Jollei joku vielä tiedä ni tykkään Italiasta. Taas ollaan tänäkin vuonna menossa yhdelle sen saarista kesälomareissulle. Jos löytää aitoja italialaisia juttuja voi joskus sulkea silmät täällä pohjosessa ja kuvitella olevansa lomalla. Super Marco on Köpiksen italialaisten putiikki josta he löytävät kaikki kotimaanherkkunsa. Tosin italialaiset ystäväni kyllä kantavat kaiken tärkeimmän matkalaukuissaan käydessään kotona. Että vaikka sardiinia saakin ihan pilkkahintaan Super Marcosta niin italiassa kaikki on silti vaan vielä paljon halvempaa. Tunnelma on kuitenkin vähän kuin italiassa. Suosittelen poikkeamaan. Maistiaisia, kahvila ja ihania ruokia.
lauantai 30. huhtikuuta 2016
tiistai 26. huhtikuuta 2016
Perjantain afterworkit - Zefside
Zefside on baari josta vielä vuosi sitten sain kylmiä väreitä. Tapaus kuvastaa hyvin miten asiakaspalvelumokat vaikuttaa eräisiin niin ettei käytä kyseistä palvelua enää koskaan yhden huonon kokemuksen jälkeen. Lisäksi paikkaa muistaa myös olla suosittelematta koskaan missään.
Näin kävi kerran pikkujoulujen jatkoilla. Zefside on auki kello viiteen (muistaakseni myös pidempään jos asiakkaita riittää) ja koska se on alueen ainoita myöhään auki olevia baareja, paikka tuppaa olla aika täynnä ilman pikkujoulujakin. Tuolloin tilasin juomat koko meidän jatkoporukalle ja pari vettä siihen päälle. Cocktailit tarjoiltuaan baarimikko alkoi keskittyä seuraavaan asiakkaan tilaukseen unohtaen minun vedet. Pyysin josko hän voisi antaa tilaamani vedet mutta vastaukseksi sain kehoituksen jonottaa uudelleen vuoroani. Oli siis kyse johtovedestä tavallisessa lasissa. Aikani kiukuteltuani ymmärsin, että niitä vesiä ei todellakaan ole tulossa. Baarimikko kielsi kollegojaan palvelemasta minua koska kärttyilin. Sen jälkeen en ole käynyt tuossa paskassa baarissa enää koskaan.
...
Kunnes kaveri pyysi meidän afterwork porukkaa liittymään heidän porukkaansa Zefsidessa jossa oli happy hour neljästä kymmenee. En ollut mitenkään innoissani ehdotuksesta ja sanoinkin reiluna naisena "katellaan mihin päädytään", terassilla oli kuitenkin vielä niin kylmä ja koska olimme suht lähellä ja koska cocktail happy hour, päätimme sitten kuitenkin laskeutua Zefsiden hämyiseen kellaribaariin keskellä kirkasta päivää. Ja niinhän siinä kävi että löysin itseni samasta pöydästä seuraavanakin perjantaina.
Palvelu oli erittäin ystävällistä, asiakkaat iloisia ja sosiaalisia ja cocktailit ihan mielettömän hyviä + 2 yhden hinnalla!! Voi olla että kesällä tulee vietettyä afterworkit useammin ulkosalla, mutta sateen yllättäessä ja syksymmällä Zefside on kyllä ehdoton Perjantai-baari.
perjantai 22. huhtikuuta 2016
Kamalinta Köpiksessä on Vesi
Muistan joskus ensimmäisen kerran itsekseni pyykkiä pestessäni miettineeni pesuainepurkissa olevaa annosteluohjetta/ taulukkoa, missä oli veden kovuus asteittain. Mietin, että minkäköhän kovusta vettä meillä Raumalla oikein on - pistetään varmuudeksi maksimit. Koska sillon ei ollut Googlea, en alkanut etsiä faktatietoa. Tässä sitä nyt kuitenkin tulee!
Raumalla veden kovuus on 7-11 °dH eli se on keskikovaa. Eurajoella, missä nykyään pesen hiukseni länsirannikolla vieraillessani, kovuus on 4-5 °dH eli pehmeää. Pääkaupunkiseudulla veden kovuus vaihtelee 2,7-4,5 °dH:n välillä. Tiedättekö mikä tämä arvo on Köpiksessä? Yli KOLMEKYMMENTÄ!! Helsingin seudun ympäristöpalveluiden taulukko ei edes riitä mun kotikaupungin arvoihin!
Erittäin pehmeä = 0–2 °dH
Pehmeä = 2–5 °dH
Keskikova = 5–10 °dH
Kova = 10–21 °dH
Mitä veden kovuudella sitten tarkoitetaan? Sillä tarkoitetaan veden sisältämien kalsium- ja magnesiumsuolojen määrää. Sillon kun Googlea ei ole käden ulottuvilla kovuuden voi todeta myös helposti vertaamalla suihkujen lasiseiniä. Jollei ole lasiseinää, voi saman testin tehdä pirskottamalla hanan pinnalle vähän sitä suihkusta tulevaa vettä. Muistan Otaniemessä kuuranneeni pesutilan pintoja ja harmitelleeni jotain mitättömiä kalkkitahroja kerran vuodessa. Köpiksessä jollet kuivaa suihkulasia välittömästi suihkun jälkeen, et nää siitä enää läpi vesipisaroiden kuivuttua siihen kiinni. Ostat uuden vedenkeittimen ja keität sillä ensimmäiset teet. Keittimen pohjalta voi pyyhkäistä sormella kerroksen valkoista kalkkijauhetta. Kun muutin tänne luulin, että joku pelleilee mun kustannuksella.
Lisäksi vesi tottakai maistuu ihan erille kun se on täynnä mineraaleja. Iho kuivuu korpuksi samoin tein, samoin hiuksista tulee sellanen kuiva korppupöheikkö. Ainoa kehonosa joka kiittää on kynnet. No sekin on vähän liiottelua. Keho ihan oikeasti osaa käyttää juomaveden kalsiumia luuston vahvistamiseen mutta ei se johtovesi sentään ihan maidon tai juuston kanssa samassa sarjassa ottele.
Sit oli se pyykinpesukeissi mistä alotin alunperin. Kova vesi sitoo pesuainetta. Mitä kovempaa on vesi, sitä enemmän tarvitaan pesuainetta, jotta vesi saadaan vaahtoamaan ja pesemään kunnolla. Veden kalsium muodostaa saippuan kanssa kalkkisaippuaa, joka ei pese vaan saostuu. Saippuaa pitää siis lisätä niin paljon, että kaikki kalkki on sitoutunut/saostunut ja saippua alkaa tehota likaan. Astianpesukoneissa on yleensä sellanen luukku, mihin lisätään suolaa. Ihan tavallista merisuolaa se kemialtaan on, siitä on vaan poistettu rautaa ja karbonaatteja. Astianpesukoneen ioninvaihto hartsit imevät itseensä veden kalsium ja magnesium ioneja ja näin tekee pyörivästä pesuvedestä pehmeämpää. Lisätystä suolasta taas vapautuu natrium ioneja jotka puhdistavat hartsin vaihtamalla paikkaa hartsin pintaan tarttuneiden veden mineraalien kanssa. Näin hartsi on taas puhdas/toimintakelpoinen ja veden kovuutta aiheuttavat mineraalit huuhtoutuvat likaveden mukana viemäriin. Melkein ihan innostun tästä aiheesta. Tein aikoinani insinöörityön juurikin hartsien generoinnista eli tuosta puhdistuksesta. Kiehtovaa, eikö? :D
Nyt tämä puistokemisti on kuitenkin ottanut uudet kemikaalit käyttöönsä. Nimittäin etikan. Voitteko kuvitella, että täytän nykyään pyykinpesukoneen huuhteluaine osion maximi rajaan asti etikalla. En suosittele testaamaan tätä siellä pehmeiden vesien maissa. Suomessa laimentaisin etikkaa 50/50 enkä siltikään ätyttäisi lokeroa maximiinsa. Mutta Köpiksessä raaka etikka toimii. Pyykeistä tulee pehmeitä, pesukone pysyy puhtaana ja epäröivistä kulmakarvoista huolimatta, ei, puhdas pyykki ei haise etikalle. Samanlaista puhdistusta voi toimittaa hiusten pesussa. 50/50 etikkaa ja kylmää vettä ja sillä vaan hiuksia huuhtelemaan. Hiukset saattaa tuoksahtaa etikalle märkänä, mutta kuivana niistä on kadonnut etikkaisuus ja jäljelle on jäänyt silkkinen pehmeys. Samalla etikka poistaa myös muut kemikaalijäämät hiuksista. Ihan huippunäppärä hippikikka.
Ja nyt kun kerran pesemisen meininkiin päästiin niin kannattaa pestä myös ulkomaiset marjat ja muut suuhunpantavat kemikaaleista: http://www.lily.fi/blogit/kiitos-hyvaa/kylpyaika
tiistai 19. huhtikuuta 2016
Vielä kerran Kuubasta
Ai miks mä kirjottelin niin paljon Kuuban reissusta yhtäkkiä tänne blogiin? Siksi koska monet on kysellyt multa reissuvinkkejä esim Italiaan, jossa ollaan käyty melkein joka kesä, mutta mä en ole muistanut mitään nimiä tai paikkoja. Siksi ajattelin aloittaa unohdetun perinteen ja jakaa täällä kaikki vinkit reissuista. Ja onhan sitä myös itse kiva käydä kattelemassa kuvia reissusta, jos sille päälle joskus myöhemmin sattuu.
Olin halunnut Kuubaan jo kauan. Edellis talven reissun jälkeen aloin heti puhua miestä ympäri. Ja niinhän siinä kävi, niinkuin aina, että pitkään asiasta puhuttuani kuulin eräänä päivänä miehen sanovan kaverillemme sivulauseessa, että me ollaan menossa ensi talvena Kuubaan. -Hymy.
Kuuba kiinnosti erityisesti sikarien, rommin ja kahvin maana, mutta eniten tietysti maan erittäin tapahtumarikkaan historian takia. Aivan ihmeellistä miten USA on pitänyt isällistä roolia Kuubaa kohtaan. Mun ajatusmaailmaan ei vaan mahdu tollanen toisen maan holhoaminen. Seuraavassa olis pieni sepustus Kuuban historiasta niille joita se kiinnostaa. Kuulin ihan mielettömiä faktoja Kuubasta Spiesin matkaoppaalta noiden kahden viikon aikana, mutta yllätys en muista niistä juuri mitään, enkä löydä niitä enää millään netin syöväreistä. Olisi pitänyt olla muistiinpanovälineet lomalla mukana.
Kolumbus löysi Kuuban 1492 ja Kuuba oli pitkään Espanjan alla ja tuotti sokeria afrikasta tuotujen orjien avustuksella. Havana sijaitsi alunperin etelässä Sandiego de Cuban läheisyydessä mutta oli lokaationsa vuoksi helppo kohde Karibian meren merirosvoille. Niinpä Havana siirrettiin sen tämän hetkiselle paikalleen, pohjoiseen. Kymmenen vuoden sota Karibialla päättyi Englannin Havanan valloitukseen jonka ansiosta Kuuban rajat avattiin muulle Karibialle ja Espanjan sokerimonopoli raukesi. Amerikan dollarit alkoivat virrata Kuubaan sokerin, tupakan ja mineraalien ansiosta. 11 kuukauden jälkeen Pariisin rauha järjesti kuitenkin Kuuban takaisin Espanjalle ja Espanjan ennen omistavan Floridan Englannille. Vaikka Kuuba säilyi Espanjan hallinnassa, Kuuban ekonominen hallinto näytti siirtyvän pikkuhiljaa USA:lle. 1805 asti USA oli suunnitellut saaren yhdistämistä osaksi Yhdysvaltoja, tarjoamalla Espanjalle 300 miljoonaa dollaria ja sen jälkeen upottamalla esimerkiksi yhden omista laivoistaan USS Mainen Havannan rannikolla ja syyttämällä siitä Espanjaa. 1898 kiista saaresta johti Yhdysvaltojen ja Espanjan väliseen sotaan.
