Yksi Havanasta tekemämme retki oli Spiesin järjestämä reissu Pinar de Rioon. Järjestäjä oli Spies, mutta itse opas oli kyllä Havana Turilta, Pinar de Riosta kotoisin oleva Yabi. Oppaamme oli todella ammattitaitoinen ja oli selkeästi etua että hän esitteli omia lapsuuden seutujaan. Hän oli silminnähden innoissaan esitellessään omaa kyläänsä ja esitellessään meille siinä samalla myös pienen äitinsä.
Ensimmäinen pysähdyksemme oli Guayabita del Pinar:n "rommitehtaalle". Ensinnäkin tehdas heittomerkeissä, kuten kuvista näkyy ja toiseksi alkoholia ei oikeastaan voi kutsua rommiksi. Mutta paikalliset ovat tuotteestaan ylpeitä ja ilmeisesti sitä myös kulutetaan kaikissa alueen juhlissa. Jokaisessa pullossa on mini guava, joka tietysti kerää itseensä alkoholia, mutta myös vapauttaa samalla juomaan erityistä aromia.
Retken pääexcursiokohde oli kuitenkin Cohiba sikareita valmistama tupakkafarmi Pinar de Riossa. Pinar de Rio:n maaperä on jotenkin erityinen yhdistettynä Kuuban ilmastoon. Parhaimmat sikarit tulevat Kuubasta ja vaikka samoja kasveja on yritetty kasvattaa esimerkiksi Venezuelassa, ei Kuuban voittanutta ole. Näimme miten tupakkaa kasvatetaan, miten sikariin käytettävät eri lehdet eroavat toisistaan, miten lehtiä kuivataan ja fermentoidaan ja lopuksi miten sikareita kääritään.
Laadukkaimmat lehdet kasvatetaan valkoisen kankaan alla jotteivat ne saa liikaa aurinkoa. Lehtiä kerätään ensin kasvin juuresta pois, jotta ilmakierto paranee ylempiin lehtiin. Keräämistä jatketaan alhaalta ylöspäin parin päivän välein pikkuhiljaa, jonka jälkeen lehdet kuivatetaan ladon näköisissä kuivattamoissa. Ilmanvaihtoa ladoissa säädellään ikkunoita availemalla ja sulkemalla. Kuivatuksella säädellään lehtien hidasta hapettumista ja karotenoidien hajoamista tupakan lehdessä. Jos ilma tuntuu kuivuvan ladossa liikaa, kastelellaan maata (ei ladossa mitään lattioita ole) vesiletkulla, josta vesi haihtuu pikkuhiljaa ilmaan. Kuivatusprosessilla sikariin saadaan aromeja joita halvoissa sikareissa lisätään teennäisillä aromeilla.
Kuivatut lehdet irroitetaan kuivatustangoista, jaetaan pieniksi nipuiksi ja kerätään puolen metrin korkuisiksi paaleiksi. Kosteus ja lämpötila aiheuttaa paaleissa luonnollisen fermentoitumisen. Prosessissa lehden proteiinit hajoavat aminohapoiksi ja sokerit hiilihapoksi ja vedeksi. Hajoamistuotteina ilmaan karkaa hiilidioksidia, ammoniakkia ja vettä. Pystyttekö kuvittelemaan fermentointihuoneessa olevan käryn? Ammoniakki salpasi hengityksen ja vaikka kuinka keskittyi alkoi väkisin yskittää ja tuntui ettei saanut henkeä. Tähän kuulemma kuitenkin tottuu ja niin fermontointihuoneen lattialla olikin työmiehiä käryissä pelaamassa ihan muina miehinä korttia. Riskikartoituksia vitamiinitehtaalla hiljattain laatineena voisin arvioida, että tämä työympäristö ei ihan menisi Skandinavian työsuojelutarkastuksessa läpi. Toisaalta ei kai se Kuubalaisten eliniänodote muutenkaan kovin korkea ole vaikka lääkäreitä maassa on enemmän kuin missään muualla maailmassa.
Fermentoinnin jälkeen lehdet lajitellaan eri laatuluokkiin ja niistä poistetaan keskiranka. Lajitellut lehdet kerätään uudelleen paaleiksi ja ne fermentoidaan tällä kertaa korkeammassa lämpötilassa. Toisen fermentointikerran jälkeen lehdet kerätään ilmatiiviiksi paketeiksi varastointia varten.
Paalit toimitetaan sikaritehtaille käärimistä varten, mutta meille oli järjestetty farmille mestarikääriä näyttämään miten homma oikein hoituu. Eri sikarien valmistamiseen tarvittavat lehtityypit valitaan kullekin sikarille ominaisen reseptin mukaisesti. Kasvin alaosasta kerätyt vähiten aromaattiset lehdet takaavat sikarin tasaisien palamisen ja niitä käytetään eniten sikaria rakennettessa. Kasvin keskiosilta ja yläosista kertätyt lehdet ovat aromaattisia ja niitä sekoitetaan sikarin täytteeseen muutamia kappaletta antamaan juuri halutunlainen aromi ja vahvuus. Kääriä kokoaa eri lehdistä hyvän yhdistelmän nipuksi ja katkoo lehtiä tasoittaakseen sikarin pitoisuuksia. Lehden tyvessä on eniten nikotiinia ja voimaa ja niinpä katkaisemalla ja eripäin lehtiä asettelemalla saadaan sikarin koostumus sopivan tasaiseksi. Sikarin polttamisen sanotaan olevan kuin retki. Se antaa nauttijan suuhun joka imaisulla erilaisen yhdistelmän aromeja ja nikotiinia. Nippu kääritään lopulta sidoslehteen ja puristetaan muotissa sikarin haluttuun muotoon. Päällyslehti, jotka ovat kaikkein kauneimpia ja kalleimpia harson alla kasvatettuja ohuita lehtiä, kääritään tämän päälle. Ammattitaitoinen käärijä valmistaa noin 120 sikaria päivässä. Valmis kuluttajan käsiin päätyvä sikari on kokenut n. 500 käden kosketuksen eli ei ihme jos hienoimmista sikareista voidaan pyytää jopa 30€. Farmita saimme ostaa etiketittömiä sikareita huokeaan hintaan ja niinpä meilläkin on nyt kotona matkamuistosikareita ja tottakai käsityömarkkinoilta ostettu humidori missä ne säilyvät hyvinä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti