Ihastuttava Viinibaari - VINHANEN

Kuva Vinhanen facebook-sivuilta

Vinhanen eli Viinikukko tuo maahan omistajan itse valitsemia viinejä suoraan viinintuottajamaiden valmistajilta ja yhteistyöviinitiloilta. Viinibaarin kalustoon kuuluu 5 x 900 litran tynnyriä joista viini annostellaan joko laseihin, Viinihanen omiin pantti-lasipulloihin tai 5 litran kanistereihin kotiin vietäväksi tai paikanpäällä nautittavaksi. Viinibaarin valikoimiin kuuluu myös juustoja ja chorizo tyyppisiä makkaroita, pähkinöitä ja oliiveita. Jollei latteat viinit maistu niin tarjolla on myös tottakai viintä kuplilla.

Paikka on hyvin hygge ja hiukan myös spesiaali omanlaisen konseptinsa vuoksi. Sijainti on juuri sopivasti Blågårdsgadenilta yksi kuja alas mikä passaa hyvin koska kyseisellä kadulla on muutenkin kaikkia ihania kahviloita, vintage putiikkeja, hippiravintoloita ja pubeja. Ihaninta konseptissa on, että tätä ei ikinä tapahtuisi Suomessa. Otat mukaan panttipullon, kipaset Vinhanessa täyttämässä pullon ja nautit illalla vieraiden kanssa kotosalla. Ihan kuin jossain Italian maaseudulla!

Viimeksi vieraiden kanssa käytiin lasillisilla täällä ja koska meitä oli neljä otettiin tottakai kokonainen pullollinen lempparia. Tarkoitus oli jatkaa lasillisten jälkeen kotiin, joten ylimääräinen viini joka ei mahtunut lasillisiin suljettiin pulloon ja pullo käsilaukkuun. Nyt Vinhanen-pullo koristaa ikkunalautaa bambu koristeenaan ja muistuttaa ihanista suomen vieraista jotka kävi Köpiksessä yhtenä alkusyksyisenä lokakuun viikonloppuna.

Leijasurffauksen harrastaja Köpiksestä Moro!

Strömsö. Tiädäkte misä se o? 

Ei ainakaa Tanskas. 

Alla on ihan valtakunnan ykkösmedian sivuilta poimittu selitys Strömssölle:

Strömsö sarjaa näyttää Suomen televisiossa Ylen ruotsinkielinen kanava (FST). En tiedä kuka tätä Strömsötä oikeasti seuraa. Itse ainakin lainaan sanontaa ihan vaan suvereenisti näkemättä jakson jaksoa omin silmin. Sarjassa kuulemma "sateellakin aurinkoiset strömsöläiset askartelevat, tekevät pieniä puutöitä, laittavat ruokaa ja harrastavat muuta kotoilua idyllisessä saaristolaismaisemassa. Ohjelman luoma kepeä tunnelma ottaa valtaansa ja saa katsojankin uskomaan kykyihinsä."

"Strömsön säröttömäksi hiottu utopia ja rosoinen todellisuus eivät tunnu kohtaavan. Aikaisemmin sama ristiriita on todettu elokuvien ja tosielämän välillä. Kun ennen epäonnistumisen hetkellä tokaistiin, ettei mennyt niin kuin elokuvissa, manataan tätä nykyä, että ei mennyt niin kuin Strömsössä ... Elokuvavertaus on niin vakiintunut, että se löytyy Kielitoimiston sanakirjasta: Kaikki sujui kuin elokuvissa. Strömsöllä on vielä pitkä matka sanakirjaan, mutta sanonnan sattuvuudesta ja ilmaisuvoimasta kertoo sen hurja suosio esimerkiksi internetissä." Jos joku haluaa sijoittaa Strömsön kartalle, niin sehän on vuonna 1852 kauppiasperheen kesäasunnoksi rakennettu huvila meren rannalla Vaasan Västervikissä.

Kielikello - kielenhuollon tiedotuslehti

Ai miten strömsö liittyy mitenkään leijalautailuun? No siten, että meitsin kiteily harrastus ei ottanut oikeen tuulta purjeisiin eli ei mennyt ihan niin kuin strömsössä:

Oltiin vuosi sitten Vietnamissa ihan sattumalta sellasessa kohteessa, missä rannat oli täynnä näitä leijasurffareita. Tarjolla oli tutustumistunteja ilmaiseksi ja tottakai halusin kokeilla mimmonen se kiteily nyt oikein on lajejaan. Innostuin täysillä! Oli ihan mieletön tunne kun leija nosti yhden suomalaisen turistin ja yhden vietnamilaisen opettajan yhtäaikaa vedestä ilmaan. Olisin ollut valmis jatkamaan samoin tein, ostamaan koko setin varusteita ja palkkaamaan opettajan näyttämään mulle kaikki lajin salat. Niin ei kuitenkaan käynyt, vaan jouduin hyvästelemään Mui Nèn ja sen upeat leijarannat siltä osin jo heti seuraavana aamuna. Ajattelin, että kun kevät saapuu muutaman kuukauden päästä pohjoiseen, niin sitten kyllä meitsi on heti valmiina köpiksen leijakurssille. 

Mui Nè

Kuten varmaan joku saattaa muistaa, kevät ei alkanut tänä vuonna vielä huhtikuussa vaan jouduin odottelemaan kelien lämpenemistä kesäkuulle asti. Varasin viikonloppukurssin heti kesäkuun ekalle viikonlopulle, mutta vapaata olikin vasta kesäkuun vikalla viikonlopulla. Innosta piukeena sain kyydin kaverilta kesäkuun vikana lauantaiaamuna Sydvestpynteniin, jossa ranta on pitkälle matala ja tuuli puhaltaa juuri oikeasta suunnasta. Siitä se sitten lähti. Ensin tsekkailtiin turvallisuusohjeet ja kertailtiin teoriaa, jota osallistujien olisi pitänyt opiskella etukäteen jaetuista materiaaleista. Jatkettiin harjoituksia pikkuleijalla, jossa oli tarkoitus saada tuntumaa leijan ohjaukseen. Ja sitten vihdoin valjaat päälle ja iso leija valjaisiin kiinni. Leijan käsittely oli mulle helppo nakki. Luulen, että Vietnamin harjoittelusta oli minulle hyötyä opettelussa. Sitten veteen ja lisää harjoitusta. Tässä kohtaa alkoi antiströmssöys lipumaan kuvioihin mukaan. Meitä oli viisi kurssilaista ja yksi opettaja. Eihän tuo alkuasetelmakaan mikään ihan paras mahdollinen ole, mutta näillä mentiin ja odoteltiin aina välillä omaa vuoroa. Ensin meillä oli kaksi leijaa, mutta sitten näytti siltä, että toinen upouusista leijoista olikin rikki. Opettaja päätti lähettää puolet osallistujista kotiin. Jäin vielä vähäksi aikaa ja sanoin yhdelle kurssilaisista, että ottaisi hänen autoonsa säilömäni vaatteet ulos autosta ennen kuin lähtisi kotia kohti. Niinhän hän teki, mutta jätti kengät kuitenkin kyytiin. Meikäläinen sai kyydin lähimmälle metroasemalle yhdeltä kurssilaisista ja lampsuttelin sitten kotiin paljain jaloin. Oli ihan voittaja fiilis. 3 tuntia kurssia viiden sijaan ja yhet Niket hukassa. Näytin ihan spurgulta tuulipuvussa, ilman kenkiä ja tukka sekasin ja märkänä keskellä aurinkoista lauantai päivää.

 

Seuraavana aamuna takaisin pelipaikalle vain toteamaan ettei tuulta ollut. Sen jälkeen ennen kauden lopetusta (lokakuussa) kävin kaksi kertaa rannalla kokemassa tuulettoman Kööpenhaminan (miten se on edes mahdollista!) ja kerran lähdin töistä lounaan jälkeen, vain päästäkseni aloittamaan kurssin ensimmäisen osan taas alusta. Koko kauden saldona yksi laudan päälle pääsyyritys. Voin kertoa, että saa olla aika talentti, että sinne laudan päälle tosiaan pääsee ekasta yrityksestä. Ton yhden nousuyrityksen jälkeen kaksi kanssakurssilaista Italiasta ja Puolasta lensivät yhdessä kaaressa leijan perässä upposukkeluksiin, irrottivat leijan turvaliinan ja päästivät leijan menemään. Se kerta loppui sitten siihen.