USA ja Espanja allekirjoittivat joulukuussa 1898 rauhan sopimuksen. Espanja irtisanoutui kaikista oikeuksistaan Kuubaan ja sai vastalahjaksi Floridan itselleen. Heti rauhansopimuksen allekirjoituksen jälkeen USAn omistama Island of Cuba Real Estate Company avasi markkinat Kuuban tonteista amerikkalaisille. USAn sotilasvoimat hallitsivat maata vuoteen 1902 jolloin Kuuba vihdoin sai itselleen virallisen itsenäisyyden. Kuuban itsenäistyminen onnistui sillä ehdolla että USA sai ikuisen vuokrasopimuksen Guantanamolahden saaren kaakkoisosaan 1902. Voitteko kuvitella että USA maksaa tänäkin päivänä Guantanamo Bayn vankileiristä hurjat 5 000 dollaria vuodessa ja toimittaa kyseenalaista vankien säilöntää Cuuban maalla. USA on toki allekirjoittanut Geneven ihmisoikeussopimuksen, mutta koska vankila sijaitsee Kuuban maaperällä ja USA ei käytännössä omista maanosaa vaan vuokraa sitä, ei sen "tarvitse" myöskään noudattaa ihmisoikeuslakeja joita Kuuba ei ole allekirjoittanut.
Obama jo lupasi lopettaa vankilan, mutta myönsi että viimeaikaiset valtavat investoinnit (kuten Mc Donalds ja KFC vankilan työntekijöille) eivät tee lopettamisesta kannattavaa. Kuuba siis itsenäistyi 1902, mutta levottomuudet jatkuivat. Maan ensimmäinen presidentti Tomás Estrada Palma oli melkein kuin USA:lainen presidentti ja hänet syrjäytettiin 1906. Lukuisten presidenttivaihdosten jälkeen kersantti Fulgencio Batistasta tuli Kuuban presidentti ja oli sitä 4 vuotta kunnes hävisi vaalit. Melkein kymmenen vuoden päästä hän kaappasi jälleen vallan jonka jälkeen parlamenttivaalit joissa mm. 25-vuotias juristi Fidel Castro oli ehdokkaana peruttiin. Fidel Castro alkoi värvätä hallitukseen tyytymättömiä kapinaan. Hän joutui lopulta vankilaan 1955, mutta pakeni Meksikoon missä hän perusti kapinaliikkeen "26. heinäkuuta". Castro tapasi Ernesto "Che" Guevaran ja yhdessä he kokosivat kapina-armeijan. Che oli yrittänyt tätä ennen vallankumousta Guatemalassa, jossa hän kuitenkin epäonnistui. Nyt nämä kaksi sankaria yrittivät vallankumousta Kuubassa 1959 siinä onnistumatta. Batista tunsi kuitenkin asemansa heikentyneen ja kansan tyytymättömyyden lisääntyessä Batista pakeni maasta ennen kuin Castro saapui uudelleen samana vuonna Havanaan. Castron vallankaappaus ei ilahduttanut Yhdysvaltoja ja se alkoi värvätä kuubalaispakolaisia suorittamaan hyökkäyksen Kuubaan. Yhdysvalta ei antanutkaan tukeaan vanhoille pakolaisille heidän hyökätessään Kuubaan jonka jälkeen Castro liittoutui Neuvostoliiton kanssa.
