Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kööpenhamina. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kööpenhamina. Näytä kaikki tekstit

tiistai 13. kesäkuuta 2017

Hamesatula herättää ihmetystä ja vihaa

Ei ole vielä käynyt minulla vierasta joka ei olisi ihmetellyt pyöräni satulan mallia. Näin ensimmäisen kerran kyseisen mallin Thomasin kaverilla ehkä viisi vuotta sitten. Hän on siis miespuolinen enkä ole ihan varma miksi hänellä on isovanhemmiltaan peritty jousitettu hamesatula, mutta voihan olla ettei satula alunperin olekaan suunniteltu hameihmisille. Jokatapauksessa minusta satula oli nerokas keksintö. On nimittäin todella hankalaa polkea pyörällä kynähameessa tai missä tahansa ei löysässä mekossa tai hameessa. Ensinnäkin polkeminen voi olla jopa mahdotonta kun kangas ei anna periksi ja siinä sitä sitten ajellaan hame lantiolle rullautuneena. Tai sitten vaihtoehtoisesti kangas juuri antaa periksi ja perillä huomaat tai olet huomaamatta takapuolessasi trendikkään satulan mentävän painaumaonkalon kankaassa. Jopa farkut kuluu haaruksista kun niillä tarpeeksi polkee tavallisella satulalla. Niinpä pyysin Thomasia välittömästi tiedustelemaan mistä tuollaisia hamesatuloita saa. Tämän kaverin versio oli tosiaan isovanhemmilta peritty nahkainen jousisatula, mutta pienellä haeskelulla uudenaikainen hamesatula vihdoin löytyi markkinoilta. Selle Royalin Rok ei ilmeisesti löydy kaikkien kauppojen valikoimista, mutta onneksi heidän omasta verkkokaupastaan löytyy ja samalla on mahdollista nauttia heidän loistavasta asiakaspalvelustaan johon pääsin sattumalta tutustumaan ihan tässä lähiaikoina. 




Satula on siis herättänyt huomiota niin ystävissä kuin vieraissakin. Kerrankin kampaajan tuolissa istuskellessani katselin ikkunan takaa miten eräskin perhe tarkisteli satulaani ihan lähemmin koskettelmalla ja ottamalla siitä jopa kuvia. Nähtävyyssatula! Hankin siis ensimmäisen hamesatulani jo 5 vuotta sitten ja paluuta tavalliseen ei kyllä enää ole. Vuosi sitten ensimmäinen satulani näytti sen verran kuluneelta että piti alkaa harkita uuden ostamista. Satulan pohjalauta oli halki joten toinen puoli satulaa roikkui holtittomasti ja pyllyn kannikas sen mukana siinä istuttaessa. Sitten alkoi sisälmysgeelit irrota laudan mukana ja pursuta ulos rikkoutuneen päälysteen alta. Ostinkin uuden satulan siis vihdoin viime syksynä, mutta mitäs kummaa - nyt keväällä geelit alkoi taas valua paikaltaan. Päällyskangas (muovia se tosin taitaa olla) oli auennut alakulmasta ja sieltä ne alkoi ruikkia pikkuhiljaa geelinpalasina matkanvarrelle kun viiletin menemään. Lopulta tuosta reijästä survoutui ulos kokonainen kannikas ja oli pakko ottaa vihdoin yhteyttä satulan valmistajaan. Eihän voi olla mahdollista että ensimmäistä satulaa käytin iloisesti 4 vuotta ja nyt yhtäkkiä satula kului käyttökelvottomaksi puolessa vuodessa. Selle Royalilla oli nettisivuillaan yhteydenottolomake, joihin en yleisesti luota ollenkaan, mutta täytin nyt kuitenkin kun parempaakaan yhteydenottoosoitetta eivät antaneet. Ja mitä ihmettä. He vastasivat viidessä minuutissa sähköpostiini. Kysyivät kuvaa satulasta. Lähetin samoin tein kuvan pursuavasta geelistä. Seuraavassa viestissä (kuin chatissä olisi keskustelua käynyt, niin nopeasti tuli vastaukset) he pyysivät jo osoitettani. Uusi satula saapui kotiin kannettuna parin päivän päästä. Uskomatonta palvelua! Olin super iloinen että jaksoin näihdä vaivaa ja tehdä reklamaation enkä vain käynyt ostamassa itse uutta satulaa. Satulan mukana tuli suositus sen suojaamisesta pakkaselta ja sateelta, mutta ajattelin työntää hanketta vähän myöhäsempään koska tiesin sen olevan monimutkaisempi projekti kun normi satulasuojan etsintä. 

