Tanskalainen äitiysloma

En ole kovin hyvin perillä miten Suomen äitiysvapaat toimii, mutta jotain niissä näyttäisi olevan vialla kun sosiaalisessa mediassa niistä naristaan aina aika ajoin. Mitä olen vierestä seurannut niin Suomessa näyttäisi olevan ilmoitusluontoinen asia koska palaa takaisin töihin ennen lapsen täytettyä 3-vuotta, tuet on kuulemma mitä ovat. Haluaisin nyt jakaa teille suomalaisille tietoa tanskalaisesta äitiyslomasta jos se antaisi teille perspektiiviä. 

Tanskassa odottavan äidin äitiysloma täydellä palkalla alkaa normaalisti 4 viikkoa ennen laskettua aikaa. Jos lapsi päättääkin tulla ennen aikojaan menettää äiti "lomapäiviä" ja toisaalta taas jos lapsukainen haluaakin pysytellä kohdussa pidempään saa äiti eksta lomapäiviä ilmaiseksi. 

Äitiysloma (barsels orlov) joka kuuluu ainoastaan äidille alkaa lapsen syntymästä ja kestää 14 viikkoa. Tämän jälkeen alkaa vanheimpainvapaa (forældre orlov), mikä on yhteensä 32 viikkoa ja jonka voi jakaa yhdessä isän kanssa. Nämä 32 viikkoa on mahdollista aloittaa heti tai myöhemmin/pätkiä erinäisiin ajanjaksoihin. Jos vanheimpainvapaan aloittaa heti äitiysloman perään ilman taukoja on mahdollista hakea vapaalle jatkoa joko 8 tai 14 viikkoa. Tällä kaavalla "lomia" kertyy 16 kk.

Äidille yritys maksaa palkkaa yleensä 3 kk-12 kk. Keskiverto yritys maksaa 4 viikkoa ennen syntymää + 14 viikkoa äitiyslomaa + 13 viikkoa vanheimpainvapaata. Esimerkiksi kaupungilla töissä oleva isä saa isyyslomaa ensin 2 viikkoa lapsen syntymästä ja vanheimpainvapaata 13 viikkoa, eli 15 viikkoa palkallista. Jotta äiti saisi olla kotona esimerkiksi imetyssyistä mahdollisimman pitkään, mutta jotta samalla myös isä pääsisi käyttämään palkalliset vapaansa on ainut mahdollisuus sijoittaa äidin lomapäiviä äitiysloman ja vanheimpainvapaan väliin. Tässä tapauksessa 8-14 viikon pidennysmahdollisuus poistuu valikoimista. Jos siis äiti pitää äitiysvapaan jälkeen 5 viikkoa vuosilomia ja jatkaa siitä palkalliset 13 viikkoa + päivärahalla 6 viikkoa (niin että isälle jää 13 viikkoa palkallista lomaa käytettäväksi yhteisistä vanhempainvapaista), lapsi on äidin palattua töihin 9,5 kk. Imetys loppuu siis siihen ja isä jatkaa tästä 13 viikkoa. Lapsi siis lähtee päiväkotiin (vuggestueen) 1v 3viikon ikäisenä. Päiväkoti on tottakai parempi aloittaa pari viikkoa aiemmin, jotta totuttelu jakso saadaan vietyä kunnialla läpi isän ollessa vielä kotona. Jos kyseessä on perhe jonka ei tarvitse huolehtia raha-asioista, on vapaata mahdollista saada kunnes lapsi täyttää 1v 5 kk (tähän on laskettu mukaan äidin vuosilomat x 2). 

Mielestäni tanskalainen järjestelmä on mainio. Isän palkalliset vapaat (mitkä pitää käyttää vanheimpainvapaiden aikana) painostaa äitejä jakamaan vapaita, koska mikä järki olisi heittää isän palkalliset vapaat käyttämättä ja korvata ne äidin päivärahoilla. Päiväraha Tanskassa on 16 980 kr/kk - verot eli noin 1300€/kk. Jos vapaita pitkittää mahdollisilla 8 tai 14 viikolla putoaa korvaus pienempään summaan koska sama summa jaetaan tasaisesti useammalle kuukaudelle. Tehokkaaseen järjestelmään pyrkii lisäksi kulttuuri, mikä kauhistelee jos yli 1-vuotias lapsi ei ole vielä päiväkodissa. Päiväkoti opettaa lapsen sosiaaliseksi ja yhteiskuntakelpoiseksi. Kotona lapsi ei saisi lapsen kehitykselle välttämätöntä kasvatusta. Asuntolainat ovat myös kiinteitä 25/30 -vuoden lainoja joissa lyhennysvapaita kuukausia ei tunneta.