Che Guevara kuoli myöhemmin Boliviassa tottakai USAn ja CIAn avustuksella. Fidel Castro on yritetty tappaa 7 kertaa mutta USA myöntää niistä vain 4. 1962 USA äkkäsi Neuvostoliiton sijoittamassa ydinohjuksia Kuubaan. John F. Kennedy julisti laivastosaarron Kuubaan. Neuvostoliitto veti ohjuksensa lopulta pois sillä ehdolla että USA lupasi olla hyökkäämättä Kuubaan. Neuvostoliiton romahdettua 1991 Kuuba menetti tärkeimmän kumppaninsa ja maan talous heikkeni. Vuonna 2008 Fidel Castro siirsi vallan veljelleen Raúl Castrolle.
USAn ja Kuuban presidentit ilmoittivat joulukuussa 2014 aloittavansa maiden suhteiden normalisoinnin. USA lievensi joitain taloussaarron ehtoja, kuten matkustusrajotuksia, sekä hyväksyi suorat postiyhteydet maiden välillä. Kuuba vapautti vastineeksi joitain poliittisia vankejaan. USAn Kuuballe asettama kauppasaarto pysyy edelleen voimassa, sillä sen purkamiseksi tarvitaan kongressin päätös.
USAn kansalaisilta oli vielä jokunen aika sitten turistitoiminta Kuubassa kokonaan kielletty. Jotkut saattoivat kiertää lakia lentämällä esimerkiksi Kanadan kautta Kuubaan jossa ei vielä tuolloin leimattu USAn passeja, käytäntö otettiin kuitenkin myöhemmin käyttöön. Kuuban leimalla varustetulla passilla takaisin kotimaahan pääsy hankaloitui ja luvassa oli isot sakot. Nykyisin amerikkalaisilla on mahdollisuus turistimatkailuun vähän kuin muulla euroopalla on mahdollisuus vierailla Venäjällä. Retkeen tarvitaan matkatoimisto joka järjestää retken ja ohjelman. Perus reppureissuja ei amerikkalaisilta siis edelleenkään hyväksytä Kuubaan. Lentoja USA.sta Kuubaan on kuitenkin lisätty ihan valtavasti ja nähtäväksi jää miten turistivirrat muuttaa tulevaisuudessa Kuubaa. Kaikki retkellä kohtaamamme turistit kertoivat olevan paikalla juuri nyt koska pelkäsivät amerikkalaisten turistien pilaavan saaren. Olisi mielenkiintoista nähdä Kuuba uudelleen vaikka 10 vuoden kuluttua. Tuskin kuitenkaan tulen toteuttamaan koskaan ajatusta. Eiköhän Kuuba ole nyt nähty ja nenä siirretään kohti uusia seikkailua. Netflixin Pablo Escobar, el patrón del mal on ollut tässä taloudessa nyt niin kovassa suosiossa, että voi olla pakko ottaa suunnaksi jossain kohtaa vaikka Kolumbia.
torstai 14. huhtikuuta 2016
Kello viiden teehetki taas Köpiksessä
Käytiin jokunen aika sitten ystävien kanssa teellä ja gourmet kakuilla Avenue High Tea "tapahtumassa". Siitä innostuneena ostin Sweet Dealista kupongin keskustassa sijaitsevaan konditorio-kahvilaan, joka tarjosi vähän samantyyppistä teetarjoilua. Olipas hyvä että ostin tarjouksen koska keskustasta löytyi sen mukana tosi kiva kahvila jonne meinaan viedä ensikerralla kakkuja rakastavat ystäväni. Konditori Antoinette sijaitsee sisäpihalla, jonne en ole ennen eksynytkään ja ehkä siksi juuri heillä olikin tuo diili netissä. Kahvilan ohi ei vahingossa kulje, koska kyse on sisäpihasta ja pienestä kujasta, joka johtaa sinne Strøgetiltä. Kahvila on kyllä mitä idyllisin, sillä on pieni terassi ulkona ja voinkin kuvitella miten kiva siellä on istuskella kesällä kun on lämpimämpää - poissa kiireiseltä Støgetiltä hengähdystauolla kakkupalan kera.