 

Tästä pari kuukautta ja kappas, joku halusi antaa aihetta suojan hankintaan. Jätin pyörän huolimattomasti viikonlopuksi metroasemalle ja kappas maanantaina kun olin sitä hakemassa niin näin jotain silmiä särkevää. Joku oli hakannut satulaa jollain terävällä ja päällikangas oli pilalla. Geelit tietty suojaamattomana odottivat vaan sateita ja pakkasia jotta pääsisivät tursuamaan reijistä mahdollisimman nopeaan ulos. Aloin melkein itkeä. Miksi jonkun piti tuhota mun uusi satula! Miten joku ajatteli että hänellä oli oikeus tehdä niin. Oi vitsi jos olisin ollut paikalla kun tämä vandalismi tapahtui! En olisi kyllä pystynyt hillitsemään itseäni!

 

Nyt en pysty katsomaan satulaa ilman että sydämeen sattuu joka kerta. Harmitus on suuri niin pienestä asiasta. No mutta. Siitä se ajatus sitten lähti. Eihän niitä suojia noihin hamesatuloihin tosiaan kävele kadulla vastaan joten päätin tehdä itse. Googlettelin vähän ohjeistusta ja katsoin pari DIY youtubevideota normi satulasuojuksiin. Tämänhän nyt periaatteessa pitäisi olla helpompi keissi kun ei ole sitä etu-ulokettakaan. Kävin hakemassa Notredamesta (huom, mailman ihanin sisustuskauppa) vähän vahaliinakangasta ja ei muuta kuin tuumasta toimeen. Ensimmäinen kokeilu oli youtubenaista kopioiden kuumaliimalla. EI TODELLAKAAN TOIMI! Seuraavaksi kokeilin taitoksiin pikaliimaa - ensimmäinen versio onnistui mutta suojasta tuli liian pieni enkä saanut venytettyä sitä satulan reunojen yli. Isommassa versiossa liima levisi ja kuivui väärin niin että jouduin repäisemään saumaa auki ja kuvio meni pilalle. Niinpä viimeinen ja lopullinen versio syntyi kokonaan ompelemalla ja tiivistämällä taitokset jälkikäteen ulkopuolelta pikaliimalla. Säilytän kuitenkin tuon liimarepeämäversion varmuudeksi jos joku haluaakin olla taas ilkeä ja tekee jotain pahaa satulalle tai oikeammin suojalle.

tiistai 14. maaliskuuta 2017

Elämää mullistava kännykkäsovellus

Meillä on lähikauppoina Kvickly ja Fakta ja vielä vähän isompi Fakta kävelymatkan päässä. Molemmat kaupat ovat Coop-ketjulaisia. Lidl ja Menu on vaihtoehtoiskauppoja ihan lähellä kans, mutta jotenkin sitä tulee aina haettua ostokset siitä lähimmästä. Kvicklysta saa erikoisuudet kalliilla ja Faktasta perus ostokset halvemmalla. Silloin kun kaikki ostokset keskittyy haluamattaankin samaan ketjuun, on Bonus-kortti tottakai ihan järkevä. Coop on vienyt tän jäsenyysjutun nyt vielä kaikenlisäksi ihan uusille leveleille, josta mä olen tosi tosi iloinen. Tottakai se tarkoittaa myös sitä että Coop tietää musta suurinpiirtein kaiken: missä mä asun, kenen kanssa, minkä kokoinen olen, mitä syön, mistä tykkään ja mitä teen vapaa-aikana. Itseäni nykyajan asiakasprofiloinnit ei häiritse. Tuntuu ettei mun elämässä ole mitään niin kiinnostavaa tai salaista miksi sen jakaminen jotenkin arveluttaisi. Päinvastoin. Nythän Coop osaa palvella mua paremmin ja niin se on nyt tässä tapauksessa jo tehnytkin.

