Viime viikonloppu tuli vietettyä enimmäkseen lentokentillä mutta myös ihanien ihmisten ympäröimänä. Lähdin jo torstaina Helsinkiin Finnairin sinisten siivin. On se vaan ihanaa puhua lentokoneessa suomea. Vähän kuin astuisi kotiin jo Köpiksen kentällä. Sain Finnairilta samaan hintaan lennot kuin Norwegianilla, mikä oli positiivinen yllätys. Pääasiallinen syy lentoyhtiön valintaan oli kuitenkin sunnuntainen paluu Kuopiosta. On ihan hyvä valita sama lentoyhtiö ihan vaan siltä varalta JOS jotain tapahtuu. Ja tietenkin aikataulutkin saa mätsäämään usein paremmin.
Tein siis Helsingissä perjantai aamupäivän töitä ja lähdin 11 maissa takaisin lentokentälle ja Kuopioon. Kuopion ihanaisella kentällä odottelin sitten vaivaiset 4 tuntia toisia saapuvaksi. Tarkoituksena oli tehdä töitä myös kentällä, mutta tuo julkinen verkkoyhteys oli hiukan liikaa työpaikan suojauksille. Eli työnteko vaihtui odotteluun ja telkkarin katseluun. Ihan vaan siis vinkkinä niille jotka meinaa tehdä jotain muutakin kuin surffailua lentokentällä ;) ja pienet palautteet myös Kuopion kentästä: Turunkin kenttä on parempi! Kuopiossa ei ole mitään. Yksi kahvila yleisissä tiloissa. Kun tulet turvatarkastuksesta huomaat että olet tyhjässä tilassa odottamassa. Ei siis kahvilaa, ei myymälää, ei loungea ei mitään. Huhhuh! Ei siis tarvitse mennä kyseiselle kentälle liian aikaisin kuluttamaan aikaa! Sen voi käyttää paremminkin.
No kaverit kuitenkin tulivat vihdoin hakemaan minut ja köröttelimme kohti Tahkovuorta, tietenkin kaupan kautta. Perjantaina nautimme lohipastaa ja menimme ajoissa koisimaan. Lauantaina rinteeseen ja illalla rakletti-herkuttelua ja nopea Piazzalla pistäytyminen. Oli kyllä niin ihmeellistä touhua kyseisessä "yökerhossa" että poistuimme nopeasti. Olisi pitänyt (niin kuin aina) vaan jäädä mökkiin pitämään omia bileitä. 20 € oli ehkä hiukan liikaa tuosta cover bändistä ja Paula Koivuniemen hiteistä.
Sunnuntaina aamiainen ja lähtö kohti Hesburgeria ja lentokenttää. Lento lähti 14.30 ja olin takaisin köpiksessä 18.30. Eli koko sunnuntai kului matkustukseen. Nopea pyrähdyshän tuo oli, mutta olipas ihana nähdä rakkaista ystäviä ja päästä hiukan snoukkaamaankin. Ens kerralla sit taas:)
Kauppareissu. Toi nyt on hiukan hämäystä että noi kopat peittää kaikki muut herkut.
Hyvää ruokaa ja seuraa
Eläinhattu pitää olla
Belgia ja Tanska vahvistus
Tahko
Panorama baari
Christiania keskellä Nilsiää
Latujen punainen salama hiihteli menemään sillä aikaa kun muut olivat rinteessä.
Matka Göteborgiin lähti liikkeelle perjantaina puoli neljältä Kööpenhaminasta. Junalla 4 tuntia kului rattoisasti kirjaa lueskellessa. Laura oli asemalla vastassa ja ohjasi meidät Ravintola Steariniin. Oikein mukava paikka ja hyvää ruokaa.
