, he kysyivät haluaisinko lainata heidän jäätelökonettaan. Se oli ollut lainassa jo pitkään jollain toisella ja nyt oli korkea aika laittaa vehje taas kiertoon.

Niinpä sain jäätelökoneen lainaan juhannuksena ja ekat jätskit tehtiin jo viime tiistaina. Olin pitkään makustellut mielessäni Nice Creameja, joista löysin reseptikirjan aiemmin tänä vuonna (taisi olla samaan aikaan elämäntapamuutospäätöksen kanssa). Nice Creamit on jäätelöitä, joissa ei ole sokeria, maitoa tai lisäaineita. Olin kerännyt jo valmiiksi joitain raaka-aineita joita Nice Creameihin tarvitaan ja nyt kun kaveri oli kylässä, päätettiin vihdoin kokeilla vehettä. Kirjasta valikoitui yksimielisesti kokeiluun lakritsijäätelö: 2 dk cashew pähkinöitä, 1,5 dl vettä, 2 rkl kookospalmusiirappia, 1 rkl sukriinia, 2 tl vaniljapulveria, 1 kananmunankeltuainen, 3 rkl kookosöljyä, 2 rkl lakritsipulveria ja 2 rkl vettä (laku ja vesi lisätään vasta lopussa siirappina joukkoon).

Voin muuten suositella! Oli todella hyvää. Tosin lakritsijauheen tilalla käytin Bülowin sokerilakritsajauhetta, joka varmaan vaikuttaa johonkin makunystyrään, mutta jäätelöltä seos nyt jokatapauksessa maistui, mistä tottapuhuen olin vähän yllättynyt. 

Nyt kun vehje oli saatu tulille aloin jo miettiä seuraavaa kokeiluerää. No okei, on oikeastaan väärin sanoe että "aloin", kyllä tämä oli jo moneen kertaan mietitty juttu. Kokeiltiin vappuna nimittäin vaimomatskuu-blogin vappumunkkeja pekonihillolla ja nyt myöhemmin pyörittelin kädessä saman blogin suklaareseptiä. Vaimomatsku-nainen oli tehnyt pekoni-maapähkinävoi-banaanisuklaata eli Elvis-suklaata! Kuulosti hyvin mielenkiintoiselta, mutta jäätelökoneen"omistajalle" liian tylsältä. Päätin jalostaa reseptin jäätelömuotoon.

Paistoin pekonit rapeiksi ja annoin jäähtyä, tein suklaajäätelöpohjan johon tuli 2 dl kuohukermaa vispattuna, 3 munan keltuaista ja 0,5 dl sukriinia vispattuna ja 3 rkl kaakaojauhetta. Nämä kaikki yhteen ja jäätelöksi.

Pistin pekonit monitoimikoneeseen ja lisäsin niiden seuraan maapähkinävoita, vähän banaanilastuja ja suklaa nibsejä.  Homma sekasin ja kun jäätelö alkoi näyttää pehmikseltä - ni sekaan vaan.

Kone hyytyi jossain kohtaa joten oletin jäätelön olevan valmis. Laitoin jäätelön rasiaan ja pakkaseen ja aloin katella kulhon puhdistus projektin pääpiirteitä. Eissaakeli. Reunoille ja pohjaan oli jäätynyt ihan kunnon kerros Elvis-jäätelöä, eikä sitä saanut siitä pois. 

Luulen että jäätelökonetta vois helposti käyttää koko päivän, niin hyvin se pitää itsensä kylmänä. Ongelmaksi muodostuu vaan se että vanhaa jäätelöä ei saa siitä pois ennen kuin kulho on sulanut. Ajattelin vähän auttaa tilannetta upottamalla kulhon kuumaan veteen. Koska tulosta ei oikein alkanut tulla vaikka kuinka rapsuttelin, annoin viimein periksi ja päästin kuumaa vettä myös kulhon sisäpuolelle. Jätskit lähti, mutta luulenpa että tuhosin samalla koko vehkeen. Pinnassa on naarmuja ja käyttöohje sanoo ettei kulhoa saisi edes pestä kuin haaleassa vedessä - ei missään nimessä koskaan kuumassa. Hemmetti. Tiistaina meillä oli ongelmia kasata tota vehjettä ja kurottauduin sen verran manuaalin puoleen että saatiin se vihdoin toimintaan. En sitten insinöörinä viittinyt lukea niitä kokonaista kahta sivua siinä samalla. Urpo mikä urpo. 

