Joulu Suomessa

Kokeiltiin ihan uutta matkustusmuotoa tälläkertaa Nallen kanssa. Ajettiin keskiviikkona Köpiksestä Tukholmaan hyvissä ajoin, käytiin vähän shoppailemassa ja purjehdittiin sitten Siljan sinivalkoisin purjein Turkuun. Oltiin ennen yhdeksää torstaina jo Kuivalahdella. Tarkoituksena oli jäädä Turkuun ja shoppailla vielä vähän lisää, mutta eihän siellä mikään niin aikaisin ole auki. Kaikki mielenkiintoiset liikkeet aukesivat vasta yhdeltätoista. Niinpä söimme aamupalan Kuivalahdella ja lähdimme siitä Tampereelle viimehetken jouluostoksille. 

Kööpenhamina-Tukholma -väli on kyllä todella pitkä aika ajaa. Jos asuisin Tukholmassa käyttäisin varmasti laivaa useinkin, mutta 7 h ajomatka ei ole kyllä mitenkään herkkua. Varsinkaan takaisinpäin tultaessa kun laiva saapuu satamaan kuudelta ja edessä on 7 h moottoritietä. 

Laivalla oli hauska asua koirahytissä. En ole koskaan ennen eksynyt kyseisille koirakäytäville. Oli hassua nähdä samalla kertaa niin monta koiraa laivan käytävällä. Itse hytit oli ihan yhtä siistit kuin tavallisetkin hytit. Annoimme Nallelle kuivatun hännän pureksittavaksi ennen buffettiin lähtöä ja kun palasimme hyttiin oli poika jo unten mailla. Autossa sama juttu. Koska ei ollut aktiviteetteja, Nalle nukkui koko matkan. Ruoka-aikoina se söi hyvällä ruokahalulla ruokansa eikä muutenkaan vaikuttanut mitenkään stressaantuneelta. Se on niin rento jätkä.

 

Joulu vanhempieni Labradorinnoutajan ja toisen Russelin kanssa meni myös mallikkaasti. Kaikilla oli kivaa ja yksi pikku trusseli meni siinä sivussa talon omien koirien mukana. Herkkuja oli kaikille kolmelle vähän liikaakin tarjolla, että kyllä nyt pääsee Nallekin taas perinteiselle tammikuun bikini-fitnes kuurille että mahtuu taas ensikerralla lentokoneessa pienen koiran rajoihin.

Jätettiin tällä kertaa joulupäivän yökerhoilut väliin ja rauhoituttiin oikein kunnolla. Ehdin esimerkiksi katsella kaikki Katsomosta löytyvät Salkkarit putkeen ja nyt tiedän taas missä mennään :) Vielä kun olisi lunta ollut niin olisi ollut 10++ joulu. Tuntuu se aina vähän hassulta kun ei ole yhtään valkoista. Mulla onkin haave vielä joskus viettää joulua pohjoisessa, jonne mahtuu kaikki läheiset omiin huoneisiin ja aktiviteetteihin kuuluisi hiihtoa, laskettelua, lumikenkäilyä ja pulkkamäkeä. Ehkä vielä joskus. Länsirannikolla harvemmin kun on päästy ihan noihin harrasteisiin käsiksi.

Bristol

Luin joskus lentokoneessa, edessä olevan istuimen lokerosta löytyneestä lehtisestä Bristolista ja ihastuin. Nyt kun tarkoitus viettää työn puolesta viikko Readingissä, ajattelin että käytänpä tilaisuuden hyväksi ja jään omaan piikkiin viikonlopuksi vielä Bristoliin. 

Matka Readingistä Bristoliin kesti tunnin verran, mutta olin perjantaina niin loppu, että mäjähdin suoriltaan vain yhteen hotellihuoneen kolmesta sängystä. En tiedä mitä varatessa oli tapahtunut, mutta huoneeni oli invakalustettu. Tilava tottakai, mutta esim työpöytää ei ollut mahdollista käyttää koska seinä ja pöytä olivat lähes kiinni toisissaan ja pistorasiat siinä minimalistisessa raossa. Eihän sinne mitään pistokkeita saanut mahtumaan. Olin tuhottoman väsynyt, mutta nukkumisesta ei meinannut tulla mitään kun vessa lorisi ja ilmastointi (joka ei ollut päällä) piti erikoista ääntä. Illalla pesin kasvot aivan liian matalassa käsien pesualtaassa, ihmettelin mihin saan asetettua meikkipussin kun pytyssäkään ei ollut kantta. Aamulla kävin suihkussa invasuihkuovien takana ja koitin varoa lyömättä itseäni invatuoliin.

