Uusi hyötyliikuntaharrastus

Mun työpaikka vaihtui lokakuun alusta Balleruppiin. Itseasiassa työpaikan Tanskan pääkonttori muuttaa kokonaisuudessaan ensivuoden puolella uusiin tiloihin mutta mun uusi osasto otti varaslähdön ja muutti jo hyvissäajoin pois alta jo olemassa olevan tehtaan konttoritiloihin. En varsinaisesti ollut innoissani siirrosta. 2km työmatka muuttui yht'äkkiä 20km:ksi ja matka-aika fillarilla ajettavasta 7 minuutista 45 minuuttiin metrolla ja junalla. 

Olen pari kertaa kirjoittanut leijasurffauksesta, jonka oli tarkoitus pelastaa mut manaamasta ainaista Köpiksen tuulista ilmaa. Ajattelin että leijailuharrastuksen myötä alan rakastaa Köpiksen tuulta. Samaa ajattelutapaa ajattelin hyödyntää pidentyneen työmatkan kohdalla. Tehdään matkasta kiva ja otetaan siitä hyöty irti. Ostin siis uuden pyörän ja päätin alkaa polkea töihin. Olen aina fillaroinut kouluihin ja töihin, asuin sitten missä tahansa. Olen myös käynyt spinning-tunneilla, mutta sieltä loppuu aina happi. Nyt olen polkenut pari kertaa töihin ja ai vitsi miten kivaa! Happi ei tosiaan lopu. Uusi pyörä menee kulkee superkovaa! Ja suomalainen radio toisessa korvassa saa tunnin pyörämatkan tuntumaan puolelta tunnilta. Terveystarkastuksissa mun lihaskunnon on aina sanottu olevan hyvässä kunnossa mutta sykettänostattavaa liikuntaa ne kehottaa aina lisäämään. Nyt sekin asia on kunnossa! Päivä alkaa hyvin kun vetää pienen lenkin heti kärkeen ja kotiin päästessä ei tarvi enää miettiä mitään urheilusessioita. Metro ja juna on onneksi olemassa jos kelit näyttää talvella liian hapokkailta, mutta koitan kyllä pitää uudesta kulkutavasta kiinnin mahdollisimman tiukasti. 

P.S pakko mainita huhujen katkaisemiseksi että uusi osastoni matkustaa myös aika paljon että jokapäiväistä harrastusta tästä ei millään tule, mutta parempi puolet kun ei ollenkaan.

Köpistunnelmaa osa 4/4 - hyvää kannattaa odottaa

Valmistauduttuaan iltaan pukeutumalla parhaimpiinsa ja laittautumalla huolellisesti oli aika siirtyä Radioon. Ravintola tarjosi raikkaita pohjoismaalaisia makuja kiinnostavaan ja luotettavaan tyyliinsä. Ystävällinen tarjoilija asetteli heidän eteensä annoksen toisensa jälkeen ja illallisen edetessä äänenvoimakkuus iloisella elekielellä höystettynä sai viereisten pöytäkuntien päät kääntymään – mikä oli tuo iloinen pohjoismaalainen seurue?

”Mitä matkasta tulisi? Olisiko tunnelma jännittynyt ja ikävä?”. Saapuessaan Kööpenhaminaan matkaaja pyöritteli kysymyksiä mielessään. Nyt hän kuitenkin aisti, että tässä seurassa oli hauskaa, eikä vaivaantuneita hetkiä liiemmin esiintynyt. Näiden iloisten raumalaisten seurassa matkamies saattoi rentoutua ja antaa illan kuljettaa itseään.

Radion jälkeen seurue päätti tutustua Kööpenhaminan yöhön muutaman baarin avaaman ikkunan kautta.  Yön iloisen riehakas tunnelma teki vaikutuksen kaukaisesta Suomesta saapuneisiin matkalaisiin. Ihmiset olivat iloisia musiikin säestäessä illanviettoa, mutta järjestyshäiriöitä ei ympäristössä ollut havaittavissa. Illan ainoat järjestyshäiriöt esiintyivät morsiamen ja matkamiehen aloittaessa iloisen paritanssin muun ravintolan seuratessa. Suuri osa ravintolan asiakkaista pyrki lähemmäksi seuraamaan näyttävää tanssi-ilottelua ja syntyneessä tungoksessa ihmiset tönivät toisiaan nähdäkseen paremmin tanssilattialle. Seurue pääsi kuitenkin poistumaan ravintolasta sopuisasti kohdatakseen ulko-ovella Kööpopenhaminan lämpimän yön. Ûber saapui nopeasti  ja luotettavasti kuljettaakseen äänekkään seurueen kohti Idan asuntoa.

Vaikka ulkopuolinen tarkkailija olisi ollut helposti taipuvainen ajattelemaan, että kaupungilta palaava seurue olisi levoin ja virkistäytymisen tarpeessa, oli illan suurin vaihe vasta alkamassa. Noudettuaan Idan hallinnassa olevan pieneneläimen he siirtyivät tanskalaiselle korttelipihalle nauttimaan kirkkaana tuikkivasta tähtitaivaasta ja toistensa seurasta. Vihdoin, auringon jo noustua korkealle, he vetäytyivät ansaittuun lepoon.

Sunnuntaina oli aika tutustua Kööpenhaminan brunssitarjontaa yhden kaupungin tunnetuimman brunssin kautta. Hetken aamutoimillaan vitkuteltuaan he kiihdyttivät polkupyöränsä täyteen kiitoon kääntyen oikealle Strandlodsvejlle.  Auringon paistaessa täydeltä terältään edellisen illan väsyttämä seurue antautui nauttimaan salaateista, pienehköistä lihapullista ja maistuvista mehuista.

Brunssin jälkeen oli vielä mahdollisuus tutustua Papirøenilla sijaitsevaan Copenhagen Street Foodiin. Street Food on hengästyttävä kokoelma toinen toistaan kiinnostavampia ruokapaikkoja ja baareja. Yhteensä 39 pienoisravintolaa tarjoavat ainutlaatuisen mahdollisuuden makuilotteluun ympäri maailman. Vaikka brunssi oli vielä tuoreessa muistissa, ei matkamies voinut vastustaa kiusausta ja päätyi tilaamaan intialaisia erikoisuuksia unohtamatta virkistävää olutta. Street Foodin laaja terassi nauttii auringosta miltei koko päivän ja kutsui levähtämään aurinkotuoliin. Viimeisenä muistikuvana ennen lyhyttä päiväunta matkaaja näki erilaisten veneiden lipuvan kanaalissa Tanskan kuninkaallisen teatterin editse.

Rauma

Rauma. Paras kaupunki maailmassa!

Ainakin Raumalaisten mielestä.

Kuva napattu kuvakaappauksena googlen syöveristä

Ravintola Kapteeninhuone on Kalliokadulla hotel Kalliohovin yhteydessä. Tämä yhdessä Ravintola Kalatorin kanssa on mun lemppareita. Jossain kohtaa Raumalta oli vaikea löytää hyvää ravintolaruokaa kunnes meidänkin kylä pääsi mukaan tälle vuosituhannelle. Muistan niitä aikoja kun Mustan kissan kelari oli ainut illallispaikka jonne mentiin fiineilemään isoisän synttäreitä. Myöhemmin tajusin että Olivian kana ja Vuohenjuustosalaatti pilaantuneella vuohenjuustolla ovat toki perinteisiä, mutta parempaakin on olemassa. Jos siis etsit hyvää ruokaa ja palvelua nuo kaksi ennen mustaa kissaa on ehdottomia 

*heittää suolaa olan yli

Ravintola Goto sijaitsee torin laidalla ja on alkujaan lähtöisin ihan itse Master Chef -Teemun luomista annoksista. lmeisesti nykyäänkin tarjolla on edelleen laadukasta Suomalaista ruokaa. Niin monia hyviä vaihtiksia etten ole itse ehtinyt kokeilla uuden omistajan astuttua kehiin. Keskustan Italialaisesta kattauksesta vastaa Osteria da Filippo. Italialainen ravintola toimii kun omistaja on italaialainen! Paras raumalainen Pizzeria taas on Riviera, jonka pizzoja on Raumalla syöty aina. Ne maistuu Italialta!!

Kuva napattu kuvakaappauksena googlen syöveristä

Lounas paikkana uskallan suositella lämmöllä Wähä Talbota. Wähä Talbosta saa taatusti Raumalaista ruokaa ja jos hyvin käy pääset maistamaan Raumalaista erikoisuutta - Lapskoussia. Yksi aika yllättävä lounaskahvila on Keskuspuiston kahvila, josta saa hyviä salaatteja. Muuten paikka ei ole kyllä kovin viihtyisä. Nimikin on joku vähän liian eksoottinen Rauman keskuspuiston kahvilalle. 

Cafe Salin kanssa kahvilasuosituksiin pääsee Prassen ja Vanhan Rauman Kaffebar. Salin ollessa tyylikäs metropolikansan kohtaamispaikka, Kaffebar taas on ihanan idyllinen Rauma-Kaffela. Jos Raumalla on kesä kun olet siellä vierailulla, niin lupaathan käydä Kontion kahvilassa kokeilemassa vaniljamunkkeja. Kahvila paistaa kesäisin suosikkimunkkejaan ulkosalla ja tarjolla on aina tuoretta vehnästä. 

Jos päätät jäädä Raumalle yöksi ja mieleen juolahtaa lähteä etsimään yökerhoa, ei vaihtoehtoja ole tuhottomasti. Helppo valinta siis. Domino on juuri remontin alta paljastanut helmi jonne lähtisin kokeilemaan onneani ensiksi. Hovi siinä sitten järjestyksessään heti seuraavana riippuen onko esiintyjiä jommassa kummassa paikassa sille illalle. Myös Putka on vaihtoehto, jota itse en ole vielä kyllä sisäistänyt sellaiseksi. Jollei siis kumpikaan edellisistä tunnu omalta, kannattaa ehkä antaa mahdollisuus Putkalle.

Shoppailu Vanhassa Raumassa paranee vaan vuosi vuodelta. Ainahan se on kiva kulkea Vanhan Rauman katuja ja pysähtyä katselemaan ikkunoita ja pikkuputiikkeja. Parasta on liikkeet joiden tuotteita ei muualta saa kuten pienet uniikit käsityöläisliikkeet ja vaateliikkeet joissa myydään Suomalaista designia ja vaatekappaleita joita ei joka toisen vastaankulkijan päällä näe eikä edes verkkokaupoista löydä. En viitsi alkaa mainita kauppojen nimiä jottei mene mainostamiseksi. Sanon vaan että VANHA RAUMA - tulet yllättymään.

Kuva napattu kuvakaappauksena googlen syöveristä

Kylmäpihlajan majakka on kuulemma vierailun arvoinen paikka. Monet ovat kertoneet käyneensä majakassa ja meitsi itse ei ole koskaan käynyt. Noloa. Majakassa on ravintola/kahvila ja 13 huonetta majoitusta varten. Lautta majakalle lähtee Poroholman leirintäalueelta ja paikalle pääsee tietysti myös omalla veneellä. Kyl melkeen ens kesänä itekki pitää käydä kokeilemassa. Muita majoitusvaihtoehtojakin toki on jollei merille halua lähteä. Itse tiedustelisin ihan ensimmäisenä Rouva Manner -huoneistohotellin mahdollisuutta omalle viikonlopulle ja jollei se onnistu niin muut Rauman hotellit ovatkin sitten aika samaa kauraa - ei yltiöpäisiä kehuja.

Luulen että näillä pääsee jo hyvin liikkeelle. Ottakaa toki yhteyttä reissuemäntään eli allekirjoittaneeseen jos tuntuu että olisi tarvetta laajemmallekin ohjelmakattaukselle. 

Hylätyn paprikan tarina

Musta tuntuu että mulla on madon selkäranka!

Poljin kotiin töistä ja ohitin huomaamattani risteyksen josta piti kääntyä. Frederiksbergin sijaan ajauduin Nørrebrogadelle ja keskelle pahinta ruuhkaa. Energiat alkoi olla vähissä kun kello oli puoli kuusi, lounas nautittu puolilta päivin ja takana 15 km kuntoilua. Nappasin pari pähkinää repusta ja jatkoin matkaa. Pääsin kotiin ja rohmusin kaapista 3 riviä suklaata. Ajattelin että samapahan tuo nyt on syökö nuo rivit ennen vai jälkeen ruuan. (Oikeasti edellispäivänä päätin etten syö koko suklaata kun en edes tykkää mustikkasuklaasta). Aloin valmistaa täytettyjä paprikoita, eli paistoin jauhelihan, pilkoin sipulin ja kasvikset, keitin quinoan. Kun täyte oli valmis, täytin toki paprikan, mutta samalla kauhoin täytettä suuhuni nälissäni. Totesin että koska seuraavana päivänä kukaan ei ollut syömässä jäännöksiä, oli parempi pakastaa loppu täyte. Ennen pakastamista oli kuitenkin syötävä täytteestä avokadot, koska ne maistuisi hirveältä sulatuksen jälkeen. Niinpä kauhoin vähän lisää täytettä avokadon kanssa suuhuni. Kunnes huomasin pelin olevan menetetty. Mahaan ei mahtuisi yhtään ainutta paprikaa. Oli paras napsasta kaksi turkinpippuria suuhun jälkkäriksi ja jättää paprika odottelemaan kohtalon ratkeamista. Aivan uskomatonta urpoilua!

Täytetyt paprikat:

paprikoita

400g jauhelihaa

1,5 dl quinoaa

1 sipuli

kourallinen parsakaalia

kourallinen juustoraastetta

1 avokado

muutama minitomaatti

10 cm kesäkurpitsaa

Kaikille kaikkea

Tää mun blogi on niin sekainen. Täällä on postauksia pohdiskelusta ja analysoinnista. Vanhat tekstit on tekstejä mun jokapäiväisestä elämästä. Ajatus olikin alussa kirjoittaa kavereille kuulumisia, mutta kait se menettää vähän merkitystään kun on asunut paikassa yli 5 vuotta. Vaihto-opiskeluvuoden aikainen blogi on ihan ymmärrettävää, mutta kuka nyt jaksaa pitää päiväkirjaa tavallisesta elämästä (paitsi bloggarit). Parempikin että riittää sitten jutunjuurta kun harvoin näkee kasvotusten. Mun elämässä ei kuitenkaan tapahdu niin paljon enkä osta viikottain Luis Vuittonin uusia laukkuja tai halua tehdä ysteistyötä välipalapatukoiden tiimoilta. Blogi onkin nykyään sekasotkua täynnä eikä todellakaan mikään oikea blogi. Koitan keskittyä Köpisvinkkeihin kun niitä multa yleensä kysellään. Koska myös muista kohteista tulee tasaisisesti kyselyitä enkä ikinä muista mitään vaan pitää kaivaa tietoja Googlesta, Trip Advisorista ja Thomasin booking.com tililtä niin ajattelin kirjoittaa ylös myös reissusuositukset. Huomasin etten ole luultavasti vielä koskaan tehnyt vinkkipostausta Raumalle vaikka vinkkejä sinne jakelen kokoajan. Suurinosa ystävistäni on kuitenkin jostain muualta kuin Raumalta joten ensikerralla luvassa vinkkejä Raumalle <3

P.S Huomasin Rauma-tekstejä etsiessäni että jotkut blogin vanhat kuvat on kääntyneet itsestään sivuttain. On tää blogger vähän ajastaan jäljessä aina ollut, mutta toi ärsyttää aika paljon.