Satuimme vahingossa kahvilaan nimeltä Café de los Artistas, joka sijaitsee epätyypillisen trendikkäällä pikkukujalla. Ruoka täällä oli oikein hyvää ja Mojitot sopivan rommisia. Palvelu oli todella ystävällistä ja juttelinkin jonkun verran tarjoilijamme kanssa, jolla ei näyttänyt juuri sillä hetkellä olevan muita asiakkaita kuin meidät. Hänen isovanhempansa olivat Espanjasta ja hän oli monesti vieraillut heidän luonaan. Kysyin oliko hän koskaan unelmoinut Espanjaan muutosta? Ei missään nimessä, poika vastasi. Kuuba oli hänen maansa. Sellaisen käsityksen minäkin sain kuubalaisista. He näyttivät onnellisilta vaikkei heillä paljon ollutkaan. Muutto Espanjaan ehkä toisi pojalle tuotteita ja elintason jota Kuubassa ei voi saada, mutta hänen perheensä on Kuubassa. Missä on perhe, siellä on koti.
Kysyin tiesikö poika kabaree yökerhosta nimeltä Tropicana Club. Tottakai hän tiesi. Tropicanahan on maailmankuulu. Kysyin oliko se myös menemisen arvoinen. Ensin hän vastasi että varmasti. Mutta vaihtoi sitten vastaustaan. Tropicana Club on varmasti hieno, mutta se on täynnä pelkkiä turisteja ja pääsylippu maksoi melkein 100€. Hän sanoi olemassa olevan muitakin clubeja, joissa on paljon parempi meininki ja joissa ei ole turisteja. Hän mainitsi Fabrica de Arten, jossa myös Rihanna tykkäsi bilettää Kuubassa vieraillessaan. Ja sinnehän me otimme taksin Havanna viikon lauantai-iltana. FAC kuten paikalliset kyseistä yökerhoa kutsuvat, oli meidän respan mukaan (ilman googlea ja aukioloaikojen tarkistusta) auki jo alkuillasta ja niinpä olimme paikanpäällä jo hyvissä ajoin kymmeneltä. Pettymykseksemme yökerhon yhteydessä toimivan ravintolan ovimies kertoi yökerhon olevan suljettuna koko tammikuun. Nappasimme siis saman taksin takaisin allemme ja jatkoimme matkaa jazz clubille josta sikarifarmioppaamme oli aiemmin maininnut. Oppaamme kuvaili käyvänsä clubilla juomassa lasillisen todella hyvää Mojitoa ja kuuntelemassa Jazzia. En sitten tiedä millanen Mojito maku Kuubalaisilla oikein on, mutta nuo Mojitot ei kyllä Mojitoilta maistuneet. Lisäksi Thomasin Daiquiry maistui samalta kun mun Mojito, molemmat pesuvesiltä. Aivan täysin turistimesta. Päädyimme tilaamaan pesuvesien jälkeen Gin&Tonicia. Live bändi oli kuitenkin todella hyvä ja clubilla hyvä tunnelma. Jos siis turvallisen illanviettomestan haluaa niin tämä oli ehdoton valinta.
Täydellisen Mojiton metsästys oli muutenkin vähän haaste. Yleisesti rommin ollessa niin halpaa coctailit tehtiin yleensä suhteella 50/50. Juoma oli lämmin ja lisätyt jääpalat varmaan tarkoitettu kylmentämään juomaa. Parhaimmat Mojitot saatiin itseasiassa Varaderossa oman hotellin baaritiskiltä. Lopussa aloin tilata Ron Colinsia Mojiton sijaan kun mintunlehdetkään ei aina näyttänyt ihan terveiltä.
Lauantain yöelämä ei siis ollut kovin villi meidän osalta. Kun ajoimme taksilla Malecónin päästä päähän, olimme mykistyneitä siitä ihmismäärästä mikä oli kokoontunut tälle rantaesplanadille. Paikalla oli niin teinejä kuin lapsiperheitäkin tuolloin kello 10 ihan vain hengailemassa ja viettämässä ilmeisesti sosiaalista viikonloppua. Kun kävelimme Jazz Clubilta myöhemmin viereisen hotellin edustalle ottamaan taksin, oli viereiset kellari-clubit avanneet ovensa. Havanan yö voi ihan varmasti olla villi, sellasta latino musiikin jumputusta niistä kellareista kuului. Prostituoituja oli yhden maissa joka nurkalla. Havana oli kuin toinen kaupunki yöaikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti