Kuubalaiset herkkusikarit on kotoisin Pinar de Rio:sta

Yksi Havanasta tekemämme retki oli Spiesin järjestämä reissu Pinar de Rioon. Järjestäjä oli Spies, mutta itse opas oli kyllä Havana Turilta, Pinar de Riosta kotoisin oleva Yabi. Oppaamme oli todella ammattitaitoinen ja oli selkeästi etua että hän esitteli omia lapsuuden seutujaan. Hän oli silminnähden innoissaan esitellessään omaa kyläänsä ja esitellessään meille siinä samalla myös pienen äitinsä.

Ensimmäinen pysähdyksemme oli Guayabita del Pinar:n "rommitehtaalle". Ensinnäkin tehdas heittomerkeissä, kuten kuvista näkyy ja toiseksi alkoholia ei oikeastaan voi kutsua rommiksi. Mutta paikalliset ovat tuotteestaan ylpeitä ja ilmeisesti sitä myös kulutetaan kaikissa alueen juhlissa. Jokaisessa pullossa on mini guava, joka tietysti kerää itseensä alkoholia, mutta myös vapauttaa samalla juomaan erityistä aromia. 

Retken pääexcursiokohde oli kuitenkin Cohiba sikareita valmistama tupakkafarmi Pinar de Riossa.  Pinar de Rio:n maaperä on jotenkin erityinen yhdistettynä Kuuban ilmastoon. Parhaimmat sikarit tulevat Kuubasta ja vaikka samoja kasveja on yritetty kasvattaa esimerkiksi Venezuelassa, ei Kuuban voittanutta ole. Näimme miten tupakkaa kasvatetaan, miten sikariin käytettävät eri lehdet eroavat toisistaan, miten lehtiä kuivataan ja fermentoidaan ja lopuksi miten sikareita kääritään.

Laadukkaimmat lehdet kasvatetaan valkoisen kankaan alla jotteivat ne saa liikaa aurinkoa. Lehtiä kerätään ensin kasvin juuresta pois, jotta ilmakierto paranee ylempiin lehtiin. Keräämistä jatketaan alhaalta ylöspäin parin päivän välein pikkuhiljaa, jonka jälkeen lehdet kuivatetaan ladon näköisissä kuivattamoissa. Ilmanvaihtoa ladoissa säädellään ikkunoita availemalla ja sulkemalla. Kuivatuksella säädellään lehtien hidasta hapettumista ja karotenoidien hajoamista tupakan lehdessä. Jos ilma tuntuu kuivuvan ladossa liikaa, kastelellaan maata (ei ladossa mitään lattioita ole) vesiletkulla, josta vesi haihtuu pikkuhiljaa ilmaan. Kuivatusprosessilla sikariin saadaan aromeja joita halvoissa sikareissa lisätään teennäisillä aromeilla. 

Kuivatut lehdet irroitetaan kuivatustangoista, jaetaan pieniksi nipuiksi ja kerätään puolen metrin korkuisiksi paaleiksi. Kosteus ja lämpötila aiheuttaa paaleissa luonnollisen fermentoitumisen. Prosessissa lehden proteiinit hajoavat aminohapoiksi ja sokerit hiilihapoksi ja vedeksi. Hajoamistuotteina ilmaan karkaa hiilidioksidia, ammoniakkia ja vettä. Pystyttekö kuvittelemaan fermentointihuoneessa olevan käryn? Ammoniakki salpasi hengityksen ja vaikka kuinka keskittyi alkoi väkisin yskittää ja tuntui ettei saanut henkeä. Tähän kuulemma kuitenkin tottuu ja niin fermontointihuoneen lattialla olikin työmiehiä käryissä pelaamassa ihan muina miehinä korttia. Riskikartoituksia vitamiinitehtaalla hiljattain laatineena voisin arvioida, että tämä työympäristö ei ihan menisi Skandinavian työsuojelutarkastuksessa läpi. Toisaalta ei kai se Kuubalaisten eliniänodote muutenkaan kovin korkea ole vaikka lääkäreitä maassa on enemmän kuin missään muualla maailmassa.

Fermentoinnin jälkeen lehdet lajitellaan eri laatuluokkiin ja niistä poistetaan keskiranka. Lajitellut lehdet kerätään uudelleen paaleiksi ja ne fermentoidaan tällä kertaa korkeammassa lämpötilassa. Toisen fermentointikerran jälkeen lehdet kerätään ilmatiiviiksi paketeiksi varastointia varten.

Paalit toimitetaan sikaritehtaille käärimistä varten, mutta meille oli järjestetty farmille mestarikääriä näyttämään miten homma oikein hoituu. Eri sikarien valmistamiseen tarvittavat lehtityypit valitaan kullekin sikarille ominaisen reseptin mukaisesti. Kasvin alaosasta kerätyt vähiten aromaattiset lehdet takaavat sikarin tasaisien palamisen ja niitä käytetään eniten sikaria rakennettessa. Kasvin keskiosilta ja yläosista kertätyt lehdet ovat aromaattisia ja niitä sekoitetaan sikarin täytteeseen muutamia kappaletta antamaan juuri halutunlainen aromi ja vahvuus. Kääriä kokoaa eri lehdistä hyvän yhdistelmän nipuksi ja katkoo lehtiä tasoittaakseen sikarin pitoisuuksia. Lehden tyvessä on eniten nikotiinia ja voimaa ja niinpä katkaisemalla ja eripäin lehtiä asettelemalla saadaan sikarin koostumus sopivan tasaiseksi. Sikarin polttamisen sanotaan olevan kuin retki. Se antaa nauttijan suuhun joka imaisulla erilaisen yhdistelmän aromeja ja nikotiinia. Nippu kääritään lopulta sidoslehteen ja puristetaan muotissa sikarin haluttuun muotoon. Päällyslehti, jotka ovat kaikkein kauneimpia ja kalleimpia harson alla kasvatettuja ohuita lehtiä, kääritään tämän päälle. Ammattitaitoinen käärijä valmistaa noin 120 sikaria päivässä. Valmis kuluttajan käsiin päätyvä sikari on kokenut n. 500 käden kosketuksen eli ei ihme jos hienoimmista sikareista voidaan pyytää jopa 30€. Farmita saimme ostaa etiketittömiä sikareita huokeaan hintaan ja niinpä meilläkin on nyt kotona matkamuistosikareita ja tottakai käsityömarkkinoilta ostettu humidori missä ne säilyvät hyvinä. 

Kitesurfing Kuubassa

Leijasurffauksen opettelu oli tosiaan tarkotus olla Kuuban reissun missio, mutta toisin tapahtui. Havanassa puhalsi tuuli vähän liiankin reippaasti ja rajut kaatosade suihkut taivaalta eivät myöskään houkutelleet surffikouluja tai ylipäänsä ketään muutakaan Santa Marian rannoille.

Hotellin ranta Santa Mariassa

Rannalla oli toki surffilautakyltti jossa luki "Kitesurfing school" ja puhelinnumero. Kysyin hotellin rantapojalta koulusta ja hän sanoi, että "ei näillä keleillä". Niinpä jäin odottelemaan kelejä joita ei koskaan tullut.

Kuten jo kerroin siirryimme puolessa välissä lomaa Varaderoon. Aloitin heti ensimmäisenä päivänä koulun etsinnät. Spies ei tiennyt mitään surffauksista, joten sieltä ei apuja herunut. Ihan hotellimme nurkilla oli pieni Barracudan kioski joka tarjosi erilaisia vesiaktiviteetteja. Heillä näytti olevan myös leijasurffausopetusta, mutta kioski oli tietenkin kiinni vaikka aukioloajat näyttivät jotain muuta. Kolmannen kerran kun kävin kuikuilemassa kopilla siellä vihdoin istuskeli äijä sisällä. Kysyin kitekoulusta ja vihdoin homma alkoi toimia. Hän kysyi olenko koskaan ennen kiteillyt ja selitin vähäiset taustani. Äijä lupasi ohjelmatoimiston antavan tarjouksen tunti hinnalla ja sain ohjeet kävellä rantaa pitkin 15 min Las Morlas hotellille, jossa minua odottikin jo kaksi Kuubalaista surffaria, Alejandro ja Alex. Toinen ei puhunut kuin espanjaa mutta toinen oli opettanut kiteilyä myös Rodoksella ja Toscanassa sekä asunut Malmössä joten häneltä onnistui opetus englanniksi, espanjaksi ja italiaksi + pari lausetta ruotsiksi.

Selitin uudelleen taustani ja suunnitelmaksi otettiin aloittaa seuraavana päivänä aamu kymmeneltä. Tuntihinta oli 40€ ja siihen sisältyi molempien opettajien jakamaton huomio. Aamulla kun heräsin kuulin heti miten tuuli ei ulvonutkaan enää hotellin nurkissa niinkuin jokainen aamu siihen asti oli tehnyt. Tyypillistä! 

Kävelin silti takaisin Las Morlasille, jossa Alex jo odotteli merelle päin tuijottaen. Hän oli tehnyt saman havainnon tuulesta kuin minä. Ei auttanut kuin odotella. Minähän olen oppinut jo hyväksi tuossa tuulen odottelussa. Alex kävi läpi teoriaa ja opetti Las Morlasin yhdelle omalle asiakkaalle leijan fysiikkaa jota minä kuuntelin samalla sivusta. Menin takaisin omalle hotellille, jossa söin lounaan ja lähdimme siitä yhden maissa Jeepillä toiselle puolelle niemennokkaa jossa meri on tyyni, ranta matala ja tuuli puhaltaa oikeasta suunnasta. Käveltiin tosin ensin hyvälle spotille n. 15 min kamojen kanssa. Kävellessä kävi ilmi että Alejandro puhuikin itseasiassa englantia. Ja vielä ihan ymmärrettävästi. Olin vähän ihmeissäni kun Alex oli siihen asti kääntänyt ihan kaiken sille, mutta nyt Alejandro kertoi miten hän oli aloittanut kiteilyn 14 vuotta sitten ja miten hänen opettajansa ei päästänyt häntä laudalle ennen kun hän oli harjoitellut leijalla ensin kokonaisen kuukauden. Kiteilynhän perusta on leijan sulautuminen käsivarteen niin ettei leijaa tarvitse edes katsoa vaan sen liikkeen ja sen ohjauksen tulisi tapahtua automaattisesti yhdellä kädellä. Eihän kuukauden leijaharjoittelu tietenkään onnistu turistin aikatauluun vaan opetuksessa on vähän harpittava. Nyt kuitenkin tiedän mistä minä jatkan taas eteenpäin keväällä Köpiksessä. Tarvii lautaa kannella mukana vielä pitkään aikaan.

Nyt kuitenkin laitettiin kamat niskaan ja aloitin näyttämällä miten hallitsen leijan. Siitä seuraavaksi body dragging ensin Alexin selässä, sitten Alex minun selässä ja viimeksi itsekseen. Siitä harjoitukset jatkuivat taas hiekalla, jossa opettelin nostamaan itseni hiekalta istumasta hiekka surffiin. Kun olin pari kertaa syönyt hiekkaa pääsin jatkamaan harjoitusta vedessä laudan kanssa.  Alex oli vedessä auttamassa minut laudalle ja antamassa ohjeita. Tuntui ettei touhusta tule mitään, mutta pääsin kuin pääsinkin viimein laudan päälle ja surffaamaan muutamia metrejä kerrallaan. Märkäpuku oli välttämätön ja siinäkin meinasi tulla kylmä. Annoinkin lopulta periksi ja sanoin että tää oli nyt tässä. Tiesin lumilautailusta että kehitystä ei enää sinä päivänä väsyneenä ja kylmänä tapahtuisi vaan lihakset tarvitsisivat unta kehittääkseen muistin miten pitää toimia. Maksoin kolmesta tunnista ja lähdettiin viemään kamoja takaisin koulun varastolle. Päivän päätteeksi käytiin Mojitoilla ihan mielettömässä paikassa. 