Tavallinen äitiysloma tanskalaisella naisella on 9kk. Voisin väittää että juuri tästä syystä 27-vuotias vastavalmistunut nainen saa täällä poikkeuksetta vakituisen työsopimuksen heti ensimmäiseen työpaikkaansa. Erottelua ei tunneta miesten, naisten tai eri koulutusluokkien välillä. Terveydenhoitoalalla on toki enemmän naisia, mutta sopimukset ovat vakituisia ja palkat parempia kuin Suomessa.

Elämää mullistava kännykkäsovellus

Meillä on lähikauppoina Kvickly ja Fakta ja vielä vähän isompi Fakta kävelymatkan päässä. Molemmat kaupat ovat Coop-ketjulaisia. Lidl ja Menu on vaihtoehtoiskauppoja ihan lähellä kans, mutta jotenkin sitä tulee aina haettua ostokset siitä lähimmästä. Kvicklysta saa erikoisuudet kalliilla ja Faktasta perus ostokset halvemmalla. Silloin kun kaikki ostokset keskittyy haluamattaankin samaan ketjuun, on Bonus-kortti tottakai ihan järkevä. Coop on vienyt tän jäsenyysjutun nyt vielä kaikenlisäksi ihan uusille leveleille, josta mä olen tosi tosi iloinen. Tottakai se tarkoittaa myös sitä että Coop tietää musta suurinpiirtein kaiken: missä mä asun, kenen kanssa, minkä kokoinen olen, mitä syön, mistä tykkään ja mitä teen vapaa-aikana. Itseäni nykyajan asiakasprofiloinnit ei häiritse. Tuntuu ettei mun elämässä ole mitään niin kiinnostavaa tai salaista miksi sen jakaminen jotenkin arveluttaisi. Päinvastoin. Nythän Coop osaa palvella mua paremmin ja niin se on nyt tässä tapauksessa jo tehnytkin.

Coop on laittanut koko kukkaron yhden puhelinsovelluksen taakse ja sovelluksen sormenjälkitunnistin-näppäimen taakse. Vihaan nimittäin kaiken mailman bonuskortteja, pin-koodeja ja keräilytarroja. Olin hyvilläni kun bonuskorttien koko pieneni aikoinaan miniksi, mutta nyt olen kyllä haltioissani kun se mini on osa puhelinta. Bonuskortin lisäksi sovellus rekisteröi keräilytarrat siltä varalta että haluankin ostaa esim Spiegelaun viinilaseja puoleen hintaan heidän kampanjansa aikana. Parasta sovelluksessa on se, että voin lisätä maksukortteja sovellukseen! Kuten jo mainitsin, vihaan pin-koodeja. En muista kun yhden kortin (ja nykyään myös firman luottokortin) koodin, mikä tarkoittaa että Thomas on ainut meillä joka maksaa ostokset yhteiseltä tililtä. Jos ollaan yhdessä liikenteessä vakiokommenttini on: "maksa sää ku mää en muista pin-koodia", tai jos olen yksin ostoksilla maksan vain sujuvasti tililtä jonka pin-koodin muistan. Nyt tähän urpoiluun tuli muutos! Tallensin yhteisen tilin kortin tiedot sovellukseen samointein ja ensikerralla kaupankassalla vilautan puhelinta vaan maksupäätteen kylkeen ja tsädää maksu ja bonuspisteet kulkeutuu puhelimesta bluetoothin välityksellä kaupan järjestelmiin ja minun sovelluksen tietoihin. Jälkikäteen voin selailla esim kuitteja, bonuspisteitä ja keräilytarroja soveluksestani jos siltä tuntuu. Ihan mainiota! 