Coop on laittanut koko kukkaron yhden puhelinsovelluksen taakse ja sovelluksen sormenjälkitunnistin-näppäimen taakse. Vihaan nimittäin kaiken mailman bonuskortteja, pin-koodeja ja keräilytarroja. Olin hyvilläni kun bonuskorttien koko pieneni aikoinaan miniksi, mutta nyt olen kyllä haltioissani kun se mini on osa puhelinta. Bonuskortin lisäksi sovellus rekisteröi keräilytarrat siltä varalta että haluankin ostaa esim Spiegelaun viinilaseja puoleen hintaan heidän kampanjansa aikana. Parasta sovelluksessa on se, että voin lisätä maksukortteja sovellukseen! Kuten jo mainitsin, vihaan pin-koodeja. En muista kun yhden kortin (ja nykyään myös firman luottokortin) koodin, mikä tarkoittaa että Thomas on ainut meillä joka maksaa ostokset yhteiseltä tililtä. Jos ollaan yhdessä liikenteessä vakiokommenttini on: "maksa sää ku mää en muista pin-koodia", tai jos olen yksin ostoksilla maksan vain sujuvasti tililtä jonka pin-koodin muistan. Nyt tähän urpoiluun tuli muutos! Tallensin yhteisen tilin kortin tiedot sovellukseen samointein ja ensikerralla kaupankassalla vilautan puhelinta vaan maksupäätteen kylkeen ja tsädää maksu ja bonuspisteet kulkeutuu puhelimesta bluetoothin välityksellä kaupan järjestelmiin ja minun sovelluksen tietoihin. Jälkikäteen voin selailla esim kuitteja, bonuspisteitä ja keräilytarroja soveluksestani jos siltä tuntuu. Ihan mainiota! 




Ja vielä jollette ymmärtäneen miten se nyt on niin mainiota, niin onhan se myös näin koiranulkoiluttajan näkökulmasta huipuinta mitä tässä maailmankaikkeudessa on tapahtunut. Eihän mulla ole lenkeillä mukana kuin kännykkä. Ja sitten tulee viesti että voitko ostaa tullessas maitoa. No enhän minä voi kännykällä maitoa ostaa...tai hetkinen - NYT VOIN! Ennen saatoin ottaa kortin mukaan varmuudeksi ja sen minikokoisen bonuskortin kanssa sinne lenkkitakin sivutaskuun ja kappas ens kerralla kun olit kaupassa niin huomaat että sun maksukortti, just se johon muistat sen pin-koodin on siellä lenkkitakin taskussa eikä ostohousujen taskussa jotak sulla on jalassa. Tai sitten olet pudottanut minikokoisen bonuskortin lenkkipolulle kun se on niin mini, mutta eihän sillä väliä koska onneksi et tiputtanut sitä maksukorttia (joka on se ainut johon muistat pin-koodin). Joko te ymmärrätte miten tämä helpottaa mun elämää!! Ihan maailmoja mullistavasti! Kiitos Coop että ymmärrät tarpeeni!

tiistai 30. elokuuta 2016

Vierailevan kirjoittajan näkemys Kööpenhaminasta ja sen tunnelmasta.

Viikko sitten mulla oli täällä kylässä kaksi lempi-ihmistä. Toisen olen tuntenut 7-vuotiaasta asti ja toisen viime vapusta. Jälkimmäinen ehdotti että voisi itse kertoa kokemuksestaan Kööpenhaminan kesässä täällä blogissa. Tottakai tuollaiselle tyypille pitää antaa mahdollisuus - luulen että tyypin tekstit voisi saada arvostusta muuallakin kuin Köpis-blogissa. Tässä siis tarjoilenkin teille sulavasanaisen värssyttelijän ensimmäisen osan: 



"Orava. Oliko se todella orava?" Hän havahtui syvimmästä unestaan havaitakseen, että aurinko antoi vielä odottaa itseään. Jokin rapina - tai pikemminkin kopina - oli havahduttanut hänet ennen kello kuutta. Ensimmäisenä ajatuksenaan hän muisti, että olisi siirryttävä Kööpenhaminaan, tuohon ilon, pohjoismaalaisen toimivuuden ja mannereurooppalaisen vapaamielisyyden kaupunkiin.

Saavuttuaan lentokentälle hän nautti hetken kansainvälisestä tunnelmasta ja nousi sinivalkoisille siiville. Kööpenhaminan tunnelma yllätti hänet jälleen. Tästä matkasta tulisi matkojen matka, suoranainen matkailottelu. Hän aisti juutinrauman tunnelmaa täysin siemauksin. "Voisiko elämä tuottaa vieläkin suurempia tuntemuksia ja odotuksia kuin tämä: matka Idan luokse morsiamen kanssa?".

Matkustettuaan Kööpenhaminan automatisoidulla metrojunalla Lergravsparkenin asemalle hän antautui lähes uskonnollisen hurmoksen valtaan. "Täälläkö viettäisin seuraavat kolme vuorokautta?". "Täällä", hän vastasi itselleen. Matkalaisen oli vaikeaa kuvitella mukavampaa tapaa viettää aikaansa, kuin Idan ja rakkaan morsiamensa seurassa.