Kööpenhaminan rautatieasema
Ravintola Stearin
Kastanjakeitto
Helppo punaviini ja tanskalainen munkki...nam nam
Lauantaina kävimme Designmuseossa joka kuulosti Göteborin aktiviteeteista ehkä mielenkiintoisimmalta. Ostin julkisenliikenteen päivälipun joka oli n. 8 € ja ratikoilla pääsikin pyöreästi kuvattuna joka paikkaan. Jatkoimme shoppailun merkeissä ja kävimme kahvittelemassa. Pitkän shoppailun jälkeen valmistimme itse uuniperunoita lohella ja katkaraputäytteellä ja lähdimme katsastamaan Göteborgin yöelämää. Laura oli löytänyt meille täydellisen tapahtuman lauantai illalle. Clubit sulkivat ovensa kolmelta ja siirryimme mustalle clubille jatkoille. Pääsimme sisään vaikkei nimiä listasta löytynytkään. Paikka oli tooodella täynnä. Nyt on ihan pakko mainita ruotsalainen erikoisuus: miehet koittivat tehdä vaikutuksen naisiin ilmestymällä seläntaakse toodella lähelle tanssimaan. Kun vaihtoi paikkaa, poika ilmestyi hetken kuluttua taa niskaan hengittelemään. Ja tämä näytti olevan ihan yleinen lähetymistapa. Siinä mielessä kauheen kohteliasta ettei kosketusta ollut yrityksessä mukana, mutta en sitten tiedä kuinka mielyttävä tuokaan kikka on tyttöjen mielestä.
Design museum
Semmlat menossa taustalla vaikkei niin laskiainen oliskaa
Kaunis etiketti
Redbull on air -matkalla
sillan kuvaus jalat ristissä
Röda Sten
Redbull on air featuring Robert Hood (live), Göteborg's pride Shakarchi & Straneus, alongside Studio Barnhus with Academy participants Axel Boman and Kornel Kovacs.
Sunnuntaina kävimme italialaisessa aamupalalla/lounaalla ja puoli viideltä lähdinkin köröttelemään bussilla kohti kotia. 4 tuntia bussissa vähillä unilla ei koskaan tunnu mielyttävältä mutta 10 € lippu houkutteli 45 € junalippua enemmän. Jäin lentokentällä pois ja nappasin metron kotio. Kaiken kaikkiaan ihana reissu! Aurinko paistoi koko viikonlopun, ihmiset olivat iloisia ja ruotsin kielikin tuntui ymmärrettävältä. Kiitoksia emännälle houstauksesta!! <3
Sataman kuvailua.
Maanantai on viikosta se kaikkein ihanin. Tämä maanantai tuntui lähtevän ihan perinteisesti liikkeelle. Töissä tuntui ettei ole millään aikaa tehdä kaikkea mitä pitäisi ja neljältä juostiin jo Beatrizin kanssa Nørrebron Imperiumiin katsomaan Pina-elokuvaa. Pitänee sanoa että on korkein kulttuuripläjäys mitä olen koskaan nähnyt. Luulen että the Artist olisi ollut ehkä rauhallisempi näin alottelijalle. En tiedä onko kyseessä vain insinöörimieleni, mutta ajoittain mietin että pitääkö elokuvan modernitanssijoiden yrittää hakea sisäistä vammailiaansa esityksessään vai mikä on homman juoni. Kun oikein keskityin, sain elokuvasta vedettyä hetkellisiä taidekokemuksia kuin tauluja. Tanssijoilla oli ihania värikkäitä mekkoja ja liikkeet oli ajoittain todella kauniita. Viikonlopun univajeen takia meinasin nukahtaa vähän tylsemmässä kohdassa.
Viikonloppu lähti liikkeelle lepposasti perjantaina jumpalla ja elokuvalla kotihygge meiningillä.