Ai niin maistuiko Elvis? Oi kyllä! Nappiin meni mielikuvat ja totuus.

Pieni Merenneito -kierroksen päivitys

Kun asuttiin Frederiksbergissä niin toimittamani turistikierros oli aikalailla aina vakio. Alkuun joko brunssi kotona tai Granolassa, siitä Strögetin alkupäähän (rådhudspladsin päähän), pyöriä taluttaen Strögetin läpi (edellyyttää varhaista starttia, muuten Strögetille ei mahdu pyörällä tai ilman), Kongens Nytorvin päässä välipalabölset ja Nyhavnissa laiturioluet, siitä pienelle merenneidolle rantaa pitkin ja pyörillä hurautus Christianshavniin ja Kanalbodegassa yksi välibisse. Christianiassa pieni kierros ja loppuun joko hevosien silittelyä tai vaihtoehtoyllätysnumero. Hyväksi havaittu kierros. Melkeinpä päivässä saa nähtyä kaiken tärkeän Kööpenhaminasta ja lopun viikonlopusta voi käyttää fiilistelyyn.

Koska ystäväni ovat ehtineet käydä moikkaamassa minua jo usemman kerran, ei Pieni Merenneito -kierrokselle ole ollut enää tarvetta ja se on päivittynyt ikään kuin itsestään Fiilistelyä Kööpenhaminassa -kierrokseksi. 

Ilmanen vinkki: marokkolaiset letut (kuvassa) on ihan mielettömän hyviä!

Kierros starttaa myös joko omalla brunssilla tai Wulff og Konstalin vastaavalla ja jatkuu joko kirppikselle tai Outlettiin. Shoppailujen jälkeen matka jatkuu Christianian takaportista Christianian läpi joko Morgenstedetille vegaani-lounaalle ja siitä jälkkärille Copenhagen Street Foodiin......Tai sitten vaan ihastellaan rauhassa Christianiaa ja syödään vasta sen jälkeen koko viiden ruokalajin lounas paperisaarella. Street foodista lampsitaan Oopperan eteen josta voi kätevästi napata vesibussin joen yli Nyhavniin. Kunhan kevyenliikenteensilta joskus valmistuu voi tuon ylityksen taittaa myös silloitse. Nyhavnissa fiilistellään ja matkaa jatketaan puistoihin, kahviloihin tai shoppailemaan. Ei siihen täydelliseen kesäpäivään sit muuta tarvitakkaan :)

 

Kuvassa oikealla näkyy silta joka ehkä joskus valmistuu...

Neekerinpusui - ei ko flødebollereit

Vai onk se vaa Suukko nykyää? Jokataukses nyt puhutaan "kakusta", joka seisoo vohveli- tai marsipaanipohjan päällä. Välissä on valkuaisvaahtoa mikä on maustettu sit mansikal tai vanilijal tai vaik lakritsilki. Ja sit koko komeus pyöräytetään suklaas niin et bollerist tulee kovakuorine. Kosk ollaa Tanskas ni yleensä pohja on kyl mun harmiksen just marsipaanine.

Yksi suukko = päivän palkka Afrikassa

 

Suames yhdistän Suukot automaattisest Stockmanin hulluihi päivi, mut tääl Tanskas "kermapallurat" on enemmän serious bisnes. Väännetää et mist saa ne parhaimma flødebollerit ja onk laillist lainkka käyttä lakritsan makust täytet ku se ei o sit perinteine. Nimi o aikoinas täälläki ollu negerbolle tai negerkys mut samoist syist ku Suomes nimi o vaihdettu poliittisest korrektimpaa. Ensimmäine pallura tehti Tanskas n. vuan 1800.

Social Foodies järjestää flødeboller kursseja joho määki osallistuin joku aika sit. Nii sitä vaa luulis et tötteröit olis iha helppo tehd, mut ei vaa olekka. Kuvist voi katto kui hianoi tuli.

