Rauma

Rauma. Paras kaupunki maailmassa!

Ainakin Raumalaisten mielestä.

Kuva napattu kuvakaappauksena googlen syöveristä

Ravintola Kapteeninhuone on Kalliokadulla hotel Kalliohovin yhteydessä. Tämä yhdessä Ravintola Kalatorin kanssa on mun lemppareita. Jossain kohtaa Raumalta oli vaikea löytää hyvää ravintolaruokaa kunnes meidänkin kylä pääsi mukaan tälle vuosituhannelle. Muistan niitä aikoja kun Mustan kissan kelari oli ainut illallispaikka jonne mentiin fiineilemään isoisän synttäreitä. Myöhemmin tajusin että Olivian kana ja Vuohenjuustosalaatti pilaantuneella vuohenjuustolla ovat toki perinteisiä, mutta parempaakin on olemassa. Jos siis etsit hyvää ruokaa ja palvelua nuo kaksi ennen mustaa kissaa on ehdottomia 

*heittää suolaa olan yli

Ravintola Goto sijaitsee torin laidalla ja on alkujaan lähtöisin ihan itse Master Chef -Teemun luomista annoksista. lmeisesti nykyäänkin tarjolla on edelleen laadukasta Suomalaista ruokaa. Niin monia hyviä vaihtiksia etten ole itse ehtinyt kokeilla uuden omistajan astuttua kehiin. Keskustan Italialaisesta kattauksesta vastaa Osteria da Filippo. Italialainen ravintola toimii kun omistaja on italaialainen! Paras raumalainen Pizzeria taas on Riviera, jonka pizzoja on Raumalla syöty aina. Ne maistuu Italialta!!

Kuva napattu kuvakaappauksena googlen syöveristä

Lounas paikkana uskallan suositella lämmöllä Wähä Talbota. Wähä Talbosta saa taatusti Raumalaista ruokaa ja jos hyvin käy pääset maistamaan Raumalaista erikoisuutta - Lapskoussia. Yksi aika yllättävä lounaskahvila on Keskuspuiston kahvila, josta saa hyviä salaatteja. Muuten paikka ei ole kyllä kovin viihtyisä. Nimikin on joku vähän liian eksoottinen Rauman keskuspuiston kahvilalle. 

Cafe Salin kanssa kahvilasuosituksiin pääsee Prassen ja Vanhan Rauman Kaffebar. Salin ollessa tyylikäs metropolikansan kohtaamispaikka, Kaffebar taas on ihanan idyllinen Rauma-Kaffela. Jos Raumalla on kesä kun olet siellä vierailulla, niin lupaathan käydä Kontion kahvilassa kokeilemassa vaniljamunkkeja. Kahvila paistaa kesäisin suosikkimunkkejaan ulkosalla ja tarjolla on aina tuoretta vehnästä. 

Jos päätät jäädä Raumalle yöksi ja mieleen juolahtaa lähteä etsimään yökerhoa, ei vaihtoehtoja ole tuhottomasti. Helppo valinta siis. Domino on juuri remontin alta paljastanut helmi jonne lähtisin kokeilemaan onneani ensiksi. Hovi siinä sitten järjestyksessään heti seuraavana riippuen onko esiintyjiä jommassa kummassa paikassa sille illalle. Myös Putka on vaihtoehto, jota itse en ole vielä kyllä sisäistänyt sellaiseksi. Jollei siis kumpikaan edellisistä tunnu omalta, kannattaa ehkä antaa mahdollisuus Putkalle.

Shoppailu Vanhassa Raumassa paranee vaan vuosi vuodelta. Ainahan se on kiva kulkea Vanhan Rauman katuja ja pysähtyä katselemaan ikkunoita ja pikkuputiikkeja. Parasta on liikkeet joiden tuotteita ei muualta saa kuten pienet uniikit käsityöläisliikkeet ja vaateliikkeet joissa myydään Suomalaista designia ja vaatekappaleita joita ei joka toisen vastaankulkijan päällä näe eikä edes verkkokaupoista löydä. En viitsi alkaa mainita kauppojen nimiä jottei mene mainostamiseksi. Sanon vaan että VANHA RAUMA - tulet yllättymään.

Kuva napattu kuvakaappauksena googlen syöveristä

Kylmäpihlajan majakka on kuulemma vierailun arvoinen paikka. Monet ovat kertoneet käyneensä majakassa ja meitsi itse ei ole koskaan käynyt. Noloa. Majakassa on ravintola/kahvila ja 13 huonetta majoitusta varten. Lautta majakalle lähtee Poroholman leirintäalueelta ja paikalle pääsee tietysti myös omalla veneellä. Kyl melkeen ens kesänä itekki pitää käydä kokeilemassa. Muita majoitusvaihtoehtojakin toki on jollei merille halua lähteä. Itse tiedustelisin ihan ensimmäisenä Rouva Manner -huoneistohotellin mahdollisuutta omalle viikonlopulle ja jollei se onnistu niin muut Rauman hotellit ovatkin sitten aika samaa kauraa - ei yltiöpäisiä kehuja.