Amager Kiteschoolin valitsin pätevien nettisivujen perusteella ja uskoin että 10 tunnin superkurssi olisi hyvä. Väärin uskoin. Minun olisi pitänyt ottaa silloin kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna yksityinen opettaja 5 tunniksi, jonka jälkeen olisin helposti voinut jatkaa omillani treenausta. Nyt sain kokeilla leijailun alkeita 5 hengen ryhmässä kahdesti, yhteensä 5 tuntia. Puolet ajasta menee tollasissa ryhmissä seisoskeluun ja oman vuoron odotteluun, eikä opettajalla ole aikaa neuvoa molempia ryhmiä yhtäaikaa. Annoin tottakai palautetta firmalle, että palkkaisivat enemmän opettajia ja tuulisina viikonloppuina ottaisivat useampia ryhmiä useammalla opettajalla. Nyt toiminta meni siihen, että joko ryhmät oli täynnä tai tuulta ei vain kertakaikkiaan ollut riittävästi. Arkena minun oli ihan mahdoton lähteä yhtäkkiä töistä kurssille sikäli mikäli paikka ja tuuli osuivat kohdalle. Harrastuksen aloituksesta jäi siis vähän tyhmä maku suuhun, mutta en aio lannistua vaan pidän Mui Nèn leijahurmion mielessä ja meinaan ottaa omat vehkeet mukaan tammikuussa Kuubaan. Ensi keväänä olen iskussa ja voin alottaa oma-aloitteisen harjoittelun Köpiksen rannoilla. Amager Kiteschoolin opettaja sanoi heinäkuussa, että jos treenaisin heinä-elo-syys-lokakuun niin ensi kesänä voisin surffata jo Amager beachillä. Tavoitteena on päästä tavoitteeseen jo ensi syksynä.

Asutaan Amager beachin alkupäässä ja rannan toisessa päässä on tuulen hyvin osuessa vähän taitavammat surffaajat näyttämässä temppujaan. Ranta on syvä, joten rannalta laudan päälle hyppääminen ja vaivaton uudelleen ylösnousu pitäisi olla hallussa sinne siirryttäessä. Samoin virtaus on paikoittain uimakelvoton ja tuuli monesti niin, että jos ei ihan hallitse leijaansa, saattaa löytää itsesä nopeasti Malmön rannoilta. Lokaatioltaan ranta olisi kuitenkin ideaali. Muille rannoille joutuu ottamaan useamman julkisen kulkuvälineen ennen perille pääsyä. Eihän sekään nyt tuntia enempää ota, mutta ainahan se olisi kiva vaan hypätä pyörän selkään ja hurauttaa omalle biitsille surffitreeneihin.

Lihatorin Yöelämä.

Vesterbossa on toki paljon muutakin kuin Lihatori - Kødbyen. 

Paljon muuta. 

Itseasiassa suosittelen ainakin paikallista elämää etsivien ja turisteja karttavien hakeutuvan Vesterbron hotelleihin, ravintoloihin ja baareihin. 

Vesterbrohan on vanhaa punaisten lyhtyjen aluetta ja kaduissa näkyy edelleen ruutuja joista löytää tietyn tyyppistä naisseuraa jos sellaista kaipaa. Muuten kaupunginosana Vesterbro on eläväinen, hipsterinen (hihih) ja trendikäs. Kaduille ilmestyy kokoajan uusia kahviloita ja cocktailbaareja ja katukirppareihinkin saattaa törmätä täällä useammin kuin muualla.

Nyt haluaisin kuitenkin keskittyä Vesterbron helmeen, eli Lihatoriin. Lihatoria on yritetty tehdä houkuttelevammaksi juurikin yltä löytyvän nettisivun ja erilaisten tapahtumien kautta. Viikonloppuisin torin keskeltä löytyykin aika usein jonkinlaista markkinatouhua. Valikoima on muuttunut siitä kun itse tänne muutin ja se muuttuu jatkuvasti. Tämänhetkisiä baareja ovat Bakken, Mesteren & Lærlingen, Jolene ja Noho. Yökerho tunnelmaan voi jatkaa KB18:a. 

Bakkeniin tai Joleneen en menisi jollei olisi pakko. Paikat ovat täynnä nuorta, hyvin nuorta asiakaskuntaa. Olut tosin on varmasti edukkaampaa kuin muissa Lihatorin ravitsemusliikkeissä.

Joten jäljelle jää Mesteren&Lærlingen ja Noho. Ensimmäinen on aika kiva mutta pieni baari jossa aika varmasti mahtuu ainakin seisomaan. Paikka on siis yleensä todella täynnä. Meininki on kuitenkin hyvä ja kesäisin ulkona olevat pitkät pöydät houkuttelevat kasapäin asiakkaista Mesteren&Lærlingen välittömään läheisyyteen. Noho taas on Lihatorin baareista se uusin tulokas. Alkuhehkutus oli huima ja näyttäisi paikka aina olevan sopivasti täynnä viikonloppuisin. Noho tarjoilee siis pääasiassa cocktaileja ja paikanpäällä onkin sen mukaista porukkaa. Enimmäkseen sanoisin asiakaskunnan koostuvan naisista, mutta kyllä Thomas ystävineen myös siellä aika usein istuu :D Itse en yhtä cocktailia kauampaa täällä viihtyisi. Vesterbro on täynnä kaikkia ihania Cocktail-baareja isolla Ceellä.

KB18 on yökerho, joka muuttuu jatkuvasti. Viimeksi sieltä löytyi sampanja baari osio ja tanssilattia jossa soi räpähtävää musiikkia. Tosin yleensä musiikki kuitenkin on ollut elektronista mainstreamia joten en lähtisi veikkaamaan että sinne ensikerralla kannattaisi räpin takia mennä. KB18 lasketaan kuitenkin tasokkaaksi yökerhoksi ja suosittelisinkin paikkaa jollei asiakkaiden toivo olevan yli 35-vuotiaita (siinä tapauksessa keskustassa sijaitseva K35 yökerho, Norden on hyvä vaihtoehto).

Vastapäätä KB18 löytyy "yökerho" nimeltään KB3, jossa viimeinen DJ lopettaa aamu yhdeksän maissa. FaceBookin kuvat näyttävät ihan hyviltä, mutta kannattaa kuitenkin varautua aika korkealentoiseen elektronisen musiikin ryöpytykseen sen mukaisine asiakkaineen. 

 

Ravintoloita torilla on nykyään monia. Parhaat pizzat saa Mothersista, Italialaista herkkuruokaa Pate Patesta, herkkuburgereita saa grillikipsalta eli Tommi's Burger Jointista, gurmee grilliruokaa saa Warpigsista, Bio Miosta saa herkkuluomuruokaa, Nose2Tailista saa herkkuruokaa tanskalaiseen tapaan ja Fiskebar tarjoilee nimensä mukaisesti gurmee kalaa. Näiden lisäksi on ravintoilta joissa en ole vielä käynyt: Kul (jonka listan olen monesti nähnyt mutta paikka ollut aina tyhjä), Wedofood on uusi tulokas samoin kuin Gorilla, Chicky Grill bar, Juicy Burger ja Kødbyens Deli ovat kaikki testaamatta.

Paté Paté on mun lemppari ravintola. Italia nyt yleisesti on lähellä mun sydäntä ja täällä kohtaa kaikki: hyvä ruoka, hyvä viini ja hyvä palvelu. Ollaan vietetty täällä monen monet synttärit ja muut merkkipäivät. Voin lämpimästi suositella. Pöytävaraus tottakai tarvitaan kun kyseessä on mailman paras ravintola ;)

Tommi's Burger Joint on myöskin huippumesta. Ei missään nimessä kannata mennä McDonaldsiin Köpiksessä jos burgeria tekee mieli. Tommi's burger on hyvä esimerkki siitä. Paikka on ihan kioskin kokonen mutta hampparit kotikutoisia ja ihan sairaan maukkaita. Melko rasvaisia toki. 

Olutpanimoravintola (savustettua grill foodia) saa Warpigsista. Tämä on Thomasin lemppari. Keittiö on kymmeneen asti auki ja sen jälkeen oluita voi jäädä vielä maistelemaan keskiyöhön asti. On kuulemma järjettömän hyvää ruokaa. Itse olen ollut maistelemassa vain oluita ja voin palvelua ainakin kiitellä. 

Bio Miosta minulla on monenlaisia kokemuksia, mutta viimeisin niistä oli ihan mahtava. Oltiin kaverin läksiäisiä viettämässä isolla porukalla ja palvelu oli todella hyvää. Ruoka oli edellisistä kerroista poiketen myös tajunnan räjäyttävää. Olisikohan niin että kokki on vaihtunut. En tiedä mutta uskallan taas suositella tätä luomuruoka ravintolaa. Paljon kasvisvaihtoehtoja ja maut kohdallaan. Jälkiruokaa ei kannata jättää väliin!

Nose2Tail on ravintola jossa nimen mukaisesti käytetään ruhon kaikki osat. Annokset ovat todella isoja ja palvelu hyvää. Tää on vähän semmonen äijä-ravintola. Ruoka tosi maukasta. Missä nyt ei olisi kun kilpailu on niin kovaa. 

Fiskebar tarjoilee nimensä mukaisesti kalaruokia. Viimeisten huhujen mukaan edelleen hyvä ravintola. Annoskoot tottakai tähtiä tavoittelevan pieniä.

Berliinin metro - kertalipulla yhteensuuntaan kahden tunnin ajan.

Jaoin Facebookissa jo ilmaisen vinkin, että muistakaa matkustaessanne Berliinissä olla tarkkoina metrolippujen kanssa. Sakko on nimittäin 60 €.

Saavuin Berliiniin Schönefeldin kentälle sen verran myöhään perjantai-illalla, että siinä ei ollut enää aikaa alkaa kikkailla metrojen ja bussien kanssa majapaikalle. Otin siis taxin. Sama tapahtui pari muutakin kertaa viikonlopun aikana kun ilma oli mikä oli ja tytöt oli tehty sokerista. 

Kotiin lähdön kynnyksellä mietin, että ottaisinko metron ja bussin takaisin kentälle? Toisaalta kasseja oli niin paljon että taxi olisi helpompi, toisaalta taas taxi maksoi 30€ ja metro/bussi yhdistelmä 1,70€. Lopullinen päätös syntyi kun ulkona ei näkynyt taxeja. Otin metron ja maksoin tuon 1,70 lippuautomaattiin. Minulla oli metrokartasta otettu kuva puhelimessani ja sitä siinä tutkiskelin körötellessäni lentokenttää kohti KUNNES huomasin, että kenttä jonne olin suuntaamassa oli Schönefeldin kenttä ja mun lento lähti Tegelin kentältä joka oli metrolinjan vastakkaisessa suunnassa. Nopeasti ulostautuminen metrosta ja toiselle puolelle laituria. Oikeaan suuntaan menevän metron kyytiin ja seuraavalla pysäkillä lippujen tarkistaja kyytiin. Näytin hymyillen lippuani tarkastajalle joka alkoi mimittää jotain saksaksi. Sanoin etten ymmärrä häntä ja hän kertoi lippuni oikeuttavan matkustuksen vain yhteen suuntaan. En oikein vieläkään käsittänyt ja selitin, että olin menossa Tegelin kentälle ja huomasin olevani menossa väärään suuntaan ja nyt korjasin suuntauksen tulemalla pari pysäkkiä takaisinpäin ja oikeaan suuntaan. 

Ei auttanut kuin ulos vain metrosta tarkistajan kanssa ja sakko lappua kirjoittamaan. Tarkistaja kirjoitti pikkuruiseen koneeseensa tietojani raastavan hitaasti. Kysyi asunko Berliinissä ja kerroin asuvani Kööpenhaminassa. Hän käski minua näpytellä laitteeseen osoitteeni ja kysyi sitten asunko Norjassa. Kun vastasin, että en asu, niin hän toisti kysmyksen ja myös hänen kollegansa otti asiakseen auttaa tilannetta kysymällä toistamiseen Norjalaisuuttani. Kun aloin hermostua, tarkastaja käski kiukkuisena olemaan rauhallisesti. Sanoin, että minulla oli todella kova kiire kentälle, että voisiko tämä nyt vaan keskittyä kirjottamaan niitä tietoja sinne koneeseensa ja sen jälkeen tilaamaan minulle taksin. Kun homma oli valmis tarkastaja lähti sanomatta heitä. Pysäytin hänet ja pyysin soittamaan taxin, jolloin hän neuvoi minua ottamaan taxin kadulta. Onneksi taxeja oli vapaana ja sain yhden nopeasti kentälle. 

Tässä samalla haluaisin antaa myös positiivista palautetta Tegelin lentokentälle. Olin auttamattomasti myöhässä. Jonotin matkalaukkua kirjattavaksi kun virkailija kertoi minun olevan myöhässä ja neuvoi minua viemään laukun suoraan portille. Olin jo varma, että joudun ottamaan laukun käsimatkatavaroihin ja jättämään kaikki nesteet Berliiniin, mutta ei ei. Portilla neiti sanoi että "tämä ehti nyt mukaan viime sekunneilla" ja otti laukun itselleen. Siirryin portille ja pääsin suoraan koneeseen. Eihän minulla edes ollut kiire. Osa matkustajista jonotti vielä kuilussa koneeseen pääsyä. Saavuin kentälle boardingin alkaessa.