Social Foodiesil on missio luoda työpaikkoi ja koulutust kehitysmaihi (pääasias Afrikas) sekä auttaa paikallist talout toiminnallaan. Porukka o mukan koko tuotantoprosessis, pienist farmeist lopputuottesse saak. Näi Social Foodies säästää välikäsis ja varmistaa laadun ja hyvän hinnan. Esimerkiks luomupähkinät irtoo heilt maan edullisimpaa hintaa kuulemma. Lopputuotteit ova pähkinä, kuivatu hedelmä, suklaa, jäätelö ja edellisist syntyvät jalosteet kuten juurikin kaupungin parhaimmat (yelp.dk) suukot. Social Foodies tekee hyvää myös kotikaupungissaa - he järjestävät suukko-kursseja jotta jokainen voisi tehdä flødebollereit myös kotonas. Kurssin jälkeen ihmine toteaa et on ehkä parempi hakke suukot vastasuudessaki Social Foodiesin kolmest eripuolil kaupunkki sijaitsevast putiikist.

Suukon tekeminen lähtee vaahdon pursottamisest marsipaanipohjan päälle. Ote pitää olla tiukka ja vaahtoa pitää pursottaa tasaisella paineella ja nostaa pursotinta tasaiseen tahtiin samalla ylöspäin. Kun tötteröt on pursotettu suukko heitetään kulhoon jossa on sulaa suklaata. Sitä pyöräytetään ympäri niin, että se on kauttaaltaan kuoruttunut ja kierto otteella nostetaan se pystyasennossa, koskematta kulhon reunoja, ylös ja leivinpaperin päälle. No kuulostaa se helpolta ja näyttää siltä kans kun tyyppi joka tekee satoja suukkoja päivässä demonstoi prosessia. Todellisuudessa sais käydä aika monta kurssia että pyörittely ja kierteet onnistuis yhtä näppärästi kuin näillä tyypeillä. Kurssilta sai mukaansa itsetehdyt suukot niin että kaveritkin pääsi ihastelemaan kotikutoisia herkkuja. Ensinnäkin kuka niitä sieltä putiikista ostaisi ja toiseksi yrityksen kannalta on hyvä levittää sanaa että näin hyvältä ne maistuu mutta ei kannata kokeile kotona.

Kursseja järjestetään säännöllisin väliajoin eli valmista porukkaa ei tarvitse olla päästäkseen kokeilemaan.

Valioyksilöitä

Kuubalaiset herkkusikarit on kotoisin Pinar de Rio:sta

Yksi Havanasta tekemämme retki oli Spiesin järjestämä reissu Pinar de Rioon. Järjestäjä oli Spies, mutta itse opas oli kyllä Havana Turilta, Pinar de Riosta kotoisin oleva Yabi. Oppaamme oli todella ammattitaitoinen ja oli selkeästi etua että hän esitteli omia lapsuuden seutujaan. Hän oli silminnähden innoissaan esitellessään omaa kyläänsä ja esitellessään meille siinä samalla myös pienen äitinsä.

Ensimmäinen pysähdyksemme oli Guayabita del Pinar:n "rommitehtaalle". Ensinnäkin tehdas heittomerkeissä, kuten kuvista näkyy ja toiseksi alkoholia ei oikeastaan voi kutsua rommiksi. Mutta paikalliset ovat tuotteestaan ylpeitä ja ilmeisesti sitä myös kulutetaan kaikissa alueen juhlissa. Jokaisessa pullossa on mini guava, joka tietysti kerää itseensä alkoholia, mutta myös vapauttaa samalla juomaan erityistä aromia. 

Retken pääexcursiokohde oli kuitenkin Cohiba sikareita valmistama tupakkafarmi Pinar de Riossa.  Pinar de Rio:n maaperä on jotenkin erityinen yhdistettynä Kuuban ilmastoon. Parhaimmat sikarit tulevat Kuubasta ja vaikka samoja kasveja on yritetty kasvattaa esimerkiksi Venezuelassa, ei Kuuban voittanutta ole. Näimme miten tupakkaa kasvatetaan, miten sikariin käytettävät eri lehdet eroavat toisistaan, miten lehtiä kuivataan ja fermentoidaan ja lopuksi miten sikareita kääritään.