Luulen että näillä pääsee jo hyvin liikkeelle. Ottakaa toki yhteyttä reissuemäntään eli allekirjoittaneeseen jos tuntuu että olisi tarvetta laajemmallekin ohjelmakattaukselle. 

Kaikille kaikkea

Tää mun blogi on niin sekainen. Täällä on postauksia pohdiskelusta ja analysoinnista. Vanhat tekstit on tekstejä mun jokapäiväisestä elämästä. Ajatus olikin alussa kirjoittaa kavereille kuulumisia, mutta kait se menettää vähän merkitystään kun on asunut paikassa yli 5 vuotta. Vaihto-opiskeluvuoden aikainen blogi on ihan ymmärrettävää, mutta kuka nyt jaksaa pitää päiväkirjaa tavallisesta elämästä (paitsi bloggarit). Parempikin että riittää sitten jutunjuurta kun harvoin näkee kasvotusten. Mun elämässä ei kuitenkaan tapahdu niin paljon enkä osta viikottain Luis Vuittonin uusia laukkuja tai halua tehdä ysteistyötä välipalapatukoiden tiimoilta. Blogi onkin nykyään sekasotkua täynnä eikä todellakaan mikään oikea blogi. Koitan keskittyä Köpisvinkkeihin kun niitä multa yleensä kysellään. Koska myös muista kohteista tulee tasaisisesti kyselyitä enkä ikinä muista mitään vaan pitää kaivaa tietoja Googlesta, Trip Advisorista ja Thomasin booking.com tililtä niin ajattelin kirjoittaa ylös myös reissusuositukset. Huomasin etten ole luultavasti vielä koskaan tehnyt vinkkipostausta Raumalle vaikka vinkkejä sinne jakelen kokoajan. Suurinosa ystävistäni on kuitenkin jostain muualta kuin Raumalta joten ensikerralla luvassa vinkkejä Raumalle <3

P.S Huomasin Rauma-tekstejä etsiessäni että jotkut blogin vanhat kuvat on kääntyneet itsestään sivuttain. On tää blogger vähän ajastaan jäljessä aina ollut, mutta toi ärsyttää aika paljon.

Rakkaus on kimurantti asia

Rakastan Kööpenhaminaa. Viikonloput tuntuu edelleen viiden vuoden täällä asumisen jälkeen kuin kaupunkilomilta jossain ihanassa kaupungissa. Aina joskus ikävöin Helsinkiä tai Raumaa, kunnes käyn Suomessa vierailulla ja huomaan huokaisevani helpotuksesta että paluulento Kastruppiin on takataskussa. Tunnen olevani kotona Kööpenhaminassa. Rakastan kotiani ja ihmisiä ympärilläni. Kööpenhaminassa rakastan jopa ihmisiä joita en tunne. Tuntuu etten ole valmis vielä moneen vuoteen muuttamaan takaisin Suomeen.

Toisaalta rakkaat ihmiset Suomessa saavat edellisen lauseen tuntumaan pahalta. Eikö kaikki rakkaani Suomessa voisi vain muuttaa Kööpenhaminaan? Eivätkö he ymmärrä kuinka paljon rakastettavampi Kööpenhamina on asua? 

Uskon että jos asuisin Raumalla, kävisin äidin kanssa joka ilta kävelyllä. Kävisin töiden jälkeen moikkaamassa ystävän ihania pikku tirppoja ja viikonloppuisin grillattaisiin jonkun pihalla Huiluntuhtia. Käytäisiin pyörillä uimassa Maauimalassa. Ok, viiminen oli huono. En käynyt siellä koskaan Raumalla asuessanikaan.

 

Jos asuisin Helsingissä kävisin ystävän kanssa kaikissa ihanissa kulttuuritapahtumissa ja aina tarpeen tullen Kaikussa tanssimassa pilkkuun asti hyvä mieli kattoon. Ostaisin kassillisen karkkeja ja linnottautuisin ystävän kanssa sohvalle katselemaan Greyn Anatomiaa itku kurkussa. Järjestäisin teekutsuja ystävilleni ja eksyisin Kallion kaduille keskellä kesäpäivää. 

 

 

Miksen jäänyt vain Raumalle? En tuntisi elämäni ihmisiä Helsingissä enkä elämäni kotia Kööpenhaminassa ja olisin onnellinen rakkaitteni ympäröimänä? "Se mitä ei ole tuntenut - ei osaa kaivata". On niin perseestä pitää aina kahden kaupungin ihmiset kaukana halauksista, teehetkistä ja ymmärtävistä katseista. Missä tahansa asunkin tilanne pysyy aina samana (kunnes sairastun dementiaan), aina on rakkaita kaupungeissa joissa en itse asu.