Nyt vietimme keväisen teehetken ikkunapöydässä ja maistelimme erilaisia leivonnaisia. Olisin odottanut tarjolla olevan myös vitriinin mielettömän hyvännäköisä kakkuja, mutta eipä ollut. Joten Antoinetteen pitää lähteä uudemman kerran kakkujen maistelukeikalle. Ulkona olevassa ständissä mainostettiin myös kahvilan kakkubuffettia joka on seuraavan kerran 24. päivä.
Luksus leivospäivät (kakkubuffet) toimii kolmella kattauksella. Jokaiselle kattaukselle on varattu kaksi tuntia kakkujen maistelua. Kakkuja on tarjolla 30 erilaista ja niitä saa tietenkin maistella niin paljon kuin jaksaa. Tarjolla on myös viime vuonna vuoden kakku tittelin voittanut kakku. Hinta on 225 kr ja alle 10-vuotiaat pääsee juniorialennuksella. Varaus tapahtuu joko soittamalla konditorioon: +45 3336 1755 tai laittamalla sähköpostia bordbestilling@konditori-antoinette.dk. Kaikki tarjoilijat puhuvat loistavaa englantia ja palvelu on huippuluokkaa. En voi suositella (vielä) kakkubuffettia koska en ole sitä itse kokeillut, mutta uskaltaisin ottaa riskin ja pistää pöydän varaukseen jos vaan tolle päivälle ei vielä ole toimintaa kalenterissa.
maanantai 11. huhtikuuta 2016
The Danish Girl -näyttely Arkenissa
Blogin Facebook sivuilla hehkutin joku aika sitten The Danish Girl -elokuvaa. Todella koskettava ja taitavasti tehty elokuva jätti muhun pysyvän jäljen. En edelleenkään saa mielestäni miten Gerdalla ja Einarilla oli niin täydellinen parisuhde kun vain rakastavaisilla voi olla ja miten se loppui yllättäen Einarin puolelta hänen löydettyään oma itsensä naisena. Kamalinta on, että kyse ei ole vain elokuvasta vaan tarina perustuu tositapahtumiin ja tilanne on monelle todellista totta juuri tälläkin hetkellä. Itkin, niin että aurinkolaseja olisi tarvittu elokuvateatterista poistuttaessa, Gerdan menetetyn rakkauden puolesta.
Huomasin töihin polkiessani tienvarressa Arkenin mainoksen ja mitäs ihmettä. Mainoksessa oli tuttu maalaus. Elokuvan Gerda Wegener oli tanskalainen taidemaalari ja hänen työnsä on nyt esillä sopivasti elokuvan esitysajankohdan aikana.
Museossa tuli vähän sama fiilis kuin Kuubassa Che Guevaran Mausoleumissa: Oli ihmeellistä katsella maalauksia joiden tarinan tiesi nyt aika yksityiskohtaisesti. Gerda oli ihan oikeasti katsellut rakasta aviomiestään uutena ihmisenä ja maalannut hänestä muotokuvaa Lilinä. Maalauksissa oli ihan eri tunnelma elokuvan takia. Mukana oli myös Einar Wegenerin maalaamia teoksia, joista ei ollut mainintaa elokuvassa ollenkaan. Einarin maalatessa itsensä Lilinä, hän käytti signeerauksessa kuitenkin aina Einar-nimeä Lilin sijaan. Jotenkin koko suhde asetelma ja ristiriitaiset maalaukset herättivät niin paljon tunteita, että kyllä tässä menee taas tovi näitä sulateltaessa.