Ja vielä jollette ymmärtäneen miten se nyt on niin mainiota, niin onhan se myös näin koiranulkoiluttajan näkökulmasta huipuinta mitä tässä maailmankaikkeudessa on tapahtunut. Eihän mulla ole lenkeillä mukana kuin kännykkä. Ja sitten tulee viesti että voitko ostaa tullessas maitoa. No enhän minä voi kännykällä maitoa ostaa...tai hetkinen - NYT VOIN! Ennen saatoin ottaa kortin mukaan varmuudeksi ja sen minikokoisen bonuskortin kanssa sinne lenkkitakin sivutaskuun ja kappas ens kerralla kun olit kaupassa niin huomaat että sun maksukortti, just se johon muistat sen pin-koodin on siellä lenkkitakin taskussa eikä ostohousujen taskussa jotak sulla on jalassa. Tai sitten olet pudottanut minikokoisen bonuskortin lenkkipolulle kun se on niin mini, mutta eihän sillä väliä koska onneksi et tiputtanut sitä maksukorttia (joka on se ainut johon muistat pin-koodin). Joko te ymmärrätte miten tämä helpottaa mun elämää!! Ihan maailmoja mullistavasti! Kiitos Coop että ymmärrät tarpeeni!

Maastopyöräilyä, smørrebrødiä ja olutta pupumetsässä eli Hareskovenissa

Tää teksti on ollu tosi pitkään työn alla. Kävin pyöräilemässä Hareskovenissa viime kesänä työpaikan liikuntakerhon kanssa ja halusin tulla tänne suosittelemaan MTB tours:ia joka järjestää ohjattuja maastopyöräretkiä. Jos asuisin lähempänä niin tästä tulisi varmasti mulle uusi harrastus, niin kivaa se oli. Vauhtia riittää, mutta oman maun mukaan. Eikä tuo pupumetsä ees oo oikeestaan kaukana. Nørreportilta 31 minuuttia ja mun työpaikkahan on tossa ihan vieressä.

Ohjattuja tunteja voi järkätä esimerkiksi synttäreille, polttareille tai tyttöjen iltaan. Väh 5 hengen ryhmälle saa oman oppaan ja ajan pystyy itse määrittelemään tottakai. Tekniikkaopastus, minikilpailunorganisointi ja muut erikoispyynnöt otetaan ilolla vastaan. 2 tunnin session jälkeen ryhmän jäsenet ovat varmasti väsyneitä mutta onnellisia. Reissun voi lopettaa kupilliseen kuumaa kakun kera MTB toursin pyörävuokraamolla tai lounaaseen Skovlystissä. Pyörävuokraamolla katsotaan kaikille oikeat vehkeet ja yhteinen intro tapahtuu ennen kuin saa lähetä metsikköön viilettämään. Koko paketti, pyörä, kypärä, juomapuulo ja opas kahdeksi tunniksi kustantaa 400kr/henk.

Jollei valmista ryhmää löydy järjestää MTB tours myös ohjattuja tunteja sekaryhmille. Ohjattu tunti on sopiva niille jotka ovat jo pyöräilyä kokeilleet, mutta expertti ei tarvitse missään nimessä olla. Ohjaaja järjesetään aina jokaista 10 henkeä kohden, jottei ryhmäkoko kasva liian suureksi. Paikalle ei tarvitse sen kummempia ilmottautua, kunhan ilmaantuu klo. 09.50. Gl. Hareskovvej 321, 3500 Værløse:een. Rekisteröinti ja maksu tapahtuu vuokraamossa josta saa pyörän alleen. Omalla pyörällä tunti maksaa 200 kr ja 6 kerran kortti 800 kr, vuokrakamoilla sama 400kr ja 6 kerran kortti 1600 kr.

Jollei pyöräily nappaa niin Pupumetsä on loistava paikka myös ihan perus ulkoiluun. Käytiin Nallen kanssa metsäilemässä ihan äskettäin ja ai vitsi et jätkä oli innoissaan kaikista hajuista. Kyl se vaan niin on että Trusselin on paras metsässä.

Jaaaa ulkoilun jälkeen lounas oluen kera kelpaa ihan varmasti jokaiselle. Metsän siimeksessä nimittäin sijaitsee panimoravintola Skovlyst. Skovlystin oluita saa ostettua kaikista tanskalaisista marketeista että mikään mikrotason bisnes ei ole kyseessä, mutta tunnelmallinen ravintola kyllä on.

 

Joulu Suomessa

Kokeiltiin ihan uutta matkustusmuotoa tälläkertaa Nallen kanssa. Ajettiin keskiviikkona Köpiksestä Tukholmaan hyvissä ajoin, käytiin vähän shoppailemassa ja purjehdittiin sitten Siljan sinivalkoisin purjein Turkuun. Oltiin ennen yhdeksää torstaina jo Kuivalahdella. Tarkoituksena oli jäädä Turkuun ja shoppailla vielä vähän lisää, mutta eihän siellä mikään niin aikaisin ole auki. Kaikki mielenkiintoiset liikkeet aukesivat vasta yhdeltätoista. Niinpä söimme aamupalan Kuivalahdella ja lähdimme siitä Tampereelle viimehetken jouluostoksille. 

Kööpenhamina-Tukholma -väli on kyllä todella pitkä aika ajaa. Jos asuisin Tukholmassa käyttäisin varmasti laivaa useinkin, mutta 7 h ajomatka ei ole kyllä mitenkään herkkua. Varsinkaan takaisinpäin tultaessa kun laiva saapuu satamaan kuudelta ja edessä on 7 h moottoritietä. 

Laivalla oli hauska asua koirahytissä. En ole koskaan ennen eksynyt kyseisille koirakäytäville. Oli hassua nähdä samalla kertaa niin monta koiraa laivan käytävällä. Itse hytit oli ihan yhtä siistit kuin tavallisetkin hytit. Annoimme Nallelle kuivatun hännän pureksittavaksi ennen buffettiin lähtöä ja kun palasimme hyttiin oli poika jo unten mailla. Autossa sama juttu. Koska ei ollut aktiviteetteja, Nalle nukkui koko matkan. Ruoka-aikoina se söi hyvällä ruokahalulla ruokansa eikä muutenkaan vaikuttanut mitenkään stressaantuneelta. Se on niin rento jätkä.

 

Joulu vanhempieni Labradorinnoutajan ja toisen Russelin kanssa meni myös mallikkaasti. Kaikilla oli kivaa ja yksi pikku trusseli meni siinä sivussa talon omien koirien mukana. Herkkuja oli kaikille kolmelle vähän liikaakin tarjolla, että kyllä nyt pääsee Nallekin taas perinteiselle tammikuun bikini-fitnes kuurille että mahtuu taas ensikerralla lentokoneessa pienen koiran rajoihin.

Jätettiin tällä kertaa joulupäivän yökerhoilut väliin ja rauhoituttiin oikein kunnolla. Ehdin esimerkiksi katsella kaikki Katsomosta löytyvät Salkkarit putkeen ja nyt tiedän taas missä mennään :) Vielä kun olisi lunta ollut niin olisi ollut 10++ joulu. Tuntuu se aina vähän hassulta kun ei ole yhtään valkoista. Mulla onkin haave vielä joskus viettää joulua pohjoisessa, jonne mahtuu kaikki läheiset omiin huoneisiin ja aktiviteetteihin kuuluisi hiihtoa, laskettelua, lumikenkäilyä ja pulkkamäkeä. Ehkä vielä joskus. Länsirannikolla harvemmin kun on päästy ihan noihin harrasteisiin käsiksi.

Bristol

Luin joskus lentokoneessa, edessä olevan istuimen lokerosta löytyneestä lehtisestä Bristolista ja ihastuin. Nyt kun tarkoitus viettää työn puolesta viikko Readingissä, ajattelin että käytänpä tilaisuuden hyväksi ja jään omaan piikkiin viikonlopuksi vielä Bristoliin. 

Matka Readingistä Bristoliin kesti tunnin verran, mutta olin perjantaina niin loppu, että mäjähdin suoriltaan vain yhteen hotellihuoneen kolmesta sängystä. En tiedä mitä varatessa oli tapahtunut, mutta huoneeni oli invakalustettu. Tilava tottakai, mutta esim työpöytää ei ollut mahdollista käyttää koska seinä ja pöytä olivat lähes kiinni toisissaan ja pistorasiat siinä minimalistisessa raossa. Eihän sinne mitään pistokkeita saanut mahtumaan. Olin tuhottoman väsynyt, mutta nukkumisesta ei meinannut tulla mitään kun vessa lorisi ja ilmastointi (joka ei ollut päällä) piti erikoista ääntä. Illalla pesin kasvot aivan liian matalassa käsien pesualtaassa, ihmettelin mihin saan asetettua meikkipussin kun pytyssäkään ei ollut kantta. Aamulla kävin suihkussa invasuihkuovien takana ja koitin varoa lyömättä itseäni invatuoliin.