 

Jo ystävilleni tutuksi tullut motto sopii tähänkin tilanteeseen kuin nyrkki silmään: "kaikkea ei voi saada". Yritän kovasti vierailla Suomessa niin usein kuin pystyn ja toivotan ystäväni koska tahansa tervetulleiksi viettämään kanssani viikonloppulomaa rakkaassa elämäni kaupungissa. 

Ostoslista:

Helikopteri
Enemmän aikaa

tai

Rauman ja Helsingin siirto Kööpenhaminan naapurikunniksi

Talviloma eli Joulu ja Uusivuosi

Meitsillä oli kaks viikkoo lomaa. Lähdin julua edeltävänä perjantaina Raumalle ja nautiskelin ihanien ihmisten seurasta siellä kokonaisen viikon. Takaisin Köpikseen lensin seuraavana perjantaina Helsingin ja Rigan kautta (koko matka kesti leppoisat 9,5 h). 

Perjantai illalla käytiin tarkistamassa maailmanlopun tunnelmia Rauman Onnelassa, jossa Darude soitteli uusinta uuttaan. Lauantaina juhlimme hillitysti Katjan synttäreitä kerrankin ihan oikeana synttäripäivänä.

Aattona eleltiin rauhallisesti, ei ehditty joulurauhanjulistukseen, ei joulukirkkoon eikä partiolaisten kynttiläkulkueeseen. Sitä vastoin aattoon mahtui paljon hyvää ruokaa ja ihanan perheen seuraa uuden lautapelin äärellä. Maistelimme myös erilaisia vuosikertaglögejä, joita ei yleensä tule niin useasti kokeiltua. Lahjaksi pulloja kyllä tulee usein annettua, muttei itse maisteltua.

Joulupäivänä kävimme koko porukalla tsekkaamassa Kuivalahden tilanteen ja paistelimme jo valmiissa keittiössä jolutorttuja ja joimme tyrniglögiä. Joulupäivään kuuluu tietenkin olennaisena osana vanhojen ystävien tapaaminen Rauman yöelämässä. Saattaapi olla että tämänjouluinen tapailu jäi kuitenkin viimeiseksi. Typötyhjä Mr. Jones toimi ystävien kanssa jutusteluun ja siitä pääsikin suoraan sisäkautta yökerho Dominon puolelle, jossa en tuntenut ketään! Tarkoituksena oli siirtyä yökerho Hovin puolelle, mutta paikalliset kertoivat siellä olevan järjetön jono ovella, baaritiskillä 2 työntekijää ja paikka tupaten täynnä. Siispä seuraava liikkeeni oli kotiin paluu hyvissä ajoin. 

Tapaninpäivänä kävimme isän kanssa katsomassa Piin elämä elokuvan Iso Hannussa ja seuraavana päivänä kävin katsomassa Rakkauden Rasvaprsentin Katjan kanssa. Pienesti pitää myös tässä kohtaa hehkuttaa sopissa nauttimaamme myöhäistä lounasta. Katja söi lihaisan salaatin ja itse tuorehernekeittoa. Namsk! Lisäksi bongasin Sopissa ilmoituksen churros brunssista. Kahvilan omistaja Siri kertoi churrosten olevan aitoa kamaa ja aitojen espanjalaisten arvioinnin läpikäyneitä. Taas jään harmittelemaan miksen asu Raumalla. Vaikka sitten vain jokapäiväisten ihanien Sopin lounaiden ja viikonloppubrunssien takia! Eli sielläpäin asuvat hoi! NAUTTIKAA MUNKI PUOLESTA!!

Soppi

kuinka saisin rikki kookospähkinän...

Piin elämä oli jokseenkin pitkäveteinen, mutta rasvaprosentti oli kyllä hauska ja aika söpiskin. Perjantaina oli tarkoitus lähteä hyvissä ajoin Helsinkiin moikkaamaan jo syntynyttä Stigiä tai vaikka vaan mahaa ja vanhempia jollei laskettu aika pitäisi pojan kohdalla aikatauluaan. Kävi kuitenkin niin että torstai illalla Stigin äiti äheti viestiä että supistukset oli alkaneet ja seuraavana aamuna yhdeksältä oli edelleen äksöni meneillään. Niinpä Helsinki visiitti jäi väliin ja kävin vain heittämässä Stigin viikset ja lahjan postiin ja hyppäsin bussiin vasta kahdelta. Siinä istuskelin rattoisasti 4 h 15 m matkalla Helsinkiin ja lentokentällä pari tuntia vähän vielä lisää. Sitten lento Rigan kautta Köpikseen jossa olin jo kello puoli 12. Ens kerralla sit taas muistaa et miksi kannattaa vähän maksaa niistä suorista Turun lennoista:)