Laadukkaimmat lehdet kasvatetaan valkoisen kankaan alla jotteivat ne saa liikaa aurinkoa. Lehtiä kerätään ensin kasvin juuresta pois, jotta ilmakierto paranee ylempiin lehtiin. Keräämistä jatketaan alhaalta ylöspäin parin päivän välein pikkuhiljaa, jonka jälkeen lehdet kuivatetaan ladon näköisissä kuivattamoissa. Ilmanvaihtoa ladoissa säädellään ikkunoita availemalla ja sulkemalla. Kuivatuksella säädellään lehtien hidasta hapettumista ja karotenoidien hajoamista tupakan lehdessä. Jos ilma tuntuu kuivuvan ladossa liikaa, kastelellaan maata (ei ladossa mitään lattioita ole) vesiletkulla, josta vesi haihtuu pikkuhiljaa ilmaan. Kuivatusprosessilla sikariin saadaan aromeja joita halvoissa sikareissa lisätään teennäisillä aromeilla. 

Kuivatut lehdet irroitetaan kuivatustangoista, jaetaan pieniksi nipuiksi ja kerätään puolen metrin korkuisiksi paaleiksi. Kosteus ja lämpötila aiheuttaa paaleissa luonnollisen fermentoitumisen. Prosessissa lehden proteiinit hajoavat aminohapoiksi ja sokerit hiilihapoksi ja vedeksi. Hajoamistuotteina ilmaan karkaa hiilidioksidia, ammoniakkia ja vettä. Pystyttekö kuvittelemaan fermentointihuoneessa olevan käryn? Ammoniakki salpasi hengityksen ja vaikka kuinka keskittyi alkoi väkisin yskittää ja tuntui ettei saanut henkeä. Tähän kuulemma kuitenkin tottuu ja niin fermontointihuoneen lattialla olikin työmiehiä käryissä pelaamassa ihan muina miehinä korttia. Riskikartoituksia vitamiinitehtaalla hiljattain laatineena voisin arvioida, että tämä työympäristö ei ihan menisi Skandinavian työsuojelutarkastuksessa läpi. Toisaalta ei kai se Kuubalaisten eliniänodote muutenkaan kovin korkea ole vaikka lääkäreitä maassa on enemmän kuin missään muualla maailmassa.

Fermentoinnin jälkeen lehdet lajitellaan eri laatuluokkiin ja niistä poistetaan keskiranka. Lajitellut lehdet kerätään uudelleen paaleiksi ja ne fermentoidaan tällä kertaa korkeammassa lämpötilassa. Toisen fermentointikerran jälkeen lehdet kerätään ilmatiiviiksi paketeiksi varastointia varten.

Paalit toimitetaan sikaritehtaille käärimistä varten, mutta meille oli järjestetty farmille mestarikääriä näyttämään miten homma oikein hoituu. Eri sikarien valmistamiseen tarvittavat lehtityypit valitaan kullekin sikarille ominaisen reseptin mukaisesti. Kasvin alaosasta kerätyt vähiten aromaattiset lehdet takaavat sikarin tasaisien palamisen ja niitä käytetään eniten sikaria rakennettessa. Kasvin keskiosilta ja yläosista kertätyt lehdet ovat aromaattisia ja niitä sekoitetaan sikarin täytteeseen muutamia kappaletta antamaan juuri halutunlainen aromi ja vahvuus. Kääriä kokoaa eri lehdistä hyvän yhdistelmän nipuksi ja katkoo lehtiä tasoittaakseen sikarin pitoisuuksia. Lehden tyvessä on eniten nikotiinia ja voimaa ja niinpä katkaisemalla ja eripäin lehtiä asettelemalla saadaan sikarin koostumus sopivan tasaiseksi. Sikarin polttamisen sanotaan olevan kuin retki. Se antaa nauttijan suuhun joka imaisulla erilaisen yhdistelmän aromeja ja nikotiinia. Nippu kääritään lopulta sidoslehteen ja puristetaan muotissa sikarin haluttuun muotoon. Päällyslehti, jotka ovat kaikkein kauneimpia ja kalleimpia harson alla kasvatettuja ohuita lehtiä, kääritään tämän päälle. Ammattitaitoinen käärijä valmistaa noin 120 sikaria päivässä. Valmis kuluttajan käsiin päätyvä sikari on kokenut n. 500 käden kosketuksen eli ei ihme jos hienoimmista sikareista voidaan pyytää jopa 30€. Farmita saimme ostaa etiketittömiä sikareita huokeaan hintaan ja niinpä meilläkin on nyt kotona matkamuistosikareita ja tottakai käsityömarkkinoilta ostettu humidori missä ne säilyvät hyvinä.