Palaute-Naisena tottakai kirjoitin myöhemmin palautetta Berliinin Metrolle. Eihän se nyt voi olla mahdollista, että saan 60€ sakot virheestä, jota en edes tiennyt tekeväni. Lipun tekstit olivat ainoastaan saksaksi, joten ainut mitä ymmärsin oli 2 h voimassaoloaika. Lisäksi missä muussa kaupungissa on niin mieletön julkisenliikenteensääntö, että lipulla voi matkustaa vain yhteen suuntaan? Ei missään. Niinpä kirjoitin palautteeseeni että ostin lippuautomaatista englanniksi single ticketin ja että näin kävi. Lisäksi Berliinin Metron tulisi olla vähän enemmän turistiystävällinen ja ilmoittaa ihmisten kielellä lipun säännöistä. Osoitin myös olevani pahoillani ja kerroin aikeeni olleen ainoastaan hyviä. 

Viikon päästä sain sähköpostitse vastauksen SAKSAKSI. Sen verran ymmärsin että sakkoni hintaa oli laskettu 7 €on. Kuulemma heidän virallinen kielensä oli saksa ja siksi he eivät voineet vastata minulle englanniksi. Sain alennuksen koska olin kirjottamani mukaan kiireessä menossa lentokentälle ja käytin ensimmäistä kertaa metroa. Säännöt oli kuulemma jossain infotaululla ainakin miljoonalla eri kielellä (missä mahtoi olla kun asemilta ei meinannut edes metrolinjakarttaa löytyä).

Kannatti siis antaa palautetta, mutta ihan vaan kaikille jotka ajattelevat käyttää Berliinin Metroa, koittakaa muistaa tuo outo saksalainen yhdensuunnan-sääntö. Olihan tästä ihan turhaa vaivaa pikkuasian takia.

Tulispa taas kevät - Hanami

Rakastan Kirsikoita!

Ja rakastan kirsikan kukkia!

Olen aina ihan intona vapun aikaan kun pienen merenneidon viereen alkaa ilmestyä kirsikankukkia.

Joka vuosi niitä on pakko päästä katselemaan ja ihastelemaan.

Katselin kuvia nyt kun pimeää ja synkkää on vaikka muille jakaa. 

Olisipa taas kevät, vappu ja hanami!

 

 

Kun aikoinani muutin Köpikseen (melkeen 5 vuotta sitten!!!) oli mielessäni eteläisempi ilmasto. Tuon eteläisemmän ilmaston huomaa onneksi kyllä keväisin. Tukholmassa asuva ystäväni manasi yhtenä pakkasen pieksemänä tammikuun iltana, miten masentavaa onkaan, että talvea on edessä vielä ikuisuus. Minulla uudenvuoden rakettien jälkeen on jo vahva toivo kevään pikaisesta paluusta. 

Kuukauden päästä pääsen onneksi tammikuuta karkuun ja lillumaan lämpimiin vesiin pariksi viikoksi. Sieltä palattuani kevääseen ei ole enää kauaa <3

 

P.S. Muutettuani Tanskaan joku selvästi kosti minulle kaiken onnellisuuden yltäkylläisyydestä, koska monen monen ahmitun kirsikkapaketillisen jälkeen, minuun iski kirsikka-allergia. Nykyään pitäydyn siis hanamin ihailussa ja jätän kirsikat hilloihin.

Antioksidentteja Suklaasta - Toms

Paikallinen Fazer - Toms, järjestää tutustumiskierroksia Fazerin tapaan ja meitsikin pääsi katsastamaan tehtaan jokunen aika sitten työporukan kanssa.

Toms nimi on peräisin apteekkari perustajiensa sukunimistä: Trojel ja Meyer. 

S lisättiin nimeen ihan vaan karkkiautomaattien takia. Jos kyljessä olisi lukenut Tom - olisi mahdolliset karkkiasiakkaat luulleet automaatin olevan tyhjä :) Bisnes idea syntyi 1925 ja karkkia alettiin valmistaa Prags Boulevardilla, ihan meidän uuden kodin huudeilla.