Lauantai ja sunnuntai meni mukavasti kotosalla. Säät suosivat ilman huonoa omaatuntoa laiskottelua. Kävimme kävelemässä yhden jäätelötestauksen verran lauantaina ja yhden luomurautatabletti/samppanjapullo -hankintojen ja lounaan verran sunnuntaina. Lounastamiseen valikoitui Jensens Bøfhus niillä perustein, että ravintola oli kohdalla kun alkoi sataa täysillä, sekä vallitsevan pukeutumiskoodimme mukaan. Äiti on mainostanut kyseistä ravintolaketjua jo monesti. Aina kuulemma muotimessuilla vieraillessaan käy ruokailemassa Jensenillä. Paikalliset eivät ehkä ravintolaa niin ylistä ja siksi nytkin uskalsimme astua sisään ilman tummaa pukua. Pitää myöntää, että pihvi oli kyllä todella maukasta ja mureaa. Hyvin valmistettu kaikinpuolin. Valitsimme listalta kokeiluun lounaspihvin ja fitnespihvin. Lounaspihvi maksoi 59 kr ja sisälsi pihvin perunoilla. Fitnespihviin kuului vihanneksia sekä salaattipöytä samaan hintaan 99 kr. Annokset olivat juuri sopivat lounaaksi ja kuten sanoin liha oli todella hyvin valmistettua. Palvelu on todella nopeaa ja hinnat edullisia. Sanoisinkin että jos nopeasti jotain pitäisi valita, niin ehdottomasti ennemmin tämä kuin Mc Donalds tai Burger King. Illallistarkoitukseen paikka soveltuu jos ilmapiiriltä ei paljon vaadi. Herkullista ruokaa saa eteensä nopeasti ja keskitason hinnalla. Taidan silti viedä äidin ensikerralla jonnekin muualle syömään, jollei sitten perinteitä haluta kunnioittaa.

Uusivuosi ja uudet kujeet. Juhlat järjestettiin Thomasin ystävän luona Vesterbrossa. Ensimmäinen tanskalainen uusivuosi minulle ja olipas se hieno.

Pöytiin oli katettu kultaisia kääreitä joita oli tarkoitus vetää yhdessä jonkun toisen vieraan kanssa vastakkaisista päistä. Sisällä olleen lahjan sai pitää se jolle jäi kääreestä käteen pidempi pää. Pöydässä oli myös sisäkäyttöisiäraketteja joista ilmaan suihkusi pientä "roskaa" eli hilettä :D En ole kyllä törmännyt vastaaviin Suomessa.

Ditte

Tähtisade

Tatuoitu sheriffi

Tatuointiyritys Thomsen

Ruoka oli järjestetty cateringista ja menu oli kuvan mukainen. Thomas toimi kokkina eli hoiti ruokien lämmityksen ja asettelun lautasille.

Pääruoka

Illallinen

Jälkiruoka

Pakettipeli kuuluu olennaisena osana jouluun, mutta koska se on niin kiva, pelattiin sitä myös näissä bileissä. Jokainen tuo kaksi pientä pakettia juhliin, jotka sitten jaetaan hamstrauspelin sääntöjen mukaisesti. Koska meitä oli niin paljon pöytää kiersi 3 noppaa. Silmäluvuilla 1 ja 6 tapahtui. Ykkösellä saat ottaa paketin ja antaa sen jollekin toiselle ja kutosella saat ottaa paketin itsellesi. Ensimmäisellä kierroksella paketit jaettiin pöydän keskeltä ja sääntöjen mukaisesti osallistujille ja seuraavalla kierroksella paketteja ryöstettiin toisilta aikarajan sisällä.

Peli käynnissä.

Kaikkia ihania juttuja paljastui pakettien sisältä.

Kuten valoaan vaihtava budha ja leikkikakka.

Hauskaa uuttavuotta

Hyppy vuoteen 2013.
Vuoden vaihtumista odotetaan kiipeämällä tuoleille ja kun kello lyö 12 kaikki "hyppäävät" uuteen vuoteen. Countdownt tottakai kuuluu asiaan ennen hyppyä. 

Vuosi vaihtui iloisissa merkeissä

Sheriffi ja Ditte raketteja katselemassa

Ihanaa vuotta 2013!

Seuraavana aamuna. Nämä olivat löytäneet myös tiensä kotiin.

Talvilomani jatkuu vielä tämän viikon mutta luulenpa ettei mitään mainitavaa tule enää tapahtumaan ennen töihin paluuta.