Lauanatain huumaa

Kävin eilen tutustumassa parin korttelin päässä sijaitsevaan Christianiaan. Entinen kasarmialue Christiania on ollut vaihtoehtoasukkaiden vapaakaupunki vuodesta 1971 lähtien jolloin asukkaat julistivat alueen autonomiseksi alueeksi, jonka ei tarvinnut noudattaa kaikkia Tanskan lakeja. Korkein oikeus päätti helmikuussa, että Tanskan valtiolla on päätäntäoikeus alueeseen. Christianian asukkaiden ei kuitenkaan tarvitse pelätä, että puskutraktorit raivaisivat alueen. Asukkaat saavat jäädä alueelle, kunhan he sitoutuvat juurimaan alueella kukoistanutta huumekauppaa ja muuta rikollisuutta. Kuvaaminen kaupungissa on kielletty, joten kuvia ei myöskään täältä löydy. Alla oleva kuva on portilta ennen kuin vierailija poistuu kyltin mukaan EU:n alueelta. Kaupunki on täynnä viehättäviä taloja/asuntoja. Aivan kuin olisi eksynyt fantasiamaailmaan. Kaupunki on sokkeloinen paikka ja uskonkin, että on parempi osallistua opastetulle kierrokselle, joita paikalliset järjestävät joka lauantai ja sunnuntai. Tarkoituksenani oli kiertää "järvi" joka reunustaa Christianiaa (oikeasti merivettä), mutta polku muuttui jossain kohtaa niin vaikeakulkuiseksi mudan takia, että oikaisin toista kautta takaisin kotiin. Polku kulki Christianin rantaasuntojen pihojen halki ja tuntuikin aivan kuin olisi ollut toisten kotona. Keväämällä maan kuivuttua järvenranta on varasti kiva ulkoilureitti.

Christianin ulkopuolelta

Se parempi leipomo. 

Tein ruokaa ja pesin pari koneellista pyykkiä. Mahtavaa kun kaikki opasteet pyykkituvassa oli Tanskaksi, niin sai vähän haastetta noin muuten niin arkiseen pyykinpesuun:) Kävin tarkastamassa lähikaupan viinivalikoimat ja mukaani lähti noppa Espanjalaista. On mukavaa, että tosiaan kadun toisella puolella on niin hyvät viinivalikoimat.

Illalla käytiin työkaverin kanssa tarkastamassa keskustan olutvalikoimia. Ensimmäinen pysähdyspaikka oli Strøgetin The Irish Rover, jossa Sommerbyn siideri ja tumma olut maksoivat yhteensä 113 kruunua. Baarissa oli livemusiikkia akustisella kitaralla ja äänen voimakkuus oli sen verran kova, että keskustelut piti suorittaa huutaen. Olut valikoima oli hyvä ja henkilökunta ystävällistä. Matka jatkui Nyhavniin, jossa terassit olivat jo käytössä. Istuttiin juomaan oluset Hyttefadets Pubin terassille. Hinta taso napsahti kovin korkealle: kaksi olutta 160 kruunua. 

Pöytäämme änkesi humalainen ruotsalainen ja päätimme jatkaa matkaa. Pysähdyimme Ravintola Balin baariin ja tiedustelimme mahdollisia yökerhoja lähettyviltä. Balin yläkerran diskolta näyttävä paikka olikin sriptiisbaari, mutta vastapäätä olevasta a Portasta kuului kovaääninen musiikki ja ihmisiä parveili ulkopuolella. Nautimme Balissa oluet ja jatkoimme matkaa a Portan jonoon. Opaskirjat olivat oikeassa: yökerhoissa VIP ihmisiä on paljon. Jonotimme tavisten jonossa kun jonon ohi kulki varmasti 15 ihmistä. Ja siis tavisten jonossa oli tuohon aikaan (klo:1.30) 4 ihmistä meidän lisäksi. Pääsimme kuitenkin sisään kärsivällisen seisoskelun jälkeen ja paikka oli aivan täynnä!! Liikkuminen oli vaikeaa ja musiikki soi todella kovilla desibeleillä. Löysimme narikan alakerrasta ja jätimme vaatteet sinne. a Portan sisäänpääsy oli 100 kruunua ja narikka 20. Olut 55 kruunua. Musiikki oli todella hyvää ja tanssimmekin koko tuon ajan kun viihdyimme sisätiloissa. Vapaita istumapaikkoja ei tosin olisi ollutkaan. Sisään tullessa musiikki oli vielä melko hittilistatyyppistä, mutta mitä enemmän kello alkoi näyttää, sitä enemmän musiikki alkoi saada trance-tyyppisiä vivahteita. Tanssimme kunnes pinkit korkkarini alkoivat puristaa varpaitani siinä määrin, että oli parempi lähteä etsimään fillaria rådhus-aukiolta ja ajella kotiin nukkumaan. Tietysti vasta hot doggien jälkeen. Sen verran pitää vielä sanoa, että ensikerralla ilman korvatulppia en lähde mihinkään. Nyt on kyllä tosi arat korvat ja tinnitys riittävä. Ilmeisesti myöskään desibelit ei ole niin tarkassa syynissä kuin Suomessa.