 

 

Kävelin aamupalalle läheiseen kahvilaan, jonka alakerrassa oltiin juuri availemassa pyöräliikkeen ovia. Yksin reissatessa on ihan erityinen tunnelma. Kaikkiin yksityiskohtiin keskittyy niin paljon tarkemmin. Tilasin jogurttia myslillä, munakasta, pekonia ja paahtoleipää. Koska satoi otin vielä kupin cappuccinoa ja nautin tunnelmasta. Sade loppui sopivasti ja puikin lätäköiden välitse kioskiin sateenvarjo-ostoksille loppupäivän aktiviteettja silmälläpitäen. Puolilta päivin osallistuin Street Art walkille. Kokeiltiin samanlaista kävelyä aikoinaan Lontoossa, jossa opas hehkutti Bristolin katutaidekulttuuria. Silloin jo mietin että joskus kyllä haluan päästä näkemään katutaiteen uranuurtaja -Banksyn kotikaupungin (tosin tuolloin luulin Bristolin olevan yksi Lontoon kaupunginosista). Lontoosta Bristoliin pääsee junalla parissa tunnissa että helpostihan toisaalta "kaupunginosan" voi käydä Lontoostakin katsastamassa.

Kierros lähti liikkeelle Banksyn taideteoksen luota College Greenilta. Siinä odotellessa ehdin kokemaan vaikka mitä kun olin nostamassa käteistä. Olin nostamassa rahaa kun itseni ikäinen poika saapui kertomaan samaisen automaatin juuri nielaisseen hänen korttinsa. Meinas tulla paniikki. Kortin tulokulma oli jotenkin alaviistoon niin että se jäi jumiin. Kone alkoi piipata ja se veti kortin takaisin. Sitten työnsi kortin uudelleen puoliksi ulos ja onneksi silloin huomasin kulman ja sain nostettua oman korttini oikeassa kulmassa ulos reijästä. Otin kortin ja rahat ja käännyin auttamaan poikaa. Hän meinasi sulkea korttinsa ja neuvoin soittamaan kyseiseen pankkiin jonka automaatti oli, kortin sulkemisen sijaan. Eihän sitä korttia kukaan pääse sieltä laitteesta käyttämään. Automaatista löytyvästä puhelinnumerosta ei osattu auttaa mitenkään ja koitin Googlettaa pojalle tietoa samalla kun tämä panikoi ja hermoili vieressä. Myöhemmin kun odottelin kohtaamispaikalla ryhmäläisiä, poika kulki ohi puhuen edelleen puhelimeen ja kertoi korttinsa nielaisusta ilmeisesti jollekkin asiakaspalvelijalle. Samalla kadun toisella puolen samaisella automaatilla ukki oli juuri menettänyt korttinsa samaiseen masiinaan ja ihmetteli mihin soittaisi ja miten nyt toimisi. Vitsi miten ikävä lauantaihärdelli monelle epäonniselle tyypille. 

Banksyn yksi tunnetuimmista teoksista. Siniset läiskeet ovat peräisin värikuula-aseesta. Jonkun mielestä on väärin ylistää Banksya kun kaupunki on täynnä muistakin katutaiteilijoita.

 

Katutaiteella on tavallisesti tarkotus herättää ajatuksia. Esimerkiksi allaoleva taideteos on koottu korkista ja lohikäärmeestä. Mitä ilmeisimmin Bristolin lähellä on valtava ydinjätekaatopaikka. Jätettä tuodaan öisin junilla kaupungin läpi ja radanvarrelta saattaa aina toisinaan löytää putkiloiden korkkeja...

Alla oleva kukkataideteos on siinämielessä merkittävä että sen tekijä Paris sai työpaikan eräältä musiikintuottajalta kun oli maalaamassa kyseistä teosta. Osaako kukaan yhdistää Cold Playhin?

Oveen on maalattu kolme kerrosta eri värejä ja sitten hiottu eri kerroksia esiin. Mun suosikki!

Kierroksen jälkeen kävin ostamassa mummulta yhden katutaiteilijoiden tekemän posliinilautasen. Ostin lisäksi vielä 5 arpaa. Vähän epäilen heidän lähettävän mitään palkintoja Tanskaan jos sattuisin voittamaan. Arpajaiset on jouluaattona että puhelua odotellessa :)

Joulumarkkinoita.