Pelikaaniranta

Mojitot oli kyllä ehkä reissun parhaimmat. Ehkä laatuun vaikuttaa onko tilaamassa paikallinen vai turisti.

Näkymät päivän jälkeen Mojito huulilla.

Vedet tosiaan oli lämpimämmät kuin Tanskassa koskaan, mutta märkäpuku tollaseen räpiköintiin oli silti välttämätön. Sanoisin, että oli se silti mielyttävää opetella vesissä, jossa ei tarvitse pelätä pohjan kiviä ja jossa märkäpuvun ei tarvitse olla ihan niin paksu kuin Tanskassa. Opetuksen laatu oli about 300 kertaa parempi kuin Köpiksessä. Oikein harmittaa etten saanut vastaavaa opetusta heti aluksi. Jos joku ajattelee kokeilevansa kiteilyä Kuubassa, voin lämpimästi suositella tätä koulua. Hintalaatusuhde on todella kohdillaan.

Viimeinen päivä Kuubassa ja aurinko pilvettömällä taivaalla. Nää tyypit oli yhtä ilosia ku mä tuosta lämöstä.

Osaan nykyään pelata yatzyakin. 

Seuraava ei varsinaisesti liity surffaukseen mutta kertoo taas paljon Kuubasta: Surffireissulta takaisin palatessa sain tottakai kyydin takaisin hotellille surffikoulun jeepillä. Poliisi pysäytti meidät tiellä heitettyämme ensin laudat ja leijat koulun varastolle. Konstaapeli pyysi Alexia näyttämään papereita ja ne hävisivät nopeasti poliisitakin taskuihin. Alex selitti jokusen tovin ja viuhtoi käsillään. Ai mistä paperit oli lähdössä ja minulle oltiin melkein soittamassa taksia? Ei, kyse ei ollut juuri ennen autoon nousua nautitusta Mojitosta (Kuubassa ei ole alkometrejä). Turisteja ei kuskaa kuin valtion lisenseillä varustetut taksit! Koulu oli selvästi tekemässä sivubisnestä myymällä myös kuljetuspalveluita. Onneksi paperit saatiin takaisin ja minä pääsin takaisin hotelliin ilman erikoistoimenpiteitä. Mietin tapahtuneen jälkeen, että entä jos minulla olisi Kuubassa ystävä. Kulkisimmeko tuolloin aina vain taksilla ravintoloihin ja nähtävyyksiin vaikka hänellä olisi auto? 

Terveelliset porkkanakakkumuffinsit

Olen ollu aina kaikkia terveysleipomuksia vastaan. Jos jotain hyvää haluaa syödä niin sen kuuluu olla sillon laillista. Kompromissi"herkut" jätän kokonaan välistä. Sit ku jättää 10 välistä ni voi syödä yhden rehellisen, eikö? 

Ja mitä viäl. Täsä sitä ny sit olla. Tähtiinkirjoitettu elämäntapamuutos on pistäny mut kokkailemaan iha hervottomast kaikkii erikoisjuttui.

Kokeilin sitruunakakkua. Oli kyllä ihan mehukasta, mut ei sitä jaksa syödä ku pari palaa.

Sit oli nää lätyt. Tosi hyviä. Ei tuu ikävä tavallisia.

Nämä mää loihdin sellaseks nopeeks energiaks ennen jumppaa. Vaatii kehittelyä. Lisää rasvaa.

Kroisantteja. Maistui vaniljalta ja oli tosi hyviä, mut en kyl jaksa uudelleen ehkä tehdä jollei tee ihan vietävästi mieli brunssille.

Rommikuulat. Aivan liian vähän rommia. Ei jatkoon.

Tää oli helppo ja toodella hyvä panna cotta. Kookoskermaa ja vadelmia.

Joku voi olla erimieltä Low Carbs High Fats -ruokavalion terveellisyydestä, mutta mulla se on toiminut. Energiaa riittää, ei ole nälkä kokoajan ja mikä parasta - ei turvota. Että ainakin mun kehossa LCHF tuntuu terveelliseltä. Mulla on kaksi Jane Faeberin keittokirjaa ja olenkin kokeillut aktiivisesti frouvan kehittelemiä reseptejä. Olen ollut aika äimänkäkenä miten hyvin reseptit toimii. Ehkä se johtuu siitä ettei rasvan kanssa pihtailla, en tiedä. Olen kokeillut jälkiruokapuolelta pannukakkuja ja näitä porkkanamuffinseja. Okei. Niinku ylhäältä näkyy niin paria muutakin juttua on tullu kokeiltua. 

Nää ei maistu huijaukselta! Porkkanamuffinsit maistu ihan yhtä hyviltä ku tavalliset. Siksi halusinkin jakaa reseptin jos joku muuki haluaa testata vaihtoehto muffinseja. Varsinkin jos kaveripiirissä on keliaakikko, nää on hyvä pyöräyttää niinku ei ois koskaan mistään gluteiinittomista touhuista kuullukkaa ja sit saa kehui et millai osasis :)

Täsä nää muffinssi ny ova.

Porkkanakakkumuffinsit

12kpl

Muffinssiosa:

6 munaa

1 kypsä banaani

4 rkl kookossokeria

1 dl vispikermaa

100 g sulatettua voita

2 dl kookoskuitujauhoa

1 dl pähkinäjauhoja (ite käytin jauhettuja manteleita)

2 tl leivinjauhetta

1 rkl kanelia

1 tl jauhettua inkivääriä

1 tk jauhettua neilikkaa

1 tl kardemummaa

2 isoa luomuporkkanaa (250 g)

1 luomuappelsiinin kuori (oranssiosa)

Kuorrutus:

150 g maustamatonta tuorejuustoa

50 g pehmeää voita

2 rkl sukrinmelis (tomusukriinia)

1 rkl appelsiinimehua

1 luomuappelsiinin kuori

Koristeeksi:

10 rouhittua mantelia

1/2 luomuappelsiinin kuorta

En yleensä hehkuta myöskään luomujuttuja vaikka yritänkin itse suosia luomua. Se on jokaisen oma asia kaupassa, miten valitsee tuotteensa. Toiset arvostaa enemmän kuin toiset ja toisilla ei välttämättä ole varaa ostaa kaikkea luomuna. Tässä kuitenkin mainitsin LUOMUappelsiinin koska tarkoitus on käyttää juuri se hedelmän kuoriosa jonka myrkyttämisessä ei tavallisesti paljon säästellä. 

Sitten ohjeisiin. Muffinsit valmistetaan seuraavasti:

Pistä blenderissä munat, banaani ja kookossokeri sekaisin ja kaada sitten kulhoon. Vispaa joukkoon kerma ja sulatettu voi. Lisää sitten kaikki loput ainekset ja sekoita hyvin. Anna taikinan huilata hetken. Jaa sitten taikina muffinivuokiin ja paista 175 asteisessa uunissa 25-30 minuuttia. Ota uunista ja anna jäähtyä.

Kuorrute:

Vispaa kuorrutteen aineet keskenään kulhossa ja levitä jäähtyneiden muffinien päälle ennen tarjoilua. Koristele mantelirouheella ja appelsiinin kuorella. 