Saavuttuaan Strandslodsvejllä sijaitsemaan asuntoon matkamies luovutti äärimmäisen raskaan tuliaiskuormansa ja ilmoitti olevansa valmis vastaanottamaan talon perin tyypilliset tervetuliaistoivotukset: mojiton ja lasin punaviiniä. Tervehdittyään koiraa oli matkaajan aika ottaa esille vierailun varsinainen kysymys. Saisiko hän Idan suostumuksen jo vireillesaatettuun avioliitttoehdotukseen? "Tulisiko hän tuomitsemaan hankeen vaiko antamaan sille siunauksena? Olisiko hänellä lisäkysymyksiä?" Raskaan matkan uuvuttamana hän päätyi kuitenkin tarkastelemaan läheistä puistoa silmät edelleen ymmyrkäisinä lentokonematkasta, Tanskasta ja kauanodotetusta kohtaamisesta Idan kanssa.

lauantai 2. huhtikuuta 2016

Rakkaus on kimurantti asia

Rakastan Kööpenhaminaa. Viikonloput tuntuu edelleen viiden vuoden täällä asumisen jälkeen kuin kaupunkilomilta jossain ihanassa kaupungissa. Aina joskus ikävöin Helsinkiä tai Raumaa, kunnes käyn Suomessa vierailulla ja huomaan huokaisevani helpotuksesta että paluulento Kastruppiin on takataskussa. Tunnen olevani kotona Kööpenhaminassa. Rakastan kotiani ja ihmisiä ympärilläni. Kööpenhaminassa rakastan jopa ihmisiä joita en tunne. Tuntuu etten ole valmis vielä moneen vuoteen muuttamaan takaisin Suomeen.











Toisaalta rakkaat ihmiset Suomessa saavat edellisen lauseen tuntumaan pahalta. Eikö kaikki rakkaani Suomessa voisi vain muuttaa Kööpenhaminaan? Eivätkö he ymmärrä kuinka paljon rakastettavampi Kööpenhamina on asua? 

Uskon että jos asuisin Raumalla, kävisin äidin kanssa joka ilta kävelyllä. Kävisin töiden jälkeen moikkaamassa ystävän ihania pikku tirppoja ja viikonloppuisin grillattaisiin jonkun pihalla Huiluntuhtia. Käytäisiin pyörillä uimassa Maauimalassa. Ok, viiminen oli huono. En käynyt siellä koskaan Raumalla asuessanikaan.

 


Jos asuisin Helsingissä kävisin ystävän kanssa kaikissa ihanissa kulttuuritapahtumissa ja aina tarpeen tullen Kaikussa tanssimassa pilkkuun asti hyvä mieli kattoon. Ostaisin kassillisen karkkeja ja linnottautuisin ystävän kanssa sohvalle katselemaan Greyn Anatomiaa itku kurkussa. Järjestäisin teekutsuja ystävilleni ja eksyisin Kallion kaduille keskellä kesäpäivää. 

 

 

Miksen jäänyt vain Raumalle? En tuntisi elämäni ihmisiä Helsingissä enkä elämäni kotia Kööpenhaminassa ja olisin onnellinen rakkaitteni ympäröimänä? "Se mitä ei ole tuntenut - ei osaa kaivata". On niin perseestä pitää aina kahden kaupungin ihmiset kaukana halauksista, teehetkistä ja ymmärtävistä katseista. Missä tahansa asunkin tilanne pysyy aina samana (kunnes sairastun dementiaan), aina on rakkaita kaupungeissa joissa en itse asu.

 

Jo ystävilleni tutuksi tullut motto sopii tähänkin tilanteeseen kuin nyrkki silmään: "kaikkea ei voi saada". Yritän kovasti vierailla Suomessa niin usein kuin pystyn ja toivotan ystäväni koska tahansa tervetulleiksi viettämään kanssani viikonloppulomaa rakkaassa elämäni kaupungissa. 






Ostoslista:

Helikopteri

Enemmän aikaa

tai

Rauman ja Helsingin siirto Kööpenhaminan naapurikunniksi




keskiviikko 13. tammikuuta 2016

Ravintola Pluto


Sanoin jokunen aika sitten (viimevuonna) Thomasille, että olin kuullut ravintola Pluton olevan visiitin arvoinen ravitsemusliike ja että voitaisko käydä siellä joku viikonloppu syömässä. Thomas otti vinkistä vaarin ja vei mut sinne yllärinä synttäri-iltana ennen kuin itse joutui lähtemään töihin.