 

 

Kävelin aamupalalle läheiseen kahvilaan, jonka alakerrassa oltiin juuri availemassa pyöräliikkeen ovia. Yksin reissatessa on ihan erityinen tunnelma. Kaikkiin yksityiskohtiin keskittyy niin paljon tarkemmin. Tilasin jogurttia myslillä, munakasta, pekonia ja paahtoleipää. Koska satoi otin vielä kupin cappuccinoa ja nautin tunnelmasta. Sade loppui sopivasti ja puikin lätäköiden välitse kioskiin sateenvarjo-ostoksille loppupäivän aktiviteettja silmälläpitäen. Puolilta päivin osallistuin Street Art walkille. Kokeiltiin samanlaista kävelyä aikoinaan Lontoossa, jossa opas hehkutti Bristolin katutaidekulttuuria. Silloin jo mietin että joskus kyllä haluan päästä näkemään katutaiteen uranuurtaja -Banksyn kotikaupungin (tosin tuolloin luulin Bristolin olevan yksi Lontoon kaupunginosista). Lontoosta Bristoliin pääsee junalla parissa tunnissa että helpostihan toisaalta "kaupunginosan" voi käydä Lontoostakin katsastamassa.

Kierros lähti liikkeelle Banksyn taideteoksen luota College Greenilta. Siinä odotellessa ehdin kokemaan vaikka mitä kun olin nostamassa käteistä. Olin nostamassa rahaa kun itseni ikäinen poika saapui kertomaan samaisen automaatin juuri nielaisseen hänen korttinsa. Meinas tulla paniikki. Kortin tulokulma oli jotenkin alaviistoon niin että se jäi jumiin. Kone alkoi piipata ja se veti kortin takaisin. Sitten työnsi kortin uudelleen puoliksi ulos ja onneksi silloin huomasin kulman ja sain nostettua oman korttini oikeassa kulmassa ulos reijästä. Otin kortin ja rahat ja käännyin auttamaan poikaa. Hän meinasi sulkea korttinsa ja neuvoin soittamaan kyseiseen pankkiin jonka automaatti oli, kortin sulkemisen sijaan. Eihän sitä korttia kukaan pääse sieltä laitteesta käyttämään. Automaatista löytyvästä puhelinnumerosta ei osattu auttaa mitenkään ja koitin Googlettaa pojalle tietoa samalla kun tämä panikoi ja hermoili vieressä. Myöhemmin kun odottelin kohtaamispaikalla ryhmäläisiä, poika kulki ohi puhuen edelleen puhelimeen ja kertoi korttinsa nielaisusta ilmeisesti jollekkin asiakaspalvelijalle. Samalla kadun toisella puolen samaisella automaatilla ukki oli juuri menettänyt korttinsa samaiseen masiinaan ja ihmetteli mihin soittaisi ja miten nyt toimisi. Vitsi miten ikävä lauantaihärdelli monelle epäonniselle tyypille. 

Banksyn yksi tunnetuimmista teoksista. Siniset läiskeet ovat peräisin värikuula-aseesta. Jonkun mielestä on väärin ylistää Banksya kun kaupunki on täynnä muistakin katutaiteilijoita.

 

Katutaiteella on tavallisesti tarkotus herättää ajatuksia. Esimerkiksi allaoleva taideteos on koottu korkista ja lohikäärmeestä. Mitä ilmeisimmin Bristolin lähellä on valtava ydinjätekaatopaikka. Jätettä tuodaan öisin junilla kaupungin läpi ja radanvarrelta saattaa aina toisinaan löytää putkiloiden korkkeja...

Alla oleva kukkataideteos on siinämielessä merkittävä että sen tekijä Paris sai työpaikan eräältä musiikintuottajalta kun oli maalaamassa kyseistä teosta. Osaako kukaan yhdistää Cold Playhin?

Oveen on maalattu kolme kerrosta eri värejä ja sitten hiottu eri kerroksia esiin. Mun suosikki!

Kierroksen jälkeen kävin ostamassa mummulta yhden katutaiteilijoiden tekemän posliinilautasen. Ostin lisäksi vielä 5 arpaa. Vähän epäilen heidän lähettävän mitään palkintoja Tanskaan jos sattuisin voittamaan. Arpajaiset on jouluaattona että puhelua odotellessa :)

Joulumarkkinoita.

Koska satoi, jatkoin matkaa modernin taiteen museoon Arnolfiniin.

Päivän päätteeksi ajattelin käydä levähtämässä hotellilla ennen illan teatteriesitystä. Ja mitäs mitäs. Hilttoania ei oltu siivottu vielä neljään mennessä. Mulla loppu hermo ja kävin kärisemässä respassa. Sain uuden huoneen ja kävin hakemassa kamat invahuoneesta. Silläaikaa huone oli siivottu mutta roskat oli edelleen viemättä ja pölyrätti jätetty matkalaukun päällä. Uusi huone oli ihanan normaali. Oli taso mihin pystyi laskemaan meikkipussin, suihku oli uusi ja työpöydällä oli mahdollista tehdä töitä.

Otin taxin Tupakka tehtaalle, jonne sain varattua edellisenä iltana viimeisen jäljellä olevan lipun. Näytelmä oli aivan ihana - vähän erilainen tuhkimotarina. Sali oli täynnä sekalaista porukkaa: lapsia vanhempineen, pariskuntia, miesporukoita, perhetuttuja ja ykin tulleita aikuisia. En tiedä onko Suomessa tai Tanskassa vastaavaa, mutta tuolla nuo kaikki ikäryhmät sulautui saumattomasti yhteen eikä kukaan katsellut ketään pitkin nenänvartta. Ei ilkeälle äitipuolelle buuaavia miehiä, perässä buuaavia pikkulapsia eikä taiteilijapariskuntaa jotka lipittelivät hyvää tahtia punkkua eturivissä. Eräällä perheellä oli pari pientä tyttöä jotka joutuivat aina välillä vaihtamaan paikaa tai käymään pisulla ja vanhemmilla oli kummallakin kantorepuissa nukkuvat kaksoset.

Esityksen jälkeen kävelin Tupakka Tehtaalta takaisin hotelliin kun takseja ei näkynyt lähikulmilla. Öiset kadut oli rauhallisia ja sivukujillakin tunsi olosa turvalliseksi kun paikalla oli muitakin iloisia kävelijöitä. Vastaantulija hymyilivät ja eräs koditon bristolilainen makuupusseineen pyysi pikkurahaa iltapalaan. Hotellille päästyä odottikin taas ongelmat. Huoneeni alapuolella oli jonkun firman pikkujoulut ja DJ soitti ysärihittejä aamu yhteen asti. Yhden jälkeen yläkerrassa heiteltiin vielä jonkin aikaa keilapalloa lattiaan ennen kuin taisivat hekin mennä nukkumaan. Ei ollut kovin pirteä olo aamulla kun viereisen kirkon kellot alkoivat soittaa kahdeksalta tunnin kestävää kellotusesitystä.

Siispä nousin, vein laukun respaan säilöön ja lähdin aamupalalle edelliseltä aamulta tuttuun kahvilaan. En uskaltanut vaihtaa toiseen koska en olisi kestänyt pettymystä mahdollisesta huonosta aamiaisesta tuossa väsymyksessä :)

Säätiedotus oli luvannut sunnuntaille aurinkoa joten olin tarkoituksella jättänyt Cliftonin retken päätteeksi. Clifton on vähän boheemimpi kaupunginosa. Grafiitteja ei juurikaan näy, mutta tilalla on ihania pieniä putiikkeja käsityöläisineen. Kiertelin ympäri Cliftonia auringonpaisteessa ja shoppailin pienesti. Siellähän olisi ollut vaikka mitä, mutta koitin pidättäytyä parhaani mukaan. Barbourin liikkeestä ostin kuitenkin itselleni yhden matkamuiston, koska hinta oli niin kohdallaan verrattuna Suomeen tai Tanskaan. Parhaimmat matkamuistot on sellaisia joita käyttää arjessa vielä monen monen vuoden päästä.

Clifton Suspension Bridge

Hotellilta Cliftoniin oli noin 5 km, joten kaupunki on helposti käveltäessä ympäri ja ristiin. Paluumatkalla alkoi heikottaa ja kävin kahvilassa vetämässä paikallisen sunnuntaimätön :) Harmikseni kaikki kaupat sulkivat kun olin saanut syötyä, joten aloin valua pikkuhiljaa takaisin hotellille ja rautatieasemalle. Olin varannut junalipun Leedsiin puoli kahdeksalta. Olin siis hyvissä ajoin asemalla ja ehdin napata vielä yhden kahvin matkalla.

Yliopiston nurkilta löytyi tällainen teos.

Googlemapsin kanssa kun suunnistaa niin päätyy kyllä ihan ihme reiteille.

"Sunnuntaimättö"