Koska satoi, jatkoin matkaa modernin taiteen museoon Arnolfiniin.

Päivän päätteeksi ajattelin käydä levähtämässä hotellilla ennen illan teatteriesitystä. Ja mitäs mitäs. Hilttoania ei oltu siivottu vielä neljään mennessä. Mulla loppu hermo ja kävin kärisemässä respassa. Sain uuden huoneen ja kävin hakemassa kamat invahuoneesta. Silläaikaa huone oli siivottu mutta roskat oli edelleen viemättä ja pölyrätti jätetty matkalaukun päällä. Uusi huone oli ihanan normaali. Oli taso mihin pystyi laskemaan meikkipussin, suihku oli uusi ja työpöydällä oli mahdollista tehdä töitä.

Otin taxin Tupakka tehtaalle, jonne sain varattua edellisenä iltana viimeisen jäljellä olevan lipun. Näytelmä oli aivan ihana - vähän erilainen tuhkimotarina. Sali oli täynnä sekalaista porukkaa: lapsia vanhempineen, pariskuntia, miesporukoita, perhetuttuja ja ykin tulleita aikuisia. En tiedä onko Suomessa tai Tanskassa vastaavaa, mutta tuolla nuo kaikki ikäryhmät sulautui saumattomasti yhteen eikä kukaan katsellut ketään pitkin nenänvartta. Ei ilkeälle äitipuolelle buuaavia miehiä, perässä buuaavia pikkulapsia eikä taiteilijapariskuntaa jotka lipittelivät hyvää tahtia punkkua eturivissä. Eräällä perheellä oli pari pientä tyttöä jotka joutuivat aina välillä vaihtamaan paikaa tai käymään pisulla ja vanhemmilla oli kummallakin kantorepuissa nukkuvat kaksoset.

Esityksen jälkeen kävelin Tupakka Tehtaalta takaisin hotelliin kun takseja ei näkynyt lähikulmilla. Öiset kadut oli rauhallisia ja sivukujillakin tunsi olosa turvalliseksi kun paikalla oli muitakin iloisia kävelijöitä. Vastaantulija hymyilivät ja eräs koditon bristolilainen makuupusseineen pyysi pikkurahaa iltapalaan. Hotellille päästyä odottikin taas ongelmat. Huoneeni alapuolella oli jonkun firman pikkujoulut ja DJ soitti ysärihittejä aamu yhteen asti. Yhden jälkeen yläkerrassa heiteltiin vielä jonkin aikaa keilapalloa lattiaan ennen kuin taisivat hekin mennä nukkumaan. Ei ollut kovin pirteä olo aamulla kun viereisen kirkon kellot alkoivat soittaa kahdeksalta tunnin kestävää kellotusesitystä.

Siispä nousin, vein laukun respaan säilöön ja lähdin aamupalalle edelliseltä aamulta tuttuun kahvilaan. En uskaltanut vaihtaa toiseen koska en olisi kestänyt pettymystä mahdollisesta huonosta aamiaisesta tuossa väsymyksessä :)

Säätiedotus oli luvannut sunnuntaille aurinkoa joten olin tarkoituksella jättänyt Cliftonin retken päätteeksi. Clifton on vähän boheemimpi kaupunginosa. Grafiitteja ei juurikaan näy, mutta tilalla on ihania pieniä putiikkeja käsityöläisineen. Kiertelin ympäri Cliftonia auringonpaisteessa ja shoppailin pienesti. Siellähän olisi ollut vaikka mitä, mutta koitin pidättäytyä parhaani mukaan. Barbourin liikkeestä ostin kuitenkin itselleni yhden matkamuiston, koska hinta oli niin kohdallaan verrattuna Suomeen tai Tanskaan. Parhaimmat matkamuistot on sellaisia joita käyttää arjessa vielä monen monen vuoden päästä.

Clifton Suspension Bridge

Hotellilta Cliftoniin oli noin 5 km, joten kaupunki on helposti käveltäessä ympäri ja ristiin. Paluumatkalla alkoi heikottaa ja kävin kahvilassa vetämässä paikallisen sunnuntaimätön :) Harmikseni kaikki kaupat sulkivat kun olin saanut syötyä, joten aloin valua pikkuhiljaa takaisin hotellille ja rautatieasemalle. Olin varannut junalipun Leedsiin puoli kahdeksalta. Olin siis hyvissä ajoin asemalla ja ehdin napata vielä yhden kahvin matkalla.