Yleensä kohotamme maljan yhteisen ajan kunniaksi kuohuvalla, mutta koska listalta löytyi niin monta herkulliselta kuulostavaa cocktailia, valitsimmekin poikkeuksellisesti juomasekoitukset skumpan tilalle. Voin näin heti alkuun hehkuttaa että wau! Cocktailit tää ravintola osaa! Ja silloin kun cocktailien teko onnistuu näin loistavasti saa paikka suoriltaan suosituksen hyvänä illanistujais lokaationa tyttöjen kanssa. Taustamusiikki oli menevää, valaistus hämyisää ja ruoka todella hyvää.


Lista eri ruokalajeista oli lähes loputon. En todellakaan jaksanut raskaan päivän jälkeen alkaa perehtyä eri vaihtoehtoihin joten päädyimme 12 ruokalajin maistelu menu:hun jonka valitsi keittiön kokki omavaltaisesti siihen hetkeen sopivaksi.





Kevätsipulinvarsia ja wasabimajoneesia.
Maistelumenu oli hyvä idea. Eteemme tuli tosi erilaisia annoksia ja kaikenlaisia makuja. Ruuan määrää ei vain osaa koskaan oikein suhteuttaa, joten viimeiset annokset ei enää oikein uponnut - mikä oli sääli, koska ne oli niin hyviä. Flæskestegsburgerin eli perinteisen tanskalaisen läskilihaburgerinin jätin suosiolla kokonaan välistä ja onneksi niin, koska sen jälkeen oli luvassa vielä aivan uskomattoman mureaa sisäfilettä ja nam nam jälkkäriä.

Niin hyvää kalaa etten ikänä ole saanut yhtä hyvää.


Kaiken kaikkiaan ruokaa oli riittävästi vaikka 200 kiloiselle miehelle.
Hinta/laatu-suhde onkin siinä mielessä ihan kohdallaan: laatu oli nimittäin todella huippua, cocktailin mielettömiä ja ruokaa paljon. Tunnelmasta antaisin täydet pisteet ja palvelu oli todella ystävällistä. Eipä olleet huhupuheet paikasta siis mitään roskapuhetta ja niinpä haluankin laittaa hyvän kiertämään ja suositella paikkaa kaikille hyvästä pitäville :)

Miniburgerit eivät tuntuneet enää mineiltä tässä kohtaa menua.

Thomas tuli innoissaan miesten vessasta ja kertoi näkemästään.
Joten olihan minun pakko käydä katsastamassa mitä naisille oli sitten tarjoiltu.

torstai 17. joulukuuta 2015

Lihatorin Yöelämä.

Vesterbossa on toki paljon muutakin kuin Lihatori - Kødbyen

Paljon muuta. 
Itseasiassa suosittelen ainakin paikallista elämää etsivien ja turisteja karttavien hakeutuvan Vesterbron hotelleihin, ravintoloihin ja baareihin. 

Vesterbrohan on vanhaa punaisten lyhtyjen aluetta ja kaduissa näkyy edelleen ruutuja joista löytää tietyn tyyppistä naisseuraa jos sellaista kaipaa. Muuten kaupunginosana Vesterbro on eläväinen, hipsterinen (hihih) ja trendikäs. Kaduille ilmestyy kokoajan uusia kahviloita ja cocktailbaareja ja katukirppareihinkin saattaa törmätä täällä useammin kuin muualla.

Nyt haluaisin kuitenkin keskittyä Vesterbron helmeen, eli Lihatoriin. Lihatoria on yritetty tehdä houkuttelevammaksi juurikin yltä löytyvän nettisivun ja erilaisten tapahtumien kautta. Viikonloppuisin torin keskeltä löytyykin aika usein jonkinlaista markkinatouhua. Valikoima on muuttunut siitä kun itse tänne muutin ja se muuttuu jatkuvasti. Tämänhetkisiä baareja ovat Bakken, Mesteren & Lærlingen, Jolene ja Noho. Yökerho tunnelmaan voi jatkaa KB18:a. 


Bakkeniin tai Joleneen en menisi jollei olisi pakko. Paikat ovat täynnä nuorta, hyvin nuorta asiakaskuntaa. Olut tosin on varmasti edukkaampaa kuin muissa Lihatorin ravitsemusliikkeissä.