Arken on 25 minuuttia Kööpenhaminan päärautatieasemalta Ishøjssa. S junan A linja Solrød/Hundige tai E-linjan juna Køgen suuntaan suhauttaa suoraan Ishøjn asemalle, josta bussilla 128 voi jatkaa matkaa museon ovelle 5 minuutissa (kävellen n. 20 min). Näyttely Gerda ja Einar (Lili Elbe) Wegeneristä pyörii Arkenin ohjelmassa 16. toukokuuta saakka, eli vielä ehtii ja suosittelen molempia - elokuvaa ja näyttelyä.
Arken on muutenkin kiva retkikohde. Museo on merenrannalla niinkuin Lousianankin. Pienvenesataman sijaan Arkenin ranta on hiekkaa ja kesällä täynnä leijasurffareita. Vesi oli vielä vähän turhan kylmää enempiin vesiharrastuksiin, mutta kyllä siellä näytti muutama kiteilijä harrastavan jo lempilajiaan.
Nalle ja Thomas kokeili vettä - tunto kuulemma lähti varpaista. |
Hiekkaranta |
Museo |
perjantai 8. huhtikuuta 2016
Average Meatballs
Facebook kalenteri on nykyään ihan ehdoton muistuttamaan kivoista tapahtumista kaupungissa. Sieltä bongasin pari viikkoa sitten Tacopopupin, jolla oli katuruokavaunu Parken stadionin kupeessa. Käytiin kukkienostoreissulla nopeesti vaunuilla ja ai vitsi mikä löytö! Tacokojun sijaan koitettiinkin "Lihapulla hodareita". Leipänä focaccia leipää, välissä lihapullia ja päällä mozzarellaa. Mausteina kevätsipulia ja chilimajoneesia. Mää en kestä! Jälkiruuaksi donitsin reikiä eli pikkusia palleromunkkeja. Maistuis varmaan sullekki.
Iloksemme löydettiin Average meatballs "Lihatorin ruoka ja marketti" avajaisista viime viikonloppuna. Pojat oli laittanu listalle uutuuksia ja nyt oli tarjolla myös esim. kasvisvaihtoehto ja sipulirenkaita. Koska viimekertainen hodari oli niin paras, halusin päästä kokeilemaan saman uudelleen. Ensikerralla ehkä kokeilen jo jotain muuta listalta. Sitä vaan et kannattaa käydä kokeilemassa jos sattuu hoodeille. NAM!
tiistai 5. huhtikuuta 2016
Kaupungin toisiks paras Smørrebrød-ravintola
Olen edelleen sitä mieltä, että Schønnemann on Kööpenhaminan kovin Smørrebrød-ravintola. Shønnemannille on auennut Vesterbrohon ns. haastaja. N ja S siksi että konsepti ei ole täysin sama. Smørrebrødejä myydään kummassakin, mutta Brød og Øl on keskittynyt luomaan smørrebrødien ympärille hyggen Vestebro-tunnelman. Smørrebrødit eivät ole yhtä perinteisiä kun Shønnemannissa ja sisustus ja tarjoilijat eivät ole yhtä formaaleja, mutta leipäset ovat ihan mielettömän hyviä, snapsivaihtoehtoja on miljoonia, niin kaupallisia kuin kotitekoisiakin, ja annoksiin löytyy tarkasti harkittu olut kylkeen.
Kyse on Mikkelerin uutuudesta ja tälläkertaa olutekspertit ovat kehitelleet päätuotteensa eli oluen kylkeen perinteistä tanskalaista lounasta eli smørrebrødiä. Ensimmäinen ajatukseni oli että jep jep, tässä taas Mikkeler koittaa vallata yhden lisäkategorian myydäkseen lisää oluitaan. Ruoka on ihan varmasti jäänyt sivuseikaksi tässä konseptissa. Väärin luulin. Smørrebrødit eivät olleet mitään amatöörien kasaamia snäksejä vaan maut oli ihan mielettömiä. Kuten jo mainitsin kyse ei ole perinteisitä smørrebrød lajikkeista vaan päällisissä on yhdistelty uusia makuja. Ja hyvin ovat yhdistelleet.
