sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Scary Hotel and Shooting

On tainnut olla vähän hiljasta blogissa. Meinasin laittaa juttua kahdesta ravintolalöydöstä kun havahduin siihen, että välistähän on jäänyt kokonaan hehkuttamani Scary hotel Tivolissa ja aivan lyömätön ajanvietevinkki Amagerissa. 

Ollaan joka vuosi käyty ihastelemassa Tivolin Halloweenia, mutta vasta edellisvuonna, sain vihiä Scary hotellista, jossa näyttelijät pelottelevat asiakkaitaan. Tänävuonna missiona oli löytää hotelli ja vihdoin kokeilla kauhutaloa. Ollaan testattu vastaavaa Amsterdamin Madame Tussaudin vahakabinetissa. Kokemus oli hirveä, vaikka vain pieni osa kokonaisuutta. Tivolissa elävät kuolleet pelottelivat jokaisessa hotellin huoneessa. Hotellia kierrettiin 6 hengen ryhmissä ja ryhmän kanssa tuli edetä samaan tahtiin. Kierros alkoi ovimiehen kertoessa hotellin säännöistä ja ohjatessa meidät odottelutilaan. Hän itse meni oven sisäpuolelle ja ilmestyi sitten pieneen ikkunaan verhojen välistä. Tiedättehän tuon tuijotusen jota ei pääse pakoon. Silmiä räpäyttämättä mies vain tujotti. Kun ovi avautui ryhmä pääsi ensin käytävään, jonka päässä oli ovi, josta pääsi huoneeseen. Ovi sulkeutui perässä ja huoneessa alkoi tapahtua. Ensimmäisessä huoneessa pieni tyttö (ehkä suoraan Blair Whichistä) juoksenteli huolissaan ympäriinsä. Kun seuraava ovi aukeni, huone oli ensin tyhjä, kunnes mummo nousi ylös yhdestä ruumishuoneen sängyistä ja lähti kävelemään kädet eteenpäin sojottaen, selkeästi minua vaanien. Koitin suojautua Thomasin seläntaakse huonolla menestyksellä. Kamalinta oli olla huoneessa, josta ei ollut poispääsyä. Molemmat ovet olivat kiinni. Viimeisessä huoneessa hirveä mies tuli ihan kiinni naamaan ilkeästi tuijottaen. Ei kuulosta pahalta, mutta suosittelen kokeilemaan itse niin ymmärrätte mistä puhun. Pilasin tosis Thomasin pelkokokemuksen kiljumalla melkeinpä koko kierroksen hänessä roikkuen. Kun pääsin vihdoin ulos hotellista luulin Thomasin ottavan olkapäästäni kiinni ja käännyin avautumaan kuinka kamala kokemus oli, kunnes huomasin tarttujan olevankin viimeisen huoneen mies, eikä Thomas. Sydämeni melkein pysähtyi säikähdyksestä ja juoksin kiljuen pois.





Löysin myös pienen videonpätkän
                                   
Sitten mukavempiin ajanvietevinkkeihin. Thomasilla oli synttärit lokakuun lopussa ja järkkäsin hänelle pienimuotoiset pirskeet. Huijasin miehen julmasti muka kirpputorille Amageriin, kun oikeasti menimmekin ampumaradalle. Saimme oppaan viidelle hengelle ja 25 patruunaa per naama. Kokeilusta jäi sellainen olo, että olisi kiva ammuskella enemmänkin. Ehkä ensikeväänä taas. 


                                   
Koska viidelle oli huono järjestää ohjattua olut tastingiä, järjestimme vastaavan Thomasin ystävän kotona. Tarjolla perinteisiä tanskalaisia minismörrebrødjä tottakai <3





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti