Vierailevan kirjoittajan näkemys Kööpenhaminasta ja sen tunnelmasta.

Viikko sitten mulla oli täällä kylässä kaksi lempi-ihmistä. Toisen olen tuntenut 7-vuotiaasta asti ja toisen viime vapusta. Jälkimmäinen ehdotti että voisi itse kertoa kokemuksestaan Kööpenhaminan kesässä täällä blogissa. Tottakai tuollaiselle tyypille pitää antaa mahdollisuus - luulen että tyypin tekstit voisi saada arvostusta muuallakin kuin Köpis-blogissa. Tässä siis tarjoilenkin teille sulavasanaisen värssyttelijän ensimmäisen osan: 

"Orava. Oliko se todella orava?" Hän havahtui syvimmästä unestaan havaitakseen, että aurinko antoi vielä odottaa itseään. Jokin rapina - tai pikemminkin kopina - oli havahduttanut hänet ennen kello kuutta. Ensimmäisenä ajatuksenaan hän muisti, että olisi siirryttävä Kööpenhaminaan, tuohon ilon, pohjoismaalaisen toimivuuden ja mannereurooppalaisen vapaamielisyyden kaupunkiin.

Saavuttuaan lentokentälle hän nautti hetken kansainvälisestä tunnelmasta ja nousi sinivalkoisille siiville. Kööpenhaminan tunnelma yllätti hänet jälleen. Tästä matkasta tulisi matkojen matka, suoranainen matkailottelu. Hän aisti juutinrauman tunnelmaa täysin siemauksin. "Voisiko elämä tuottaa vieläkin suurempia tuntemuksia ja odotuksia kuin tämä: matka Idan luokse morsiamen kanssa?".

Matkustettuaan Kööpenhaminan automatisoidulla metrojunalla Lergravsparkenin asemalle hän antautui lähes uskonnollisen hurmoksen valtaan. "Täälläkö viettäisin seuraavat kolme vuorokautta?". "Täällä", hän vastasi itselleen. Matkalaisen oli vaikeaa kuvitella mukavampaa tapaa viettää aikaansa, kuin Idan ja rakkaan morsiamensa seurassa.

Saavuttuaan Strandslodsvejllä sijaitsemaan asuntoon matkamies luovutti äärimmäisen raskaan tuliaiskuormansa ja ilmoitti olevansa valmis vastaanottamaan talon perin tyypilliset tervetuliaistoivotukset: mojiton ja lasin punaviiniä. Tervehdittyään koiraa oli matkaajan aika ottaa esille vierailun varsinainen kysymys. Saisiko hän Idan suostumuksen jo vireillesaatettuun avioliitttoehdotukseen? "Tulisiko hän tuomitsemaan hankeen vaiko antamaan sille siunauksena? Olisiko hänellä lisäkysymyksiä?" Raskaan matkan uuvuttamana hän päätyi kuitenkin tarkastelemaan läheistä puistoa silmät edelleen ymmyrkäisinä lentokonematkasta, Tanskasta ja kauanodotetusta kohtaamisesta Idan kanssa.

"Kaikkihan tanskalaiset osaavat englantia"

5 vuotta ja 4 kk sitten kun muutin tänne en ymmärtänyt sanaakaan tanskaa. Se ei varsinaisesti hidastanut toimintaa koska kaikki näyttivät ymmärtävän täydellisesti englantia. Jopa Kanal Bodegan pappa puhui sujuvaa englantia. Kului 1,5 vuotta ja jengi alkoi kysellä, että kuinka kauan olen asunut Tanskassa, olenko ajatellut jäädä Tanskaan ja miksen sitten osaa kieltä. Tuntui kuin kansa oli pakottamassa minua kielikurssille vain koska en tiennyt maasta poistumisajankohtaa. 

Tanskassa kaikki maahanmuutajat saavat ensimmäiset 3 vuotta osallistua ilmaiseksi kielikurssille. Ryhmät muodostuvat 3 eri tason tyypeistä, kouluttamattomat, peruskoulutuksen saaneet ja korkeasti kouluttautuneet. "Moduleita" on 5 joissa jokaisessa 50 tuntia opetusta. Skandinaveille on omat modulinsa jossa keskitytään lähinnä tanskan kielen koodin murtamiseen ja jätetään ekat 2 alkeismoduulia väliin. Jos on tosi hyvä ja hinkuaa lisää tai tarvitsee todistusta tanskankieliseen kouluun haettaessa, voi suorittaa vielä Moduli 6, mutta tuolloin 5 modulin jälkeen suoritetun loppukokeen arvosanan tulee olla erittäin hyvä. Kävin kunnialla siis parin vuoden ajan joka tiistai ja torstai tanskantunneilla töiden jälkeen ja opin kuin opinkin kielen. Rankka ajanjakso - ei muuta voi sanoa. Onneksi kursseilta jäi pari hyvää ystävää ja monta hej-tuttua.

Töissä meillä on virallisena kielenä englanti ja osastollamme asiat hoidetaan englanniksi. Kahvipöytäkeskusteluissa kieli vaihtuu useimmiten nopeasti tanskaksi, toimitusjohtajan ollessa tanskalainen, kvartaali tiedoitustilaisuudet on taskaksi ja kaikki muu firman toiminta on aina tanskaksi. Toimistollamme on aika paljon ruotsalaisia, jonkin verran suomalaisia ja muutama norjalainen, britti, saksalainen ja hollantilainen. Koska ruotsalaiset ja tanskalaiset ymmärtävät toisiaan lyhyen harjoittelun jälkeen, enemmistö "puhuu" siis tanskaa ja näin ollen ei katsota tarpeelliseksi käyttää yrityksen virallista kieltä. Olen itse turvallisuus asioiden kanssa tekemisissä ja mielestäni on turvallisuusepäkohta ettei sääntöjä, ohjeita ja yleisesti ottaen tiedotteita ole aina myös englanniksi. Olen yrittänyt osaltani muuttaa tilannetta luomalla kaikki dokumentit kahdella kielellä sekä puhumalla ja esittämällä asiani suuremmalle yleisölle englanniksi. Olen käynyt kerran väittelyn management-ryhmän kanssa siitä pitäisikö järjestämäni tapahtuman kielen olla englantia jotta kaikki ymmärtäisivät sanoman varmasti. Selvitin ennakkoon että 6 ihmistä jää kokonaan tulematta tapahtumaan jos kielenä on tanska. Päätös oli yksimielinen. "Ollaan Tanskassa - puhutaan tanskaa", päättivät tanskalaiset managerit. Mielestäni kovin ontuva perustelu, mutta en voi pakottaa aikuisia ihmisiä pitämään esityksiään englanniksi.

Mielestäni on itsekästä työntää tanskaa puhumattomat syrjään puhumalla vain omaa kieltä. Monet täällä työskentelevistä ulkomaalaisista kun ei ole aikeissa jäädä maahan pysyvästi vaan ovat usein muutaman vuoden delegaatiolla täällä. Toisilla on täysi työ keskittyä myös vapaa-ajalla työasioihin tai paremmassa tapauksessa perheasioihin, eikä näin ole halukas käyttämään vapaa-aikaansa minimalisti kielen opiskeluun jota tuskin tulee tarvitsemaan missään muualla kuin tanskassa - missä kaikki osaavat puhua myös englantia.

Vai osaavatko? Olen törmännyt hiljattain muutamaan nuoreen tanskalaiseen joka ei itseasiassa osaa englantia. Olen törmännyt tilanteisiin jossa business on tökännyt kun tanskalainen olisi halunnut käyttää omaa kieltään ja vastapuoli ei ole sitä pystynyt tarjoamaan. Juhlissa rentoutunut tanskalainen mieluummin viettää aikaansa äidinkieltään puhuen kuin vieraalla kielellä ponnistellen. Koska nimeni on täysin tanskalainen minulle monesti aletaan pälättää puhelimessa suorilta käsin tanskaa. Monesti vastailen englanniksi ja monesti ihmetyksekseni toisessa päässä jatketaan tanskaksi. On uskomatonta miten tanskalainen ei välttämättä edes huomaa että vastapuoli käyttää eri kieltä kun hän itse.

Mielestäni hyvien tapojen ja toiset huomioon ottavien henkilöiden tulisi aina keskusteluissa valita se yhteisesti vahvin kieli. Puhun töissä pääasiassa englantia, mutta tehdasvierailuilla monesti duunarit toivovat palvelun tanskaksi ja minä sitä mieluusti tarjoilen koska englanti tuottaisi heille turhaa stressiä ja epämukavuutta. Minulle taas yksinkertaisen tanskan harjoittelu ei ole aika ajoin mitenkään pahitteeksi. Tässä kohtaa tanska on yhteinen vahvin kielemme. Osaan riittävästi tanskaa ja he eivät juuri ollenkaan englantia. Yliopiston käyneeltä ihmiseltä toisaalta taas odotan keskustelua englanniksi. Ensinnäkin jotta minimoidaan väärinkäsitykset ja toiseksi jottei toisen juuri kuten edellisessäkin esimerkissä tarvitse ylenpalttisesti tuntea tyhmyyttä.

Puhumme myös kotona englantia. Olen monesti miettinyt että tämänhetkinen tanskan kielen käyttöni on aivan liian vähäistä ja olisi parempi vaihtaa kotona pois englannista jota käytän jo muutenkin suurimman osan päivästä. Jotenkin luonto ei vaan anna periaatteellisesti periksi antaa toiselle niin suurta kotikenttäetua. Ja toiseksi mun kotoisa keskustelukumppanini ei korjaa ulosantiani vieraalla kielellä. Ensinnäkin se unohtaa puhua omaa kieltään keskimäärin kahden lauseen jälkeen ja toiseksi kun koitan löytää jotain sanaa tai katsoa ilmeellä "menikö oikein?", tyyppi vaan näyttää ilmeellä "ymmärsin, mene eteenpäin jutussasi". Tulen aina puhumaan vajari-tanskaa tällä metodilla. Viimeksi kaverin järjestämissä bileissä, joissa olin ainut ei-tanskalainen, yksikin lätkäjätkä jolle kävi ilmi että olenkin Suomesta, tokaisi "no mä ihmettelinkin miks sä puhut ku joku vammanen". Aina yhtä mieltäylentävää. Onneksi useimmiten vammaisuuteni luullaan kuitenkin johtuvan ruotsalaisuudestani. On hienoa että kaikki muut paitsi kauniilla tanskan aksentilla tanskaa puhuvat kuulostavat tanskalaisen korvaan vammaiselta.

Toisaalta taas ulkona tanskalaisten kanssa jutellessa kuulee aina "hvor taler du flot dansk" - "sä puhut tosi hienosti tanskaa". Uskon että tämä johtuu ainoastaan siitä että heillä on niin mukava olo pystyessään puhumaan äidinkieltään eikä vaivautumaan englanniksi, että he kannustavat jatkamaan.

Asia mikä häiritsee minua tanskassa suunnattomasti on se etteivät tanskalaiset vaivaudu arvaamaan mitä ulkomaalainen tarkoittaa ponnistellessaan heidän urpoilla äidinkielen äänteillään. Esimerksi kahvilassa tilaat Cafe Latten ja korvapuustin. Jos erehdyt ulostamaan määräisen artikkelin yksikössä sekä siihen perään itse sanan vahingossa monikossa, tanskalainen katsoo sinua O:n muotoisella suulla - ei muuta, hiljainen vaimmaisen tuijotus. Pullatyttö ei pysty arvaamaan kahvilan 5 pullatuotteen valikoimasta mitä "En kanelsnegler" voisi tarkoittaa. 

Olen kuullut juttua että ei suomalaisetkaan kaikki tykkää puhua englantia ja alakerran tuoterekisteröinti tyypit on pulassa kun Tukes lähettää kaikki viralliset dokumentit kirjeitse ja vain suomeksi tänne tanskaan. Että en sitte tiedä onko mulla edes oikeutta avautua tästä aiheesta kun omat maanmiehetkin osaa olla yhtä urpoja. 

Silta jonka päät eivät kohdanneet aka Inderhavnsbroen aka Kyssebroen

Tanska on siltojen ja tuulimyllyjen maa. Aina nää rakennushankkeet ei kuitenkaan vaan mene ammattilaisiltakaan putkeen. Legendaarinen silta, jonka pitäisi yhdistää Nyhavn ja Amagerin saari läheltä Cph Street foodia ja Oopperaa ei valmistunut ilman ongelmia. Frederiksbergissä asuessamme Street food tuntui ihan liian kaukaisilta retki kohteelta, mutta silta on yhdistänyt kaupungin eri osia ihan ilmiömäisesti! Amagerista se lyhentää meidän matkaa Nyhavniin ihan huimasti kun ei tarvitse enää kiertää Christianshavnin kautta. Lisäksi se on 100% hygge kun koko reitti on autoilijoiden ulottumattomissa. Matka on 3 km ja siinä menee fillarilla 10 minuuttia - pelkkää rakkautta.

Kuva on instagrammista #kyssebroen

Silta on 180 m pitkä ja se on itseasiassa lahja A.P. Møller og Hustru Chastine Mc-Kinney Møllers Fond til almene Formaal:lta (kutsutaan usein vain Almenfondeniksi). Vaikka mediassa järjestön kontribuutiota tämänkaltaisten hankkeiden rahoituksessa kutsutaan lahjaksi on tanskalaiset vähän erimieltä. Koska kyseessä on lahja, siitä ei tarvitse maksaa veroja ja näin lahja päätyy lopulta osin veronmaksajien maksettavaksi. Toimintaa kritisoidaan myös Mærskin suosimisesta ja mainostamisesta sekä lopulta hallituksen korruptoituneisuudesta.

Kuva instagrammista #kyssebroen

Siltaa kutsutaan myös nimellä Kyssebroen eli pususilta koska sillan siivekkeet muistuttavat kieltä kohdatessaan (?). Vaikeudet sillan rakennuksessa sekä Christianian Pusher Streetin läheisyys on luonut sillalle lisänimen Den Skæve Bro (The Crooked Bridge). Silta-projekti alkoi jo vuonna 2008 ja sitä alettiin rakentaa 2011. Valmistumisajankohdan piti olla 2013 mutta rakennushommat viivästyi moneen kertaan. 2015 Kööpenhaminan kunta ilmoitti, että sillan aukeamisajankohta siirtyy määrittelemättömän ajan tulevaisuuteen. Yleisestiottaen tilanteesta syytetään ininöörien mokailuja ja lisämausteen tilanteeseen toi siltaa rakentaneen rakennusfirma E.Pihl & Sønsin konkurssi. Alun perin sillan hinnaksi oli budjetoitu 202 miljoonaa mutta viimeisin arvio siihen käytetystä rahamäärästä on 305 miljoonaa. Silta avattiin lopulta viimekuun alussa mutta ongelmat eivät näytä loppuvan vieläkään.

Kuva instagrammista #kyssebroen

Kun päät eivät kohtaakkaan...

Mikä sitten meni pieleen?

Rakennusmestari kuvasi tilannetta 2014 katastrofiksi. Sillan betoniin tehty puristuslujuustesti osoitti että osa betonista on oikein kestävää ja osa oikein huonosti kestävää joten sillalle määrättiin lisää testejä ja sillan valmistumispäivää lykättiin. Pian kaupungin neuvonantajat huomasivat rakentajan käyttämän espanjalaisen tavarantoimittajan hitsaussauman olevan huonolaatuista. Hankintasäädökset ja sopimus ei oikeuttanut kaupunkia vaatimaan materiaalitoimittajaa vaihdosta vaan heidän oli vain tyydyttävä tiukempaan terästuotteiden valvontaan.

Kesällä 2012 projektin johdolle kävi ilmi että ainoastaan rakennusyrityksen valvonta ei riittänyt: osa sillan pilareista oli 60 cm liian korkeita. Selvityksen jälkeen kävi ilmi että konsultti yritys Flint & Neillä oli tapahtunut virhe piirustuksissa. Tästä johtuen sillan päät eivät kohdanneetkaan ja pilarit oli purettava ja rakennettava uudelleen. Rakennusyritys käytti tilaisuutta hyväkseen ja haki lisää aikaa ja rahaa projektille. Sopassa kesti ylimääräiset 4 kuukautta vaikka kaupunki arvioi korjaustöiden vievän kuukauden.  E.Pihl & Søns voitti Kööpenhaminan kahden sillan rakennustyöt olemalla selvästi kilpailijoitaan edullisempi. Yritys onnistuivat näyttämään paperilla miten budjetti olisi käytännössä mahdollinen ja kaupungilla ei ollut mahdollisuutta valita toisin. Nyt kuitenkin yritys haki silloille 70 miljoonan lisäbudjettia konsulttiyrityksen laskuvirheen takia. 

2013 huomattiin että  E.Pihl & Sønsilla ei ollut ainoastaan taloudellisia ongelmia vaan silta myös kaartui alaspäin koska he eivät olleet käyttäneet vaadittavia kannatepilareja kehikkomuotissa jotka olisivat pitäneet sillan muodon ja korkeuden. Muotokehikkoa purettaessa paljastui betonissa olevan säröjä. 0,2 mm säröt olisivat menneet vielä sallitun rajoihin, mutta sillan säröt olivat 0,5 mm kokoisia.

1. elokuuta 2013 E.Pihl & Søns hakeutui konkurssiin ja keskeneräiset sillat jäivät odottelemaan tulevaisuuden ratkaisuja. Lokakuussa kaupunki veti sopimuksen konkurssipesästä takaisin ja alkoi etsiä uusia rakennusfirmoja työn loppuun viemiseen. Kaksi kuukautta tästä Kööpenhaminaan iski myrsky joka nosti merenpintaa ennätykselliset 169 cm yli normaalin vedenpinnan tason. Kyssebroenin Nyhavnin puoleisessa päässä sijaitsevan konehuoneen sisäänkäynti oli suunniteltu vain 160 cm vedennousulle, jotenka vesi pääsi solisemaan iloisesti konehuoneeseen tuhoten täydellisesti esimerkiksi siellä sijainneet kaksi sähkömoottoria. Näitähän sattuu.

Kaupungin turvatarkastajat kävivät jälleen syksyllä 2013 läpi siltaprojektin asiakirjoja löytääkseen syyn betonin halkeamille. Kaupunki palkkasi ulkopuolisen asiantuntijafirman selvittämään asiaa ja selvisi että sillan kannesta puuttui vähän enemmänkin raudoitusta. Selvisi myös että V:n muotoisissa pilareissa jotka sijaitsivat kau'impana merellä ei myöskään ollut tarpeeksi raudoitusta. Vastuu virheistä jätettiin sittemmin välimiesoikeuden käsiteltäväksi. Betonin laadusta otettiin miljoonia näytteitä ja käytettiin eri laboratorioita laadun tarkistamiseen. Lopulta sillan betoni oli kuitenkin ihan ookoo ja ensimmäiset laatutestit olivat olleet vain vähän vääriä. Betonissa on ilmaa enemmän kuin yleensä mutta sen pitäisi olla tarpeeksi hyvää. 

Vuonna 2014  A.P. Møller og Hustru Chastine Mc-Kinney Møllers Fond til almene Formaal joka maksoi viuluista suurimman osan tarjoutui lahjoittamaan lisää valuuttaa vaikeuksissa olevalle projektille. Alkuperäinen 202 miljoonaa oli kasvanut 305 miljoonaan kruunuun ja kaupunki oli vihdoin löytänyt rakennusfirman viemään sillan rakennustyöt loppuun.

Vihdoin siltoja yhdistävä osa saapui Puolasta.

Valmont SM, joka otti vastuun sillan valmiiksirakentamisesta, on raapinut koko sillan päällysteen pois ja porannut 16000 niin kutsuttua shear keyes:a betonin sisään sekä alkanut rakentaa uutta raudoitusta vanhan päälle, mikä tosin tekee sillan päällyskerroksesta 6,5-14,5 cm korkeamman kuin alunperin oli tarkoitus. Lisäksi työmiehet ovat poranneet lisäraudoitusta 8,5 metriä V:n muotoisten pilarien sisään. Betonin laatuongelmien lisäksi Valmont SM:llä on ollut ongelmia terästoimittajan ja valmistajan kanssa.

Vappuna piti olla vihdoin sillan avajaiset. Facebook eventit ja kaikki luotiin maaliskuussa. Bileet peruttiin: Sillan pususiivekkeet rullaavat edestakaisin isojen hammaspyörien päällä. Mekaniikkaa joka saa oikeanlaisen liikkeen aikaiseksi kutsutaan boogiesysteemiksi. Lokakuussa 2015 huomattiin että siivekkeitä liikuttelevat vaijerit eivät liikkuneetkaan oikein vain törmäsivät sillan rakenteisiin. Huomattiin että syteemin pultti olikin rikki ja asiantuntijoiden mittailun jälkeen näytti siltä että systeemi oli alimitoitettu ja rakennuttaja päätti vaihtaa koko systeemin uuteen. Rakennusyritys laskelmoi sillan uudeksi aukeamisajaksi vappu päivän. Muutta toisin tosiaan kävi. Eihän ne saaneet sitä boogieta vaihdettua ajoissa. Kuulemma hienosäätö jutut sillan avautumis systeemissä ei ottaneet onnistuakseen. Lisäksi mekaniikkaan piti lisätä hydraulinen kiila: kun silta sulkeutuu ja siivekkeet kohtaavat stopparin, siirtyvät kiilat hydraulisen paineen avulla paikoilleen jolloin voimansiirto voi tapahtua turvallisesti.

Kuva avajaisista.

Seuraava vastaantullut ongelma menikin sitten kokonaan luonnon piikkiin. Kylmät yöt, kylmä merivesi ja lämpimät päivät sai sillan yhdistävät siivekkeet vääntyilemään. Terässiivekkeen päällipuoli lämpenee auringon porottaessa enemmän kuin alapuoli jonka ansiosta teräs vääntyy eikä silta pääsekkään sulkeutumaan. Varmistettaessa ettei palkit liiku toisiinsa nähden silloin kun esimerkiksi toisella puolen siltaa on enemmän lastia kuin toisella puolella, on molemmat siivet yhdistetty pulteilla (kuvassa "rigel"). Pulttien on kohdattava sulkeutumistilanteessa sillan toisella puolella olevat reijät. Vääntymisestä johtuen pultit eivät sujahtaneetkaan paikoilleen vaan aiheuttivat ylimääräista törmäilyä. Ongelma ratkaistiin muokkaamalla pultteja vähän pienemmiksi niin mahtuu paremmin rakoon.

Sitten tapahtuu ihme: torstaina 7. heinäkuuta silta on ihan oikeasti auki ja uutiset tiedotetaan erikoisluontoisesti Kööpenhaminan kaupungin twittertilin kautta. Pari päivää avajaisista ja TSÄDÄÄ sataa vettä ja pyöräilijät alkavat liukastella sillalla. Pyörätietä osoittava sininen maali sisältää parafiinia joka tekee peitteestä todella liukkaan. Parafiinin pitäisi kyllä kulua pinnalta pois ajan kanssa, mutta kuten arvata saattaa, eihän sitä voi jäädä odottelemaan. Lisäksi käy ilmi että hiekka jota on käytetty pinnoitteessa on myös liian hienoa antamaan pinnalle vaadittu pitorakenne. Kaupungilla on aiemmin ollut samankaltaisia ongelmia Nørrebrossa jossa pyörätien punainen maali on osoittautunut aivan liian liukkaksi sateella. Tuolloin kaupungilta kesti 8 kk korjata tilanne. Onneksi tälläkertaa kaupunki otti asian omakseen hetimiten ja asetti ensin kyltit jotka varoittivat liukkaudesta ja heti keskiviikkona ensimmäiset kitkamaalit oli levitetty pahimpiin kurveihin. Myöhemmin silta suljettiin taas hetkeksi jotta koko pyörätien pinnoite saatiin korjattua. 