Joten jäljelle jää Mesteren&Lærlingen ja Noho. Ensimmäinen on aika kiva mutta pieni baari jossa aika varmasti mahtuu ainakin seisomaan. Paikka on siis yleensä todella täynnä. Meininki on kuitenkin hyvä ja kesäisin ulkona olevat pitkät pöydät houkuttelevat kasapäin asiakkaista Mesteren&Lærlingen välittömään läheisyyteen. Noho taas on Lihatorin baareista se uusin tulokas. Alkuhehkutus oli huima ja näyttäisi paikka aina olevan sopivasti täynnä viikonloppuisin. Noho tarjoilee siis pääasiassa cocktaileja ja paikanpäällä onkin sen mukaista porukkaa. Enimmäkseen sanoisin asiakaskunnan koostuvan naisista, mutta kyllä Thomas ystävineen myös siellä aika usein istuu :D Itse en yhtä cocktailia kauampaa täällä viihtyisi. Vesterbro on täynnä kaikkia ihania Cocktail-baareja isolla Ceellä.


KB18 on yökerho, joka muuttuu jatkuvasti. Viimeksi sieltä löytyi sampanja baari osio ja tanssilattia jossa soi räpähtävää musiikkia. Tosin yleensä musiikki kuitenkin on ollut elektronista mainstreamia joten en lähtisi veikkaamaan että sinne ensikerralla kannattaisi räpin takia mennä. KB18 lasketaan kuitenkin tasokkaaksi yökerhoksi ja suosittelisinkin paikkaa jollei asiakkaiden toivo olevan yli 35-vuotiaita (siinä tapauksessa keskustassa sijaitseva K35 yökerho, Norden on hyvä vaihtoehto).

Vastapäätä KB18 löytyy "yökerho" nimeltään KB3, jossa viimeinen DJ lopettaa aamu yhdeksän maissa. FaceBookin kuvat näyttävät ihan hyviltä, mutta kannattaa kuitenkin varautua aika korkealentoiseen elektronisen musiikin ryöpytykseen sen mukaisine asiakkaineen. 

 

Ravintoloita torilla on nykyään monia. Parhaat pizzat saa Mothersista, Italialaista herkkuruokaa Pate Patesta, herkkuburgereita saa grillikipsalta eli Tommi's Burger Jointista, gurmee grilliruokaa saa Warpigsista, Bio Miosta saa herkkuluomuruokaa, Nose2Tailista saa herkkuruokaa tanskalaiseen tapaan ja Fiskebar tarjoilee nimensä mukaisesti gurmee kalaa. Näiden lisäksi on ravintoilta joissa en ole vielä käynyt: Kul (jonka listan olen monesti nähnyt mutta paikka ollut aina tyhjä), Wedofood on uusi tulokas samoin kuin Gorilla, Chicky Grill bar, Juicy Burger ja Kødbyens Deli ovat kaikki testaamatta.

Paté Paté on mun lemppari ravintola. Italia nyt yleisesti on lähellä mun sydäntä ja täällä kohtaa kaikki: hyvä ruoka, hyvä viini ja hyvä palvelu. Ollaan vietetty täällä monen monet synttärit ja muut merkkipäivät. Voin lämpimästi suositella. Pöytävaraus tottakai tarvitaan kun kyseessä on mailman paras ravintola ;)

Tommi's Burger Joint on myöskin huippumesta. Ei missään nimessä kannata mennä McDonaldsiin Köpiksessä jos burgeria tekee mieli. Tommi's burger on hyvä esimerkki siitä. Paikka on ihan kioskin kokonen mutta hampparit kotikutoisia ja ihan sairaan maukkaita. Melko rasvaisia toki. 

Olutpanimoravintola (savustettua grill foodia) saa Warpigsista. Tämä on Thomasin lemppari. Keittiö on kymmeneen asti auki ja sen jälkeen oluita voi jäädä vielä maistelemaan keskiyöhön asti. On kuulemma järjettömän hyvää ruokaa. Itse olen ollut maistelemassa vain oluita ja voin palvelua ainakin kiitellä. 


Bio Miosta minulla on monenlaisia kokemuksia, mutta viimeisin niistä oli ihan mahtava. Oltiin kaverin läksiäisiä viettämässä isolla porukalla ja palvelu oli todella hyvää. Ruoka oli edellisistä kerroista poiketen myös tajunnan räjäyttävää. Olisikohan niin että kokki on vaihtunut. En tiedä mutta uskallan taas suositella tätä luomuruoka ravintolaa. Paljon kasvisvaihtoehtoja ja maut kohdallaan. Jälkiruokaa ei kannata jättää väliin!

Nose2Tail on ravintola jossa nimen mukaisesti käytetään ruhon kaikki osat. Annokset ovat todella isoja ja palvelu hyvää. Tää on vähän semmonen äijä-ravintola. Ruoka tosi maukasta. Missä nyt ei olisi kun kilpailu on niin kovaa. 