1946 Jenkki-sotavoimien vienti Saksaan mahdollisti Tomsille helpomman pääsyn kaakaopapu apajille. En tiennyt, että edellisestä nimensä saanut Suomessakin tunnettu Yankie bar on todella tanskalainen tuote. Yankie-nimi on kuten arvata jo saattaa peräisin Amerikkalaisista sotilaista joita kutsuttiin Yankeekseiksi. Sodan päätyttyä otti Toms nopeasti johtoaseman Tanskan suklaantuotannossa ja 1957 Tomsista tuli virallinen suklaan toimittaja Tanskan kuninkaalliselle hoville ostettuaan itselleen Anthon Berg tuotemerkin. 

Onko tuotemerkki Anthon Berg tuttu? Herrasmies, nimeltään Anthon Berg, oli tanskalainen putiikin pitäjä, joka osti vuonna 1884 makeisliikkeen parantaakseen nukkuvaa liiketoimintaansa. Makeisliikkeen kylkiäisinä tuli mukana myös konditorio, jota Anthon ja hänen poikansa käyttivät hyväksi tuotteistamalla täytteisen jälkiruokasuklaan ja myöhemmin marsipaanisuklaan joka oli leivonnaisen ja konvehdin välimalli. 

Tomsin tuotemerkkien alle Anthon Berg pääsi 1954, joten nyt näitä konvehteja ja puolileivoksia valmistetaan 1961 Arne Jacobsenin suunnittelemassa tehtaassa, Ballerupissa, kaikkien muiden suklaa hyvällisten lisäksi.

Designed by Arne Jacobsen

Kaikki varmaan muistavat 90-luvun alun "Maailman makeimmat namupilat": Koiran Pierut, Linnun Löysät, Härskit Sillit, Rotan Rykäisyt jne. BonBon liittyi Tomsin makeisvalikoimiin 2001. Harmikseni näitä mun lemppari namuja ei kuitenkaan valmisteta Ballerupissa vaan Hvidovressa (joka tosin sijaitsee myöskin ihan Köpiksen kupeessa). Ehdotinkin että ensikerralla voitaisiin vierailla sitten siellä. BonBonilla on myös huvipuisto, joka ei tosin ole enää BonBonin omistuksessa vaan löytyy jonkun ison Disneylanditkin omistavan suuryrityksen listalta. Olen kuitenkin kuullut huhuja että sinne kannattaisi lähteä käymään. Vielä jokupäivä aion käydä hurvittelemassa rotan rykäisy vuoristoradassa :D

Viimeisin Tomsin tuoteperheen tulokas on vuonna 2008 markkinoille tullut luxus namu A XOCO. 

A XOCO valmistetaan erittäin hienoista Amazoniasta peräisin olevista kaakaopavuista. Vierailulla saimme maistella kaikkia Tomsin suklaatuotteita sekä raakasuklaata ja kaakaomassaa jne. Mielenkiintoista tietoa suklaasta tuli suklaaihmiselle kiitettävästi. Olin niin innoissani, että haluan nyt kertoa teillekin miksi alan tarkkailla hiukan enemmän suklaapatukan käärepapereita.

Suklaahan tehdään kaakaosta, sokerista ja maidosta. Kaakao taas on peräisin kaakaohedelmän siemenistä, joita kutsutaan kaakaopavuiksi. Kaakaopuu kasvaa sademetsän varjoissa Ekvaattorin tuntumassa, hedelmät kasvavat suoraan puun rungosta ja sisältävät noin 40 kaakaopapua. 

Tomsin kaakaopavut ovat 100 prosenttisesti jäljitettävissä ja siihen Tomsin ideologia perustuukin. Tomsilla on kontaktit 5 000 kaakaoviljelijään Länsi-Ghanassa. Nämä viljelijät istuttavat, korjaavat sadon ja fermentoivat kaakaopavut, kuten Toms on heitä opettanut. Toms opettaa viljeliöitä kestävään viljelyyn ja parhaimpiin menetelmiin. Toisaalta taas viljeliöitä kannustetaan jopa 3 kertaa paremmalla palkalla kuin esim Mars yhtiöiden vastaaville työntekijöille maksetaan. Saimme maistaa suklaata jonka papuja oli fermentoitu tavallisella tavalla ja verrata sitä suklaaseen jonka traaka-aine pavut olivat fermentoitu Tomsin menetelmällä ja ero oli oikeasti maistettavissa.