Vielä "terveellisempiä" muffinseista saa korvaamalla puolet porkkanasta kesäkurpitsalla. 

Havana

Kun kerroin työkaverille meneväni Kuubaan 2 viikoksi, hän oli ihmeissään miten saan muka kulutettua 2 viikkoa siellä. Silloin sanoin, että aionkin leijasurffailla suurimman osan ajasta. No niinhän ei sitten päässyt käymään kun säät oli taas ku jossain Tanskassa mutta sen sijaan vietimme koko ensimmäisen viikon helposti Havanan kujilla. Aivan mieletön kaupunki. Viikko ei missään nimessä ollut liian kauan niissä maisemissa.

Ihan ekana päivänä otimme taxin suoraan historiasille luksus Hotel Nacionalille joka sijaitsee Malecónin varrella. Malecón on 8 kilometriä pitkä rantaesplanadi ja rantavalli. Hotelli avattiin 1930 kun Kuuba oli vielä pääasiallinen matkustuskohde amerikkalaisille. Hotellilla on myös pieni museo Kuuban vuoden 1962 ohjuskriisistä. Kriisin aikana Fidel Castro ja Che Guevara asettivat päämajan tuonne puolustaakseen Havanaa alueellisilta iskuilta. Kuuluisien vieraiden listalla, joista löytyi myös hotellin seiniltä kuvia, on ollut mm. Frank Sinatra, John Wayne, Marlon Brando ja Ernest Hemingway. Hotelli avasi 1956 suositun kansainvälisen casinon, Starlight terassi baarin ja Casino Parisién yökerhon. Julkistamattomien artikkeleiden mukaan baarimikot olivat paikallisia mutta Casinoa johti Las Vegasilainen herrasmies (mafiapomo). Fidel Castro sulki Casinon 1960. Hotelli jäi vaille huoltoa turistien kadotessa saarelta ja sen tehtäväksi jäi lähinnä majoittaa diplomaatteja ja ulkomaalaisia valtiovieraita. Kuuban avatessa taas rajansa turisteille 1991 hotelli restauroitiin, eikä sillä enää ole aiemman kaltaista mainetta, mutta sen loisto ja historia on edelleen läsnä ja muistuttaa Kuuban menneisyydestä.

Käsityö ja taide kauppahalli, Almacenes San José Artisans' Marketille pölähdettiin oikeastaan ihan vahingossa. Tarkoitus oli tuona päivänä mennä hautausmaalle, mutta rankkasade yllätti meidät menomatkalla ja eräs pappa ladallaan keräsi meidät puun juurelta sadetta pidättelemästä kyytiinsä. Pappa oli entinen diplomaatti, joka oli asunut kolmesti Moskovassa suurlähettilään hommia hoitaen. Hänen poikansa istui etupenkillä ja tulkkasi jutustelut englanniksi. Pappa kysyi mihin olimme menossa ja sanoimme ettei sillä niin väliä ole. Jos herrasmiehet olivat menossa keskustaan, olisimme mielissämme jos he voisivat jättää meidät jonnekin matkanvarrelle. Hautausmaa kun sijaitsi alueella jossa ei paljon takseja kulkenut. Jutustelimme niitä näitä ja pappa harmitteli kun en puhunut venäjää vaikka olin Suomesta. Saimme selostuksen ohi näkyvistä rakennuksista ja kaupungin historiasta. Herrat olivat jatkamassa matkaa yliopistolle, mutta sataman kupeessa näkyvä kauppahalli sai meidät jäämään kyydistä jo ennen sitä. Tuollaiset sattumat reissuilla ovat mitä mieliin painuvimpia. Aivan mielettömän sydämellisiä ihmisiä ja niin vieraanvaraisia. Huomattiin myös muualla kierrellessemmä miten paikalliset olivat aina innoissaan kertomassa ja esittelemässä kaupunkinsa nähtävyyksiä ja historiaa. Kauppahalli oli täynnä kuubalaisia käsitöitä: puuesineitä kuten amerikanautoja, sikarikoteloita, humidoreja, koruja, vaatteita ja vaikka mitä. Hallin perimmäinen pääty oli täynnä maalauksia. Ai vitsi miten mageita jotkut niistä olivatkin. Jäi niin harmittamaan kun en ostanut yhtä niistä kotiin viemiseksi. Mutta ainahan pitää jättää jotain ensikertaan. Kuubalaiset yleisesti mainostivat miten käsityöt marketeilla on Kuubassa tehtyjä, eikä mitään kiinatavaraa. Silti joka paikassa myytiin samoja tuotteita. Kopioita toisistaan. Myöhemmin Varaderossa huomasimme kaikkien markkina alueiden sielläkin olevat täynnä näitä samoja tavaroita. Samoin Havanan ja Trinidadin pikkukujien putiikit. Joko Kuuba tuo tavarat Kiinasta niinkuin kaikki muutkin maailman kaupungit turistisälänsä, tai sitten jossain päin Kuubaa on kiinalaistyyppisiä tehtaita, joissa paikalliset valmistaa kiinatyyliin massatuotantona näitä tuotteita. En saanut vastausta tähän vielä tällä retkellä. Spiesille vinkiksi että excursio yhteen noista tehtaista olis kiva.

Vallankumousmuseo oli ulkoapäin todella näyttävä rakennus. Sisältö olikin sitten vähän eri kaliiperia. Parissa pääjutussa oli käännökset englanniksi, muuten kaikki vain espanjaksi. Vanhoja aseita, tyyppejä jotka osallistuivat vallankumoukseen, karttoja ja virka-asuja kaikissa alla selostukset vain espanjaksi. Meni vähän ohi.

Tarkotuksena oli lähteä Hemingwayn jalanjäljissä isoja kaloja pyytämään merille, mutta hintoja tarkisteltaessa tyydyttiinkin seuraamaan niitä jälkiä vain herran kantis Mojito kuppila La Bodeguita del Medioon ja Daiquiry baari Floriditaan. Mojitot oli perus vahvoja. Pikkuinen kuppila oli ihan tupaten täynnä niin ettei sisälle mahtunut ja kellohan oli jo ihan yksitoista, että torstaina lounas-aikaan turistit nauttivat drinksujaan yhdessä sumassa. Sama tietysti Floriditassa, jossa oli myös ravintolapuoli pitkillä pöydillä turistiryhmille. Kummassakaan cocktailit ei kyllä olleet mitään hätkähdyttäviä vaikka resepti oli kuulemma sama kuin Hemingwayn aikaan ja nimikko-cocktaileja valmistui sarjatuotantona.

Hautausmaa Necrópolis Cristóbal Colón joka on perustettu 1871 on ihan ehdottomasti näkemisen arvoinen. Mehän yritettiin siis tänne ihan kahdesti. Ensin käveltiin plaza revolutionilta hautuumaan johonkin päätyyn, josta työntekijät käskivät kiertää vasemman kautta pääovelle. Saavuttiin isolle portille, josta henkilökunta käännytti jälleen pois. Koitin kysyä, että eikös se nyt ole ihan sama mistä ovesta sitä tulee sisälle hautausmaalle, mutta ilmeisesti ei ollut (ne halus sen 5€ sisäänpääsymaksun tietty). Rankkasade yllätti ja saatiin kyyti takaisin keskustaan, jolloin myös selvisi takaisin tulosuuntaan ajettaessa, että se pääovi olisi ollu hautausmaan ihan vastakkaisella puolella oikealle siitä ekasta portista. Tokalla yrityksellä otettiinkin siis taxi suoraan ovelle - turistiovelle.

Tää oli hautausmaan ehkä vierailluin kohde. Äiti, lapsi käsivarsillaan. Haudan nainen kuoli tarinan mukaan aikoinaan synnytyksessä ja hänet haudattiin lapsi jalkojen juureen aseteltuna kuvan hauta kammioon. Aviomies kävi joka päivä tuomassa haudalle kukkia, juttelemassa rakkailleen ja poistui haudalta aina takaperin kävellen. Kun hauta avattiin myöhemmin vauva olikin siirtynyt jaloista äidin käsivarsille ja nainen oli säilynyt pitkän haudassa olo ajastaan huolimatta. Hänet julistettiin siis pyhimykseksi koska pyhimykset säilyvät haudoissa ilman erityisiä käsittelyjä ja nykyisin turistit poistuvat haudalta takaperin kävellen. Niin myös minä ihan varmuuden varalta.

Pikkukujat sai mut kulkemaan Havanassa ihan pökerryksissä ympäriinsä. Niitä oli niin paljon ja niin kauniita. En olisi koskaan halunnut lähteä niiltä takaisin hotellille. Ihan ensimmäisenä päivänä kun otimme taksin Hotel Nacionalille meillä oli kolme vaihtista: kävellä Malecónia pitkin vanhaan kaupunkiin, kävellä "uuden" kaupungin kautta vanhaan kaupunkiin tai ottaa taksi vanhaan kaupunkiin. Päätimme kävellä koska päivä oli vasta alussa + ekana päivänä on just hyvä hankkia ne rakot niistä ainoista sandaleista, niin voi sitten kävellä lopun reissua lenkkareissa.

Ja se oli muuten oikea ratkaisu ja kaikkien rakkojen arvoinen valinta. Nähtiin seuraava turisti vasta vanhan kaupungin rajalla. Alue tuolla välillä oli sitä aitoa Havanaa. Vanhassa kaupungissa rakennuksia on siloteltu ja kunnostettu turisteja varten. Kaupoista saa ostettua mitä vain, jos on turisti ja ravintoloita on ranskalaisesta keittiöstä ruotsalaisiin lihapulliin. Älkää ymmärtäkö väärin, ei niitä ravintoloita ole kuin jossain Singaporessa, mutta verrattuna tähän aitoon kaupunginosaan tarjontaa oli aikalailla turistia silmälläpitäen tarjolla vanhassa kaupungissa. Tuolla matkalla näimme ihmisiä, jotka eivät työskennelleet turistien kanssa. Kerjäläisiä ei ollut ollenkaan. Ei paikallisella ole antaa 20€ kk palkastaan euroa kerjäläisen kuppiin.

Kaikille on turvattu toimeentulo ja katto päänpäällä mutta turistien kanssa työskentelevät elävät ihan herroiksi. Jos lääkärin palkka on 30€/kk ja baarimikko tuohtuu jollei saa 1€ tippiä toimittamastaan cocktailista joita myy 100 illassa, niin jokin kyllä mättää tuossa sosialistisessa huippu järjestelmässä.

Meillä oli hotellissa ruokaa, josta söin päivittäin pastaa (kiitos italiasta tulevat turistivirrat) liha oli lojunut lämpövalon alla vähän liian kauan ja kanassa oli värejä joita ei eurooppalaisesta kanasta löydä. Tiedän että olen nirso, mutta kahden viikon reissussa elän kyllä ihan mainiosti riisillä, valkoisella leivällä ja rommilla. Joka kerta olisi tehnyt mieli ottaa nuo lihat mukaan ja viedä näille ihmisille joille liha on vain harvoja juhlia varten. He syövät riisiä ja kasviksia ja sitä valkoista leipää joka päivä. Voitaisko vaan ottaa kaikki ne lihat turisteilta pois, tarjoilla niille perinteistä kuubalaista arkiruokaa ja antaa ne värikkäät kanat ja paneroidut tiesmitkä lihat paikallisille? Kuubassa ei kuulemma ole kasvissyöjiä.