Fiskebar tarjoilee nimensä mukaisesti kalaruokia. Viimeisten huhujen mukaan edelleen hyvä ravintola. Annoskoot tottakai tähtiä tavoittelevan pieniä.









perjantai 11. joulukuuta 2015

Tulispa taas kevät - Hanami


Rakastan Kirsikoita!
Ja rakastan kirsikan kukkia!

Olen aina ihan intona vapun aikaan kun pienen merenneidon viereen alkaa ilmestyä kirsikankukkia.
Joka vuosi niitä on pakko päästä katselemaan ja ihastelemaan.
Katselin kuvia nyt kun pimeää ja synkkää on vaikka muille jakaa. 
Olisipa taas kevät, vappu ja hanami!

 
 
Kun aikoinani muutin Köpikseen (melkeen 5 vuotta sitten!!!) oli mielessäni eteläisempi ilmasto. Tuon eteläisemmän ilmaston huomaa onneksi kyllä keväisin. Tukholmassa asuva ystäväni manasi yhtenä pakkasen pieksemänä tammikuun iltana, miten masentavaa onkaan, että talvea on edessä vielä ikuisuus. Minulla uudenvuoden rakettien jälkeen on jo vahva toivo kevään pikaisesta paluusta. 
Kuukauden päästä pääsen onneksi tammikuuta karkuun ja lillumaan lämpimiin vesiin pariksi viikoksi. Sieltä palattuani kevääseen ei ole enää kauaa <3




 





P.S. Muutettuani Tanskaan joku selvästi kosti minulle kaiken onnellisuuden yltäkylläisyydestä, koska monen monen ahmitun kirsikkapaketillisen jälkeen, minuun iski kirsikka-allergia. Nykyään pitäydyn siis hanamin ihailussa ja jätän kirsikat hilloihin.

maanantai 26. maaliskuuta 2012

Copenhagen airport - Copenhagen Center

Päivitetty 6.11.2015

In english - please check the link below
There is no sense to use any other transportation than metro or train to the center of Copenhagen:
https://www.cph.dk/en/parking-transport/bus-train-metro/metro/
https://www.cph.dk/en/parking-transport/bus-train-metro/train/

Tämä näyttäisi olevan nyt välttämätön postaus. Olen kehittänyt monen vuoden aikana ohjeitani, jotka annan kylään tuleville Suomalaisille, eikä ole vielä kertaakaan kukaan saapunut niin, että homma olisi mennyt ekalla kerralla putkeen. Tässä siis ohjeet seikkaperäisesti kuvien kera:

Metroasema sijaitsee Terminaali 3 päässä sisätiloissa. Metro kulkee 4-6 minuutin välein päivä- ja ilta-aikoina, ja yöllä 15-20 minuutin välein. Matka-aika lentokentältä esim. Nørreport Stationille on 15 minuuttia.

Kun olet matkalla Kööpenhaminan keskustaan, neuvon ottamaan metron joko Kongens Nytorville tai Norreportille. Central Station on päärautatieasema Tivolin takana ja sieltä on enemmän matkaa Strögetille ja Nyhavniin (Kööpenhaminan tunnetuin ostoskatu ja postikorteissa esiintyvät kanaalitalot), mutta Vesterbrohon haluaville se on toki paras vaihtoehto. Kaikkiin näihin pääsee näppärästi lentokentältä ilman sisätiloista poistumista. Taxi maksaa saman verran kuin Helsingissä, eli ihan liikaa ja bussilla saat körötellä ikuisuuden.

Kuten alla olevasta kuvasta voidaan nähdä metro on Kööpenhaminassa yhtä tehokas kuin Helsingissäkin. Linjoja on kaksi, jotka haarautuvat Christianshavnissa. Lentokentältä lähdettäessä kaikki tiet vievät keskustaan, eikä tarvitse miettiä mihin suuntaan metrolla lähtisi - on vain yksi suunta. Keskustassa tepasteltaessa voit kuitenkin huomata, että uudistuksia on luvassa ja kohta minunkaan ei enää tarvitse käyttää inhoamaani bussia mihinkään.



Seuraavassa kuvina poistuminen lentokentältä. Kun olet poistunut koneesta ja löytänyt kylttejä seuraamalla matkalaukut, voit alkaa seurata alla olevaa kuvasarjaa. Olen antanut ohjeen ystävilleni, että kävelevät vain suoraan. Sananmukaisesti siis kävelette vain suoraan tullin porttien jälkeen. Ei käännöksiä mihinkään. Pahoittelen kuvien erittäin huonoa laatua. Kamerana toimi ah niin turha Black Berry. Pitäisikin ensi kerralla oikeen päivittää kuvasarja, black berryä ei nimittäin enää valmisteta, wuhuu!