Yliopiston nurkilta löytyi tällainen teos.

Googlemapsin kanssa kun suunnistaa niin päätyy kyllä ihan ihme reiteille.

"Sunnuntaimättö"

Uusi hyötyliikuntaharrastus

Mun työpaikka vaihtui lokakuun alusta Balleruppiin. Itseasiassa työpaikan Tanskan pääkonttori muuttaa kokonaisuudessaan ensivuoden puolella uusiin tiloihin mutta mun uusi osasto otti varaslähdön ja muutti jo hyvissäajoin pois alta jo olemassa olevan tehtaan konttoritiloihin. En varsinaisesti ollut innoissani siirrosta. 2km työmatka muuttui yht'äkkiä 20km:ksi ja matka-aika fillarilla ajettavasta 7 minuutista 45 minuuttiin metrolla ja junalla. 

Olen pari kertaa kirjoittanut leijasurffauksesta, jonka oli tarkoitus pelastaa mut manaamasta ainaista Köpiksen tuulista ilmaa. Ajattelin että leijailuharrastuksen myötä alan rakastaa Köpiksen tuulta. Samaa ajattelutapaa ajattelin hyödyntää pidentyneen työmatkan kohdalla. Tehdään matkasta kiva ja otetaan siitä hyöty irti. Ostin siis uuden pyörän ja päätin alkaa polkea töihin. Olen aina fillaroinut kouluihin ja töihin, asuin sitten missä tahansa. Olen myös käynyt spinning-tunneilla, mutta sieltä loppuu aina happi. Nyt olen polkenut pari kertaa töihin ja ai vitsi miten kivaa! Happi ei tosiaan lopu. Uusi pyörä menee kulkee superkovaa! Ja suomalainen radio toisessa korvassa saa tunnin pyörämatkan tuntumaan puolelta tunnilta. Terveystarkastuksissa mun lihaskunnon on aina sanottu olevan hyvässä kunnossa mutta sykettänostattavaa liikuntaa ne kehottaa aina lisäämään. Nyt sekin asia on kunnossa! Päivä alkaa hyvin kun vetää pienen lenkin heti kärkeen ja kotiin päästessä ei tarvi enää miettiä mitään urheilusessioita. Metro ja juna on onneksi olemassa jos kelit näyttää talvella liian hapokkailta, mutta koitan kyllä pitää uudesta kulkutavasta kiinnin mahdollisimman tiukasti. 

P.S pakko mainita huhujen katkaisemiseksi että uusi osastoni matkustaa myös aika paljon että jokapäiväistä harrastusta tästä ei millään tule, mutta parempi puolet kun ei ollenkaan.

Köpistunnelmaa osa 4/4 - hyvää kannattaa odottaa

Valmistauduttuaan iltaan pukeutumalla parhaimpiinsa ja laittautumalla huolellisesti oli aika siirtyä Radioon. Ravintola tarjosi raikkaita pohjoismaalaisia makuja kiinnostavaan ja luotettavaan tyyliinsä. Ystävällinen tarjoilija asetteli heidän eteensä annoksen toisensa jälkeen ja illallisen edetessä äänenvoimakkuus iloisella elekielellä höystettynä sai viereisten pöytäkuntien päät kääntymään – mikä oli tuo iloinen pohjoismaalainen seurue?

”Mitä matkasta tulisi? Olisiko tunnelma jännittynyt ja ikävä?”. Saapuessaan Kööpenhaminaan matkaaja pyöritteli kysymyksiä mielessään. Nyt hän kuitenkin aisti, että tässä seurassa oli hauskaa, eikä vaivaantuneita hetkiä liiemmin esiintynyt. Näiden iloisten raumalaisten seurassa matkamies saattoi rentoutua ja antaa illan kuljettaa itseään.

Radion jälkeen seurue päätti tutustua Kööpenhaminan yöhön muutaman baarin avaaman ikkunan kautta.  Yön iloisen riehakas tunnelma teki vaikutuksen kaukaisesta Suomesta saapuneisiin matkalaisiin. Ihmiset olivat iloisia musiikin säestäessä illanviettoa, mutta järjestyshäiriöitä ei ympäristössä ollut havaittavissa. Illan ainoat järjestyshäiriöt esiintyivät morsiamen ja matkamiehen aloittaessa iloisen paritanssin muun ravintolan seuratessa. Suuri osa ravintolan asiakkaista pyrki lähemmäksi seuraamaan näyttävää tanssi-ilottelua ja syntyneessä tungoksessa ihmiset tönivät toisiaan nähdäkseen paremmin tanssilattialle. Seurue pääsi kuitenkin poistumaan ravintolasta sopuisasti kohdatakseen ulko-ovella Kööpopenhaminan lämpimän yön. Ûber saapui nopeasti  ja luotettavasti kuljettaakseen äänekkään seurueen kohti Idan asuntoa.

Vaikka ulkopuolinen tarkkailija olisi ollut helposti taipuvainen ajattelemaan, että kaupungilta palaava seurue olisi levoin ja virkistäytymisen tarpeessa, oli illan suurin vaihe vasta alkamassa. Noudettuaan Idan hallinnassa olevan pieneneläimen he siirtyivät tanskalaiselle korttelipihalle nauttimaan kirkkaana tuikkivasta tähtitaivaasta ja toistensa seurasta. Vihdoin, auringon jo noustua korkealle, he vetäytyivät ansaittuun lepoon.

Sunnuntaina oli aika tutustua Kööpenhaminan brunssitarjontaa yhden kaupungin tunnetuimman brunssin kautta. Hetken aamutoimillaan vitkuteltuaan he kiihdyttivät polkupyöränsä täyteen kiitoon kääntyen oikealle Strandlodsvejlle.  Auringon paistaessa täydeltä terältään edellisen illan väsyttämä seurue antautui nauttimaan salaateista, pienehköistä lihapullista ja maistuvista mehuista.

Brunssin jälkeen oli vielä mahdollisuus tutustua Papirøenilla sijaitsevaan Copenhagen Street Foodiin. Street Food on hengästyttävä kokoelma toinen toistaan kiinnostavampia ruokapaikkoja ja baareja. Yhteensä 39 pienoisravintolaa tarjoavat ainutlaatuisen mahdollisuuden makuilotteluun ympäri maailman. Vaikka brunssi oli vielä tuoreessa muistissa, ei matkamies voinut vastustaa kiusausta ja päätyi tilaamaan intialaisia erikoisuuksia unohtamatta virkistävää olutta. Street Foodin laaja terassi nauttii auringosta miltei koko päivän ja kutsui levähtämään aurinkotuoliin. Viimeisenä muistikuvana ennen lyhyttä päiväunta matkaaja näki erilaisten veneiden lipuvan kanaalissa Tanskan kuninkaallisen teatterin editse.

Rauma

Rauma. Paras kaupunki maailmassa!

Ainakin Raumalaisten mielestä.

Kuva napattu kuvakaappauksena googlen syöveristä

Ravintola Kapteeninhuone on Kalliokadulla hotel Kalliohovin yhteydessä. Tämä yhdessä Ravintola Kalatorin kanssa on mun lemppareita. Jossain kohtaa Raumalta oli vaikea löytää hyvää ravintolaruokaa kunnes meidänkin kylä pääsi mukaan tälle vuosituhannelle. Muistan niitä aikoja kun Mustan kissan kelari oli ainut illallispaikka jonne mentiin fiineilemään isoisän synttäreitä. Myöhemmin tajusin että Olivian kana ja Vuohenjuustosalaatti pilaantuneella vuohenjuustolla ovat toki perinteisiä, mutta parempaakin on olemassa. Jos siis etsit hyvää ruokaa ja palvelua nuo kaksi ennen mustaa kissaa on ehdottomia 

*heittää suolaa olan yli

Ravintola Goto sijaitsee torin laidalla ja on alkujaan lähtöisin ihan itse Master Chef -Teemun luomista annoksista. lmeisesti nykyäänkin tarjolla on edelleen laadukasta Suomalaista ruokaa. Niin monia hyviä vaihtiksia etten ole itse ehtinyt kokeilla uuden omistajan astuttua kehiin. Keskustan Italialaisesta kattauksesta vastaa Osteria da Filippo. Italialainen ravintola toimii kun omistaja on italaialainen! Paras raumalainen Pizzeria taas on Riviera, jonka pizzoja on Raumalla syöty aina. Ne maistuu Italialta!!