Kuva instagrammista #kyssebroen

Ja sitten viimeinen päivä heinäkuuta, 3 viikkoa sillan avaamisesta, uusin uutinen pususillalta: "Silta pysäytti 170 matkustajan laivan". Silta ei vaan auennut. Ongelmia aukeamisen kanssa on ollut ilmeisesti ennenkin, mutta asia on saatu korjattua yleensä 15-20 minuutissa. Tällä kertaa mikään ei auttanut. Tunnin odottelun jälkeen laiva päästi matkustajat takaisin rannalle. Remonttimiehet olivat hommissa koko yön ja seuraavana aamuna silta saatiin taas auki. Eiköhän se nyt ole kunnossa?

Sillan viralliset avajaispileet on 19. elokuuta, jolloin sillan kummassakin päässä on luvattu olevan karnevaalihumua. Eiköhän nyt olisi juhlan paikka!

Kuva instagrammista #kyssebroen

Helgoland - Det Kolde Gys

Eli kylmä suudelma, on talviuintikerho jonka toimipaikkana toimii Amager Strandparkin Helgoland. Seura perustettiin 1929 ja heillä on nykyään 2 pukuuhuonetta saunoineen, yksi iso yhteissauna sekä kerhohuone. Vuonna 2008 jäseniä oli vielä 700 ja nyt jäsenmäärä on kasvanut 4000een ja uskoisin että uudet asuinalueet rannan välittömässä läheisyydessä täyttää jokavuotisen 500 uuden jäsenen paikat tosi nopeasti. Tällä hetkellä 47% jäsenistä asuu Amagerin alueella, 33% jäsenistä on alle 40-vuotiaita ja 18% yli 60wee.

Uudet jäsenyydet tulee tarjolle elokuun puolessa välissä ja lysti kustantaa ekalta vuodelta 1400 kr. 800kr on avausmaksua ja 600kr ensimmäisen vuoden jäsenyysmaksua. Tuolla rahalla saakin sitten kylpeä kylmässä joka päivä kl. 5 ja 23 välillä niin paljon kuin sielu sietää. Seura järjestää yhteisiä tapahtumia, kuutamouinteja ja saunagusseja. Yleisesti kaikissa näissä tanskan kylpyseuroissa on tapana uida alasti.

Jos joku ei vielä tiedä mikä on Saunagus, niin sehän on ohjattua saunomista. Gusmestari heittää kiukaalle vettä johon on sekoitettu eteerisiä öljyjä ja leyhyttelee sitten tuoksuilmaa märällä pyyheliinalla saunojien joukossa. Saunottaja käyttää erilaisia tapoja saavuttaakseen tilaan rauhallisen ja positiivisen energian. Yksi sessio kestää 10-15 minuttia, jonka jälkeen hypätään mereen vilvoittelemaan. Kokonaisuudessaan tilaisuu kestää tunnin ja mukana on saunottajasta riippuen musiikkia, laulua, kertomuksia, hiljaisuutta tai juttelua.

Amagerin Helmet - Mikkeler Barrel

Barrelin lokaatio on vähän vaikeasti ilmeisesti määriteltävissä. Se sijaitseee Refshaleøenissä, siellä missä Distortion Ø ja Copenhellkin järjestetään. Postinumero on K niinkuin Keskusta mutta Amageriin se noin niinkuin kartasta katsottuna näyttäisi kuuluvan. Refshaleøen on ollut aikoinaan teollisuusaluetta ja yli 100 vuoden ajan se kuului Burmeister & Wainille, joka suljettiin 1996. Nyt aluetta on alettu käyttää mahtavasti hyväksi. Esimerkiksi Blocks and Walls kiipeily halli on ihan tuossa Mikkelerin naapurissa.

Me käytiin katsastamassa paikka yhtenä sunnuntaina kun Facebookista tuli vinkki että paikalla olisi myös live jazz bändi. Jazzia, sinisimpukoita ja oluita - miksi ei. Konsepti toimi oikein hyvin vaikka aurinkoinen päivä toki olisi tehnyt illasta vielä lämminhenkisemmän.

Ruuat tuli Warpigsin foodtruckista ja bisset hallin pikkuruisesta baarista.