Tulli laukkuhihnojen jälkeen.
Täällä ihmiset odottavat matkoilta palaavia läheisiään. Porttien ulkopuolella odottaa tanskanlippumeri.
Matka jatkuu suoraan suoraan, kunnes edessä näkyy hissi. Kierretään hissi ja jatketaan samaan suuntaa.
Hissin takana oikealla näkyy lipunmyyntipisteitä juniin. Jatketaan siis pysähtymättä eteenpäin jo taustalla häämöttäviin liukuportaisiin. Kuvassa näkyviltä automaateilta voit ostaa lipun junaan ja keskustaan menevä juna lähtee kun jatkat hiukan vielä eteenpäin ja sitten oikealle ennen portaikkoa
Nyt massiivisten tolpien oikealla puolella näkyy heti hissin vieressä rullaportaat. Niitä kohti! Tai vastaavasti Vesterbrohon menevät ryhmittykää oikealle ja liukuhihnaa pitkin alas junalle joka vie sinut päärautatieasemalle (Hovedbanegården).
Ylös ylös
Tämä on näkymä portaiden jälkeen. Eteenpäin! Vasemmalle jää check in masiinat.
Eteenpäin! Siellä lasinen metrokuilu jo näkyy!
Keskellä heti invakyltin jälkeen näkyy lippujenmyyntimasiina.
Julkisilla liikkumiseen tarvitaan lippu tottakai. Klippekortit on historiaa ja Köpiksessäkin on siirrytty vihdoin matkakorttijärjestelmään. Turisteja tämä tosin ei paljon helpota. Tanskassa on käytössä zone järjestelmä, joka hämää fiksumpaakin matkustajaa aika usein. Voin kertoa sen enempää selittelemättä, että lentokentältä keskustaan on 3 zonea, keskustassa liikuttaessa lippu pitää ostaa 2 zonelle. Lippuautomaatit ovat onneksi myös uudistuneet ja lentokentän painikkeista löytyy myös "Copenhagen City Center" vaihtoehto. Vastaavasti keskustan masiinoista löytyy vaihtoehto "Airport".

Keskustan sisällä liikuttaessa zoneja on 1, mutta lippuja myydään edelleen ärsyttävästi zonejen mukaan ja pienin zone määrä on 2.

Keltaiset tolpat ovat klippekorttien leimaamista varten (joita ei enää ole) ja siniset tolpat matkakorttien leimaamista varten. Kertalippuja tai vuorokausilippuja ei kuitenkaan tarvitse leimata mitenkään, vaan ostohetki ja aikaraja on kirjoitettuna lippuun jo valmiiksi. Metroon voi astua kummalta puolelta tahansa, molemmat menevät samaan suuntaan.
Sisällä metrossa. Valonäytössä näkyy seuraavaksi pysähdysvuorossa oleva pysäkki. Lisäksi kaijuttimista pysäkin nimi kuuluu tanskan kielellä ;) Metrossa ei ole kuskeja mutta sitäkin enemmän tarkastajia -jos siis apua kaipaa.
Oven yläpuoleta voi tarkistaa metrokartan.
Tältä näyttää tarkastaja ja kyltissä Nørreport. Sakkoja jaellaan herkästi ja tarkastajia on tooodella paljon verrattuna Helsinkiin. Suosittelen siis ostamaan lipun.


Lipuista vielä: 
Alle 12 vuotiaat lapset (rajoituksena 2 per aikuinen) matkustavat ilmaiseksi. Alle 16 vuotiaille myydään omia lippuja.

Keskustan sisällä matkustettava lippu on voimassa tunnin ja maksaa 24 kr (3,20€)
Keskustan ja lentokentän välinen matka kustantaa 36 kr (4,80€). Esimerkiksi Lousianaan keskustasta matkustettaessa zoneja kertyy 9 ja hinta on 108 kr (14,50€), lippu on voimassa 120 minuuttia. Ilman lippua matkustaminen kustantaa 750 kr (100€) ja lippuja ei voi ostaa enää metrosta tai junasta. Busseissa lipun voi ostaa vielä kuskilta. 24 tunnin lippu maksaa 130kr (17,50€) ja on voimassa koko pääkaupunkiseudulla.

Pyörälle ja koiralle (joka ei ole kuljetuskopassa) on myös omat lippunsa.

Reittioppaan paikallinen korvike on rejseplanen josta voi myös tarkistaa hinnat ja zonet.