Kuva napattu kuvakaappauksena googlen syöveristä

Lounas paikkana uskallan suositella lämmöllä Wähä Talbota. Wähä Talbosta saa taatusti Raumalaista ruokaa ja jos hyvin käy pääset maistamaan Raumalaista erikoisuutta - Lapskoussia. Yksi aika yllättävä lounaskahvila on Keskuspuiston kahvila, josta saa hyviä salaatteja. Muuten paikka ei ole kyllä kovin viihtyisä. Nimikin on joku vähän liian eksoottinen Rauman keskuspuiston kahvilalle. 

Cafe Salin kanssa kahvilasuosituksiin pääsee Prassen ja Vanhan Rauman Kaffebar. Salin ollessa tyylikäs metropolikansan kohtaamispaikka, Kaffebar taas on ihanan idyllinen Rauma-Kaffela. Jos Raumalla on kesä kun olet siellä vierailulla, niin lupaathan käydä Kontion kahvilassa kokeilemassa vaniljamunkkeja. Kahvila paistaa kesäisin suosikkimunkkejaan ulkosalla ja tarjolla on aina tuoretta vehnästä. 

Jos päätät jäädä Raumalle yöksi ja mieleen juolahtaa lähteä etsimään yökerhoa, ei vaihtoehtoja ole tuhottomasti. Helppo valinta siis. Domino on juuri remontin alta paljastanut helmi jonne lähtisin kokeilemaan onneani ensiksi. Hovi siinä sitten järjestyksessään heti seuraavana riippuen onko esiintyjiä jommassa kummassa paikassa sille illalle. Myös Putka on vaihtoehto, jota itse en ole vielä kyllä sisäistänyt sellaiseksi. Jollei siis kumpikaan edellisistä tunnu omalta, kannattaa ehkä antaa mahdollisuus Putkalle.

Shoppailu Vanhassa Raumassa paranee vaan vuosi vuodelta. Ainahan se on kiva kulkea Vanhan Rauman katuja ja pysähtyä katselemaan ikkunoita ja pikkuputiikkeja. Parasta on liikkeet joiden tuotteita ei muualta saa kuten pienet uniikit käsityöläisliikkeet ja vaateliikkeet joissa myydään Suomalaista designia ja vaatekappaleita joita ei joka toisen vastaankulkijan päällä näe eikä edes verkkokaupoista löydä. En viitsi alkaa mainita kauppojen nimiä jottei mene mainostamiseksi. Sanon vaan että VANHA RAUMA - tulet yllättymään.

Kuva napattu kuvakaappauksena googlen syöveristä

Kylmäpihlajan majakka on kuulemma vierailun arvoinen paikka. Monet ovat kertoneet käyneensä majakassa ja meitsi itse ei ole koskaan käynyt. Noloa. Majakassa on ravintola/kahvila ja 13 huonetta majoitusta varten. Lautta majakalle lähtee Poroholman leirintäalueelta ja paikalle pääsee tietysti myös omalla veneellä. Kyl melkeen ens kesänä itekki pitää käydä kokeilemassa. Muita majoitusvaihtoehtojakin toki on jollei merille halua lähteä. Itse tiedustelisin ihan ensimmäisenä Rouva Manner -huoneistohotellin mahdollisuutta omalle viikonlopulle ja jollei se onnistu niin muut Rauman hotellit ovatkin sitten aika samaa kauraa - ei yltiöpäisiä kehuja.

Luulen että näillä pääsee jo hyvin liikkeelle. Ottakaa toki yhteyttä reissuemäntään eli allekirjoittaneeseen jos tuntuu että olisi tarvetta laajemmallekin ohjelmakattaukselle. 

Hylätyn paprikan tarina

Musta tuntuu että mulla on madon selkäranka!