Ravintola on pieni ja melkein aina täyteen buukattu, joten pöytä on hyvä varata etukäteen. Tosin paikalle eksyneille ruotsalaisturisteille löytyi aina pöytä puolen tunnin odotteluajalla. Odotteluajaksi asiakkaat ohjattiin viereiseen baariin, eli tietysti Mikkelerin omaan ensimmäiseen oikeaan olutbaariin Viktoriagadella. Mahti bisness.
lauantai 2. huhtikuuta 2016
Rakkaus on kimurantti asia
Rakastan Kööpenhaminaa. Viikonloput tuntuu edelleen viiden vuoden täällä asumisen jälkeen kuin kaupunkilomilta jossain ihanassa kaupungissa. Aina joskus ikävöin Helsinkiä tai Raumaa, kunnes käyn Suomessa vierailulla ja huomaan huokaisevani helpotuksesta että paluulento Kastruppiin on takataskussa. Tunnen olevani kotona Kööpenhaminassa. Rakastan kotiani ja ihmisiä ympärilläni. Kööpenhaminassa rakastan jopa ihmisiä joita en tunne. Tuntuu etten ole valmis vielä moneen vuoteen muuttamaan takaisin Suomeen.
Toisaalta rakkaat ihmiset Suomessa saavat edellisen lauseen tuntumaan pahalta. Eikö kaikki rakkaani Suomessa voisi vain muuttaa Kööpenhaminaan? Eivätkö he ymmärrä kuinka paljon rakastettavampi Kööpenhamina on asua?
Uskon että jos asuisin Raumalla, kävisin äidin kanssa joka ilta kävelyllä. Kävisin töiden jälkeen moikkaamassa ystävän ihania pikku tirppoja ja viikonloppuisin grillattaisiin jonkun pihalla Huiluntuhtia. Käytäisiin pyörillä uimassa Maauimalassa. Ok, viiminen oli huono. En käynyt siellä koskaan Raumalla asuessanikaan.
Jos asuisin Helsingissä kävisin ystävän kanssa kaikissa ihanissa kulttuuritapahtumissa ja aina tarpeen tullen Kaikussa tanssimassa pilkkuun asti hyvä mieli kattoon. Ostaisin kassillisen karkkeja ja linnottautuisin ystävän kanssa sohvalle katselemaan Greyn Anatomiaa itku kurkussa. Järjestäisin teekutsuja ystävilleni ja eksyisin Kallion kaduille keskellä kesäpäivää.
Miksen jäänyt vain Raumalle? En tuntisi elämäni ihmisiä Helsingissä enkä elämäni kotia Kööpenhaminassa ja olisin onnellinen rakkaitteni ympäröimänä? "Se mitä ei ole tuntenut - ei osaa kaivata". On niin perseestä pitää aina kahden kaupungin ihmiset kaukana halauksista, teehetkistä ja ymmärtävistä katseista. Missä tahansa asunkin tilanne pysyy aina samana (kunnes sairastun dementiaan), aina on rakkaita kaupungeissa joissa en itse asu.
Jo ystävilleni tutuksi tullut motto sopii tähänkin tilanteeseen kuin nyrkki silmään: "kaikkea ei voi saada". Yritän kovasti vierailla Suomessa niin usein kuin pystyn ja toivotan ystäväni koska tahansa tervetulleiksi viettämään kanssani viikonloppulomaa rakkaassa elämäni kaupungissa.
Ostoslista:
Helikopteri
Enemmän aikaa
tai
Rauman ja Helsingin siirto Kööpenhaminan naapurikunniksi
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)