 

Kaakaopavut fermentoidaan hedelmäkodissa. 

Jos niitä fermentoidaan liian vähän tai liian paljon optimi makupotentiaali menee hukkaan. Normaalisti fermentointi tapahtuu bunkkereissa jotka peitellään banaanin lehdillä ja hedelmiä möyhitään käsin 6-7 päivän ajan. 

Toms on kehittänyt yhteistyötä Cocoa Research Institute of Ghanan ja Kööpenhaminan maanviljelykorkeakoulun (Landbohøjskolen) kanssa uuden metodin, joka on helpompi työstää ja tuottaa paremman maun kaakaopapuihin. Menetelmää kutsutaan Tray 10 tasofermennoinniksi: tasofermennoinnissa kaakaopavut levitetään bambusäleikön päälle ja säleikköjä kasataan päällekkäin niin, että ne ovat tasan 10 cm korkeita ja ilma pääsee kiertämään kaikkien papujen lomitse. Menetelmä vaikuttaa lopputulokseen niin suuresti, että tavallisten Forastero kaakaopapujen maku saavuttaa tällä menetelmällä hyvin hienojen kaakaopapujen kuten Criollo tai Trinitarion makunyanssin. Tray 10 tasofermennoinnilla valmistettua suklaata ovat kaikki Tomsin Extra tummasuklaa tuotteet. 

Fermentoinnin jälkeen kaakaopavut levitetään mattojen päälle ja kuivataan auringossa. Papuja käännellään säännöllisesti jotta kuivumisprosessi olisi tasainen. Kuivumisprosessissa maunkehitys etenee vielä pidemmälle. Kun pavut ovat tarpeeksi kuivia ovat ne valmiita lähetettäväksi laaduntarkkailuun, josta Toms sitten ostaa ne itselleen.

Kuten kaikki suklaaihmiset tietävät, on kuulunut huhuja miten suklaa ei ehkä tulevaisuudessa olekaan enää kaikkien herkkua vaan kaakaopavut olisivat katoamassa maapalloltamme. Tomsin kestävän viljelyn metodit taistelevat tätä ilmiötä vastaan, ja siksipä minäkin seuraavan sukupuolen puolesta huolehdin että ostan suklaani vain yrityksiltä, jotka ymmärtävän myös seuraavan sukupolven suklaaihmisiä. Lisäksi Toms auttaa viljelijöiden seuraavaa sukupolvea takaamalla heille koulutuksen ja kieltäytymällä lapsityövoimasta...ainakaan kouluaikana. Koulun jälkeen he saavat kuitenkin auttaa vanhempiaan.

Ghanasta kaakaopavut seilaavat ensin Hampuriin ja siitä autolla Ballerupiin. Täällä kaakaopavut sekoitetaan sokerin kanssa kaakaomassaksi. Kaakaomassaa hapetetaan jonkin verran (kuin punaviintä konsanaan) maun parantamiseksi. Tämän jälkeen suklaa kuumennetaan ja se käsitellään lopputuotteen muotoon. Toms myös paahtaa itse kaakaonsa halutun maun mukaisesti.

Tanskassa tummaksi suklaaksi saa kutsua suklaata josta on ainakin 43% kuivaa kaakaota ja vähintään 26% kaakaovoita. Maitosuklaa taas sisältää maitojauhetta, mutta sen on edelleen sisällettävä vähintään 30% kuivaa kaakaota ja 18% maitopulveria. Kaikki raakaihmisethän tietävät että kaakaovoi on ihan järjettömän kallista. Mutta suklaatehtaille se on kuitenkin sitä halvempaa täyteainetta. Kaakao on kallista ja kaakaopavuista uutettu kaakaovoi on halpaa "sivutuotetta".

Kestävän kaakoviljelyn Toms merkitsee tuotteisiinsa kertomalla melkeinpä koko tarinan suklaalevyjensä pahvipakkauksen kyljessä. Fair Trade merkkejä Toms ei käytä kuin Ruotsissa, jossa se tuo lisäarvoa kuluttajille. Fair Trade -merkki itsessään on kallis ja sen alla olevat tuotteet sisältävät vain osan fair traid papuja. Toms onkin keskittynyt omaan projektiinsa Fair trade organisaatioiden tukemisen sijaan.