Poljin kotiin töistä ja ohitin huomaamattani risteyksen josta piti kääntyä. Frederiksbergin sijaan ajauduin Nørrebrogadelle ja keskelle pahinta ruuhkaa. Energiat alkoi olla vähissä kun kello oli puoli kuusi, lounas nautittu puolilta päivin ja takana 15 km kuntoilua. Nappasin pari pähkinää repusta ja jatkoin matkaa. Pääsin kotiin ja rohmusin kaapista 3 riviä suklaata. Ajattelin että samapahan tuo nyt on syökö nuo rivit ennen vai jälkeen ruuan. (Oikeasti edellispäivänä päätin etten syö koko suklaata kun en edes tykkää mustikkasuklaasta). Aloin valmistaa täytettyjä paprikoita, eli paistoin jauhelihan, pilkoin sipulin ja kasvikset, keitin quinoan. Kun täyte oli valmis, täytin toki paprikan, mutta samalla kauhoin täytettä suuhuni nälissäni. Totesin että koska seuraavana päivänä kukaan ei ollut syömässä jäännöksiä, oli parempi pakastaa loppu täyte. Ennen pakastamista oli kuitenkin syötävä täytteestä avokadot, koska ne maistuisi hirveältä sulatuksen jälkeen. Niinpä kauhoin vähän lisää täytettä avokadon kanssa suuhuni. Kunnes huomasin pelin olevan menetetty. Mahaan ei mahtuisi yhtään ainutta paprikaa. Oli paras napsasta kaksi turkinpippuria suuhun jälkkäriksi ja jättää paprika odottelemaan kohtalon ratkeamista. Aivan uskomatonta urpoilua!

Täytetyt paprikat:

paprikoita

400g jauhelihaa

1,5 dl quinoaa

1 sipuli

kourallinen parsakaalia

kourallinen juustoraastetta

1 avokado

muutama minitomaatti

10 cm kesäkurpitsaa

Kaikille kaikkea

Tää mun blogi on niin sekainen. Täällä on postauksia pohdiskelusta ja analysoinnista. Vanhat tekstit on tekstejä mun jokapäiväisestä elämästä. Ajatus olikin alussa kirjoittaa kavereille kuulumisia, mutta kait se menettää vähän merkitystään kun on asunut paikassa yli 5 vuotta. Vaihto-opiskeluvuoden aikainen blogi on ihan ymmärrettävää, mutta kuka nyt jaksaa pitää päiväkirjaa tavallisesta elämästä (paitsi bloggarit). Parempikin että riittää sitten jutunjuurta kun harvoin näkee kasvotusten. Mun elämässä ei kuitenkaan tapahdu niin paljon enkä osta viikottain Luis Vuittonin uusia laukkuja tai halua tehdä ysteistyötä välipalapatukoiden tiimoilta. Blogi onkin nykyään sekasotkua täynnä eikä todellakaan mikään oikea blogi. Koitan keskittyä Köpisvinkkeihin kun niitä multa yleensä kysellään. Koska myös muista kohteista tulee tasaisisesti kyselyitä enkä ikinä muista mitään vaan pitää kaivaa tietoja Googlesta, Trip Advisorista ja Thomasin booking.com tililtä niin ajattelin kirjoittaa ylös myös reissusuositukset. Huomasin etten ole luultavasti vielä koskaan tehnyt vinkkipostausta Raumalle vaikka vinkkejä sinne jakelen kokoajan. Suurinosa ystävistäni on kuitenkin jostain muualta kuin Raumalta joten ensikerralla luvassa vinkkejä Raumalle <3

P.S Huomasin Rauma-tekstejä etsiessäni että jotkut blogin vanhat kuvat on kääntyneet itsestään sivuttain. On tää blogger vähän ajastaan jäljessä aina ollut, mutta toi ärsyttää aika paljon.

Lihatorin helmet - Magasasa Dim Sum & Cocktails

Ei missään nimessä uusi helmi, mutta ekaa kertaa itsellä kokeilussa - Magasasa Dim Sum & Cocktails. Kävi niin että piti mennä Mothersiin, mutta koska se oli täynnä, oli hyvä ajankohta käydä kokeilemassa Dim Sumeja lihatorin vastakkaisella laidalla.

Magasasa on kantonilaisen keittiön ravintola joka on erikoistunut Dim Sumeihin ja cocktailehin. Dim Sumit on pieniä höyrytettyjä tai paistettuja ruokia täytettynä joko lihalla, merenelävillä tai kasviksilla. Annokset on alunperin tarkoitettu lähinnä pieniksi snäkseiksi eikä sammuttamaan nälkää. Koska meillä oli nälkä, tilasimme monta pientä annosta jaettavaksi. Nälkä lähti eikä kaikkea jaksettu edes syödä. 6-7 annosta ja cocktailit maksoi meiltä yhteensä 400kr joten hintaluokka menee tän blogin luokituksen mukaan budjettiluokkaan. Luxus ruokaa halvalla. (Jollei ota ravintolan edestä parkkisakkoa)

P.S. muistakaa käyttää parkkikiekkoa kødbyenin parkkipaikalla iltaisin :)