Lauantai aamulla pyöräilin auringonpaisteessa Christianshavnin Baressoon nauttimaan aamiaisen. Kiireetön aamu jatkui luottokampaajan käsittelyllä. En tiedä olenko maininnut superhyvästä kampaajasta Christianshavnissa. Työkaverini etsi minulle orgaanisen kampaajan sen jälkeen kun tulin suomenvierailultani vetyperoksidin polttaman päänahan kanssa. Äitihahmonakin tunnettu työkaverini kielsi minua enää tappamasta päänahkaani ja aivojani ja käskytti minut Goochaan. En tiedä mitä aineita he käyttävät orgaanisessa käsittelyssä, mutta tulos on yhtä valkoinen kuin aina ja päänahka ei ole yhtään niin ärtynyt kun "oikeilla" kemikaaleilla. Lisäksi kampaajani on huippu hyvä tyyppi. Hänen oma kampauksesa on minun kanssani saman värinen ja oikeastaan aika samoissa mitoissakin, joten hän tieää miten käsitellä lyhyitä hiuksia. En ole ollut vielä kertaakaan tyytymätön lopputulokseen. Hinta ehkä on hiukan kalliimpi kuin normikampaajalla, mutta ehkä maksan sen pienen lisähinnan siitä että hiukseni näyttävät taas terveiltä. Leikkuu ja värjäys yhteensä 1000 kr, mikä euroissa tietysti on 130 €. Yleensä toistan hoidon noin kahden kuukauden välein.
Kiireetön päiväni jatkui keskustaan moikkaamaan Maria joka oli kavereineen viikonloppulomalla Köpiksessä. He halusivat kahvitauolle ja päätin johdattaa heidät samaisen äitihahmon suosittelemaan kakkukahvila La Glaceen. Paikka oli arvosteluiden arvoinen. Pienenä vinkkinä sanoisin että kahvi kannattaa ottaa vaikka termarissa kotoa mukaan, kipaista kakunpala mukaan kyseisestä paikasta ja sujahtaa puistoon nautiskeluhetkelle. Kahvin hinta oli 57 kr (=7,7 €). Vaikka kahvia tulikin kannussa kahden kupin verran hinta on ehkä silti hiukan suolainen. Kakkupalan hinta oli saman verran, mutta noista kakkupalasista on kyllä valmis maksamaan. Ei ole turhaan kondiittorit harjotellut vuodesta 1870. Aivan käsittämättömän hyvää, isoja paloja ja ulkonäön äklömakeus on huijausta. Ei jäänyt äklö olo palasen jäkeen. Njam!!
Pienen shoppailun jälkeen oli naisilla siideripaussin aika ja johdatin heidät jo perinteeksi muodostuneeseen Irish Rooveriin. Itse jatkoin kotiin maalailun ja viinilasin tunnelmiin ja Marin porukka jatkoi Tivolin lähellä sijaistevaan Wallmans Cirkusbygningeen show and dinner esitykseen. En ole vielä kuullut arvosteluja, mutta luulen että itsekin on pakko käydä tuo katsastamassa lähitulevaisuudessa.
SUNNUNTAI oli pyhitetty perhesuhteiden ylläpitoon, jos näin hinosti voisi kuvailla tilannetta. Lähdin 9.45 metrolla Nørreportin asemalle ja sieltä vaihdoin junaan joka suuntasi Farumiin, jossa Thomasin vanhemmat asuvat. Autolla kurvasimme Frederiksborgin linnalle, nautimme lounaan linnan yhteydessä toimivassa Spisestedet Leonorassa ja kahvit takaisin Farumissa. Linnassa oli menossa Kuningattaren 40 jubileumin kunniaksi järjestetty näyttely itse kuningattaresta ja hänen elämästään. Illalla oli tarkoitus mennä katsomaan Pina-elokuva. Mutta olin kotona vasta kuudelta eli elokuva jäi ensi viikkoon.
Frederiksborg slot
Alkuperäinen teos tunnistettavissa
Karikatyyri...tämänhän tanskalaiset osaa...
Vallihauta sorsinen ja krokotiileineen
Urho Kekkonen
Mauno Koivisto
Martti Ahtisaari
Tarja Halonen....mitä Tanskan kuningatar on saanut vastalahjaksi?
